Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äitini ei ole ollenkaan kiinnostunut lapsenlapsistaan
08.05.2024 |
Eli minun lapsistani. Ovat nyt 2v. ja 4v. Ei ollut kiinnostunut edes vauvoina. Työssäkäyvä ihminen kyseessä, monta vuotta vielä eläkeikään. Ei tapaa lapsia, ellen minä mene sinne lasten kanssa. Ei käy meillä kuin pari kertaa vuodessa lasten synttäreillä. Olen jotenkin pettynyt ja katkera häneen. Tuntuu, että hän on kuitenkin jotenkin mustasukkainen anopille, joka on lasten elämässä ihan omasta halustaan viikottain ja tekee asioita sen eteen, että on hyvä suhde heihin.
Äitini kyllä hoidatti minut ja veljeni aikoinaan omalla äidillään... Ja mummu olikin rakas ja tärkeä, edesmennyt jo.
En tiedä miten tällaista ottaa puheeksi? Jotenkin nyt tämä tuntuu hiton pahalta, kun on kesällä tulossa kahdet lapsettomat häät, joihin toisiin osallistuu anoppikin, joten hän ei ole silloin lapsenvahtina. En voisi omalta äidiltäni pyytää, kun jotenkin tiedän jo vastauksen ja kyllä sen huomaa, ettei hän halua. Anoppi on ihan korvaamaton, upea ja ihana ja häneltä uskaltaa kysyä ja hän tarjoaa itse apua.
Kommentit (187)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mietin nyt vaikka parin viikon päästä tulevaa viikonloppua, kun ollaan lähdössä suunnitellulle laivaristeilylle, niin anoppi lähtee mukaan. Ei olisi tullut mieleenkään kysyä omaa äitiäni. Ehkä siksikin, että äidin mielestä risteilyt on ryyppäämistä. Ja ei, ei anoppi tule sinne lapsenvahdiksi. Ap
Ei kuitenkaan siellä tule mieleen jättää mummia hyttiin lasten kanssa ja juopotella yö kun kerrankin ilman lapsia? Ei, eihän nyt toki varmaan.
Minulla on hiukan tuollainen ongelma kehittymässä. Jos on jokin suvun yhteinen tapaaminen, lapset olettavat, että haluan paimentaa lapsenlapsia koko juhlan ajan, kun lapset itse seurustelevat suvun kanssa. Vaikea näistä on aina suoraan puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysy äitiäsi avuksi ja jos kieltäytyy, palkkaa hoitaja.
Ja joo, on kurjaa kun isovanhempia ei kiinnosta. Itsellä oikeastaan sama homma. Mehen äiti näkee lasta pari kertaa vuodessa, jouluna ja synttäreillä ja omat vanhemmat 6-12 kertaa vuodessa, joka on sekin aika paljon, mutta tuolloin viettävät max 2h aikaa yhdessä. Lapsi ei ole ikinä ollut esimerkiksi viikonloppua hoidossa.
Se siinä juuri onkin, että en vaan OSAA pyytää, kun tiedän, ettei hän suostu! Ap
Pilkut päin peetä.
Miten niin muka pilkut päin persettä? Ne kuuluu laittaa noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulihan se sieltä lopulta, ap haluaa mummin lapsenvahdiksi.
En tajua tuota asennetta.
On luonnollista tukea lapsiaan silloin kun he tarvitsevat.
On luonnollista, että isovanhempi iloitsee lapsenlapsista ja rakentaa suhteen heihin.
Kun olin nuori äiti, toivoin, että minulla olisi ollut äiti, joka olisi tukenut ja johon olisin voinut turvautua niin henkisesti kuin käytännössä. Ei ollut ja lähin tukiverkkohenkilöni (sisar) asui sen verran kaukana, että lähinnä puhelimitse seurustelimme - hyvä toki sekin.
Silloin ajattelin, että jos omat lapseni joskus tarvitsevat tukea siinä vaiheessa, kun heillä on pieniä lapsia, olen saatavilla kaikin tavoin. Nyt lapsenlapsia on useampia ja olen saanut olla heidän elämässään syntymästä lähtien.
Tätäpä juuri. Ehkä muotoilin vähän hölmösti, kun toin esille tuon lapsenvahtihomman. Se nyt ei ole se pointti, vaan se, että minua harmittaa miksi oma äitini on ihan omasta halustaan halunnut jäädä etäiseksi. Hän on ollut paljon läheisempi siskonsa iltatähden kanssa. Hän oli usein äidilläni yökylässä, kun oli pieni jne. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitisi on työelämässä mutta anoppi ei? Anoppi asuu lähellä, äiti ei?
Anoppi on myös työelämässä. Äiti asuu kyllä vähän kauempana, kuitenkin vain vajaan puolentunnin ajomatkan päässä. Ap
Onko äidilläsi autoa? Julkisilla matkavkestää aina kauemmin. Hyvänen aika, silloinhan hän äkkiä tulisi illallakin lapsia kaitsemaan ja aamulla töihin.
Sulla on kuitenkin puoliso, saatte siten "omaa aikaa", lenkille, ostoksille. Jos itse olit mummollasi lapseena, mietipä, eronneella äidilläsi ei ollut puolisoa jakamassa vastuuta.
Itse kolme lasta hoitanut ilman äitejä ja anoppeja, se "parisuhdeaika matkaillen" jäi kyllä kokonaan väliin
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut jonkin verran näitä palstan mummitarinoita. Niiden mukaan mummit eivät osaa tehdä mitään oikein. Joko eivät välitä lapsenlapsistaan eli eivät halua toimia lapsenvahteina, tuppautuvat lapsiperheen elämään liikaa, mummit ei osaa ostaa lapsille edes sopivia lahjoja, ostavat krääsää ja huonoja ja halpoja vaatteita. Mikään ei tunnu olevan hyvin. Teetpä niin tai näin, aina mummi on väärässä. Jos olisin itse mummi, miettisin monta kertaa haluaisinko osallistua lapsenlapseni elämään aktiivisesti, pelkäisin näitä haukkuja.
Pitää ymmärtää se perusasia, että päästät lapsesi irti kun hän haluaa lentää pesästä, et puutu ja neuvo, koska mitä hyötyä itse muistat saaneesi vanhempiesi hyvää tarkoittaneista neuvoista aikuisessa elämässäsi? Ärsytti vain, jos kysymättä sekaannuttiin asioihini.
Itse olen neuvonut, kun on kysytty, miten ko. lapsen lapsuuden lempiruoka valmistettiin. :D
Miksi ostelisin vaatteita lastenlapsille, kun heidän vanhempansa tuntevat heidän tarpeensa parhaiten? Olen ostanut tai maksanut asioita, joita on pyydetty. Selkeä homma.
Hoitoapua olen antanut aina, kun sitä on pyydetty, jos ei ole ollut työ tai sairaus esteenä. Kyllä silti on omaa aikaa jäänyt aivan riittävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis mietin nyt vaikka parin viikon päästä tulevaa viikonloppua, kun ollaan lähdössä suunnitellulle laivaristeilylle, niin anoppi lähtee mukaan. Ei olisi tullut mieleenkään kysyä omaa äitiäni. Ehkä siksikin, että äidin mielestä risteilyt on ryyppäämistä. Ja ei, ei anoppi tule sinne lapsenvahdiksi. Ap
Jos teillä on 2v ja 4v lapset, niin onko ihan välttämätöntä lähteä sinne risteilylle, kun lapset noin pieniä.
Ja miten kukaan edes jättää noin pienet lapset iäkkäille, kun 2v on täysin riippuvainen aikuisesta. Jo liikenteessä ovat iäkkäät ovat riski ja siksi heidän ajokykynsä tarkistetaan määräajoin ja ajokortti myönnetään muutamaksi vuodeksi kerrallaan, koska näkö, kuulo, reagointikyky jne. pysyvästi alentunut ja tälläisen henkilön hpitoon jätetään 2v lapsi.
Eikö elämä ole elämänarvoista, jos pikkulapsi arjessa jättäisi riennot vähemmälle tai ainakin toinen vanhempi olisi lasten kanssa,.kun se pikkulapsi aika on lyhyt.
miksi äitisi olisi kiinnostunut sinun huutavista ja suttaavista madoista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lukenut jonkin verran näitä palstan mummitarinoita. Niiden mukaan mummit eivät osaa tehdä mitään oikein. Joko eivät välitä lapsenlapsistaan eli eivät halua toimia lapsenvahteina, tuppautuvat lapsiperheen elämään liikaa, mummit ei osaa ostaa lapsille edes sopivia lahjoja, ostavat krääsää ja huonoja ja halpoja vaatteita. Mikään ei tunnu olevan hyvin. Teetpä niin tai näin, aina mummi on väärässä. Jos olisin itse mummi, miettisin monta kertaa haluaisinko osallistua lapsenlapseni elämään aktiivisesti, pelkäisin näitä haukkuja.
Sama täällä. Olen viisikymppinen ja lapset jo aikuisia ja kauhulla olen lukenut näitä kommentteja äideistä ja anopeista. Mikään ei tunnu ole hyvä, teet niin tai näin. Et hoida riittävästi ja tarpeeksi lastenlapsia, mutta seuraavassa lauseessa valitetaan rajattomasta anopista, joka uskaltaa tarjota lapsenlapselleen pullaa.&nb
Mikään ei riitä, sillä hyvään on helppo tottua. Se, mikä aluksi oli luksusta, muuttuu helposti oletusarvoksi. Jos mummo on aina saatavilla ja auttaa, siitä tulee helposti normaalikuvio. Ihminen myös kiinnittää helpommin huomion negatiiviseen, kuin positiiviseen. Jos saa huonoa asiakaspalvelua, sen kyllä muistaa, mutta hyvää palvelua ei tule huomioineeksi, koska se on oletusarvo. Ehkä mummonkin käytöksestä huomataan helpommin se huono, ei niitä kertoja, kun mummo oli avuksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitisi on työelämässä mutta anoppi ei? Anoppi asuu lähellä, äiti ei?
Anoppi on myös työelämässä. Äiti asuu kyllä vähän kauempana, kuitenkin vain vajaan puolentunnin ajomatkan päässä. Ap
Onko äidilläsi autoa? Julkisilla matkavkestää aina kauemmin. Hyvänen aika, silloinhan hän äkkiä tulisi illallakin lapsia kaitsemaan ja aamulla töihin.
Sulla on kuitenkin puoliso, saatte siten "omaa aikaa", lenkille, ostoksille. Jos itse olit mummollasi lapseena, mietipä, eronneella äidilläsi ei ollut puolisoa jakamassa vastuuta.
Itse kolme lasta hoitanut ilman äitejä ja anoppeja, se "parisuhdeaika matkaillen" jäi kyllä kokonaan väliin
On auto.
Kyllä me puolison kanssa todellakin hoidetaan lapsemme ja vuorotellaan menoissamme. Ehkä muutaman kerran vuodessa anoppi on ollut lasten kanssa niin, että päästään kahdestaan ravintolaan. Muuten lapset reissaa mukana ja reissaamme pääasiassa perheenä. Nyt anoppi tulee ensimmäistä kertaa mukaamme risteilylle.
Anoppini EI hoida lapsiamme siis usein, kun ei ole tarvetta! Mutta häneltä uskaltaisi aina kysyä, jos tarvetta tulee ja hän myös itse tarjoaa apua. Usein kyläilee meillä muuten vaan ja viettää aikaa lasten kanssa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan paskan jankaamista aappeen kanssa.. Pitäköön tunkkinsa. Hyi.
Mun lapset alkaa olla jo aikuisia mutta muistan ikuisesti, miten äiti ei auttanut heidään kanssaan ikinä. Hän soitti kerran kuukaudessa ja käytti minua terapeuttinaan, milloin oli miessotkuja, milloin lapsuudentraumoja tai naapurin täti oli lihonut. Minä muistan, enkä omalta osaltani auta häntä nyt kun ikää alkaa olla 80. En vastaa puhelimeen, jos vastaan, kerron seikkaperäisesti kuinka takapihani krookusten terälehdet ovat kuihtuneet. Sitten suljen puhelimen. Jokainen puhelu, voisi sanoa kosto, on kuin laastari. Äiti tulee kärsimään niin kuin minäkin kärsin kaikki nuo vuodet. Anoppi on häijy nainen, oli kauheaa olla nuori äiti jolla ei ollut ketään vanhempaa naista tukena.
Jos olet tällainen itsekäs isoäiti, korjaa tilanne heti tänään. Muuten löydät sen edestäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mietin nyt vaikka parin viikon päästä tulevaa viikonloppua, kun ollaan lähdössä suunnitellulle laivaristeilylle, niin anoppi lähtee mukaan. Ei olisi tullut mieleenkään kysyä omaa äitiäni. Ehkä siksikin, että äidin mielestä risteilyt on ryyppäämistä. Ja ei, ei anoppi tule sinne lapsenvahdiksi. Ap
Jos teillä on 2v ja 4v lapset, niin onko ihan välttämätöntä lähteä sinne risteilylle, kun lapset noin pieniä.
Ja miten kukaan edes jättää noin pienet lapset iäkkäille, kun 2v on täysin riippuvainen aikuisesta. Jo liikenteessä ovat iäkkäät ovat riski ja siksi heidän ajokykynsä tarkistetaan määräajoin ja ajokortti myönnetään muutamaksi vuodeksi kerrallaan, koska näkö, kuulo, reagointikyky jne. pysyvästi alentunut ja tälläisen henkilön hpitoon jätetään 2v lapsi.
Eikö elämä ole elämänarvoista, jos pikkulapsi arje
Mitä ihmettä? Kyllä me ollaan reissailtu pienten kanssa ilman mitään ongelmia. Ja mikä on iäkäs? Ap
äitisi on jo yhden kauhukakaran kasvattanut. ei se halua enää sinun räkänokkiasi kasvattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulihan se sieltä lopulta, ap haluaa mummin lapsenvahdiksi.
En tajua tuota asennetta.
On luonnollista tukea lapsiaan silloin kun he tarvitsevat.
On luonnollista, että isovanhempi iloitsee lapsenlapsista ja rakentaa suhteen heihin.
Kun olin nuori äiti, toivoin, että minulla olisi ollut äiti, joka olisi tukenut ja johon olisin voinut turvautua niin henkisesti kuin käytännössä. Ei ollut ja lähin tukiverkkohenkilöni (sisar) asui sen verran kaukana, että lähinnä puhelimitse seurustelimme - hyvä toki sekin.
Silloin ajattelin, että jos omat lapseni joskus tarvitsevat tukea siinä vaiheessa, kun heillä on pieniä lapsia, olen saatavilla kaikin tavoin. Nyt lapsenlapsia on useampia ja olen saanut olla heidän elämässään syntymästä lähtien.
Tätäpä juuri. Ehkä muotoilin vähän hölmösti, kun toin esille tuon lapsenvahtihomman. Se nyt ei ole se pointti, vaan se, että minua harmittaa miksi oma äitini on ihan omasta halustaan halunnut jäädä etäiseksi. Hän on ollut paljon läheisempi siskonsa iltatähden kanssa. Hän oli usein äidilläni yökylässä, kun oli pieni jne. Ap
Oletko ikinä kysynyt tai pyytänyt?
Äitisi voi luulla, että et halua hänen olevan elämässäsi.
Aivan yksinkertaisesti: "Voisitko hoitaa lapsia, kun menisimme häihin?" Puhumalla selviää. Olisi lapsillesikin tärkeää tuntea isovanhempansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsilla isoisiä?
Miehen puolelta ei ole ja minun isäni on alkoholisti. Eli tavallaan ei ole. Ap
No hanki niille vaari jostain seurakunnan kerhosta. Äitisi on jo urakkansa tehnyt ilman isäsi tukea joten miksi hänen pitäisi vieläkin uhrautua.
Se, että hankkit lapsia, ei velvoita vanhempiasi mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuollainen vertailu kenestäkään mukavaa ole. Taidat korostaa anoppisi paremmuutta. Ehkä äitisi ei ole ikinä halunnut lapsia, edes sinua? Ei ehkä osaa olla lasten kanssa.
En korosta, mutta eihän sitä edes tarvitse korostaa, kun se näkyy. Kyllähän anoppini on parempi mummo ja lapsille paljon läheisempi ihan omasta tahdostaan.
Voi olla, ettei halunnut. Kaksi lasta hänen kuitenkin piti jostain syystä vääntää. Ap
Kirjoittamasi perusteella anoppi on kodinhoitajasi, palkaton piika, joka huolehtii lapsista ihan samalla tavalla kuin oma isoäitisi aikoinaan teki. Toistat siis äitisi kaavaa eli lapset on ulkoistettu muille, sinä jaksat valittaa, että piikoja on vain yksi.
Äitisi käy töissä, sinäkin käyt, joten miksi et viitsi olla lastesi kanssa edes niitä muutamia tunteja päiväkodista noutamisen ja nukkumaanmenon välillä?
Vierailija kirjoitti:
Ihan paskan jankaamista aappeen kanssa.. Pitäköön tunkkinsa. Hyi.
Jep. Mitä lie vailla, ilmaista lastenvahtia tai rahoittajaa. En minäkään aio sellaiseksi ruveta, jos lapseni joskus tekevät omia lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä mummo sanoin 3 lapselleni selväksi että en tule olemaan lastenhoitaja kenenkään lapsille ja kehoitin että kysyvät tulevalta kumminta että tuleeko heistä lapsesi hoitajia.. Näin ei tarvitse odottaa kun tapaamista vain silloin kun kaikille osapuolille se sopii.
Hoisiko sinun äitisi/anoppisi lapsiasi? Mitäpä lapsesi tähän sinun ilmoitukseesi suhtautui? Älä ihmettele, jos jäät itseksesi.
Ihanko oikeasti haikailet sitä aikaa? Paluu sen ajan yhteiskuntaan sopisi varmasti poliittisille päättäjille ja verokmaksajille.
Vielä 70-lukuun saakka, äitiysloma oli 1-3kk, kunnallista päivähoitoa ei ollut, eikä työstä vapaata sairaanlapsenhoitoa varten, perheet itse maksoivat täyden palkan lastensa hoitajille, ilman yhteiskunnan tukea.
Nyt äitiysloma 10kk
Perhevapaa, kunnes lapsi täyttää 3v
Sairaanlapsen hoitomahdollisuus kotona
Lähes ilmainen kunnallinen päivähoito 0-7v
Ilmainen alakoululaisten iltapäiväkerhot
Kotitalousvähennys verotuksessa, jolla voi palkata lastenhoito ja siivousapua veronmaksajien piikkiin, 2. vanhemman perheessä 2x 3500€ eli 7000€/v
Jne.
Ihanko oikeasti nämä kaikki edut tämän päivän äidit olisivat valmiit vaihtamaan niihen etuihin, mitä oli heidän lapsiudessaan, kun olivat lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulihan se sieltä lopulta, ap haluaa mummin lapsenvahdiksi.
En tajua tuota asennetta.
On luonnollista tukea lapsiaan silloin kun he tarvitsevat.
On luonnollista, että isovanhempi iloitsee lapsenlapsista ja rakentaa suhteen heihin.
Kun olin nuori äiti, toivoin, että minulla olisi ollut äiti, joka olisi tukenut ja johon olisin voinut turvautua niin henkisesti kuin käytännössä. Ei ollut ja lähin tukiverkkohenkilöni (sisar) asui sen verran kaukana, että lähinnä puhelimitse seurustelimme - hyvä toki sekin.
Silloin ajattelin, että jos omat lapseni joskus tarvitsevat tukea siinä vaiheessa, kun heillä on pieniä lapsia, olen saatavilla kaikin tavoin. Nyt lapsenlapsia on useampia ja olen saanut olla heidän elämässään syntymästä lähtien.
Miksi kysyisin/pyytäisin, kun hän ei IKINÄ oma-aloitteisesti soittele, kysele kuulumisia, kutsu kylään, kysy voiko tulla käymään tms. 2 kertaa vuodessa tulee kutsuttuna synttäreille, minä joskus soittelen hänelle ja kyselen, että jos poiketaan, pari kertaa olen pyytänyt meille kylään, kun lapsi on halunnut näyttää jotain, mutta ei ole tullut. Toisaalta, ei hän halunnut tulla edes mieheni kolmekymppisille aikoinaan (tämä oli ennen lapsia). Ap
Alue: Aihe vapaa
Sama täällä. Olen viisikymppinen ja lapset jo aikuisia ja kauhulla olen lukenut näitä kommentteja äideistä ja anopeista. Mikään ei tunnu ole hyvä, teet niin tai näin. Et hoida riittävästi ja tarpeeksi lastenlapsia, mutta seuraavassa lauseessa valitetaan rajattomasta anopista, joka uskaltaa tarjota lapsenlapselleen pullaa.
Kauhulla odotan aikaa, jos minusta tulisi isoäiti. Toivottavasti sitä ei tapahdu. Niin suuri on vaatimuslista, eikä mikään riitä.