Lue keskustelun säännöt.
Teinien vanhemmat, miten saatte pidettyä itsetunnon kunnossa?
Olen saanut viimeisen 1,5v ajan kuulla pelkkää kritisointia. Alkaa olla itsetunto sitä luokkaa, että tuntuu todella, että olen surkein äiti ja täysin huono ihminen. Vanhemman kunnioitus tuntuu olevan ihan vieras käsitys. Tai tarkemmin äidin kunnioitus. Ollaan erottu lasten isän kanssa ja rivien välistä kuulee miten isä on niin paljon mukavampi.
Alussa osasin olla välittämättä niistä haukuista ja siitä kun mikään ei kelpaa, mutta nyt alkaa tuntua, että ehkä minä sittenkin olen ihan paska. Miten te jaksatte?
Kommentit (135)
Itsetuntoni ei rakennu eikä murene teinin kiukuttelujen mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei munkaan lapset ole mua koskaan haukkuneet. Ovat nyt 13v ja 15v, joten toki voi olla vielä tuloillaan, mutta erikoiselta kuulostaa. Heillä toki on harrastuksia, mihin puretaan se ylimääräinen energia enkä vanhempana hengitä pikkuasioista niskaan. Meillä on selvää, miten toisille ihmisille ja toisista ihmisistä puhutaan.
Teini-iässä on tärkeää irrottautua vanhemmasta, yleensä etenkin äidistä. Joillekin se on lapsuuden pohjalta kivutonta (kuten itselleni oli), toisille herättää enemmän epävarmuutta, ikävää ja pelkoakin. Ilmiönä samanlainen kuin eroviha -se on monesti käytävä läpi, jotta napanuora katkeaa.
Tämän kun ymmärtää, että nuorella on kiire itsenäistyä mutta vanhemman läheisyydestä irrottautuminen herättää ristiriitaisia tunteita, niin sehän on vain testamentti siitä, että olet onnistunut luomaan lapsessasi voimakkaan kiintymyksen. Nyt sitten vain tukemaan sitä itsenäistymistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi teinin pitäisi saada haukkua toisia päivät pääksytysten? Oletko sanonut hänelle ettei tuollaista ole kovin kiva kuunnella? Voisi myös auttaa jos kritiikille olisi aika ja paikka
Ei se ole heillä suoranaista haukkumista. Sellaista, että selväksi käy miten olen huono ihminen. Väärin teen sen ja sen asian.
ap.
Älä passaa heitä enempää, pistä tekemään itse. Vastaa kuten he " ihan sama", heittäydy " huonoksi äidiksi" ja kerro, että olet jatkossa se huono äiti. Älä paapo, lähde lenkille, ota omaa aikaa, valmiit ruut vaan jääkaappiin.
Teinien pitää pärjätä kotona jo ilman äitiä muutamia tunteja. Työlista pöydälle mitä pit tehdä kun olet poissa, siivota sotkut jne. Ei sinun tarvitse kuunnella heidän haukkumistaan. Jos alkavat olla niin rasittavia, ettet jaksa, niin sano, että muuttavat isälleen, joka 2.viikonloppu käyvät sun luona.
Lässytys ei teinelle tehoa, jos ovat jo räksytyksen oppineet. Silloin pitää ottaa valta itselle ja määrätä miten talossa käyttäydytään eikä hyväksyä heidän huono käytös. Pitää suuttua, ei ne siitä rikki mene.
Vierailija kirjoitti:
Meiltä löytyy myös tätä. Asuu nyt isän luona, harrastuksen vuoksi ja näen enää max kerran kk. Melkoista päänaukomista koko ajan.
Ex keksi ratkaisun. Ja ex ja hänen nyksä. Kun nyksä lähtee työmatkalle, menen heidän kotiin ja vietämme aikaa kolmisin. Ei ole mitenkään helppoa, mutta ex n kanssa vedetään yhtä köyttä.
Nosta hattua teille aikuisille. Te toimitte lastenne edun mukaisesti, ette kosta toisillenne, näytätte, että yhdessäkin voi olla, vaikka on erottu. Onnittelen.Hienoa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi teinin pitäisi saada haukkua toisia päivät pääksytysten? Oletko sanonut hänelle ettei tuollaista ole kovin kiva kuunnella? Voisi myös auttaa jos kritiikille olisi aika ja paikka
Ei se ole heillä suoranaista haukkumista. Sellaista, että selväksi käy miten olen huono ihminen. Väärin teen sen ja sen asian.
ap.Älä passaa heitä enempää, pistä tekemään itse. Vastaa kuten he " ihan sama", heittäydy " huonoksi äidiksi" ja kerro, että olet jatkossa se huono äiti. Älä paapo, lähde lenkille, ota omaa aikaa, valmiit ruut vaan jääkaappiin.
Teinien pitää pärjätä kotona jo ilman äitiä muutamia tunteja. Työlista pöydälle mitä pit tehdä kun olet poissa, siivota sotkut jne. Ei sinun tarvitse kuunnella heidän haukkumistaan. Jos alkavat olla niin rasittavia, ettet jaksa, ni
No enpä suosittelisi teinin tasolle taantumista. Omaa vastuunottoa ja käytöstapoja voi edellyttää ilmankin martyrointia, tai "samalla mitalla antamisia".
Tiedän ja ymmärrän, että se on vaikeaa kun teini voi roikuttaa koko ajan pään päällä sitä kirvestä, että isä on parempi, isän luona on kaikki paremmin, ehkäpä muutankin isän luokse. Ja jotkut isät tuota joko tarkoituksella tai ymmärtämättään vielä lietsovat. Mutta jos kaikki perheessä on keskimääräisen ok, ei mielenterveyden- tai päihdeongelmia, niin teinikin haluaa yhä olla sen tyhmän äitinsä lähellä. Joten pistä vaan rohkeasti rajat huonolle käytökselle. Jos ei ole mitään kivaa sanottavaa niin voi olla hiljaa. Jos äidin seura ärsyttää niin ole hyvä ja mene huoneeseesi. Sitten voi tovin päästä kysellä, että tulisitko meidän muiden kanssa paistamaan vohveleita tai katsomaan leffaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katselin sattumalta 5min noita nepsyjä, joissa tyttö kertoi hatkoille lähdöstään ja soitti äidille kun oli tapahtunut jotain kauheaa ja äiti soittaa itselleen ambulanssin, tilanteessa, jossa lapsi olisi tarvinnut tukea tämä kertoo että pelkäsi äidin puolesta.
Lapsia ei kannata hankkia, jos ei ole voimavaroja kasvaa itse sen sen suloisen nukkuvan vauvan kanssa ihmisenä ja ole jo valmiiksi itsestään huolta pitävä aikuinen.
En ole kuin kaksi lasta kasvattanut, mutta kumpikaan ei ole minua vuosia sättinyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi teini esittää tuon kaltaista kritiikkiä jatkuvasti?
Teinit nyt vaan on toisinaan sellaisia. Kaikki tietäviä ja mustavalkoisia. Ihan normaalia teinin käytöstä v*ttuilla vanhemmilleen.
Ei tarvitse hyväksyä tuota käytöstä. Pitää opettaa puhumaan ongelmistaan ja tunteistaan, jos ei halua, niin ei saa myöskään haukkua muita sen takia, että itsellä on vaikeaa. Päättää saa itse osasta asioista, kertoa asiallisen mielipiteensä ja kieltäytyä hyvästä syystä, mutta turha haukkuminen ja räyhääminen ei ole sallittua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, kun mulla on ihanat teinit. Tosin olen myös leppoisa äiti heille.
Hyvin. Ei mun lapseni ole olleet koskaan uhka itsetunnolleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katselin sattumalta 5min noita nepsyjä, joissa tyttö kertoi hatkoille lähdöstään ja soitti äidille kun oli tapahtunut jotain kauheaa ja äiti soittaa itselleen ambulanssin, tilanteessa, jossa lapsi olisi tarvinnut tukea tämä kertoo että pelkäsi äidin puolesta.
Lapsia ei kannata hankkia, jos ei ole voimavaroja kasvaa itse sen sen suloisen nukkuvan vauvan kanssa ihmisenä ja ole jo valmiiksi itsestään huolta pitävä aikuinen.
En ole kuin kaksi lasta kasvattanut, mutta kumpikaan ei ole minua vuosia sättinyt.
Lapsilla on niin erilaisia temperamentteja (suurelta osin synnynnäistä). Meitä oli neljä tyttöä, joista yksi melkoisen hankala teini-ikäisenä (itsetuhoisuutta, syömishäiriö, päihteitä, tosin myös korkeat arvosanat), yksi melkein huomaamaton, omatoiminen ja kiltti ja kaksi aina poissa kotoa ja hyvin oppineita silmänpalvojia (olin itse toinen näistä). Samat vanhemmat kaikilla ja nipussa synnyttiin.
Nyt on itsellä sopivan vastuuntuntoinen ja mukava nuori, joka ei hauku tai säti, mutta vastustaa toki toisinaan muuten auktoriteettia. Mutta minä sentää ymmärrän, että hänellä on aina ollut hyvin pehmeä temperamentti, eikä kaikki ole minun mahtavan virheettömän vanhemmuuteni ansiota.
Siinä vaiheessa kun oma pian teini-ikäinen tyttöni on myöhässä jo, ei auta yhtään että häntä hoputtaa. Ajattelen, että mitenkään muuten hänen luonteellaan ei opita hoitamaan kaikkea ajoissa kuin sillä, että kokee itse nahoissaan kaiken myöhästymiseen liittyvän stressin ja nolouden.
Vaatteisiin en puutu, mutta huomautan lämpimistä asusteista aina talvisin. Joskus myös kiristän pukeutumaan lämpimästi.
Jokainen osallistuu kotitöihin. Ei ole mikään vaihtoehto, että ei osallistu.
Mielipiteensä saa ja pitääkin sanoa, mutta se pitää pystyä perustelemaan jollain muullakin kuin "ei huvita" tai "en jaksa". Säännöllisin väliajoin muistutan, että asiat voisivat olla huomattavasti huonomminkin niin asumisen kuin harrastusten kuin vaikka lomamatkojen suhteen.
Rahan arvoa opetetaan sillä, että joistain kotitöistä maksetaan ja koearvosanoista maksetaan ja että "äitivero" käy karkkipussilla :D Opetetaan myös, että jos törttöilet kuten luokakkaverisi ja spreijaat koulun seinää ja jäät kiinni, hinta siitä on meille vanhemmille sama kuin oli edellinen lomamatka. Että jos mokaat tuolla tavalla, kukaan ei pääse reissuun.
Ruoasta saa sanoa mielipiteensä, mutta se tulee tehdä rakentavasti. Tämä ei maistu hyvältä koska. Riittää myös, jos sanoo että en ole oppinut pitämään tästä. Mutta ruoasta ei valiteta eikä sitä yökitellä. Jokainen lapsi on otettu ruoanlaittoon mukaan, mutta vain yksi siitä todella pitää. Häntä en rajoita, saa tehdä mitä haluaa keittiössä kunhan siivoaa jälkensä ja kertoo, jos käytti vaikka jauhot loppuun. Erehdykset ei haittaa yhtään, jos joku menee pieleen, mietitään miksi niin kävi.
Koko lasten lapsuuden olen hokenut, että ovat rakkaita, tärkeitä ja ihania ihmisiä. Ja myös, että he voivat olla isona mitä vain. Toistaiseksi kukaan ei ole haaveillut tähteydestä, mutta kaksi kolmesta on sanonut että ei ole hänestä lääkäriksi tai opettajaksi. Olen muistuttanut, että ei junttaa sitä ajatukseksi takaraivoon vaan, että ole avoimin mielin.
Lapset on 8v, pian 13v. ja 15v. Meillä paiskotaan joskus ovia, joskus tunteet purkautuu, mutta sitten niistä puhutaan kun pöly on laskeutunut. Olen myös näyttänyt, että olen ihminen myös johon sanat osuu aivan kuin keneen tahansa muuhunkin tällä planeetalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvin. Ei mun lapseni ole olleet koskaan uhka itsetunnolleni.
Älä ole koppava. Jos sun itsetunnon olisi syöneet muut ikävyydet, kyllä se heijastuu myös suhteisiin kotona. Mehän ei tiedetä, miten kovilla ap on muussa elämässään.
"Itsetunnon peruspilari on kyky ja valmius pitää itsestään huolta. Se tarkoittaa omien tarpeiden, toiveiden ja tavoitteiden tunnistamista sekä lujaa pyrkimystä täyttää ne. Voit lähteä liikkeelle pohtimalla mistä pidät ja miten käytät aikaasi. Mitä hauskaa, ilostuttavaa ja innostavaa voisit tehdä jo tänään? Haluaisitko esimerkiksi mennä elokuviin tai leipoa jotain hyvää? Pienikin itseäsi ilostuttava teko päivittäin kasvattaa kykyäsi pitää itsestäsi huolta."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
V-tuttaa päivittäin. Ei ole ratkaisua tähän kyllä
Anna se adoptioon
Sinustako idiootti-nimitykseen päättyvä lause ei ole haukkumista? Olisiko nyt kysymys siitä, että olet yrittänyt sietää sietämätöntä, ja melkein onnistunutkin siinä omaksi ja lastesi vahingoksi? Kumpikin leikkii, ettei tässä mitään epätavallista tapahdu? Teinin aggressio vain yltyy mitä enemmän teet itsestäsi rusinaa, ja miksei yltyisi. Muista, että olet malli siitä, mitä tulevaisuus voi olla. Henkisesti piestävänä olemista, ja pieksijänä omat lapset? Onhan hänkin siinä silloin hädissään ja siksi vihainen. Että tuotako elämällä on hänellekin tarjottavanaan.
Mitä jos ottaisit jonkin tilanteen esimerkiksi, niin olisi helpompi hahmottaa minkälainen tilanne oli ja mikä siinä erityisesti loukkasi?