Lue keskustelun säännöt.
Miksi toiset miehet kelpaavat vain yhden yön juttuihin ja toiset parisuhteeseen?
06.05.2024 |
Ymmärrän kyllä varsin hyvin, miksi osa miehistä kelpaa yhden yön jutuksi, muttei parisuhteeseen: huonot käytöstavat, huonot elintavar, epävarmat työnäkymät, matala koulutustaso jne.
Sitä en kuitenkaan ymmärrä, miksi jotkut miehet kelpaavat melkolailla _vain_ parisuhteeseen, muttei yhden illan juttuihin? Onko tässä joku bad boy -juttu, että jos mies kohtelee naista kunnioittavasti niin sitten ei ole kipinää?
Vaimokin on kertonut miehistä, jotka ovat kohdelleet häntä kuin roskaa ja silti äänenpainoista voi päätellä, että nuo kokemukset kiihottavat edelleen. Tuntuisi itsestä, että seksissä, jossa nainen ei edes laukea ei olisi kauheasti muistelemista.
Kommentit (331)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erittäin ikäviä on sen kaltaiset kommentit jotka rivien välistä kertoo että toinen ei pidä minua minkään näköisenä, esim juuri "ei ulkonäölle ole minulle väliä".
Miesten logiikka on kyllä äärimmäisen vaikeaselkoista. Toisaalta itketään, että vain ulkonäkö merkitsee naisille ja että vain tummat leuka-metsästäjänsilmä-lihaskumput kiinnostavat, mutta sitten kuitenkin pidetään ikävänä, jos naiselle ei ulkonäöllä ole väliä vaan muut, tärkeämmät asiat merkitsevät. 🤷
Näyttää siltä, että henkisesti tasapainoisia ovat vain kaikkein komeat miehet. Tavallisen näköisillä saati rumilla taitaa olla ihan geeneissä trauma siitä, ettei ole maailman komein mies, jota kaikki naiset himoitsevat eläimellisesti.
Varmasti meillä jokaisella on omat traumansa tai ainakin kipukohtansa omassa psyykkeessä. Tärkeää olisi löytää kumppani jonka kanssa niitä omia kipukohtia ei tule vahingossa tai tahtomatta painetuksi. Tarkoitan siis että jos vaikka tiedostat että olet epävarma seksuaalisesta viehättävyydestäsi, ei ole hyvä idea ryhtyä suhteeseen ihmisen kanssa joka ei tykkää oma-aloitteisesti koskaan ilmaista halujaan tai viehättäytymistään, vaan ajattelee että niistä asioista ei ole tarpeen puhua. Tai vaikka jos omat epävarmuudet ja traumat liittyy ulkopuoliseksi jäämiseen, ei ole hyvä idea ryhtyä suhteeseen ihmisen kanssa joka haluaa paljon omaa aikaa ja vapautta mennä ja ylläpitää omaa sosiaalista elämää suhteen ulkopuolella. Jne. Henkinen hyvinvointi lähtee siitä että tunnistaa omat kipukohtansa, ja uskaltaa myöntää ne, ja sitten välttelee tilanteita ja ihmissuhteita joissa juuri niitä kohtia hiertäisi.
Itselleni on kipukohtana juuri tuo epävarmuus omasta ulkonäöstäni ja viehättävyydestäni naisten silmissä. Olen ollut parisuhteissa, ja joidenkin kanssa tuo ei vaan toimi: ei tule hyvää ja turvallista oloa, vaan koko ajan huomaa ajattelevansa että miksi tuo ei syty minusta, miksi hän haluaa olla kanssani kun ei kuitenkaan hyrrää minulle? En mä kuitenkaan koe olevani mitenkään henkisesti epätasapainossa, ei tämä mikään mielenterveysongelma sentään ole :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Itselleni on kipukohtana juuri tuo epävarmuus omasta ulkonäöstäni ja viehättävyydestäni naisten silmissä. Olen ollut parisuhteissa, ja joidenkin kanssa tuo ei vaan toimi: ei tule hyvää ja turvallista oloa, vaan koko ajan huomaa ajattelevansa että miksi tuo ei syty minusta, miksi hän haluaa olla kanssani kun ei kuitenkaan hyrrää minulle?"
Mulla on naisena ihan tuo sama kipukohta suhteessa miehiin. Pahin mahdollinen kumppani on sellainen joka ei koskaan kerro pitävänsä minua viehättävänä eikä oma-aloitteisesti kosketa, vaan odottaa että minä teen aloitteet. Pienilläkin sanavalinnoilla voi saada aikaan suurta epävarmuutta. Jos suhteen alussa mies kyselee vaikka että haluanko suudella, tulee olo että hän tekisi sen vain jos minä haluan, ei niinkään siksi että itse haluaa. Olen tällaisessa suhteessa ollutkin ja sen jälkeen päätin, että seuraava mies on sellainen joka osaa puhua avoimesti tunteistaan ja kysymättäkin koskettaa.
Vierailija kirjoitti:
"Itselleni on kipukohtana juuri tuo epävarmuus omasta ulkonäöstäni ja viehättävyydestäni naisten silmissä. Olen ollut parisuhteissa, ja joidenkin kanssa tuo ei vaan toimi: ei tule hyvää ja turvallista oloa, vaan koko ajan huomaa ajattelevansa että miksi tuo ei syty minusta, miksi hän haluaa olla kanssani kun ei kuitenkaan hyrrää minulle?"
Mulla on naisena ihan tuo sama kipukohta suhteessa miehiin. Pahin mahdollinen kumppani on sellainen joka ei koskaan kerro pitävänsä minua viehättävänä eikä oma-aloitteisesti kosketa, vaan odottaa että minä teen aloitteet. Pienilläkin sanavalinnoilla voi saada aikaan suurta epävarmuutta. Jos suhteen alussa mies kyselee vaikka että haluanko suudella, tulee olo että hän tekisi sen vain jos minä haluan, ei niinkään siksi että itse haluaa. Olen tällaisessa suhteessa ollutkin ja sen jälkeen päätin, että seuraava mies on sellainen joka osaa puhua avoimesti tunteistaan ja kysymättäkin koskettaa.
Se on juuri näin! Vaikka tuo itselle kipeä asia onkin, olen kuitenkin jotenkin äärimmäisen huojentunut siitä että vihdoin hiffasin sen asian, tajusin myöntää itselleni että tässähän tämä minun kipukohta on! Jatkoa ajatellen seurustelu, treffailu ja toivottavasti syvempikin yhdessä oleminen tulee olemaan henkisesti paljon helpompaa, kun voi olla itselleen ja kumppanille rehellinen: "tätä minä tarvitsen suhteelta jotta voisin hyvin". Jos sen kertoo, ja toinen toteaa että juu ei kiinnosta, en pysty tuollaista tarjoamaan, on helppo tehdä omat johtopäätöksensä jatkosta. En enää tule olemaan suhteessa jossa on jotenkin epämääräisen paha olla, ilman että pystyy suoraan sanomaan mikä siinä mättää. Se on ihana ajatus!
Jaa-a, sen kun tietäisi. En valitettavasti jaksa lukea kaikkea mitä aiemmin on kerrottu mutta olen nainen jonka miesmaku tuppaa jakautumaan jompaankumpaan lokeroon - mies on joko kiinnostava pelkästään sänkyseuraksi tai kiinnostava lähinnä seurustelukumppaniksi, mutta ei seksiseuraksi. Klassinen hu.ora/madonna -syndrooma mutta vain miehistä :D Enpä osaa sanoa mikä sen miehissä tekee mutta osa vaan herättää vahvan mielikuvan jommastakummasta. Oma mies on yksi niitä harvoja jotka sopivat vähän molempiin ja siksi ollaankin jo vuositolkulla pidetty yhtä :)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä naisilla se että jotakuta haluaa, se on sekoitus ulkonäköä sekä sitä, miten mies käyttäytyy, ja miten tämä kohtelee naista. Luonne ja persoona voi myös rumentaa tai kaunistaa miestä.
Itsevarmuus voi myös sytyttää, mutta se ei tarkoita että pitää olla ilkeä mäntti. (Toisia voi kiinnostaa myös epävarmuus. Se tekee toisen inhimilliseksi.)
Jos pitäisi valita tosi komean mutta ilkeän miehen, ja ruman mutta mukavan miehen välillä, valitsisin joka kerta sen komean mutta ilkeän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä naisilla se että jotakuta haluaa, se on sekoitus ulkonäköä sekä sitä, miten mies käyttäytyy, ja miten tämä kohtelee naista. Luonne ja persoona voi myös rumentaa tai kaunistaa miestä.
Itsevarmuus voi myös sytyttää, mutta se ei tarkoita että pitää olla ilkeä mäntti. (Toisia voi kiinnostaa myös epävarmuus. Se tekee toisen inhimilliseksi.)
Ketään naista ei viehätä miehen epävarmuus. Miehen tulee osoittaa kaapin paikka ja ottaa rajusti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä naisilla se että jotakuta haluaa, se on sekoitus ulkonäköä sekä sitä, miten mies käyttäytyy, ja miten tämä kohtelee naista. Luonne ja persoona voi myös rumentaa tai kaunistaa miestä.
Itsevarmuus voi myös sytyttää, mutta se ei tarkoita että pitää olla ilkeä mäntti. (Toisia voi kiinnostaa myös epävarmuus. Se tekee toisen inhimilliseksi.)Jos pitäisi valita tosi komean mutta ilkeän miehen, ja ruman mutta mukavan miehen välillä, valitsisin joka kerta sen komean mutta ilkeän.
Minä en. Voin kuvitella, että elämä ilkeän ihmisen kanssa olis yhtä helvettiä, ei siinä naaman komeus pitkään lohduttais.
Tunnen monta tosi kivaa ei_niin_komeaa miestä, ja helposti voisin kuvitella valitsevani jo kun heistä, elleivät he olisi jo varattuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä rutkutus kuulostaa aivan yhtä hoopolta kuin se, että joku nainen valittaisi ettei saanut ikinä olla pleijerien patjana ja ämpärinä vaan hänen kanssaan haluttiin oikea parisuhde.
Itselläni on kokemusta miehistä, jotka kokivat itsensä loukatuiksi kun harrastin heidän kanssaan vain seksiä enkä halunnutkaan suhdetta. Joten taitaa olla nuo tämän ketjun vinkujatkin joku ihan oma vähemmistönsä.
Vierailija kirjoitti:
Yksinkertaistettuna:
Todella hyvännäköinen (sixpack yms) nuori, fiksu, sivistynyt, menestynyt, hyvä sängyssä (pitkä esileikki hallussa, hyvin varusteltu) mutta ehkä ei niin luotettava ja smooth player kelpaa tarvittaessa seksiin.
Vakavampaan suhteeseen voin tinkiä ulkonäkö vaatimuksista, mutta en henkisestä yhteysädestä ja luotettavuudesta.
Ei voi yleistää. Minulla toisinpäin. Mukava ja hauska tyyppi voi päästä sänkyyn, mutta kumppaniksi tarvitaan ulkoisia ominaisuuksia ja luonteesta voi tinkiä. N36
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhden yön miehet jäävät yhteen yöhön, koska olivat huonoja. Miksi ap on kateellinen heille?
Miksi sitten ylipäätänsä kuluttaa aikaa huonon kanssa?
Ei kai sitä huonoutta tiedä ennenkuin kokeilee.
Kyllä naisilla se että jotakuta haluaa, se on sekoitus ulkonäköä sekä sitä, miten mies käyttäytyy, ja miten tämä kohtelee naista. Luonne ja persoona voi myös rumentaa tai kaunistaa miestä.
Itsevarmuus voi myös sytyttää, mutta se ei tarkoita että pitää olla ilkeä mäntti. (Toisia voi kiinnostaa myös epävarmuus. Se tekee toisen inhimilliseksi.)