Teinien vanhemmat, miten saatte pidettyä itsetunnon kunnossa?
Olen saanut viimeisen 1,5v ajan kuulla pelkkää kritisointia. Alkaa olla itsetunto sitä luokkaa, että tuntuu todella, että olen surkein äiti ja täysin huono ihminen. Vanhemman kunnioitus tuntuu olevan ihan vieras käsitys. Tai tarkemmin äidin kunnioitus. Ollaan erottu lasten isän kanssa ja rivien välistä kuulee miten isä on niin paljon mukavampi.
Alussa osasin olla välittämättä niistä haukuista ja siitä kun mikään ei kelpaa, mutta nyt alkaa tuntua, että ehkä minä sittenkin olen ihan paska. Miten te jaksatte?
Kommentit (135)
Vierailija kirjoitti:
En olisi kuunnellut sekuntiakaan minkäänlaista pellekritiikkiä teiniltä. Enkä yhtään keltään.
Kyllä teinejä kuunnella kannattaa. He ovat ehkä lapsellisia, mutta kyllä heillä silti on omat mielipiteensä siihen, onko jokin asia oikein tai miltä vanhempien toimet heistä tuntuvat. Aina pitää tarkastella omia tekemisiään kriittisesti, etenkin kasvatusasioissa.
Teinillä on itsellään murrosiän myrskyt menossa ja teinin oma itsetunto on koetuksella. Usein se läheisin saa kuraa niskaa, eli se jonka teini ei pelkää häipyvän minnekään.
Älä kestä sentään ihan kaikkea. Ne suorat sanat ja tiukalla äänellä voivat olla juuri se mitä lapsesi tarvitsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En olisi kuunnellut sekuntiakaan minkäänlaista pellekritiikkiä teiniltä. Enkä yhtään keltään.
Kyllä teinejä kuunnella kannattaa. He ovat ehkä lapsellisia, mutta kyllä heillä silti on omat mielipiteensä siihen, onko jokin asia oikein tai miltä vanhempien toimet heistä tuntuvat. Aina pitää tarkastella omia tekemisiään kriittisesti, etenkin kasvatusasioissa.
Keskustelutaidot opitaan ennen teini-ikää. Eikä se ole mitään keskustelua että jatkuvasti kritisoidaan sitä mitä teet väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En olisi kuunnellut sekuntiakaan minkäänlaista pellekritiikkiä teiniltä. Enkä yhtään keltään.
Kyllä teinejä kuunnella kannattaa. He ovat ehkä lapsellisia, mutta kyllä heillä silti on omat mielipiteensä siihen, onko jokin asia oikein tai miltä vanhempien toimet heistä tuntuvat. Aina pitää tarkastella omia tekemisiään kriittisesti, etenkin kasvatusasioissa.
Todellakin, enkä tajua sitä, että täällä kuorossa huudetaan kuinka ap:ssa ei ole mitään vikaa ja teinit nyt aina on tuollaisia. Eivät ole vaan ainoastaan silloin kun on syytä. En itsekään huvikseni raivonnut vanhemmilleni, vaan siksi kun he eivät ymmärtäneet minua eivätkä halunneet puhua mistään. Kaikki huono käytös vaan seliteltiin murrosikäisen hormonimyrskyillä.
Vierailija kirjoitti:
Oletko kertonut teinillesi miten pahalta moitteet tuntuvat? Teini-ikäisellekin kannattaa opettaa empatiaa. Mun tyttäret teini-iässä kyllä sanoivat kaikenlaista kiukustuessaan ja etenkin, kun rajoitimme heidän tekemisiään. Lepyttyään osasivat kyllä pyytää anteeksi. Älä hyväksy huonoa käytöstä ja vaadi anteeksi pyytämistä. Tunnekuohun haihduttua käy vakava keskustelu tästä tilanteesta teinisi kanssa. Hänen pitää kohdata omat ikävät tekonsa ja siedettävä ikävät tunteet, mitkä siitä seuraavat. Anteeksi pyytäminen on tärkeä taito.
Näillä ei ole sellaisia tyypillisiä tunnekuohuja. Eivät paisko ovia tai huuda tms. Se on vähän kuin sellaista parisuhteessa olevaa nalkutusta. En osaa paremmin kuvailla. Nuorimmainen, joka on 15v, näyttää sen inhon selkeiten. Isommat ei ihan niin selvästi, mutta selvästi siltikin. Juuri nyt olen täysin loppu.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Ei munkaan lapset ole mua koskaan haukkuneet. Ovat nyt 13v ja 15v, joten toki voi olla vielä tuloillaan, mutta erikoiselta kuulostaa. Heillä toki on harrastuksia, mihin puretaan se ylimääräinen energia enkä vanhempana hengitä pikkuasioista niskaan. Meillä on selvää, miten toisille ihmisille ja toisista ihmisistä puhutaan.
Lasten teini-iät alkavat kovin eri aikaan. Osalla vasta peruskoulun jälkeen. Lisäksi lasten temperamentit ovat kovin erilaisia, sekin vaikuttaa murrosiän myrskyihin.
Älä anna lapsesi puhua sinulle noin. Sano, että "sinä et puhu minulle noin". Tee selväksi, että sinua pitää kunnioittaa ja että sinä et anna periksi. Vaikka olet teinin äiti, et ole likasanko, johon voi kaataa kaiken.
T: Yläkoulun ope
Molemminpuolinen kunnioituksen puute? Kohtele muita kuin tahdot itseäsi kohdeltavan.
Teinin mielestä vanhemmat eivät tajua mitään. Kymmenen, viidentoista vuoden päästä viimeistään vanhemmilta taas pyydetään neuvoja ja perspektiiviä asiaan kuin asiaan.
Ymmärrän millaista "nalkutusta" ap tarkoittaa. Se on kuin alistavassa suhteessa oloa alentuvan ja väheksyvän narsistikumppanin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En olisi kuunnellut sekuntiakaan minkäänlaista pellekritiikkiä teiniltä. Enkä yhtään keltään.
Kyllä teinejä kuunnella kannattaa. He ovat ehkä lapsellisia, mutta kyllä heillä silti on omat mielipiteensä siihen, onko jokin asia oikein tai miltä vanhempien toimet heistä tuntuvat. Aina pitää tarkastella omia tekemisiään kriittisesti, etenkin kasvatusasioissa.
Todellakin, enkä tajua sitä, että täällä kuorossa huudetaan kuinka ap:ssa ei ole mitään vikaa ja teinit nyt aina on tuollaisia. Eivät ole vaan ainoastaan silloin kun on syytä. En itsekään huvikseni raivonnut vanhemmilleni, vaan siksi kun he eivät ymmärtäneet minua eivätkä halunneet puhua mistään. Kaikki huono käytös vaan seliteltiin murrosikäisen hormonimyrskyillä.
Teinit harmittelevat varmaan aina omia vanhempiaan ja näiden tapaa toimia. Omani nauravat vielä aikuisinakin, kuinka inhosivat lausetta "meidän täytyy hiukan jutella". Mikä vain rangaistus olisi kelvannut mieluummin, kuin ne juttutuokiot äidin kanssa, missä pohdittiin syitä, seurauksia ja tunteita. Sisarukset sitten vanhingoniloisina kihersivät, kun eivät itse joutuneet käymään sillä kertaa keskustelua.
On helppo kantaa kaunaa sille, joka kaiken tuskan antoi.
Hirveää kuinka kauan kestää ennen kuin saa vihdoin itse päättää seurastaan. Hukkaan heitettyä elämää. Se tuntuu mahtavalta kun pääsee muuttamaan vihdoin omaan kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko kertonut teinillesi miten pahalta moitteet tuntuvat? Teini-ikäisellekin kannattaa opettaa empatiaa. Mun tyttäret teini-iässä kyllä sanoivat kaikenlaista kiukustuessaan ja etenkin, kun rajoitimme heidän tekemisiään. Lepyttyään osasivat kyllä pyytää anteeksi. Älä hyväksy huonoa käytöstä ja vaadi anteeksi pyytämistä. Tunnekuohun haihduttua käy vakava keskustelu tästä tilanteesta teinisi kanssa. Hänen pitää kohdata omat ikävät tekonsa ja siedettävä ikävät tunteet, mitkä siitä seuraavat. Anteeksi pyytäminen on tärkeä taito.
Näillä ei ole sellaisia tyypillisiä tunnekuohuja. Eivät paisko ovia tai huuda tms. Se on vähän kuin sellaista parisuhteessa olevaa nalkutusta. En osaa paremmin kuvailla. Nuorimmainen, joka on 15v, näyttää sen inhon selkeiten. Isommat ei ihan niin selvästi, mutta selvästi siltikin. Juuri nyt olen täysin loppu.
Ap. 
Lapset oppii vuorovaikutustavat jo pieninä. Jos vanhempi nalkuttaa niin kyllä se lapsikin viimeistään teini-iässä tekee juuri samalla tavalla. Jos taas perheessä keskustellaan oppii lapsikin keskustelemaan.
Samoin tunteiden käsitteleminen opitaan jo ennen teini-ikää. Tunnekuohut on ihan tavallisia teinille. Jos tunteet on opittu purkamaan nalkuttamalla ja huutamalla tai arvostelemalla muita tietenkin toimitaan niin.
Viikonloppuisin naimalla maksullista.
t. isä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En olisi kuunnellut sekuntiakaan minkäänlaista pellekritiikkiä teiniltä. Enkä yhtään keltään.
Kyllä teinejä kuunnella kannattaa. He ovat ehkä lapsellisia, mutta kyllä heillä silti on omat mielipiteensä siihen, onko jokin asia oikein tai miltä vanhempien toimet heistä tuntuvat. Aina pitää tarkastella omia tekemisiään kriittisesti, etenkin kasvatusasioissa.
Todellakin, enkä tajua sitä, että täällä kuorossa huudetaan kuinka ap:ssa ei ole mitään vikaa ja teinit nyt aina on tuollaisia. Eivät ole vaan ainoastaan silloin kun on syytä. En itsekään huvikseni raivonnut vanhemmilleni, vaan siksi kun he eivät ymmärtäneet minua eivätkä halunneet puhua mistään. Kaikki huono käytös vaan seliteltiin murrosikäisen hormonimyrskyillä.
Ei, te olette aikuisia ja te olette vastuussa. Vastuuta teinin käytöksestä ei voi siirtää teinille. Teidän ei tarvitse sietää huonoa kohtelua omilta lapsiltanne. Juuri tämän takia lapset ja nuoret käyttäytyvät koulussakin huonosti, kun kaikki ymmärretään "ikään kuuluvana". Voi keskustella rauhallisesti, pysyä itse aikuisena, mutta ei tarvitse omassa kodissaan sietää yhtään haukutuksi tulemista. Teini haluaa tulla kuulluksi mutta myös rajatuksi. Jos itseänne lähdette kritisoimaan, niin teini todennäköisesti haukkuu teitä päälle vielä lisää.
T: yläkoulun ope
Vierailija kirjoitti:
Hirveää kuinka kauan kestää ennen kuin saa vihdoin itse päättää seurastaan. Hukkaan heitettyä elämää. Se tuntuu mahtavalta kun pääsee muuttamaan vihdoin omaan kotiin.
Mä voin sanoa että se tuntuu ihan mahtavalle kun nuori päättää ja on oppinut päättämään asioistaan ja itsenäistyy. Enkä myöskään ymmärrä vanhempia jotka itkee kun lapsi lähtee kotoa. Ihana rauha vihdoinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveää kuinka kauan kestää ennen kuin saa vihdoin itse päättää seurastaan. Hukkaan heitettyä elämää. Se tuntuu mahtavalta kun pääsee muuttamaan vihdoin omaan kotiin.
Mä voin sanoa että se tuntuu ihan mahtavalle kun nuori päättää ja on oppinut päättämään asioistaan ja itsenäistyy. Enkä myöskään ymmärrä vanhempia jotka itkee kun lapsi lähtee kotoa. Ihana rauha vihdoinkin.
Ja niitä jotka pakottavat toisen valmiiksi ylikansoitetulle saastuneelle pallolle kuolemaan vain että itse saa helpotusta primitiivisille tarpeilleen ja kotileikkitekemistä.
Oisko aika jo palata vanhanajan kuriin ja järjestykseen?? Ei mitään väkivaltaa mutta olisko viimein aika vanhempien ryhdistäytyä ja esim saataisko laki joka kieltää älylaitteet alle 18 vuotiailta???
Kyllä minä kestän ja saan pidettyä itsetuntoni kunnossa mutta pahinta on se, kun nuorella ei ole oma itsetunto kunnossa ja haukkuu vaan itseään.