Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Teinien vanhemmat, miten saatte pidettyä itsetunnon kunnossa?
Olen saanut viimeisen 1,5v ajan kuulla pelkkää kritisointia. Alkaa olla itsetunto sitä luokkaa, että tuntuu todella, että olen surkein äiti ja täysin huono ihminen. Vanhemman kunnioitus tuntuu olevan ihan vieras käsitys. Tai tarkemmin äidin kunnioitus. Ollaan erottu lasten isän kanssa ja rivien välistä kuulee miten isä on niin paljon mukavampi.
Alussa osasin olla välittämättä niistä haukuista ja siitä kun mikään ei kelpaa, mutta nyt alkaa tuntua, että ehkä minä sittenkin olen ihan paska. Miten te jaksatte?
Kommentit (135)
Kestän sen niin etten härki teiniä enempää kuin on pakko. Annan hänen olla rauhassa. Ei ole mitään suuria yhteenottoja tällä tyylillä. Pitää antaa tilaa.
Rajat toki on ja niistä välillä väännetään, mutta hän tietää ettei siinä mikään riehuminen auta, joten häipyy melko nopeasti omaan huoneeseensa ja rauhoittuu itsekseen.
Olisin itse tullut teininä hulluksi, jos en olisi saanut olla tarpeeksi rauhassa. Muistan tuon iän ja ajan hyvin ja koitan toimia sen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, olet eronneena vanhempana epäonnistunut monessa ja teinit puhuvat suunsa puhtaaksi.
Lapsilta kuulee totuuden. Katso peiliin ja ota vaikka isän kasvatustavasta mallia jos et muuta tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko kertonut teinillesi miten pahalta moitteet tuntuvat? Teini-ikäisellekin kannattaa opettaa empatiaa. Mun tyttäret teini-iässä kyllä sanoivat kaikenlaista kiukustuessaan ja etenkin, kun rajoitimme heidän tekemisiään. Lepyttyään osasivat kyllä pyytää anteeksi. Älä hyväksy huonoa käytöstä ja vaadi anteeksi pyytämistä. Tunnekuohun haihduttua käy vakava keskustelu tästä tilanteesta teinisi kanssa. Hänen pitää kohdata omat ikävät tekonsa ja siedettävä ikävät tunteet, mitkä siitä seuraavat. Anteeksi pyytäminen on tärkeä taito.
Näillä ei ole sellaisia tyypillisiä tunnekuohuja. Eivät paisko ovia tai huuda tms. Se on vähän kuin sellaista parisuhteessa olevaa nalkutusta. En osaa paremmin kuvailla. Nuorimmainen, joka on 15v, näyttää sen inhon selkeiten. Isommat ei ihan niin selvästi, mutta selvästi siltikin. Juuri nyt olen täysin loppu.
Ap. 
Koulun terveydenhoitaja voisi osata vinkata jotain vertaistuki ja neuvontapalveluja. Mielestäni meillä on tullut välillä Wilmaan viestejä että tukea on saatavilla.
Minulla on 19-, 16- ja 13-vuotiaat lapset enkä ole ikinä kuullut heidän suustaan mitään solvauksia! Enkä todellakaan suvaitsisi mitään haukkumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsilta kuulee totuuden. Katso peiliin ja ota vaikka isän kasvatustavasta mallia jos et muuta tiedä.
Etävanhemman on niin helppo olla se hauska vanhempi ja noukkia rusinoita pullasta.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on 19-, 16- ja 13-vuotiaat lapset enkä ole ikinä kuullut heidän suustaan mitään solvauksia! Enkä todellakaan suvaitsisi mitään haukkumista.
Oletko itse solvannut heitä kuin lapsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on 19-, 16- ja 13-vuotiaat lapset enkä ole ikinä kuullut heidän suustaan mitään solvauksia! Enkä todellakaan suvaitsisi mitään haukkumista.
Oletko itse solvannut heitä kuin lapsi?
En tietenkään!!
En kuuntele tuollaista kotona, enkä töissä pätkääkään. Asiallisesti saa toki kritisoida jos tarve on.
Miksi annat sen tapahtua?
-yläkoulun ope ja teinien vanhempi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko kertonut teinillesi miten pahalta moitteet tuntuvat? Teini-ikäisellekin kannattaa opettaa empatiaa. Mun tyttäret teini-iässä kyllä sanoivat kaikenlaista kiukustuessaan ja etenkin, kun rajoitimme heidän tekemisiään. Lepyttyään osasivat kyllä pyytää anteeksi. Älä hyväksy huonoa käytöstä ja vaadi anteeksi pyytämistä. Tunnekuohun haihduttua käy vakava keskustelu tästä tilanteesta teinisi kanssa. Hänen pitää kohdata omat ikävät tekonsa ja siedettävä ikävät tunteet, mitkä siitä seuraavat. Anteeksi pyytäminen on tärkeä taito.
Näillä ei ole sellaisia tyypillisiä tunnekuohuja. Eivät paisko ovia tai huuda tms. Se on vähän kuin sellaista parisuhteessa olevaa nalkutusta. En osaa paremmin kuvailla. Nuorimmainen, joka on 15v, näyttää sen inhon selkeiten. Isommat ei ihan niin selvästi, mutta selvästi siltikin.
Meillä ei koskaan nalkutettu. Eikä varsinkaan huudettu. Niitä ei ole voinut meiltä oppia. Ylipäätään riideltiin exän kanssa todella vähän. Lapsillekaan en ole koskaan nalkuttanut tai huutanut. Olen aika rauhallinen ja seesteinen ihminen. Ehkä se on sitten niin helppo minulle kaikki kaataa, kun en räjähdä. Mutta raskasta on. Jää ne vauva-ajan valvomiset ja uhmat kevyesti kakkoseksi.
Ap.
Kaverillani on kolme lasta juopon naisen kanssa ja kun alkoivat mankua että äiti on paljon rennompi eikä suutu siitä ja tästä kaverini sanoi että jos haluatte niin saatte varmaan muuttaa äidin luo. Siihen loppui mankuminen äidin paremmuudesta. Lapset taisivat tajuta ettei siellä äidin luona varmasti kovin kivaa olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä viiden 11-18v.lapsen totaali yh-äiti. . Osui ja upposi... Joinain päivinä on itse vahva ja saa sanotuksi "noin et puhu omalle äidillesi". Toisena päivänä työ on vienyt mehut ja oma kroppakin muistuttaa ikääntymisestä, ja v*tuttaa kuulla miksei ruoka ole jo pöydässä/se on pahaa/ei ole vaatteet viikattuna kermap*rseillä kaapissa/miksei tänään saa hakea energiajuomaa/ meidän auto tai talo tai oikeestaan ihan kaikki on noloa jne. Itku on tullut usein. Joskus näytän sen, joskus en.
Teen kahta työtä, joskus 10-12 tuntia yhen päivän aikana, ja sitten vielä "työpäivä" kotona.
Av-mammahan toki hanskaisi tän vasemmalla kädellä mennen tullen ja kasvattaisi herran terttuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveää kuinka kauan kestää ennen kuin saa vihdoin itse päättää seurastaan. Hukkaan heitettyä elämää. Se tuntuu mahtavalta kun pääsee muuttamaan vihdoin omaan kotiin.
Mä voin sanoa että se tuntuu ihan mahtavalle kun nuori päättää ja on oppinut päättämään asioistaan ja itsenäistyy. Enkä myöskään ymmärrä vanhempia jotka itkee kun lapsi lähtee kotoa. Ihana rauha vihdoinkin.
Ja niitä jotka pakottavat toisen valmiiksi ylikansoitetulle saastuneelle pallolle kuolemaan vain että itse saa helpotusta primitiivisille tarpeilleen ja kotileikkitekemistä.
Elämänsä voi viettää niin monella tavalla, kuten syyttämällä vanhempiaan syntymästään. Täältä pääsee pois jos haluaa, turha marista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä viiden 11-18v.lapsen totaali yh-äiti. . Osui ja upposi... Joinain päivinä on itse vahva ja saa sanotuksi "noin et puhu omalle äidillesi". Toisena päivänä työ on vienyt mehut ja oma kroppakin muistuttaa ikääntymisestä, ja v*tuttaa kuulla miksei ruoka ole jo pöydässä/se on pahaa/ei ole vaatteet viikattuna kermap*rseillä kaapissa/miksei tänään saa hakea energiajuomaa/ meidän auto tai talo tai oikeestaan ihan kaikki on noloa jne. Itku on tullut usein. Joskus näytän sen, joskus en.
Teen kahta työtä, joskus 10-12 tuntia yhen päivän aikana, ja sitten vielä "työpäivä" kotona.
Av-mammahan toki hanskaisi tän vasemmalla kädellä mennen tullen ja kasvattaisi herran terttuja.
Sinä sen kuvailit. Juuri tuollaista se on. Ei suoranaista päin naamaa haukkumista vaan juuri tuollaista valittamista vähän kaikesta.
Tsemppiä sinullekin.
ap.
Yhdessä vaiheessa oli läskiksi nimittelyä kun bulkkasin lihasmassan rakentamisen vuoksi. Sitten ne itse lihoi ja minä laihduin ihan kuivaksi. Minä olen kommentoinut niille niiden läskejä siitä lähtien. Muuten on olleet kivoja lapsia aina.
Vierailija kirjoitti:
Täällä viiden 11-18v.lapsen totaali yh-äiti. . Osui ja upposi... Joinain päivinä on itse vahva ja saa sanotuksi "noin et puhu omalle äidillesi". Toisena päivänä työ on vienyt mehut ja oma kroppakin muistuttaa ikääntymisestä, ja v*tuttaa kuulla miksei ruoka ole jo pöydässä/se on pahaa/ei ole vaatteet viikattuna kermap*rseillä kaapissa/miksei tänään saa hakea energiajuomaa/ meidän auto tai talo tai oikeestaan ihan kaikki on noloa jne. Itku on tullut usein. Joskus näytän sen, joskus en.
Teen kahta työtä, joskus 10-12 tuntia yhen päivän aikana, ja sitten vielä "työpäivä" kotona.
Av-mammahan toki hanskaisi tän vasemmalla kädellä mennen tullen ja kasvattaisi herran terttuja.
Teinisi on korkea aika ruveta tekemään itse kotitöitä. Äiti ei pese tai viikkaa teini-ikäisten lastensa vaatteita. Ja jos ruoka ei kelpaa, saa kokata itse.
Mun lapsilla oli kyllä aivan järkyttävät toistuvat uhmaiät aina 6-vuotiaiksi saakka, mutta nyt teineinä ovat hauskoja ja lempeitä jopa äitiään eli minua kohtaan. Ehkä kapinoivat kapinansa loppuun jo nuorella iällä?
Miksi annatte lastenne haukkua teitä ja pompottaa miten haluavat? Luulevat sitten että sama onnistuu työelämässä ja sitten ollaankin siinä että lapsenne jää kotiin pelaamaan masentuneena pleikkaa kun työelämä liian vaikeaa. Onneksi olkoon hyvästä kasvatustyöstä.
Alue: Aihe vapaa
No mutta tuohan on aika normaalia kun on teini talossa. Teinien täytyy itsenäistyä ja irrottautua vanhemmistaan. Ja yksi tapa tehdä se on kritiikki omaa äitiä/isää kohtaan.
Veikkaan että teinisi on tyttö. Tytöt ovat aika kriittisiä äitejään kohtaan tuossa vaiheessa ja sehän kuuluu vaan asiaan.
Sun kannattaa keskittyä omaan hyvinvointiisi ja tehdä asioita joista saat iloa ja voimaa elämääsi.