Lue keskustelun säännöt.
Onko tyttären avioton lapsi voitu merkitä isovanhempiensa lapseksi 1800 -luvulla?
05.05.2024 |
Kun avioton lapsi on ollut sekä synti että häpeä, onko ns. paremmissa piireissä lapsi voitu kirjata isovanhempiensa lapseksi, jos hänen äitinsä ei ole ollut avioliitossa lapsen syntymän aikaan, ja isä ei ole ollut tiedossa?
Kommentit (156)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
en ole historioitsija, mutta en usko että menisi kirkonkirjoihin läpi. Kyllä lapsenpäästäjät oisi juorunneet kirkkoherralle. Onhan lapsi pitänyt kastaa. Ja lääkärit ehkä tutkineet synnyttäneen naisen. Entäs imetys? Kyllähän lapsi on voitu antaa toiselle kasvattilapseksi, mutta se on merkattu sellaiseksi eikä mitään salakähmäsistä kironkirjoihin ole pantu.
1800-luvulla lääkärillä ei ollut mitään tekemistä synnyttäneiden kanssa, ei puhettakaan, että äiti olisi tutkittu! Eikä lapsenpäästäjiä ollut paikalla suurimmassa osassa synnytyksiä. Et todellakaan ole historioitsija, hyvä, että huomasit sen itsekin.
No sinäkös olet? Ani harva nainen yksin kykenee synnyttmään. Kyllä joka kylällä luulisi olleen lapsenpäästäjiä. Ei ne mitään kät
"nykyisin sairaalaan ei oteta synnyttämään"?? Vai sillä tavalla on teillä asiat...? LOL
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tiedossa pariskunta missä toinen adoptoitu ja toisella isä tuntematon.
Mitenkähän heidät ja heidän jälkeläiset merkattais sukupuuhun ja mihin sukupuuhun?
Tarja haloselle tehtii tällainen sukupuu missä oli ei-bioisän vanhemmat ja heidän sukupuunsa. Kyllähän se elämänkatsomus ja tausta tulee siitäkin esille eli minkälainen sosioekonominen tausta on ollut lapsuudenperheessä. Vanhoissa rippikirjoissa on muuten ottolapset tai lapsipuolet merkitty kyllä eri tavalla kuin omat lapset.
Ne merkinnäthän riippuu ihan siitä miten vanhemmat itse on ilmoittaneet asian. Mahdotontahan tuohon aikaan on ollut tutkia onko todella biologinen vanhempi vai ei. Esimerkiksi mummo on merkitty isänsä lapseksi vaikka kyseessä ei ole ollut biologinen isä.
No ellet nyt ihan perämetsän asukista puhu, niin jossain yhteisössähän jokainen on asunut ja elänyt. Aka vaikea on 9kk isoa mahaa piilotella naapureilta yms. Tai käydä peltotöissä enää lopussa. Vaikea sitä on valehdella. Eikä siitä mitään kuolemantuomiota sentään saanut jos au-lapsen synnytti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohon aikaan seurattiin hyvin tarkkaan naisten vatsan seudun kasvua. Ei ollut mahdollisuuksia valehdella.
Tuohon aikaan lapsia saatettiin kastaa vasta 3 v iässä eli ennen sitä he eivät olleet kirjoissa tai kansissa. Jos ei ollut asiaa kirkolle, niin ei sinne yhden lapsen takia lähdetty ja toisaalta papitkaan eivät välttämättä olleet paikalla koko vuotta.
Avioton lapsi ei ole ollut kummallisuus eikä häpeän aihe, avoliitot oli ihan tavallisia 1800-luvullakin, niiden päämääränä toki oli avioitua sopivalla hetkellä.
Kummallista, sukuni lapset on 1800-luvulla kastettu päivän, parin ikäisinä. Ja rahvasta olivat.
Aatelisten naisten avioton lapsi oli kummallisuus ja häpeän aihe.
Varmaan asiaan on vaik
Ne on hätäkastettu, se oli yleistä, jos lapsi oli heikko tms. Onkin jäänyt sitten eloon.
Synnyttäminen on ennen luotettavan ehkäisyn yleistymistä ollut tavallista. Nykyään moni suku sammuu lapsettomuuteen ja parhaimmillaankin nainen saa yhden tai ehkä peräti kaksi lasta, yleensä vasta varhaisessa keski-iässä, synnyttäen ne sairaalassa korkeakoulutetun kätilön avustuksella ja erikoislääkärin valvonnassa. Siksi meillä muilla ei ole välttämättä yhtään mitään kokemusta synnytyksistä ja niissä avustamisesta. Edes itse synnyttäneillä ei ole mitään rutiineja tai vertailupohjaa, kun synnytyksiä on ollut se yksi ja siinäkin apu tuli ammattilaisilta.
Vielä 1800-luvulla useimmat naiset synnyttivät tosi monta kertaa. Synnytys tapahtui kotona, ja tilanteena se tuli tutuksi jo lapsesta asti vähän kaikille. Siksi ihan epäilemättä vähintään joka toinen keski-ikään ehtinyt nainen omasi jo ihan käypäset tiedot ja kokemuksen perussynnytyksen kulusta ja siitä, miten siinä avustajan kannattaa toimia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
en ole historioitsija, mutta en usko että menisi kirkonkirjoihin läpi. Kyllä lapsenpäästäjät oisi juorunneet kirkkoherralle. Onhan lapsi pitänyt kastaa. Ja lääkärit ehkä tutkineet synnyttäneen naisen. Entäs imetys? Kyllähän lapsi on voitu antaa toiselle kasvattilapseksi, mutta se on merkattu sellaiseksi eikä mitään salakähmäsistä kironkirjoihin ole pantu.
1800-luvulla lääkärillä ei ollut mitään tekemistä synnyttäneiden kanssa, ei puhettakaan, että äiti olisi tutkittu! Eikä lapsenpäästäjiä ollut paikalla suurimmassa osassa synnytyksiä. Et todellakaan ole historioitsija, hyvä, että huomasit sen itsekin.
No sinäkös olet? Ani harva nainen yksin kykenee synnyttmään. Kyllä joka kylällä luu
Höpön löpöä on juttusi.
Naisen on aika vaikea vetää sitä sikiötä itse yksikeen ulos jos on jäänyt jumiin. Tai napanuora kaulan ympärillä, perätarjonnassa, tai vaikka olisikin normaalisti tulossa.
Ja vaikkei lääkäriä olisikaan, sairaanhoitajattaria, diakoneja?, kylän kätilöitä on ollut
Tuleeko uutena, että naisia kuoli aika paljon synnytyksiin?
Toki kätilöitä oli, mutta eivät he tosiaan aina olleet paikalla. Ja varsinkin nuo häpeälliset avioliiton ulkopuoliset lapset piti usein synnyttää salassa, sinne suon laitaan ei ketään avuksi kutsutti vaan homma hoidettiin yksin.
Lue vähän lisää historiaa ennenkuin huutelet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen, että olen törmännyt tällaiseen kirkonkirjoissa. Lapsen äidiksi merkitty 49-vuotias emäntä, jonka kuusikymppinen mies oli kuollut krooniseen sairauteen pari kuukautta ennen lapsen syntymää. Emännän samasa taloudessa asuva tytär oli parikymppinen. Lapsi kuoli vauvana.
Mikä on totuus, ei selviä koskaan. Entisajan ihmisten elämä oli todella kovaa.
Kieltämättä myönnän kirkonkirjoja tutkiessani, epäilleeni itsekin että näinköhän "näppärästi" avioton lapsi kuolla kupsahti parin vuoden ikäisenä, ja nuori naimaton nainen vapautui näin taakastaan, syyttävästä sormesta joka teki hänestä vaikeasti avioon kelpaavan...? En tiedä, mutta onhan tuo yhteensattuma. Parikin tällaista tapausta näin. Avioton "äpäräksi" kirjattu alapsi kuolee. Vähän myöhemmin nuori nainen on löytänyt sitten aviopuolison ja päässyt naimisiin. Kuka tietää oliko kertonut lapsestaan edes.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle selvisi vasta 18-vuotiaana, että minua 15 vuotta vanha "siskoni" onkin oikeasti äitini ja isäni on myös siskoni isä. Eli isä oli hassutellut sillä lailla, että oli pannut oman tyttärensä tiineeksi.
Pillu himo on ajanu epätoivoiseen ratkaisuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muistaa sekin, että vaikka Suomessa oltiin kristinuskossa, niin vanhat uskomukset elivät myös siinä rinnalla. Kaikile kirkon riitit ja siunattuun maahan hautaamiset eivät olleet niin tärkeitä.
Toki kirkkoa ei ehkä avoimesti 'haastettu', mutta,tiettömien taipaleiden takaa nk. syrjäkyliltä tai (ulko)saaristosta ei usein käyty 'kirkolla' kuin ani harvoin.
Liikkuminen 1800-luvulla oli vaikeaa/erilaista, suurin osa ihmisistä eli elämänsä samalla seudulla käymättä juuri missään. Muistelen jonkun tutkimuksen, missä valtaosa ei 30km kauempana käynyt, mutta en enää muistä mistä/miltä ajalta tuon joskus luin.
Mulla on eri käsitys. Olen lukenut kirkkohistoriaa, ja kirkonkirjoja. Pappi nienomaan ripitti niitä jotka ei ole käyneet ehtoollisella, tietyn ajan sisällä, ja ehtoolisella käynnit kirjattiin kirkonkirjoihin, niitä voit käyd
Kyllä papit varmasti ripittivät ihmisiä, mutta osa suomalaisista asui niin syrjässä, ettei edes teitä mennyt.
On ehkä vaikea nykypäivänä kuvitella asiaa, mutta moni pieni kylä oli hyvin eristyksissä, ja siellä vielä saattoi kylästä katsoenkin enemmän korvessa asua ihmisiä.
Tiettömyyden lisäksi maassa sattoi olla metri lunta ja kova pakkanen.
Joillain paikkakunnilla kirkossa käytiin sulan veden aikaan, koska kirkkoon päästiin järven yli soutamalla, mutta maita pitkin tai jäällä hangessa kulkemiseen olisi mennyt kohtuuton aika.
Muistaakseni 60-luvulla Kekkosen toimesta tehtii mm. Lapppiin tie, joka paransi paikallisten yhteyksiä muualle. Eli ko. alueella saatiin tie vasta n. 60 vuotta sitten, millaista kulkemjnen tuolla onkaan ollut 1800-luvulla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän mitä tahansa ole voitu tehdä.
Kyllä, kun käyty joskus aikojen päästä kertomassa pappilassa, mitä on tapahtunut. Syntymäpäivät on merkitty sinnepäin ja papilla on kirjatessa voinut tulla kirjoitusvirhe jne.
Vierailija kirjoitti:
Minulle selvisi vasta 18-vuotiaana, että minua 15 vuotta vanha "siskoni" onkin oikeasti äitini ja isäni on myös siskoni isä. Eli isä oli hassutellut sillä lailla, että oli pannut oman tyttärensä tiineeksi.
Jo nyt oikeasti kerrot totuuden...Niin. Onko asiasta tehty rikosilmotus, ja asia tutkitutu poliisin toimesta ottamalla dna näytteet teistä kaikista?
Oletan että on, kun noin kerrot totuutena. Muuhan on pelkkää spekulaatiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paremmissa piireissä ja kaikissa piireissä, joo, on voitu. On voitu merkitä myös sisaruksen lapseksi tai tädin lapseksi tai jonkun kaukaisemman sukulaisen lapseksi.
Mutta usein on myös merkitty ihan just ne vanhemmat jotka oikeasti olikin, koska ei se häpeä nyt niin hirveån iso ollut - aviottomat lapset olivat aika tavallisia.
Ja maaseudulla hyödyllisiä lisätyövoimana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos pappia ei ollut lähellä ja lapset kastettiin vasta taaperoina, niin oliko nämä avioparitkin sitten susipareja kunnes pappi tuli kolmen vuoden päästä vihkimään? Kuolleetkin piti siunata maahan. Onko kuukaudet ja vuodet menneet nyt kirjoittajalla sekaisin?
Tiesithän, että ei 1800-luvulla routaiseen maahan hautoja saatu kaivettua, odoteltiin kevättä. Ja siinä siunaamisen ohessa meni sitten samantien vihkimiset ja kasteet, jos ei perheellä muuten erityisemmin ollut asiaa kirkolle. Ei siellä joka vuosi kuoltu eikä niitä kuolleena syntyneitä vauvoja kirkkomaahan aina viety.
Kirjoituksista huomaa, että koululaitoksen opetusvelvollisuus on viimeisen 20 vuoden aikana kaventunut huomattavasti. Tunteita osataan sanoittaa, mutta ei ole ymmärrystä sille, millaista elämä Suomessa oli esim. nälkävuosien aikaan.
Haudatut luetteloissa on kuolleita joka kuukausi. Lapsia, vanhuksia, jopa nuoria ihmisiä tauteihin.Kirkkomaahan nämä haudattiin, nopeasti. Taloista tehtiin väestöluettelot, ne oli yllläpidettävä jotta kruunu sai verotulonsa. Vaikea uskoa, että niitä päivitettäisiin vain vuosien kuluttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
en ole historioitsija, mutta en usko että menisi kirkonkirjoihin läpi. Kyllä lapsenpäästäjät oisi juorunneet kirkkoherralle. Onhan lapsi pitänyt kastaa. Ja lääkärit ehkä tutkineet synnyttäneen naisen. Entäs imetys? Kyllähän lapsi on voitu antaa toiselle kasvattilapseksi, mutta se on merkattu sellaiseksi eikä mitään salakähmäsistä kironkirjoihin ole pantu.
Voi Herran pieksut! 1880-l ja lääkärit tutkineet synnyttäneen naisen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se häpeän määrä 1800-luvulla on vaihdellut hyvin paljon paikan ja yhteisön mukaan. Jos talon tytär on tullut raskaaksi rengille, on tilanne ollut todella kauhea. Minna Canthin näytelmässä Anna Liisa kuvataan tätä tilannetta. Sitten taas jos talon naimaton isäntä on tuupannut piikatyttöä, ja molemmat ovat pitäneet toisistaan, on tilanne voinut olla oikeinkin hyvä. Pappi on ehkä nuhdellut ja vihkiminen pidetty pienimuotoisesti jälkikäteen, mutta piiasta on tullut lopulta emäntä, eikä siinä liene mitään häpeämistä.
Kaupungeissa on sitten ollut kaupunkien metkut. Joissakin kaupungeissa 1800-luvun alussa jopa 15 prosenttia lapsista syntyi avioliiton ulkopuolelle. Korkeiden säätyjen miehet harvoin joutuivat vastuuseen teoistaan. Noille naisille on ollut omat yhteisönsä ja ammattinsa, esim. pyykkärinä ei lapsista ole ollut sosiaalista harmia.
Toivoi
Onko miesasiamiehen narratiivi jotenkin automaattisesti parempi kuin naisasianaisen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän mitä tahansa ole voitu tehdä.
Kyllä, kun käyty joskus aikojen päästä kertomassa pappilassa, mitä on tapahtunut. Syntymäpäivät on merkitty sinnepäin ja papilla on kirjatessa voinut tulla kirjoitusvirhe jne.
Ei se syntymäpäivä tärkeä ollut, kastepäivä oli.
Kuule silloin kuljettiin suksilla hiihtäen. Ei teitä tarvittu. oli kelkat, sukset, hevosellakin pääsi, reki perässä. Entäpä jäiden yli hiihtäen. Ja tosisan veneellä vesireittejä pitkin.
Sulla on nyt vahvasti mielikuvitusta. Kyllä erätaloja luulisi olleen, ja syrjäkyliä. Mutta ei nämä nyt missään eristyksissä eläneet. Pitähän ihmisten saada apua toisilaan milloin missäkin asiassa, käräjiä käytiin, tohtorilla, kauppaa tehtiin toisten kanssa, ostettiin tarvikkeita ja käytiin töissä muualla, torpalla peltotöissä tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
en ole historioitsija, mutta en usko että menisi kirkonkirjoihin läpi. Kyllä lapsenpäästäjät oisi juorunneet kirkkoherralle. Onhan lapsi pitänyt kastaa. Ja lääkärit ehkä tutkineet synnyttäneen naisen. Entäs imetys? Kyllähän lapsi on voitu antaa toiselle kasvattilapseksi, mutta se on merkattu sellaiseksi eikä mitään salakähmäsistä kironkirjoihin ole pantu.
1800-luvulla lääkärillä ei ollut mitään tekemistä synnyttäneiden kanssa, ei puhettakaan, että äiti olisi tutkittu! Eikä lapsenpäästäjiä ollut paikalla suurimmassa osassa synnytyksiä. Et todellakaan ole historioitsija, hyvä, että huomasit sen itsekin.
Mun isoäidin äiti toimi kätilönä Liperissä. Eli pienilläkin paikkakunnalla oli kätilö.
Joillakin paikkakunnilla oli, joillakin ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohon aikaan seurattiin hyvin tarkkaan naisten vatsan seudun kasvua. Ei ollut mahdollisuuksia valehdella.
Tuohon aikaan lapsia saatettiin kastaa vasta 3 v iässä eli ennen sitä he eivät olleet kirjoissa tai kansissa. Jos ei ollut asiaa kirkolle, niin ei sinne yhden lapsen takia lähdetty ja toisaalta papitkaan eivät välttämättä olleet paikalla koko vuotta.
Avioton lapsi ei ole ollut kummallisuus eikä häpeän aihe, avoliitot oli ihan tavallisia 1800-luvullakin, niiden päämääränä toki oli avioitua sopivalla hetkellä.
Kummallista, sukuni lapset on 1800-luvulla kastettu päivän, parin ikäisinä. Ja rahvasta olivat.
Aatelisten naisten avioton lapsi oli kummallisuus ja häpeän aihe.
Suomen aatelisto on ol
Olkoon Suomen aatelisto ihan mitä hyvänsä, niin sukujeni, niin isän kuin äidin puolelta, lapset on kastettu päivän, parin ikäisinä.
Paitsi ettei koulutettua sellaista.