Lue keskustelun säännöt.
Lemmikkejä hylätään nyt ennätys määrät - eniten ihmisiä yllättää eläinlääkärien laskut
11.05.2024 |
Kustannukset ovat vuosien aikana nousseet, mutta siihen ei ole lemmikkiä ottaessa osattu varautua ja nyt eläimiä kiikutetaan suuret määrät elänsuojiin kun rahaa ruokaan ja eläinlääkärin laskuihin ei enää olekaan muuttuneessa tilanteessa: https://yle.fi/a/74-20087361
Kommentit (100)
Vierailija kirjoitti:
Eläinsuojeluyhdistysten ongelma on se että ne haluavat mieluummin pitää kissat kuin antaa ne uusiin koteihin. Lapsenkin saa helpommin adoptoitua kuin kissan yhdistykseltä. Näkevät kaikki ihmiset potentiaalisina eläinrääkkääjinä. Työntekijöissä on selvästi ihmisiä jotka samaistuvat löytöeläimiin, heillä on itsellään hylkäämis- ja kaltoinkohtelutaustaa ja tämän projisoivat eläimiin. Sieltä oikein huokuu epäilys ja ihmisviha kun astuu ovesta sisään.
On varmasti näinkin, olen kuullut tuota samaa sanottavan useasti ja varmasti yhdistyksissä on eroja eri paikkakunnilla. Sitten taas osa ihmisistä ei haluaisi välittää siitä, että suurella osalla eläinsuojien kissoista on vaikeaa elämää takana ja voi olla erityistarpeita seuran, hoidon tai sen tulevan omistajan taholta. Osa ei halua välittää siitä, ettei kissaa saa päästää vapaasti ulkoilevaksi ja karkaamisen mahdollisuus on ehdottomasti minimoitava. Joku haluaisi pennun, mutta ei missään nimessä kahta pentua ja pentu olisi kotona ainoa kissa. Kaikkia eläimiä ei anneta perheisiin joissa on pieniä lapsia jne. Mä kyllä ymmärrän sitä, että siellä yritetään saada kissalle kissan omiin tarpeisiin nähden paras loppuelämän koti, jotta kissa ei enää päädy uudelleen yhdistyksen hoitoon. Tiedän myös useita, jotka on yhdistyksiltä saanut lemmikkejä, joten en usko että siellä tarkoituksella pyritään panttaamaan kissoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin keväällä ja kesällä on hyvä päästää rekku tai kisu vapauteen luontoon tai esikaupunkialueelle ja katselle hymyillen sitä riemua millä ne juoksevat kohti uusia seikkailuja. Uusi pentu sitten syksyllä taas, jos tulee ikävä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se enimmäkseen on kiinni ihmisen motivaatiosta sitoutua lemmikkiin.
Ei harkita yhtään kun halutaan ottaa lemmikki, ei ajatella että eläimet usein elävät useita vuosia jopa yli kymmenen vuotta.
Että eläin tarvitsee päivittäin huolenpitoa, että eläimelle pitää opettaa taitoja, että eläimet eivät pärjää yksin kotona vaikka loman ajan, eivät välttämättä edes työpäivää..
Eläinlääkärien hinnat eivät tässä viimeisen 10v aikana (mitä ainakin minulla on ollut koira) mielestäni ole kasvaneet juurikaan.
Eihän ihmiset sitoudu toisiinsakaan saati kersoihinsa. Valitetaan hoidosta ja vapaa-ajan viemisestä.
Eläimet sopeutuvat vain omakotitaloon tai maalle = oma ulkotila ja tekemistä.
Ei kaupungin betonibunkkereihin vangeiksi.
Ei sitä aikaa kun ole lapsillekaan. Ei eläimillekään.
Vierailija kirjoitti:
Näihin pitää varautua ENNALTA. Jos ei pysty siihen, ei hanki lemmikkejä. Ei meilläkään ole lemmikkejä, koska rehellisesti kykenen myöntämään, että en jaksaisi hoitaa niitä arjessa. Pitää osata miettiä. Ylipäätäön voitaisiin nykyistä enemmän pohtia myös sitä, kuinka eettistä ylipäätään lemmikkien pitäminen ihmisten mieliksi on.
Samaa mieltä !
Vierailija kirjoitti:
Näin keväällä ja kesällä on hyvä päästää rekku tai kisu vapauteen luontoon tai esikaupunkialueelle ja katselle hymyillen sitä riemua millä ne juoksevat kohti uusia seikkailuja. Uusi pentu sitten syksyllä taas, jos tulee ikävä.
Niin totta. 😁😁😁😁😁😁😬😬😬😬😬😬
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
no onhan se eräs nimeltä mainitsematon ketju tehnyt aikamoista tuhoa ostamalla pieniä eläinlääkäriasemia pois ja hinnat ovat tähtitieteellisiä. Omalle pennullekin ehdotettiin rokotuskäynnin yhteydessä heti jotakin ultraäänitutkimusta 700e kun kerroin sen joskus puklaavan ruokansa ylös, kun kysyttiin yleisestä voinnista..itse olen jo sen verran kokeneempi koiranomistaja etten ihan jokaisen eläinlääkärin sanaa pidä ns. lakina. Joku tuoreempi koiranomistaja olisi saattanut sellaisen maksaakin. Ongelma hoitui ruokaa vaihtamalla. Onhan siitä tihkunut julkisuuteen henkilökunnaltakin tietoa että kaikkia "turhia" tutkimuksia pitäisi myydä ja teettää.
Sairasta. Nappi otsikkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopetetaanko kissa jos siitä tehdään eläinsuojeluilmoitus, vai etsitäänkö uusi koti jota ei ole?
Kissatalot ovat olleet jo pitkään pulassa sen kanssa että Suomessa on liikaa kissoja eikä hylätyille kissoille löydyekotia. Siksihän tätä kissojen pakkoleikkaamista halutaan niin kiivaasti jotta saataisin kattien lisääntyminen loppumaan ja hallintaan.
Eläinsuojeluyhdistykset ovat itse syypäitä kissaruuhkaansa, moni ottaisi VAIN yhden kissan! Mutta kun kotona pitäisi olla jo valmiiksi kissakaveri tai sitten joutuisi ottamaan kaksi kissaa. Tämä älytön "sääntö" karsii ottajia ja suojat täyttyvät.
Minullekin kelpaisi YKSI kissa, sen jaksaisin talouden puolesta hoidattaa ja varmasti näin eläkeläisenä aikani riittäisi leikittämiseen ja virikkeiden luomiseen, mutta kun ei niin ei...
Ajat muuttuu. Ennen kissan sai melkein ilmaiseksi ja eipä ketään kiinnostanut, jos se jätettiin mökille kesän jälkeen tai pidettiin muuten vaan vapaana ulkona. Nykyään tiedetään, että kesäkissahommat on hirveän ongelmallisia ja kissa ei kuulu vapaana Suomen luontoon. Lisäksi tiedetään, että kissa on sosiaalinen eläin ja sosiaalisia eläimiä ei pitäisi pitää yksin. Saathan sinä ottaa yhden kissan, jos ostat sen jostain muualta kuin eläinsuojeluyhdistykseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
no onhan se eräs nimeltä mainitsematon ketju tehnyt aikamoista tuhoa ostamalla pieniä eläinlääkäriasemia pois ja hinnat ovat tähtitieteellisiä. Omalle pennullekin ehdotettiin rokotuskäynnin yhteydessä heti jotakin ultraäänitutkimusta 700e kun kerroin sen joskus puklaavan ruokansa ylös, kun kysyttiin yleisestä voinnista..itse olen jo sen verran kokeneempi koiranomistaja etten ihan jokaisen eläinlääkärin sanaa pidä ns. lakina. Joku tuoreempi koiranomistaja olisi saattanut sellaisen maksaakin. Ongelma hoitui ruokaa vaihtamalla. Onhan siitä tihkunut julkisuuteen henkilökunnaltakin tietoa että kaikkia "turhia" tutkimuksia pitäisi myydä ja teettää.
Pelkkää suurta kusetusta. Bisnestä. Bisnestä.
Milloin 1980-luvulla tai aiemmin rekkuja vietiin peräpukamavaivoista tai kivien syömisestä johtuvista vaivoista lekuriin. Ei ikinä.
Aikansa kullakin. Elämän päivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopetetaanko kissa jos siitä tehdään eläinsuojeluilmoitus, vai etsitäänkö uusi koti jota ei ole?
Kissatalot ovat olleet jo pitkään pulassa sen kanssa että Suomessa on liikaa kissoja eikä hylätyille kissoille löydyekotia. Siksihän tätä kissojen pakkoleikkaamista halutaan niin kiivaasti jotta saataisin kattien lisääntyminen loppumaan ja hallintaan.
Eläinsuojeluyhdistykset ovat itse syypäitä kissaruuhkaansa, moni ottaisi VAIN yhden kissan! Mutta kun kotona pitäisi olla jo valmiiksi kissakaveri tai sitten joutuisi ottamaan kaksi kissaa. Tämä älytön "sääntö" karsii ottajia ja suojat täyttyvät.
Minullekin kelpaisi YKSI kissa, sen jaksaisin talouden puolesta hoidattaa ja varmasti näin eläkeläisenä aikani riittäisi leikittämiseen ja virikkeiden luomiseen, mutta kun ei niin ei...
Tämä on kyllä ihmeellinen sääntö. Itselläni ei kissaa ole eikä tule, mutta ystävälläni on monellakin. Eikä kenenkään kissat ole käsittääkseni mitään ystävyksiä keskenään menevät ja tulevat omien suunnitelmiensa mukaan, syövät erikseen, enkä ole ikinä nähnyt että kissat keskenään leikkisivät, ihmisten kanssa ne leikkivät. Kahden aikuisen kissan, vaikka vastakkaista sukupuolta olevien, totuttaminen samaan huusholliin oli kuukausien projekti, kun aikaisempi ei millään sulattanut, että taloon tuli toinen kissa toisessa perheessä oli kissa, joka tulee hirmuisen hyvin toimeen kaikkien, niin ihmisten, koirien kuin hevostenkin kanssa. Nuori ja leikkisä niin ajattelivat hankkia sille kissakaverin. Meni lähes puoli vuotta, että ne saattoi päästää samaan tilaan, siihen asti löytöeläintalosta n. puolivuotiaana hankittu kissa piti pitää yhdessä huoneessa, välillä toinen kissa suljettiin makuuhuoneeseen että pikkukissa pääsi muualle taloon. Lähes vuosi meni, että kissat uskallettiin jättää kahdestaan valvomatta. Edelleenkään parin vuoden jälkeen nuoremmalla kissalla ei ole mitään asiaa makuuhuoneeseen, samoin sohvalta saa äkkilähdöt jollei tajua lähteä kun vanhempi siihen tulee. Ei tullut ystäviä, ei edes kavereita keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se enimmäkseen on kiinni ihmisen motivaatiosta sitoutua lemmikkiin.
Ei harkita yhtään kun halutaan ottaa lemmikki, ei ajatella että eläimet usein elävät useita vuosia jopa yli kymmenen vuotta.
Että eläin tarvitsee päivittäin huolenpitoa, että eläimelle pitää opettaa taitoja, että eläimet eivät pärjää yksin kotona vaikka loman ajan, eivät välttämättä edes työpäivää..
Eläinlääkärien hinnat eivät tässä viimeisen 10v aikana (mitä ainakin minulla on ollut koira) mielestäni ole kasvaneet juurikaan.
Eihän ihmiset sitoudu toisiinsakaan saati kersoihinsa. Valitetaan hoidosta ja vapaa-ajan viemisestä.
Eläimet sopeutuvat vain omakotitaloon tai maalle = oma ulkotila ja tekemistä.
Ei kaupungin betonibunkkereihin vangeiksi.
Ei sitä aikaa kun ole lapsillekaan. Ei eläimille
Tämä on pitkälti omistajan viitseliäisyydestä ja aktiivisuudesta kiinni.
Maaseudun koiran elämä tarkoittaa kyllä usein ulkoilmaelämää , mutta se voi tarkoittaa sitä aina vain samalla pienellä pihalla juoksuvaijerissa tai pienehkössä häkissä, ehkä vain joskus satunnaisesti lenkille tonttinsa ulkopuolelle päästen. Toki se voi tarkoittaa myös vapaata liikuntaa tilavalla aidatulla alueella sekä lisäksi päivittäisiä lenkkejä tontin ulkopuolella.
Kerrostalossa tai rivitalossa koira voi kyllä lähtökohtaisesti vielä huonommin, jos sitä ei aktivoida ja lenkitetä riittävästi. Mutta jos koiralla on aktiivinen omistaja joka tekee päivittäin kunnon lenkin/lenkit, käyttää metsässä juoksemassa tai rannalla uimassa, ehkä koirapuistossakin leikkimässä koira kavereiden kanssa viikottain, saattaa tällaisen koiran elämä olla paljon monipuolisempaa, sosiaalisempaa ja viihdyttävämpää kuin sen omakotitalon pihan perällä juoksunarussa/aitauksessa yksin elävän rekun.
Mun kokemuksen mukaan Evidensia ehdottaa tutkimuksia yhtä herkästi kuin Mehiläisen tai Terveystalon työterveyshuolto, eli oikein mielellään oletaan pienestäkin oireesta ulta, magneettikuva, laajat verikokeet, viljelmät ja koepala. Ja mielellään "kontrolloidaan tilannetta" uusimalla samat kokeet puolen vuoden välein.
Kysyin että millä lailla nämä kuvaukset ja tutkimukset vaikuttaa hoitopolkuun, niin vastaus oli että ei ne oikein vaikuta, kissan. oireiden mukaan hoidetaan esim. ruokavaliota vaihtamalla. Ja tästä kontrolloinnin ilosta hintalappu vuodessa joku 1500 euroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin keväällä ja kesällä on hyvä päästää rekku tai kisu vapauteen luontoon tai esikaupunkialueelle ja katselle hymyillen sitä riemua millä ne juoksevat kohti uusia seikkailuja. Uusi pentu sitten syksyllä taas, jos tulee ikävä.
😅😅😅😅😅
Hyvin kirjoitettu. Kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se enimmäkseen on kiinni ihmisen motivaatiosta sitoutua lemmikkiin.
Ei harkita yhtään kun halutaan ottaa lemmikki, ei ajatella että eläimet usein elävät useita vuosia jopa yli kymmenen vuotta.
Että eläin tarvitsee päivittäin huolenpitoa, että eläimelle pitää opettaa taitoja, että eläimet eivät pärjää yksin kotona vaikka loman ajan, eivät välttämättä edes työpäivää..
Eläinlääkärien hinnat eivät tässä viimeisen 10v aikana (mitä ainakin minulla on ollut koira) mielestäni ole kasvaneet juurikaan.
No onhan se nyt jotenkin outoa, että ihmisen yksityislääkärikäynnit ovat huomattavasti halvempia kuin eläinlääkärikäynnit. Onneksi pienemmissä maaseutukunnissa/ -kaupungeissa on vielä suht kohtuulliset taksat, mutta kyllä hinnat ovat nousseet suhteessa paljon enemmän kuin vaikkapa yksityisten ihmislääkärikäyntien tai hammaslääkärikäyntien hinnat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi pyhä yksinkertaisuus. Jos elämässä tilanne muuttuu niin ettei ole varaa enää pitää sitä lemmikkiä niin silloin se lopetetaan tai etsitään uusi koti. Ei tarvitse tietää pysyykö elämäntilanne samana koko elämän. Jos ei ole varaa hoitaa lemmikkinsä sairauksia työkyvyttömyyden tai muun syyn vuoksi niin silloin tehdään se mikä on eläimelle parasta. Eli lopetus tai uusi koti jolla on varaa eläimeen. Eihän se nyt niin ole että pidetään sitten sairasta eläintä itsellään kituen kun ei ole varaa eläinlääkäriin. Siinä vaiheessa on se ihan sama vaikka se fifi olisi sinuun kiintynyt. Eläin sanoisi jos pystyisi että minuun sattuu, päästä tuskista tai vie jollekin joka voi auttaa.
Ehdotan samaa lasten kohdalle. Lemmikkien ja lasten omistamiseen pitäisi saada tiukka tuloraja joka pitää ensin ylittää jotta saa hankkia tai pitää niitä.
Kurja juttu, eikä tämä mielestäni ole pelkästään niiden lemmikin omistajien syy. Eihän kukaan voi ennustaa sotia, kulkutauteja tai vaikka oman terveydentilan muutoksia. Lisäksi eläinlääkäripalvelut on törkeän kalliita. Kuitenkin vähän voisi miettiä, että mikä se oma puskuri siellä tilillä on kun eläimen ottamista harkitsee. Eihän lemmikki mikään ihmisoikeus ole, jos ei ole varaa niin se pitää itselleen myöntää ja elää sen mukaisesti. Minusta pitäisi olla sen verran säästöjä ja tuloja lemmikkiä otettaessa, että talous ei hajoa kuin korttipakka jos tulee pari yllättävää eläinlääkärikäyntiä muiden elämiskulujen päälle. Samoin ne eläimen kulut pitäisi sopia omiin menoihin niin, että eläimenkin jälkeen jää vielä rahaa säästöön. Jos joutuu elämään kädestä suuhun, niin totta hitossa iskee kriisi kun kissan hampaat pitäisi hoitaa tai koira syö jotain sopimatonta ja pitää käyttää lääkärissä. En haluaisi ajatella, että eläimen omistaminen on vain rikkaille, mutta näillä näkymin omistaminen ei ole perusteltua kaikista köyhimmille, jotka eivät selviä edes ruokakustannuksista.
Minä sain koirantappaja maineen. Äitini kuoli äkillisesti ja koitin saada äitini koiralle uutta kotia sitä ei vain löytynyt. Lopulta minun piti viedä koira piikille koska minulla sairaseläkeläisenä ei ollut varaa pitää koiraa ja miten koira joka on elämänsä asunut maaseudulla yli hehtaarin tontilla olisi sopeutunut 30 neliön yksiöön kaupunkiin.
Eläinlääkärin maksut alkavat jo mennä yksityisen sairaanhoidon hintojen ohi. Kannattaa ilmeisesti mennä niitä eläimiä kuvauttamaan ihmisten klinikoille....
Yhdellä kaverilla on tavallinen marsu. Sitä kiidätettiin eläinlääkäriin erittäin kiireellisenä tapauksena usein.
Nyt sillä on sydämentahdistinkoje. Leikattiin just eilen illalla. Viikko sairaalahoitoa.
Erikseen maksaa sairaalavaatteet, paskantoimitus, nesteytys, antihistamiinit, nitrot, seuranta, sydänkäyrää ja laboratoriokokeita ainakin aamuisin klo 7.00.
Jatkosuunnitelma: mahdollinen kotihoitopalvelu (eläinerikoishoitaja asuu kotona yötä päivää).
Marsun omistajat ovat yrittäjiä, osakkaita Suomen Pankissa ja Nokialla ja Finnairilla... painavat ympäripyöreetä päivää.
Yhtään lasta ei ole eivätkä pidä yhteyttä vanhempiinsa kummatkaan. Ikää pariskunnalla noin 32-37-vuotiaita.
🖕😆😅🖕
Tämä on kyllä ihmeellinen sääntö. Itselläni ei kissaa ole eikä tule, mutta ystävälläni on monellakin. Eikä kenenkään kissat ole käsittääkseni mitään ystävyksiä keskenään menevät ja tulevat omien suunnitelmiensa mukaan, syövät erikseen, enkä ole ikinä nähnyt että kissat keskenään leikkisivät, ihmisten kanssa ne leikkivät. Kahden aikuisen kissan, vaikka vastakkaista sukupuolta olevien, totuttaminen samaan huusholliin oli kuukausien projekti, kun aikaisempi ei millään sulattanut, että taloon tuli toinen kissa toisessa perheessä oli kissa, joka tulee hirmuisen hyvin toimeen kaikkien, niin ihmisten, koirien kuin hevostenkin kanssa. Nuori ja leikkisä niin ajattelivat hankkia sille kissakaverin. Meni lähes puoli vuotta, että ne saattoi päästää samaan tilaan, siihen asti löytöeläintalosta n. puolivuotiaana hankittu kissa piti pitää yhdessä huoneessa, välillä toinen kissa suljettiin makuuhuoneeseen että pikkukissa pääsi muualle taloon. Lähes vuosi meni, että kissat uskallettiin jättää kahdestaan valvomatta. Edelleenkään parin vuoden jälkeen nuoremmalla kissalla ei ole mitään asiaa makuuhuoneeseen, samoin sohvalta saa äkkilähdöt jollei tajua lähteä kun vanhempi siihen tulee. Ei tullut ystäviä, ei edes kavereita keskenään.
On eläimetkin yksilöitä. Kyllähän ihmiset, tai vaikka koirat, on myös sosiaalisia ja kaipaa muiden ihmisten tai koirien seuraa, mutta ei se tarkoita että ollaan ylimpiä ystäviä kaikkien kanssa, saati että tultaisiin aina toimeen. Onhan niitäkin koiria, jotka tulee oman perheen koirien kanssa toimeen ja haastaa riitaa kaikkien muiden kanssa. Joskus kissoilla ei kemiat kohtaa, ei kai sille mitään voi. Lisäksi tuossa tulee isoja muutoksia, kun uusi kissa tuodaan asumaan jonkun toisen kissan reviirille. On ihan odotettavissa, että sopeutuminen voi viedä oman aikansa. Sieltä eläinsuojasta jos otetaan kaksi eläintä, niin yleensä varmistetaan että ne ovat tulleet keskenään toimeen. Jos sieltä sitten ottaa vain yhden eläimen, joka on tottunut seuraan, niin ei sitä voi ennalta tietää miten se kotona odottava kissa tulijaan suhtautuu.
Näihin pitää varautua ENNALTA. Jos ei pysty siihen, ei hanki lemmikkejä. Ei meilläkään ole lemmikkejä, koska rehellisesti kykenen myöntämään, että en jaksaisi hoitaa niitä arjessa. Pitää osata miettiä. Ylipäätäön voitaisiin nykyistä enemmän pohtia myös sitä, kuinka eettistä ylipäätään lemmikkien pitäminen ihmisten mieliksi on.