Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äitini ei ole ollenkaan kiinnostunut lapsenlapsistaan
08.05.2024 |
Eli minun lapsistani. Ovat nyt 2v. ja 4v. Ei ollut kiinnostunut edes vauvoina. Työssäkäyvä ihminen kyseessä, monta vuotta vielä eläkeikään. Ei tapaa lapsia, ellen minä mene sinne lasten kanssa. Ei käy meillä kuin pari kertaa vuodessa lasten synttäreillä. Olen jotenkin pettynyt ja katkera häneen. Tuntuu, että hän on kuitenkin jotenkin mustasukkainen anopille, joka on lasten elämässä ihan omasta halustaan viikottain ja tekee asioita sen eteen, että on hyvä suhde heihin.
Äitini kyllä hoidatti minut ja veljeni aikoinaan omalla äidillään... Ja mummu olikin rakas ja tärkeä, edesmennyt jo.
En tiedä miten tällaista ottaa puheeksi? Jotenkin nyt tämä tuntuu hiton pahalta, kun on kesällä tulossa kahdet lapsettomat häät, joihin toisiin osallistuu anoppikin, joten hän ei ole silloin lapsenvahtina. En voisi omalta äidiltäni pyytää, kun jotenkin tiedän jo vastauksen ja kyllä sen huomaa, ettei hän halua. Anoppi on ihan korvaamaton, upea ja ihana ja häneltä uskaltaa kysyä ja hän tarjoaa itse apua.
Kommentit (187)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset alkaa olla jo aikuisia mutta muistan ikuisesti, miten äiti ei auttanut heidään kanssaan ikinä. Hän soitti kerran kuukaudessa ja käytti minua terapeuttinaan, milloin oli miessotkuja, milloin lapsuudentraumoja tai naapurin täti oli lihonut. Minä muistan, enkä omalta osaltani auta häntä nyt kun ikää alkaa olla 80. En vastaa puhelimeen, jos vastaan, kerron seikkaperäisesti kuinka takapihani krookusten terälehdet ovat kuihtuneet. Sitten suljen puhelimen. Jokainen puhelu, voisi sanoa kosto, on kuin laastari. Äiti tulee kärsimään niin kuin minäkin kärsin kaikki nuo vuodet. Anoppi on häijy nainen, oli kauheaa olla nuori äiti jolla ei ollut ketään vanhempaa naista tukena.
Jos olet tällainen itsekäs isoäiti, korjaa tilanne heti tänään. Muuten löydät sen edestäsi.
Häijyltä vaikutat sinäkin.
Jep, eikä hävetä yhtään. Kerrotko vielä, miksi minun pitäisi olla nyt kiva ihmiselle, joka oli tietoisesti ilkeä ja välinpitämätön omaa lastaan kohtaan? Perusteluja ei tietenkään tule, saatat olla itse tällainen kuppaaja ihmissuhteissasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On sentään käynyt synttäreillä, tiedän isovanhemmat jotka eivät tulleet kastetilaisuuteenkaan eivätkä sen jälkeenkään kertaakaan.
Vihkitilaisuuteen eivät myöskään, olivat hetken vaan hääjuhlassa.
Ihan normaalilta vaikuttavat muuten.
Jotain on pielessä ja tytär kärsii siitä.
Joku inho tyttären miestä kohtaan?
Vierailija kirjoitti:
Minä mummo sanoin 3 lapselleni selväksi että en tule olemaan lastenhoitaja kenenkään lapsille ja kehoitin että kysyvät tulevalta kumminta että tuleeko heistä lapsesi hoitajia.. Näin ei tarvitse odottaa kun tapaamista vain silloin kun kaikille osapuolille se sopii.
Hoidithan myös omat lapsesi aikoinaan pelkästään itse? Jos et, niin olet todella itsekäs ihminen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo aikuisten syntymäpäivät. Oman suvun kulttuuri on ettei niitä muisteta kuin ehkä ihan perheen sisällä, onnee nyt puoliso, äiskä, isä, kun täytät 40 v jne. Kun ei isompia kymppejäkään juhlisteta.
Mulla särähti nuo kolmikymppiset mieleen, eikös ne ole enemmän vielä kaveribileitä, aloittaja on loukkaantunut kun äitinsä, juhlakalun vävy, ei tullut lahjan kanssa silloin lapsettoman parin juhliin.
Samaa mietin. Vävykokelas täytti juuri 30 v, en soittanut ja onnitellut, kunhan tyttären kautta välitin onnittelut enkä todellakaan edes harkinnut, että lähtisin kaveribileisiin kukkakimppu kainalossa juhlimaan. Onneksi omat lapset ei ole yhtä vaativia kuin ap, ei tullut haukkua eikä moitetta, pelkät kiitokset onnitteluista.
Ymmärräthän, että kun itse täytät seuraavan kerran pyöreitä, 60, 70, vävy ei tule paikalle eikä vaivaudu edes onnittelemaan suoraan, vaan välittää terveiset tyttäresi kautta. Meillä kävi näin, anoppi ignoorasi täysin mun 30- ja 40-v. juhlat. Tekstarin laittoi päivän myöhässä näissä viimeisimmissä. Minä en vastaavasti reagoinut mitenkään hänen 70-vuotispäiviinsä, oli kuulemma kyynelsilmin ollut siellä. Hah, siitähän sai. Kun ei ole käytöstapoja minun suuntaani, ei minulla ole niitä hänenkään suuntaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset alkaa olla jo aikuisia mutta muistan ikuisesti, miten äiti ei auttanut heidään kanssaan ikinä. Hän soitti kerran kuukaudessa ja käytti minua terapeuttinaan, milloin oli miessotkuja, milloin lapsuudentraumoja tai naapurin täti oli lihonut. Minä muistan, enkä omalta osaltani auta häntä nyt kun ikää alkaa olla 80. En vastaa puhelimeen, jos vastaan, kerron seikkaperäisesti kuinka takapihani krookusten terälehdet ovat kuihtuneet. Sitten suljen puhelimen. Jokainen puhelu, voisi sanoa kosto, on kuin laastari. Äiti tulee kärsimään niin kuin minäkin kärsin kaikki nuo vuodet. Anoppi on häijy nainen, oli kauheaa olla nuori äiti jolla ei ollut ketään vanhempaa naista tukena.
Jos olet tällainen itsekäs isoäiti, korjaa tilanne heti tänään. Muuten löydät sen edestäsi.
Häijyltä vaikutat sinäkin.
Sitä saa mitä tilaa. Miksi pitäisi auttaa nyt kun toinen ei halunnut antaa omaa apuaan aiemmin vaikka sitä olisi tarvittu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vie lapsenlapset Sasu Haapaselle hoitoon. Hän on kyllä kiinnostunut "hoitamaan".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo aikuisten syntymäpäivät. Oman suvun kulttuuri on ettei niitä muisteta kuin ehkä ihan perheen sisällä, onnee nyt puoliso, äiskä, isä, kun täytät 40 v jne. Kun ei isompia kymppejäkään juhlisteta.
Mulla särähti nuo kolmikymppiset mieleen, eikös ne ole enemmän vielä kaveribileitä, aloittaja on loukkaantunut kun äitinsä, juhlakalun vävy, ei tullut lahjan kanssa silloin lapsettoman parin juhliin.
Samaa mietin. Vävykokelas täytti juuri 30 v, en soittanut ja onnitellut, kunhan tyttären kautta välitin onnittelut enkä todellakaan edes harkinnut, että lähtisin kaveribileisiin kukkakimppu kainalossa juhlimaan. Onneksi omat lapset ei ole yhtä vaativia kuin ap, ei tullut haukkua eikä moitetta, pelkät kiitokset onnitteluista.
Olen 72v ja jäin miettimään vietetäänkö nykyään ihan itsestäänselvästi kaikki "täyskymppijuhlat"? Itse en ole yksiäkään viettänyt ja ainoat missä olen käynyt ovat olleet työkaverin 50v juhlat 20v sitten. Laaja sukuja olen tehnyt urani suuressa työyhteisössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki lapset ei ole ihania. Jospa äitisi ei tykkää lapsistasi.
En ymmärrä tätä nykyäiten uhriutumista.
On aikaa täällä valittaa, kun ei ole aikaa olla rauhassa ja vapaalla, kun isovanhemmat ei hoida mun, siis mun ja mun lapsia.
Kun on noin pienet lapset, niin luulisi kaiken ajan menevän töiden lisäksi lasten kanssa oleiluun ja kotihommiin?
Ja miksi sinä AP et jätä yksinkertaisesti äitiäsi rauhaan? Älä soittele, älä tekstaile.
Kutsu niihin lasten synttäreille, ja muuten anna olla.
Ja jos et halua kutsua niihin, niin älä kutsu. Tulee itse jos tulee.
Jos äitisi ei halua olla sinun kanssa tekemisissä, eikä hoitaa lapsia, niin hyväksy se.
Et vaikuta helpolta, mutkattomalta, etkä lainkaan empaattiselta henkilöltä. Lisäksi olet katkera äidillesi, siitä että hänen sisarentytär viihtyi äitisi luona lapsena. Se kertoo jo paljon.
Vaikutat äitiäsi kohtaan ilkeän itsekkäältä, ja se vaikutelma tulee, että syytät omista vapaa-ajan vietto-ongelmista äitiäsi.
Ja olet täysin kykenemätön, eli sosiaalisesti kömpelö keskustelemaan äitisi kanssa, niin anna sitten olla, äläkä valita.
Aikamoinen ylilyönti on kutsua risteilylle mukaan toinen mummoista, mutta ei toista.
Vaikkei äitisi olisi lähtenytkään, niin tuohan kertoo vain sinusta ja miehestäsi paljon. Ja taitaa anoppisikin syystä tai toisesta kaivata sädekehää päänsä päälle. Vertailette siellä varmaan näitä mummoja porukalla?
Jätä äitisi rauhaan, ja anna hänen elää omaa elämääsi, äläkä nyt ainakaan enää uhriudu, typerää.
Ei äitisi kaipaa sinun, eikä perheesi seuraa, niin tyhmempikin tuon jo tajuaa.
Ja tulevana äitienpäivänä sinun pienet lapset muistaa sinua, jos vielä ymmärtävät.
Sinä muistat omaasi, jos haluat, pakko ei ole.
Se ei ole mikään anoppien, eikä vävyjen ja miniöiden päivä.
Eikö mikään mummujen paremmuuden vertailupäivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysy äitiäsi avuksi ja jos kieltäytyy, palkkaa hoitaja.
Ja joo, on kurjaa kun isovanhempia ei kiinnosta. Itsellä oikeastaan sama homma. Mehen äiti näkee lasta pari kertaa vuodessa, jouluna ja synttäreillä ja omat vanhemmat 6-12 kertaa vuodessa, joka on sekin aika paljon, mutta tuolloin viettävät max 2h aikaa yhdessä. Lapsi ei ole ikinä ollut esimerkiksi viikonloppua hoidossa.
Onko isovanhempien tarjoama viikonloppuhoito joku "default"? Että vanhemmat joiden perustehtävänä on omien vapaaehtoisesti tehtyjen mukuloidensa hoito ansaitsevat silloin tällöin "vähän vapaata omista lapsistaan" ilmaisessa isovanhempien sijaishoidossa? Heillähän ei ole mitään tärkeää omaa elämää toisin kuin nuorilla isillä ja äideillä, joiden pitää päästä välillä vähän lepäämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä mummo sanoin 3 lapselleni selväksi että en tule olemaan lastenhoitaja kenenkään lapsille ja kehoitin että kysyvät tulevalta kumminta että tuleeko heistä lapsesi hoitajia.. Näin ei tarvitse odottaa kun tapaamista vain silloin kun kaikille osapuolille se sopii.
Hoidithan myös omat lapsesi aikoinaan pelkästään itse? Jos et, niin olet todella itsekäs ihminen!
Kuinka moni tämän päivän äiti hoitaa lapsensa itse, vaikka yhteiskunta maksaa siitä?
Usein päiväkotiin tuodaan jo alle 3v vaikka toinen vanhempi on kotona.
Kunnallinen päivähoito-oikeus tuli alle 3v 90-luvulla ja yli 3v 80-luvulla ja hoito päiväkodissa on lähes ilmaista.
Sitä ennen lapset hoiti vähemmän työkykyiset, kun kunnallista päivähoito-oikeutta ei ollut, syntyi ilmiö avainkaula-lapset ja moni lapsi oli oman onnensa nojassa, kun äitiysloma 1-3kk eikä perhevapaita tunnettu tai iltapäiväkerhoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo aikuisten syntymäpäivät. Oman suvun kulttuuri on ettei niitä muisteta kuin ehkä ihan perheen sisällä, onnee nyt puoliso, äiskä, isä, kun täytät 40 v jne. Kun ei isompia kymppejäkään juhlisteta.
Mulla särähti nuo kolmikymppiset mieleen, eikös ne ole enemmän vielä kaveribileitä, aloittaja on loukkaantunut kun äitinsä, juhlakalun vävy, ei tullut lahjan kanssa silloin lapsettoman parin juhliin.
Samaa mietin. Vävykokelas täytti juuri 30 v, en soittanut ja onnitellut, kunhan tyttären kautta välitin onnittelut enkä todellakaan edes harkinnut, että lähtisin kaveribileisiin kukkakimppu kainalossa juhlimaan. Onneksi omat lapset ei ole yhtä vaativia kuin ap, ei tullut haukkua eikä moitetta, pelkät
Ei tarvitse viettää kymppijuhlia, mutta normaaleihin vähimmäiskäytöstapoihin kuuluu onnitella lähisukulaisia. En ymmärrä, miksi tämä vedetään juhla-asiaksi, kyse on siitä ettei reagoida mitenkään. Tai alentavasti laitetaan onnittelut jonkun toisen kautta. Lastenlasten äiti/isä ei ole edes sen arvoinen, että hänelle voisi toivottaa hyvää syntymäpäivää kymmenen vuoden välein. Todella halveksivaa ja toksista käytöstä, eikä silloin voi odottaa että tämä vävy/miniä onnittelee enää sinua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo aikuisten syntymäpäivät. Oman suvun kulttuuri on ettei niitä muisteta kuin ehkä ihan perheen sisällä, onnee nyt puoliso, äiskä, isä, kun täytät 40 v jne. Kun ei isompia kymppejäkään juhlisteta.
Mulla särähti nuo kolmikymppiset mieleen, eikös ne ole enemmän vielä kaveribileitä, aloittaja on loukkaantunut kun äitinsä, juhlakalun vävy, ei tullut lahjan kanssa silloin lapsettoman parin juhliin.
Samaa mietin. Vävykokelas täytti juuri 30 v, en soittanut ja onnitellut, kunhan tyttären kautta välitin onnittelut enkä todellakaan edes harkinnut, että lähtisin kaveribileisiin kukkakimppu kainalossa juhlimaan. Onneksi omat lapset ei ole yhtä vaativia kuin ap, ei tullut haukkua eikä moitetta, pelkät kiitokset onnitteluista.
Y
Tämän se tekee kun lapsilla isot sukujuhlat koko lapsuuden syntymäpäivinä. Sitten ei siitä aikuistuta vaan kynttiläkakkujuhlat joka vuosi ja odotetaan lahjavuorta vielä nelikymppisenä.
Perinteisesti on ollut 50 ensimmäinen juhlakymmen. Silloin työnantaja muistaa ja ehkä pidetään juhlat. Seuraavat monella vasta 70.
Itse pidin pienet viiskymppiset koska sisarussarjallani on ollut tapana jokaisen viiskymppisille kerätä jotain. Ei sitten enää muille kymmenille. Kukaan ei ole juhlinut muita kymmeniä suvun voimin.
Kun täytin 70 lapset veivät minut syömään kartanohotelliin.
Nyt kun täytän 80 olen ajatellut tällä kertaa itse vieväni lapset perheineen syömään jonnekin mukavaan paikkaan.
Seurakunta tarjoaa täällä kahvit kunakin vuonna 70, 75, 80, 85 täyttäville. Seisemänkymmenvuotiskahvilla kävin, en 75 v viitsinyt mennä, ei ollut niin vaikuttava kokemus kuppi kahvia ja kakunpala ja pappi sekoili puheessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa nykyaikaan. Hoitakaa itse lapsenne. Vanhempanne ovat jo selvinneet teistä joten heidän osaltaan urakka on ohi.
Joku sinutkin on hoitanut. Hoidathan sinäkin itse omat lapsesi etkä edes näytä niitä isovanhemmille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulihan se sieltä lopulta, ap haluaa mummin lapsenvahdiksi.
En tajua tuota asennetta.
On luonnollista tukea lapsiaan silloin kun he tarvitsevat.
On luonnollista, että isovanhempi iloitsee lapsenlapsista ja rakentaa suhteen heihin.
Kun olin nuori äiti, toivoin, että minulla olisi ollut äiti, joka olisi tukenut ja johon olisin voinut turvautua niin henkisesti kuin käytännössä. Ei ollut ja lähin tukiverkkohenkilöni (sisar) asui sen verran kaukana, että lähinnä puhelimitse seurustelimme - hyvä toki sekin.
Silloin ajattelin, että jos omat lapseni joskus tarvitsevat tukea siinä vaiheessa, kun heillä on pieniä lapsia, olen saatavilla kaikin tavoin. Nyt lapsenlapsia on useampia ja olen saanut olla heidän elämässään syntymästä lähtien.
Velvollisuudet loppuvat kun kakara täyttää 18-vuotta ja isovanhemmilla ei ole mitään velvollisuuksia hoitaa eikä nähdä lapsenlapsiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo aikuisten syntymäpäivät. Oman suvun kulttuuri on ettei niitä muisteta kuin ehkä ihan perheen sisällä, onnee nyt puoliso, äiskä, isä, kun täytät 40 v jne. Kun ei isompia kymppejäkään juhlisteta.
Mulla särähti nuo kolmikymppiset mieleen, eikös ne ole enemmän vielä kaveribileitä, aloittaja on loukkaantunut kun äitinsä, juhlakalun vävy, ei tullut lahjan kanssa silloin lapsettoman parin juhliin.
Samaa mietin. Vävykokelas täytti juuri 30 v, en soittanut ja onnitellut, kunhan tyttären kautta välitin onnittelut enkä todellakaan edes harkinnut, että lähtisin kaveribileisiin kukkakimppu kainalossa juhlimaan. Onneksi omat lapset ei ole yhtä vaativi
Kysyin miniäni syntymäpäivää, oikeastaan kahdesti. Hän ei halua kertoa, kesällä se on. Iän kyllä tiedän.
Miniäni eivät yli 20 vuoden aikana ole muistaneet , aika mahdoton vaatimus että arjessa pitäisi muistaa joka vuosi onnitella , saati nimipäivästä.
Lapsille se tietysti on tärkeää.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä nykyäiten uhriutumista.
On aikaa täällä valittaa, kun ei ole aikaa olla rauhassa ja vapaalla, kun isovanhemmat ei hoida mun, siis mun ja mun lapsia.
Kun on noin pienet lapset, niin luulisi kaiken ajan menevän töiden lisäksi lasten kanssa oleiluun ja kotihommiin?
Ja miksi sinä AP et jätä yksinkertaisesti äitiäsi rauhaan? Älä soittele, älä tekstaile.
Kutsu niihin lasten synttäreille, ja muuten anna olla.
Ja jos et halua kutsua niihin, niin älä kutsu. Tulee itse jos tulee.
Jos äitisi ei halua olla sinun kanssa tekemisissä, eikä hoitaa lapsia, niin hyväksy se.
Et vaikuta helpolta, mutkattomalta, etkä lainkaan empaattiselta henkilöltä. Lisäksi olet katkera äidillesi, siitä että hänen sisarentytär viihtyi äitisi luona lapsena. Se kertoo jo paljon.
Vaikutat äitiäsi kohtaan ilkeän itsekkäältä, ja se vaikutelma tulee, että syytät omista vapaa-ajan viett
Niin no. Jotkut äidit ei vaan ole hyviä äitejä. Harvemmin se on lapsen vika.
Ehdotan hajurakoa. Ei pyyntöjä, ei kyläkutsuja, ei mitään. Noin pienet lapset eivät osaa edes kaivata isovanhempiaan. Mutta sitten kun lapset ovat aikuisia, mummon on turha kuvitella että lastenlapsista on mitään apua.
Näin kävi meilläkin. Äitini hoidatti omat lapsensa isoäideillä ja ilmoitti ettei hoida lastenlapsiaankaan. Eikä hoitanut. Nyt hän on vanha ja ihmettelee kun lastenlapset eivät soita eivätkä tule käymään.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki lapset ei ole ihania. Jospa äitisi ei tykkää lapsistasi.
Ei sinunkaan äitisi ole sinusta tykännyt. Kuka sinut hoiti?
Alue: Aihe vapaa
On sentään käynyt synttäreillä, tiedän isovanhemmat jotka eivät tulleet kastetilaisuuteenkaan eivätkä sen jälkeenkään kertaakaan.
Vihkitilaisuuteen eivät myöskään, olivat hetken vaan hääjuhlassa.
Ihan normaalilta vaikuttavat muuten.
Jotain on pielessä ja tytär kärsii siitä.