Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äitini ei ole ollenkaan kiinnostunut lapsenlapsistaan
08.05.2024 |
Eli minun lapsistani. Ovat nyt 2v. ja 4v. Ei ollut kiinnostunut edes vauvoina. Työssäkäyvä ihminen kyseessä, monta vuotta vielä eläkeikään. Ei tapaa lapsia, ellen minä mene sinne lasten kanssa. Ei käy meillä kuin pari kertaa vuodessa lasten synttäreillä. Olen jotenkin pettynyt ja katkera häneen. Tuntuu, että hän on kuitenkin jotenkin mustasukkainen anopille, joka on lasten elämässä ihan omasta halustaan viikottain ja tekee asioita sen eteen, että on hyvä suhde heihin.
Äitini kyllä hoidatti minut ja veljeni aikoinaan omalla äidillään... Ja mummu olikin rakas ja tärkeä, edesmennyt jo.
En tiedä miten tällaista ottaa puheeksi? Jotenkin nyt tämä tuntuu hiton pahalta, kun on kesällä tulossa kahdet lapsettomat häät, joihin toisiin osallistuu anoppikin, joten hän ei ole silloin lapsenvahtina. En voisi omalta äidiltäni pyytää, kun jotenkin tiedän jo vastauksen ja kyllä sen huomaa, ettei hän halua. Anoppi on ihan korvaamaton, upea ja ihana ja häneltä uskaltaa kysyä ja hän tarjoaa itse apua.
Kommentit (187)
Lainaus: Velvollisuudet loppuvat kun kakara täyttää 18-vuotta ja isovanhemmilla ei ole mitään velvollisuuksia hoitaa eikä nähdä lapsenlapsiaan.
Sinähän potkaisit tietysti omat lapsesi pellolle heti kun he täyttivät 18. Etkä ole nähnyt lastenlapsiasi.
Näin ollen aikuisilla lapsilla ei ole mitään velvollisuuksia vanhenevia vanhempiaan kohtaan. Ei mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos äitisi on hoidattanut sinut ja sisaruksesi omalla äidillään, on mielestäni melko selvää, ettei hän oikeasti ole kiinnostunut lapsista lainkaan. En ihan ymmärrä, miksi edes odotit, että äitiä kiinnostaisi lapsenlapset, kun ei ole aikoinaan kiinnostanut omatkaan lapset?!
Ja kyllähän tuo särähti korvaan, että kesällä pitäisi päästä lapsettomiin häihin, joihin anoppikin tulee, niin nyt kaipaat vaan lastenhoitoapua. Ole äitisi kanssa muuten tekemisissä, jos oikeasti kaipaat ja haluat itsellesi äidin, mutta ei hänen tarvitse olla mitenkään kiinnostunut sinun lapsistasi. Sellaista et voi vaatia tai odottaa.
Vierailija kirjoitti:
Lainaus: Velvollisuudet loppuvat kun kakara täyttää 18-vuotta ja isovanhemmilla ei ole mitään velvollisuuksia hoitaa eikä nähdä lapsenlapsiaan.
Sinähän potkaisit tietysti omat lapsesi pellolle heti kun he täyttivät 18. Etkä ole nähnyt lastenlapsiasi.
Näin ollen aikuisilla lapsilla ei ole mitään velvollisuuksia vanhenevia vanhempiaan kohtaan. Ei mitään.
Ei ole lapsia enkä ikinä niitä tee sillä en voi sietää niitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuollainen vertailu kenestäkään mukavaa ole. Taidat korostaa anoppisi paremmuutta. Ehkä äitisi ei ole ikinä halunnut lapsia, edes sinua? Ei ehkä osaa olla lasten kanssa.
En korosta, mutta eihän sitä edes tarvitse korostaa, kun se näkyy. Kyllähän anoppini on parempi mummo ja lapsille paljon läheisempi ihan omasta tahdostaan.
Voi olla, ettei halunnut. Kaksi lasta hänen kuitenkin piti jostain syystä vääntää. Ap
Tiedät varmaan, että tuolloin lapset eivät olleet yhtälailla "halutti valinta" vaan vääjäämätön seuraus parisuhteesta ja seksistä ja jos äitisi oli parisuhteessa isäsi kanssa, oli myös "ympäröivän maailman" oletus, että jos lapsia siunaantuu niitä otetaan vastaan?
Saattaa olla, ettei tiedä isäsi ja äitisi parisuhteen dynamiikasta kaikkea. Valitettavasti
Puutun tuohon lihavoituun kohtaan.
Olen seitsemissä kympeissä ja oletan, että ap:n äiti ja anoppi tuskin ovat merkittävästi minua vanhempia.
Minä hankin e-pillerit 18-vuotiaana, eikä "parisuhteen ja seksin vääjäättömiä seurauksia" ilmaantunut ennen kuin niitä halusimme.
Ap, jätä äitisi rauhaan ja rakenna perheesi elämä ilman isoäitiä ja -isää. Pääset vähemmällä. Tämä vaatii sinulta luonteenlujuutta mutta palkitsee kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo aikuisten syntymäpäivät. Oman suvun kulttuuri on ettei niitä muisteta kuin ehkä ihan perheen sisällä, onnee nyt puoliso, äiskä, isä, kun täytät 40 v jne. Kun ei isompia kymppejäkään juhlisteta.
Mulla särähti nuo kolmikymppiset mieleen, eikös ne ole enemmän vielä kaveribileitä, aloittaja on loukkaantunut kun äitinsä, juhlakalun vävy, ei tullut lahjan kanssa silloin lapsettoman parin juhliin.
Samaa mietin. Vävykokelas täytti juuri 30 v, en soittanut ja onnitellut, kunhan tyttären kautta välitin onnittelut enkä todellakaan edes harkinnut, että lähtisin kaveribileisiin kukkakimppu kainalossa juhlimaan. Onneksi omat lapset ei ole yhtä vaativia kuin ap, ei tullut haukkua eikä moitetta, pelkät kiitokset onnitteluista.
J
Kahville kyllä, juhlimaan en. Onneksi vävy ei kuulu niihin, jotka kyttäävät kalliita lahjoja ja siksi järjestä juhlia.
Kyllä noissa hoitokodeissa on nekin mummut jotka ovat hoitaneet lastensalapsia ja perhe ollut heillä etusijalla.
Vaan nyt ovat pelkkä haitta lapsille ja lastenlapsille, eipä ole aikaa käydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet katkera äidillesi, vaikka alkoholisti-isäsi on paljon suurempi ongelma? Sinulla on kuitenkin ihana anoppi, joka auttaa. Monilla ei ole lainkaan turvaverkostoja. Äitisi on lopulta se, joka tässä häviää, kun lapsenlapset jäävät etäisiksi.
Isäni ei ole ongelma, kun emme tapaa häntä. Ap
:D :D :D :D :D :D :D :D Nyt yrität vitsailla!
Isäsi ei ole ongelma, koska hän on mies etkä sen vuoksi vaadi häneltä mitään! Jos äitisi lopettaisi tapaamisenne kokonaan, valittaisit siitäkin, etkä sanoisi että "äitini ei ole ongelma, koska emme tapaa häntä".
En ole hänen kanssaan koskaan ollut läheinen. Vanhempamme erosivat, kun olin 7v. ja jäätiin äidille - toki hän hoidatti meitä omalla äidillään usein. Ap
Todella kummallinen asenne. Isäsi on hylännyt sekä sinut että lapsesi, äitis on hylännyt vain lapsesi, ja silti olet hänelle vihainen, et isällesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo aikuisten syntymäpäivät. Oman suvun kulttuuri on ettei niitä muisteta kuin ehkä ihan perheen sisällä, onnee nyt puoliso, äiskä, isä, kun täytät 40 v jne. Kun ei isompia kymppejäkään juhlisteta.
Mulla särähti nuo kolmikymppiset mieleen, eikös ne ole enemmän vielä kaveribileitä, aloittaja on loukkaantunut kun äitinsä, juhlakalun vävy, ei tullut lahjan kanssa silloin lapsettoman parin juhliin.
Samaa mietin. Vävykokelas täytti juuri 30 v, en soittanut ja onnitellut, kunhan tyttären kautta välitin onnittelut enkä todellakaan edes harkinnut, että lähtisin kaveribileisiin kukkakimppu kainalossa juhlimaan. Onneksi omat lapset ei ole yhtä vaativia kuin ap, ei tullut haukkua eikä moitetta, pelkät
Siis miksi keksit tällaista nyt omasta päästäsi? Mieheni ei odottanut tuolloin mitään kalliita lahjoja, kunhan halusi kutsua ihmisiä kakkukahville! No, heidän suvussaan tämä on tapana... Läheisiä ovat kaikki sisarukset keskenään ja äitinsä kaikkien lastensa/lastenlastensa kanssa todella läheinen. Kyläillään, kysellään kuulumisia, ollaan kiinnostuneita läheisistä jne. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet katkera äidillesi, vaikka alkoholisti-isäsi on paljon suurempi ongelma? Sinulla on kuitenkin ihana anoppi, joka auttaa. Monilla ei ole lainkaan turvaverkostoja. Äitisi on lopulta se, joka tässä häviää, kun lapsenlapset jäävät etäisiksi.
Isäni ei ole ongelma, kun emme tapaa häntä. Ap
:D :D :D :D :D :D :D :D Nyt yrität vitsailla!
Isäsi ei ole ongelma, koska hän on mies etkä sen vuoksi vaadi häneltä mitään! Jos äitisi lopettaisi tapaamisenne kokonaan, valittaisit siitäkin, etkä sanoisi että "äitini ei ole ongelma, koska emme tapaa häntä".
En ole hänen kanssaan koskaan ollut läheinen. Vanhempamme erosivat, kun olin 7v. ja jäätiin äidille - toki hän hoid
Mistä niin luulet, etten ole vihainen? Se, että olen 7-vuotiaasta lähtien kasvanut lähes isättömänä, niin ehkä olen tottunut tähän. Isä ei ole läheinen, en todellakaan halua enää ollakaan. Hän on valintansa tehnyt ja niin minäkin. Äitisuhde on taas monimutkaisempi ja jotenkin taas tuli vasten kasvoja... Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulihan se sieltä lopulta, ap haluaa mummin lapsenvahdiksi.
En tajua tuota asennetta.
On luonnollista tukea lapsiaan silloin kun he tarvitsevat.
On luonnollista, että isovanhempi iloitsee lapsenlapsista ja rakentaa suhteen heihin.
Kun olin nuori äiti, toivoin, että minulla olisi ollut äiti, joka olisi tukenut ja johon olisin voinut turvautua niin henkisesti kuin käytännössä. Ei ollut ja lähin tukiverkkohenkilöni (sisar) asui sen verran kaukana, että lähinnä puhelimitse seurustelimme - hyvä toki sekin.
Silloin ajattelin, että jos omat lapseni joskus tarvitsevat tukea siinä vaiheessa, kun heillä on pieniä lapsia, olen saatavilla kaikin tavoin. Nyt lapsenlapsia on useampia ja olen saanut olla heidän elämässään syntymästä lähtien.
Velvollisuudet loppuvat kun kakara täyttää 18-vuotta ja isovanhemmilla ei ole mitään velvollisuuksia hoitaa eikä nähdä lapsenlapsiaan.
Velvollisuudet?
Minun elämäni parasta ja hauskinta aikaa oli, kun omat lapset olivat pieniä ja nuoria.
Nyt elän samaa vähän kuin uudestaan, kun on lapsenlapsia. Mikään ei ole niin nuorentavaa kuin elää uudestaan teinihuumorin täyttämiä hetkiä varhaisnuorten parissa. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monesti he ketkä eivät hoitaneet omia lapsiaan, vaan hoidattivat omat lapsensa vanhemmillaan , eivät hoida lapsenlapsiaankaan . Ei tämän pitäisi olla kenellekkään yllätys .
Vierailija kirjoitti:
Monesti he ketkä eivät hoitaneet omia lapsiaan, vaan hoidattivat omat lapsensa vanhemmillaan , eivät hoida lapsenlapsiaankaan . Ei tämän pitäisi olla kenellekkään yllätys .
No, näinhän se kaiketi on. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP ei ota lainkaan huomioon sitä, että hänessä on itsessään syytä?
Hän on voinut vuosien varrella jo itse aiheuttaa tuon, ettei äitinsä pidä tyttärensä käytöksestä yhtään, ja on päättänyt että antaa hänen sitten elää omaa elämäänsä, ihan rauhassa, myös lastensa kanssa
Nyt jo kun luen AP:n uhriutumista, niin en kovin helpolla hänen kotiinsa astuisi.
Yleensähän se AP menee niin, että vastaus löytyy peilistä, sinullekin.
Niin no. Teini-ikä oli vaikea. Kenelläpä ei. Muuten kyllä aikuisikä mennyt niin, että minä olen ollut se, joka on yrittänyt pitää yhteyttä. Ei ole ollut normaali läheinen äitisuhde ihan äidin omasta halusta. Ap
No ei toki kaikilla.
Katso itseäsi peilistä (ei ehkä niinkään fyysisesti kuin henkisesti). Oletko enemmän äitisi vai isäsi?
Minun isäni oli "töissäkäyvä-alkoholisti" ja heidän liittonsa virhe molemmille (itse näen, että myös äitiki tyytymättömyys kaikkeen ja vanhempieni kiinnostusten erilaisuus ajoi isääni juomaan) mutta tuolloin ei ero ollut "sivistyneen ihmisen valinta" ja "erolapset ovat kakkosluokan kansalaisia eikä niistä tule mitään" 🙄
Kun mietin itseäni, olen henkisesti isäni kopio, ja fyysisesti myös isäni suvun. Luulen että tämä on vaikeuttanut äitini suhtautumista minuun ja meidän lapsiin.
Siskoni on taas joka tavalla paljon enemmän kuin äitini, ja hänen lapsilleen äitiki on kyennyt olemaan oikein hyvä mamma.
Meidän lapsissa häntä lähinnä kiinnostaa "tuliko hyvä todistus" 😐
Mutta on voi pitää tätä "häntä vastaan" - minä olen isäni klooni (paitsi etten juo) ja moni asia mikä äidissäni ärsytti isääni ärsyttää myös minua, mutta eihän se silti sitä poista, että hän on meidän perheen mummo, ja häntä yritetään pitää ylisukupolvisena osana meidän elämää.
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti ap:n äiti on ollut kylmä ja etäinen lähes aina. Miksi se muuttuisi yhtäkkiä? Ap varmasti kipuilee sitä, että miehensä on niin läheinen äitinsä kanssa ja miehen äiti on lämmin ja äidillinen, hyvä mummokin.
Näin se vähän on. Olen kiitollinen, että miehellä on niin ihana äiti. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuollainen vertailu kenestäkään mukavaa ole. Taidat korostaa anoppisi paremmuutta. Ehkä äitisi ei ole ikinä halunnut lapsia, edes sinua? Ei ehkä osaa olla lasten kanssa.
En korosta, mutta eihän sitä edes tarvitse korostaa, kun se näkyy. Kyllähän anoppini on parempi mummo ja lapsille paljon läheisempi ihan omasta tahdostaan.
Voi olla, ettei halunnut. Kaksi lasta hänen kuitenkin piti jostain syystä vääntää. Ap
Tiedät varmaan, että tuolloin lapset eivät olleet yhtälailla "halutti valinta" vaan vääjäämätön seuraus parisuhteesta ja seksistä ja jos äitisi oli parisuhteessa isäsi kanssa, oli myös "ympäröivän maailman" oletus, että jos lapsia siunaantuu niitä otetaan vastaan?
Saattaa olla, ettei tied
Tarkoitin tuolla vääjäämättömällä seurauksella sitä, että "jokaisen pariskunnan kuului ottaa ne lapset vastaan, mitkä oli tullakseen" - sellainen kuin VELA ihan hyväksyttynä valintana parisuhteessa ei ole kovin kauan ollut olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulihan se sieltä lopulta, ap haluaa mummin lapsenvahdiksi.
No, kyllä se mummous on muutakin. Olisihan se hienoa, että oma äitini olisi sellainen henkilö lapsilleni ja minulle, että hän haluaisi myös auttaa ja välittää. Ap
Sellaista se elämä on. Kaikki toiveet ei toteudu. Minullakin on kaksi aikuista lasta. Olin haaveillu ,että molemmilla olisi mukava kodikas koti , ihan kerrostalossa jne. Piipahtaisin siellä kahvilla lenkin lomassa. Toive on toteutunut puoleksi. Toisen lapsia olen saanut hoitaa ja käydä siellä, sekä he meillä. Toisella ei ole lasta ei lammasta,,, ei avaa ovea , jos käyn ripauttamassa. Kerran vuodessa kutsuu kylään, eristäytynyt .
Eli näillä mennään. Ei haittaa ,mutta kerroin vain ap:lle siksi , että kaikki ei aina mene toiveiden mukaan. Minulle tämä kelppaa.
Ap, kun sinulla oli 30v juhlat, pistikö kakkukahvit ja tuliko äitisi sinne?
Meidän suvussa ei ole n 10v juhlien jälkeen ollut tapana juhlia kuin perheen kesken. + rippijuhlat + ylioppilasjuhlat ja häät. Seuraavat isommat juhlat ovatkin sitten olleet jotain 70+ juhlia. Se vaan ei ole meidän suvun tapa.
Itse kokisin hyvin rasittavana järjestää aikaa oman perheen aikuisten lasten, avokkien, sisarusteni ja heidän puolisoiden (ehkä jopa yhä heidän lasten 8kpl+avokkien?) syntymäpäiväkahveille. Meillä on muutakin elämää ja ne, keiden kanssa haluamme olla tekemisissä, olemme tekemisissä ihan ilman minun mielestäni teennäisentärkeitä synttärikahvejakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet katkera äidillesi, vaikka alkoholisti-isäsi on paljon suurempi ongelma? Sinulla on kuitenkin ihana anoppi, joka auttaa. Monilla ei ole lainkaan turvaverkostoja. Äitisi on lopulta se, joka tässä häviää, kun lapsenlapset jäävät etäisiksi.
Isäni ei ole ongelma, kun emme tapaa häntä. Ap
:D :D :D :D :D :D :D :D Nyt yrität vitsailla!
Isäsi ei ole ongelma, koska hän on mies etkä sen vuoksi vaadi häneltä mitään! Jos äitisi lopettaisi tapaamisenne kokonaan, valittaisit siitäkin, etkä sanoisi että "äitini ei ole ongelma, koska emme tapaa häntä".
Miksi ap miettisi miestä, joka on tietoisesti hylännyt hänet pienenä lapsena, jollainen 7-vuotias yhä on. Lapselle merkityksellisiä ovat ihmiset, jotka ovat läsnä hänen elämässään.
Kun olin kyllin vanha päättämään itse, jätin alkkisvanhemman taakseni lopullisesti. Siinä lähes päivittäisessä känni-katkeruus-örinässä ei ollut mitään isällistä. Eikä tuo "mies" elättänyt minua ikinä, joten siihen ei kukaan nyt voi vedota. Ei sen koommin tavattu kuin jossain sukujuhlissa. Uskovaisen serkkuni häissä valitti, että huonot häät kun ei ole viinaa (paitsi että hänellä kyllä oli). Setäni eli veljensä hautajaisissa olikin sitten "kivasti huppelissa".
Alue: Aihe vapaa
Ilmeisesti ap:n äiti on ollut kylmä ja etäinen lähes aina. Miksi se muuttuisi yhtäkkiä? Ap varmasti kipuilee sitä, että miehensä on niin läheinen äitinsä kanssa ja miehen äiti on lämmin ja äidillinen, hyvä mummokin.