Äitini ei ole ollenkaan kiinnostunut lapsenlapsistaan

Vierailija kirjoitti:

Ei tuollainen vertailu kenestäkään mukavaa ole. Taidat korostaa anoppisi paremmuutta. Ehkä äitisi ei ole ikinä halunnut lapsia, edes sinua? Ei ehkä osaa olla lasten kanssa. 

Mä en kanssa ymmärrä valitusta. Ihana anoppi on TODELLA harvinaisuus josta sietää olla kiitollinen. Siinähän lapsilla on mummi.

En itse nähnyt aikanani toista mummia kuin kerran. Muistan vanhan, hyvin hauraan mummon, joka istui keinutuolissa puhumatta juuri mitään. Mutta toisen puolen mummi ja ukki olivat sitäkin läheisemmät.

Et voi pakottaa ihmisiä. Täällä kukaan ei pysty arvaamaan miksi äitisi on hieman etäinen. Jos hän kuitenkin tapaa lapsiasi monta kertaa vuodessa, niin tyydy siihen. Ehkä hän ei ole lainkaan äidillinen. Ehkä mummous muistuttaa ikävästi että hän on jo vanha. Mitä teetkin, niin älä ainakaan vertaile ja edellytä. Joillain on niin tunkeilevat appivanhemmat, että lapset jäivät kokonaan tekemättä. Mieti sitä. Sellaiset päsmärit joille ei mahtanut yhtään mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet katkera äidillesi, vaikka alkoholisti-isäsi on paljon suurempi ongelma? Sinulla on kuitenkin ihana anoppi, joka auttaa. Monilla ei ole lainkaan turvaverkostoja. Äitisi on lopulta se, joka tässä häviää, kun lapsenlapset jäävät etäisiksi.

Nimenomaan, äitisi menettää eniten, kun ei halua olla lastenlasten kanssa tekemisissä. Oma äitini oli samanlainen, ei koskaan hoitanut lapsiani, ei kertaakaan. Isäni ja miehen vanhemmat sen sijaan auttoivat paljon ja viettivät mielellään aikaa lasten kanssa. Heillä olikin lämmin ja rakastava suhde lapsiin, toisin kuin äidilläni. Muut isovanhemmat ovat jo menehtyneet, vain äitini elää. Poikani ja vanhin tyttäreni käyvät hänen luonaan silloin tällöin, kaksi nuorempaa lastani eivät juurikaan, sanovat ettei heillä ole mitään yhteistä mummin kanssa, koska eivät ole milloinkaan viettäneet aikaa kanssaan. Nyt mummi haluaisi, että lapsenlapset kävisivät, mutta suhde heihin olisi pitänyt luoda silloin, kun lapset olivat pieniä. 

Laita lapset vaan sille anopille hoitoon jos kerran kyselee ja pyytää kylään.  Vaikka joka vkl, mikäs sen parempaa. 

Kommenttien perusteella äitiäsi ei ole kiinnostanut omatkaan lapset, joten toisten lasten kiinnostavat vieläkin vähemmän. Kirjoitit etten ole läheinen äitisi kanssa. Tämä tuskin tulee muuttumaan tästä. Kenestäkään ei tarvitse pitää, ei edes omista lapsistaan, tämä on valitettava tosiasia. Toki voit ottaa asian puheeksi äitisi kanssa, mutta jos teillä on ollut tietty suhde jo iät ja ajat, se tuskin tulee muuttumaan. 

Itse en käyttäisi aikaa enkä laittaisia odotuksia tälliseen ihmissuhteeseen. Teillä on kuitenkin todella hyvä tilanne, kun on edes joku ihminen kuka välittää teidän perheestä, monelle ei ole edes sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ihan sama että äitini tapaa lapsia kun vierailemme hänen luonaan, eikä äiti käy meillä kuin synttäreillä. En ole ikinä ajatellutkaan ettei äitiä kiinnostaisi lapset! Minusta tämä on aika normaalia. En mä ole kaivannut äitiäni meille kodin- tai lastenhoitajaksi. Mieti vähän vaatimustasoasi ap. 

Onko anoppini sitten epänormaali, kun kyselee kuulumisia, pyytää kylään, tulee itse kylään jne.? On myös luontevampaa kysellä hänen kuulumisiaan, kutsua kylään, keskustella henkilökohtaisistakin aiheista jne. Äitini kanssa ei tällaista ole. Ap 

Ei ole epänormaali. Näin oli minullakin. Äitini oli kuolemaansa asti etäinen (69v asti). Myös lapsena. Perusasiat tuli täytettyä. Minimimäärä, koska monilla siihen kuuluu paljon muutakin kuin ruokahuolto, vaatteet ja kodinhoito. Hoiti taaperoikäisenä poikia muutaman kerran kyllä. Saattoi tulla myöhemmin käymään kerran 1-3 vuodessa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana soitti max. kerran/vuosi. Minä soitin syntymäpäivänä, äitienpäivänä ja jouluna. Ehkä kaksi kertaa noiden lisäksi.

Minusta tuli samankaltainen. Soitto kaksi kertaa kuussa  pojille on ihan ok. Soittavat itse sitten enemmän, jos on asiaa, huolia, tai huvittaa muuten vaan. Näkeminen kerran pari vuodessa. Kuopusta näen muutaman kerran enemmän (n kerran/kk), kun asuu suhteellisen lähellä.

Ovat nuoria miehiä, ja heillä on omat menonsa. 

Anoppi soittaa edelleen pojalleen n.4krt/viikko. Joskus se oli minusta ruuhkavuosina vähän rasittavaa. Niin kuin oli äitinä ne tiheät kyläilytkin. Ymmärrän, että heillä on erilainen äiti-suhde, kuin mitä itselläni oli. Meillä on oikein hyvät välit. Mies käy siellä useammin, ja minä juhlapäivinä ja joskus merkkipäivinä muutaman kerran vuodessa. Joskus pistäytyvät tänne pikaisesti ajelulla ollessaan tai muuten jollain asialla.

Olen intro. Mieheni on ekstro.

Vierailija kirjoitti:

Siis mietin nyt vaikka parin viikon päästä tulevaa viikonloppua, kun ollaan lähdössä suunnitellulle laivaristeilylle, niin anoppi lähtee mukaan. Ei olisi tullut mieleenkään kysyä omaa äitiäni. Ehkä siksikin, että äidin mielestä risteilyt on ryyppäämistä. Ja ei, ei anoppi tule sinne lapsenvahdiksi. Ap 

Minäkin olen ollut laivalla anopin kanssa + kuopus (14v silloin). Mutta äitini kanssa en ole ollut (absolutisti). Oltiin kolmistaan, ja oli oikein ok päiväristeily Tallinnaan. Me aikuiset "dokattiin" kumpikin yksi hehkuviini vanhassa kaupungissa torin  reunalla koko reissun aikana.

Olet aarre! <3

Juuri näin minäkin ajattelen. 

Omat lapseni ovat nyt pieniä. Puolisoni vanhemmat ovat aidosta halustaan läsnä monin tavoin lastensa ja lastenlastensa elämässä. Meille perheenä tämä on upea ja valtavan hieno ja tärkeä asia. Arvostan ja kunnioitan heitä paljon. Kyse ei tosiaankaan ole pelkästä hoitoavusta, vaan nimenomaan siitä, että isovanhemmat haluavat luoda syvän suhteen lapsenlapsiinsa. Minä uskon, että tällä on merkittäviä vaikutuksia heidän väliseen suhteeseen koko loppuelämän ajan ja molemmin puolin tämä on suuri rikkaus ja varmaan tänä päivänä monesti myös etuoikeus. Omia vanhempiani lapsenlapset eivät juuri kiinnosta. Se on ollut minulle suunnaton suru.