Äitini ei ole ollenkaan kiinnostunut lapsenlapsistaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulihan se sieltä lopulta, ap haluaa mummin lapsenvahdiksi. 

En tajua tuota asennetta.

On luonnollista tukea lapsiaan silloin kun he tarvitsevat.

On luonnollista, että isovanhempi iloitsee lapsenlapsista ja rakentaa suhteen heihin.

Kun olin nuori äiti, toivoin, että minulla olisi ollut äiti, joka olisi tukenut ja johon olisin voinut turvautua niin henkisesti kuin käytännössä. Ei ollut ja lähin tukiverkkohenkilöni (sisar) asui sen verran kaukana, että lähinnä puhelimitse seurustelimme - hyvä toki sekin.

Silloin ajattelin, että jos omat lapseni joskus tarvitsevat tukea siinä vaiheessa, kun heillä on pieniä lapsia, olen saatavilla kaikin tavoin. Nyt lapsenlapsia on useampia ja olen saanut olla heidän elämässään syntymästä lähtien.   

 

Tä

Tämä voi masentaa, mutta ehkä äitisi ei pidä sinusta ja vaativuudestasi. En pidä minäkään. Sulla on taipumus olla hankala ja takertuva ja kitiset niin ettei mitään rajaa. Joillekin ei mikään riitä ja vaikutat sellaiselta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuollainen vertailu kenestäkään mukavaa ole. Taidat korostaa anoppisi paremmuutta. Ehkä äitisi ei ole ikinä halunnut lapsia, edes sinua? Ei ehkä osaa olla lasten kanssa. 

En korosta, mutta eihän sitä edes tarvitse korostaa, kun se näkyy. Kyllähän anoppini on parempi mummo ja lapsille paljon läheisempi ihan omasta tahdostaan. 

Voi olla, ettei halunnut. Kaksi lasta hänen kuitenkin piti jostain syystä vääntää. Ap

Kirjoittamasi perusteella anoppi on kodinhoitajasi, palkaton piika, joka huolehtii lapsista ihan samalla tavalla kuin oma isoäitisi aikoinaan teki. Toistat siis äitisi kaavaa eli lapset on ulkoistettu muille, sinä jaksat valittaa, että piikoja on vain yksi.

Äitisi käy töissä, sinäkin käyt, joten miksi et viitsi olla lastesi kanssa edes niitä muutamia tunteja päiv

Juu, ei mennyt nyt ihan nappiin. Ap

Vauvapalsta ei taaskaan petä. Ylisukupolvisuudesta ei tietoakaan, minäitte ja kaikki muut mäkeen.

Kurja tilanne ap. Meillä lasten isänpuoleinen mummi on aivan ihana ja hän oli paljon apuna ja esim. leipoi ja retkeili lähimetsässä lasten kanssa. Suhde varsinkin esikoiseen, jonka kanssa hän on viettänyt eniten aikaa, on läheinen. Nyt mummilla alkaa olla ikää ja edelleen teini haluaa käydä moikkaamassa ja viettää aikaa yhdessä.

 

Itse jättäisin suosiolla kesän häät väliin, jos hoitajaa ei järjesty. Viettäisin lasten kanssa mukavan päivän omien lempijuttujemme parissa.

AP ei ota lainkaan huomioon sitä, että hänessä on itsessään syytä?

Hän on voinut vuosien varrella jo itse aiheuttaa tuon, ettei äitinsä pidä tyttärensä käytöksestä yhtään, ja on päättänyt että antaa hänen  sitten elää omaa elämäänsä, ihan rauhassa, myös lastensa kanssa 

Nyt jo kun luen AP:n uhriutumista, niin en kovin helpolla hänen kotiinsa astuisi.

Yleensähän se AP menee niin, että vastaus löytyy peilistä, sinullekin.

Vierailija kirjoitti:

Mun lapset alkaa olla jo aikuisia mutta muistan ikuisesti, miten äiti ei auttanut heidään kanssaan ikinä. Hän soitti kerran kuukaudessa ja käytti minua terapeuttinaan, milloin oli miessotkuja, milloin lapsuudentraumoja tai naapurin täti oli lihonut. Minä muistan, enkä omalta osaltani auta häntä nyt kun ikää alkaa olla 80. En vastaa puhelimeen, jos vastaan, kerron seikkaperäisesti kuinka takapihani krookusten terälehdet ovat kuihtuneet. Sitten suljen puhelimen. Jokainen puhelu, voisi sanoa kosto, on kuin laastari. Äiti tulee kärsimään niin kuin minäkin kärsin kaikki nuo vuodet. Anoppi on häijy nainen, oli kauheaa olla nuori äiti jolla ei ollut ketään vanhempaa naista tukena.

Jos olet tällainen itsekäs isoäiti, korjaa tilanne heti tänään. Muuten löydät sen edestäsi.

Häijyltä vaikutat sinäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lukenut jonkin verran näitä palstan mummitarinoita. Niiden mukaan mummit eivät osaa tehdä mitään oikein. Joko eivät välitä lapsenlapsistaan eli eivät halua toimia lapsenvahteina, tuppautuvat lapsiperheen elämään liikaa, mummit ei osaa ostaa lapsille edes sopivia lahjoja, ostavat krääsää ja huonoja ja halpoja vaatteita. Mikään ei tunnu olevan hyvin. Teetpä niin tai näin, aina mummi on väärässä. Jos olisin itse mummi, miettisin monta kertaa haluaisinko osallistua lapsenlapseni elämään aktiivisesti, pelkäisin näitä haukkuja.

Pitää ymmärtää se perusasia, että päästät lapsesi irti kun hän haluaa lentää pesästä, et puutu ja neuvo, koska mitä hyötyä itse muistat saaneesi vanhempiesi hyvää tarkoittaneista neuvoista aikuisessa elämässäsi? Ärsytti vain, jos kysymättä sekaannuttiin asioihini.

Itse olen neuvonut, kun on kysytty, miten ko. lapsen lap

Omassa lapsudessa mummo ei ollut lastenhoitaja lainkaan, hän oli turvallinen aikuinen, jonka luona vierailtiin, mutta ei käynyt edes mielessä, että olisi jääty yöksi ilman vanhempia. Mummo kävi töissä, ei tullut meille kotiin siivoamaan. Jouluna ja syntymäpäivänä tuli lahja minulle, ei vanhemmilleni.

Nykyisin isovanhempien pitää olla vanhempien apuna, koska heille perhe on liikaa ja parisuhteelle tarvitaan aikaa. Isovanhempia pidetään vastuullisina aikuisten lastensa seksielämän sujumisesta ja sekä yhteisestä että omasta ajasta. Moni nelikymppinen toimii kuin murrosikäinen, kaikki pitää saada ja vastuun tulee olla muilla, joten omilta vanhemmilta vaaditaan aikuisuutta, jota itse ei haluta vastuineen kantaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuollainen vertailu kenestäkään mukavaa ole. Taidat korostaa anoppisi paremmuutta. Ehkä äitisi ei ole ikinä halunnut lapsia, edes sinua? Ei ehkä osaa olla lasten kanssa. 

En korosta, mutta eihän sitä edes tarvitse korostaa, kun se näkyy. Kyllähän anoppini on parempi mummo ja lapsille paljon läheisempi ihan omasta tahdostaan. 

Voi olla, ettei halunnut. Kaksi lasta hänen kuitenkin piti jostain syystä vääntää. Ap

Kirjoittamasi perusteella anoppi on kodinhoitajasi, palkaton piika, joka huolehtii lapsista ihan samalla tavalla kuin oma isoäitisi aikoinaan teki. Toistat siis äitisi kaavaa eli lapset on ulkoistettu muille, sinä jaksat valittaa, että piikoja on vain yksi.

Äitisi käy töissä, sinäkin käyt, joten miksi et viitsi ol

Eli meni tunteisiin ja on siis totta.

Vierailija kirjoitti:

Vauvapalsta ei taaskaan petä. Ylisukupolvisuudesta ei tietoakaan, minäitte ja kaikki muut mäkeen.

Kurja tilanne ap. Meillä lasten isänpuoleinen mummi on aivan ihana ja hän oli paljon apuna ja esim. leipoi ja retkeili lähimetsässä lasten kanssa. Suhde varsinkin esikoiseen, jonka kanssa hän on viettänyt eniten aikaa, on läheinen. Nyt mummilla alkaa olla ikää ja edelleen teini haluaa käydä moikkaamassa ja viettää aikaa yhdessä.

 

Itse jättäisin suosiolla kesän häät väliin, jos hoitajaa ei järjesty. Viettäisin lasten kanssa mukavan päivän omien lempijuttujemme parissa.

Mutta kun ap nimenomaan halusi vapaata lapsista, niiden kanssa kun tulee vietettyä aikaa muutenkin ihan liian kanssa!

Nuo aikuisten syntymäpäivät.   Oman suvun kulttuuri on ettei niitä muisteta kuin ehkä ihan perheen sisällä,  onnee nyt puoliso, äiskä, isä, kun täytät  40 v  jne.    Kun ei isompia kymppejäkään juhlisteta.  

Mulla särähti nuo kolmikymppiset mieleen,  eikös ne ole enemmän vielä kaveribileitä, aloittaja on loukkaantunut kun äitinsä, juhlakalun vävy,  ei tullut lahjan kanssa silloin lapsettoman parin juhliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuollainen vertailu kenestäkään mukavaa ole. Taidat korostaa anoppisi paremmuutta. Ehkä äitisi ei ole ikinä halunnut lapsia, edes sinua? Ei ehkä osaa olla lasten kanssa. 

En korosta, mutta eihän sitä edes tarvitse korostaa, kun se näkyy. Kyllähän anoppini on parempi mummo ja lapsille paljon läheisempi ihan omasta tahdostaan. 

Voi olla, ettei halunnut. Kaksi lasta hänen kuitenkin piti jostain syystä vääntää. Ap

Tiedät varmaan, että tuolloin lapset eivät olleet yhtälailla "halutti valinta" vaan vääjäämätön seuraus parisuhteesta ja seksistä ja jos äitisi oli parisuhteessa isäsi kanssa, oli myös "ympäröivän maailman" oletus, että jos lapsia siunaantuu niitä otetaan vastaan?

Saattaa olla, ettei tiedä isäsi ja äitisi parisuhteen dynamiikasta kaikkea. Valitettavasti voi olla, että te omat lapset ja mahdollisesti ne sinun lapset tekevät hånelle henkisesti kipeää?

Ymmärrän, kun sanot ettet voi puhua hånen kanssaan, mutta ilman puhumista et voi ymmärtää häntä. 

 

Ja saattaa olla, että hän jotenkin myös kokee olevansa "jätetty" kakkos-mummoksi jos anoppisi luontevasti on ottanut aktiivisen mummoroolin teidän perheessä ?

Ymmärrän, etttä harmittaa, mutta älä silti tuomitse äitiäsi. Hänellä saattaa olla omat demoninsa siellä taustalla. Hän saattaa myös kokea, ettei alkoholistin puolisona kyennyt olemaan riittävän hyvä äiti, joten hån ei uskalla edes yrittää olla niin hyvä mummo kuin pystyy?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsilla isoisiä? 

Miehen puolelta ei ole ja minun isäni on alkoholisti. Eli tavallaan ei ole. Ap

Isäsi alkohlismi on vienyt äitisi voimat. Hänellä ei ole voimavaroja enää muuhun, ei edes sinun lastesi elämän seuraamiseen.

Alkoholismi vie puolisolta lähes kaiken ja äitisi voi olla esimerkiksi syvästi masentunut.

Vierailija kirjoitti:

AP ei ota lainkaan huomioon sitä, että hänessä on itsessään syytä?

Hän on voinut vuosien varrella jo itse aiheuttaa tuon, ettei äitinsä pidä tyttärensä käytöksestä yhtään, ja on päättänyt että antaa hänen  sitten elää omaa elämäänsä, ihan rauhassa, myös lastensa kanssa 

Nyt jo kun luen AP:n uhriutumista, niin en kovin helpolla hänen kotiinsa astuisi.

Yleensähän se AP menee niin, että vastaus löytyy peilistä, sinullekin.

Niin no. Teini-ikä oli vaikea. Kenelläpä ei. Muuten kyllä aikuisikä mennyt niin, että minä olen ollut se, joka on yrittänyt pitää yhteyttä. Ei ole ollut normaali läheinen äitisuhde ihan äidin omasta halusta. Ap 

Minun lapseni, 2 tyttöä ja 1 poika, ovat siinä iässä että tulee puheeksi lapset, minulle lapsenlapset. Olen sanonut lapsille ääneen että olisin tosi huono mummi.

En haluaisi lapsenlapsia mutta jos ja kun niitä kuitenkin tulee, en halua hoitaa heitä. Ei minulla ole mitään sidettä omien lapsieni lapsiin. Miksi olisikaan?

Haluan elää omaa elämää enkä osallistua muiden perhe-elämään, mitä ne minulle kuuluu??

Juueikiitos lapsenlapsia minulle! Olen omani hoitanut enkä halua hoitaa muiden kakaroita. Piste!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsilla isoisiä? 

Miehen puolelta ei ole ja minun isäni on alkoholisti. Eli tavallaan ei ole. Ap

Isäsi alkohlismi on vienyt äitisi voimat. Hänellä ei ole voimavaroja enää muuhun, ei edes sinun lastesi elämän seuraamiseen.

Alkoholismi vie puolisolta lähes kaiken ja äitisi voi olla esimerkiksi syvästi masentunut.

Eivät ole enää yhdessä tai missään tekemisissä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Nuo aikuisten syntymäpäivät.   Oman suvun kulttuuri on ettei niitä muisteta kuin ehkä ihan perheen sisällä,  onnee nyt puoliso, äiskä, isä, kun täytät  40 v  jne.    Kun ei isompia kymppejäkään juhlisteta.  

Mulla särähti nuo kolmikymppiset mieleen,  eikös ne ole enemmän vielä kaveribileitä, aloittaja on loukkaantunut kun äitinsä, juhlakalun vävy,  ei tullut lahjan kanssa silloin lapsettoman parin juhliin.

Samaa mietin. Vävykokelas täytti juuri 30 v, en soittanut ja onnitellut, kunhan tyttären kautta välitin onnittelut enkä todellakaan edes harkinnut, että lähtisin kaveribileisiin kukkakimppu kainalossa juhlimaan.  Onneksi omat lapset ei ole yhtä vaativia kuin ap, ei tullut haukkua eikä moitetta, pelkät kiitokset onnitteluista.

Vierailija kirjoitti:

miksi äitisi olisi kiinnostunut sinun huutavista ja suttaavista madoista?

Oletko se aborttikeskustelussa kirjoittanut, jonka äiti odotti lapamatoa? Jos olet se ihmisestä syntynyt lapamato niin älä projisoi omaa matouttasi toisten lapsiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vauvapalsta ei taaskaan petä. Ylisukupolvisuudesta ei tietoakaan, minäitte ja kaikki muut mäkeen.

Kurja tilanne ap. Meillä lasten isänpuoleinen mummi on aivan ihana ja hän oli paljon apuna ja esim. leipoi ja retkeili lähimetsässä lasten kanssa. Suhde varsinkin esikoiseen, jonka kanssa hän on viettänyt eniten aikaa, on läheinen. Nyt mummilla alkaa olla ikää ja edelleen teini haluaa käydä moikkaamassa ja viettää aikaa yhdessä.

 

Itse jättäisin suosiolla kesän häät väliin, jos hoitajaa ei järjesty. Viettäisin lasten kanssa mukavan päivän omien lempijuttujemme parissa.

Mutta kun ap nimenomaan halusi vapaata lapsista, niiden kanssa kun tulee vietettyä aikaa muutenkin ihan liian kanssa!

Ap syyttää omaa äitiään joka avioeroliittoon oli tehnyt kaksi lasta.

Nyt sinun mukaasi 2 lasta tehnyt ap on kyllästynyt lapsiinsa ja haluaa niistä vapaata.

Vierailija kirjoitti:

Nuo aikuisten syntymäpäivät.   Oman suvun kulttuuri on ettei niitä muisteta kuin ehkä ihan perheen sisällä,  onnee nyt puoliso, äiskä, isä, kun täytät  40 v  jne.    Kun ei isompia kymppejäkään juhlisteta.  

Mulla särähti nuo kolmikymppiset mieleen,  eikös ne ole enemmän vielä kaveribileitä, aloittaja on loukkaantunut kun äitinsä, juhlakalun vävy,  ei tullut lahjan kanssa silloin lapsettoman parin juhliin.

Mies piti kyllä bileet kavereidensa kanssa, mutta halusi myös tarjota kakkukahvit. Ihan luonnollista minusta. Ap 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuo aikuisten syntymäpäivät.   Oman suvun kulttuuri on ettei niitä muisteta kuin ehkä ihan perheen sisällä,  onnee nyt puoliso, äiskä, isä, kun täytät  40 v  jne.    Kun ei isompia kymppejäkään juhlisteta.  

Mulla särähti nuo kolmikymppiset mieleen,  eikös ne ole enemmän vielä kaveribileitä, aloittaja on loukkaantunut kun äitinsä, juhlakalun vävy,  ei tullut lahjan kanssa silloin lapsettoman parin juhliin.

Samaa mietin. Vävykokelas täytti juuri 30 v, en soittanut ja onnitellut, kunhan tyttären kautta välitin onnittelut enkä todellakaan edes harkinnut, että lähtisin kaveribileisiin kukkakimppu kainalossa juhlimaan.  Onneksi omat lapset ei ole yhtä vaativia kuin ap, ei tullut haukkua eikä moitetta, pelkät kiitokset onnitteluista.

Jos sinut olisi kutsuttu kahville, niin et olisi mennyt? 

Kannatan aina suoraa kommunikointia. Kysy syyllistämättä äitiäsi, että miksi sinusta tuntuu siltä, että hän eu halua olla lastesi elämässä. Ja että sinä toivoisit enemmän häntä lastesi elämään.