Lue keskustelun säännöt.
Onko tyttären avioton lapsi voitu merkitä isovanhempiensa lapseksi 1800 -luvulla?
05.05.2024 |
Kun avioton lapsi on ollut sekä synti että häpeä, onko ns. paremmissa piireissä lapsi voitu kirjata isovanhempiensa lapseksi, jos hänen äitinsä ei ole ollut avioliitossa lapsen syntymän aikaan, ja isä ei ole ollut tiedossa?
Kommentit (156)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoäitinä sanon, ettei sillä nyt ihan kauhean suurta eroa olisi ollut, jos minä olisin kasvattanut tyttäreni 19-vuotiaana saaman lapsen hänen sijastaan, sillä hoidin nyttenkin lasta paljon. Ainakin lapsella olisi ollut taloudellisesti vakaammat olot alkuun, jos olisikin kasvanut isoäidin luona. Tiedän myös isovanhempia, jotka hoitavat lastenlapsiaan todella paljon, lapset menevät koulun jälkeen suoraan isovanhemmilleen, isovanhemmat ostavat lasten vaatteet ja kengät ja pyörät, lomat lomaillaan koko perheen porukalla jne. Tietenkin nykyaikana merkitään sairaalasynnytyksen vuoksi synnyttäjä automaattisesti äidiksi. Ja tietenkin kiintymyssuhteet merkitsevät paljon. En sitten tiedä, onko tällaisella "huijatulla" lapsella aina aavistus lapsuudesta alkaen, ettei tämä ihminen nyt voi olla hänen oikea äitinsä.
Tässä AP tapauksessa kuitenkin oli päinvastoin. Eli isosisko kasvatti pikku
Nyt olisi mukava saada tuo kirkonkirja käsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohon aikaan seurattiin hyvin tarkkaan naisten vatsan seudun kasvua. Ei ollut mahdollisuuksia valehdella.
Raskaana olevia lähetettiin sukuloimaan maalle ennen kuin kumpu näkyi ja kotiin tultiin vasta synnytyksen jälkeen.
Aateliset saatoivat toimia nän, ei rahvas.
Suomi oli agraariyhteiskunta 1800-luvulla, harvoin rahvas oli misään tekemisissä porvariston kanssa.
1800-luvulla isot talolliset olivat kyllä ihan porvarien eli kauppiaiden veroisia. Maanomistus oli arvossaan. Huonosti meni palvelusväellä: piioilla, rengeillä ja itsellisillä, jos eivät onnistuneet nousemaan siitä asemasta. Hekin olivat kyllä koko ajan tekemisissä parempiosaisten kanssa, koska olivat heillä töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
en ole historioitsija, mutta en usko että menisi kirkonkirjoihin läpi. Kyllä lapsenpäästäjät oisi juorunneet kirkkoherralle. Onhan lapsi pitänyt kastaa. Ja lääkärit ehkä tutkineet synnyttäneen naisen. Entäs imetys? Kyllähän lapsi on voitu antaa toiselle kasvattilapseksi, mutta se on merkattu sellaiseksi eikä mitään salakähmäsistä kironkirjoihin ole pantu.
1800-luvulla lääkärillä ei ollut mitään tekemistä synnyttäneiden kanssa, ei puhettakaan, että äiti olisi tutkittu! Eikä lapsenpäästäjiä ollut paikalla suurimmassa osassa synnytyksiä. Et todellakaan ole historioitsija, hyvä, että huomasit sen itsekin.
No sinäkös olet? Ani harva nainen yksin kykenee synnyttmään. Kyllä joka kylällä luu
Tiedän yhden lapsen syntyneen autoon ennenkuin sairaalaan kerkesivät. Muut lapset täällä meilläpäin yleensä kyllä syntyvät sairaalassa, ei nämä mitään poikkeuksia ole.
Vierailija kirjoitti:
Kuule silloin kuljettiin suksilla hiihtäen. Ei teitä tarvittu. oli kelkat, sukset, hevosellakin pääsi, reki perässä. Entäpä jäiden yli hiihtäen. Ja tosisan veneellä vesireittejä pitkin.
Sulla on nyt vahvasti mielikuvitusta. Kyllä erätaloja luulisi olleen, ja syrjäkyliä. Mutta ei nämä nyt missään eristyksissä eläneet. Pitähän ihmisten saada apua toisilaan milloin missäkin asiassa, käräjiä käytiin, tohtorilla, kauppaa tehtiin toisten kanssa, ostettiin tarvikkeita ja käytiin töissä muualla, torpalla peltotöissä tms.
Kaupunkilaisen puheita.
Tälläkin hetkellä Suomessa on alueita, joista on sairaalapäivystykseen 200 kilometriä. Ajattele.
Kuvittele mikä tilanne on ollut 1800-luvulla. Ei ole lainkaan mahdotonta, etteikö joillain alueilla olisi käynyt joku viranomaisen tapainen vain muutaman vuoden välein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
en ole historioitsija, mutta en usko että menisi kirkonkirjoihin läpi. Kyllä lapsenpäästäjät oisi juorunneet kirkkoherralle. Onhan lapsi pitänyt kastaa. Ja lääkärit ehkä tutkineet synnyttäneen naisen. Entäs imetys? Kyllähän lapsi on voitu antaa toiselle kasvattilapseksi, mutta se on merkattu sellaiseksi eikä mitään salakähmäsistä kironkirjoihin ole pantu.
1800-luvulla lääkärillä ei ollut mitään tekemistä synnyttäneiden kanssa, ei puhettakaan, että äiti olisi tutkittu! Eikä lapsenpäästäjiä ollut paikalla suurimmassa osassa synnytyksiä. Et todellakaan ole historioitsija, hyvä, että huomasit sen itsekin.
Mun isoäidin äiti toimi kätilönä Liperissä. Eli pienilläkin paikkakunnalla oli kät
No olisiko ollut se oma äiti, joka osasi pitää suunsa kiinni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohon aikaan seurattiin hyvin tarkkaan naisten vatsan seudun kasvua. Ei ollut mahdollisuuksia valehdella.
Tuohon aikaan lapsia saatettiin kastaa vasta 3 v iässä eli ennen sitä he eivät olleet kirjoissa tai kansissa. Jos ei ollut asiaa kirkolle, niin ei sinne yhden lapsen takia lähdetty ja toisaalta papitkaan eivät välttämättä olleet paikalla koko vuotta.
Avioton lapsi ei ole ollut kummallisuus eikä häpeän aihe, avoliitot oli ihan tavallisia 1800-luvullakin, niiden päämääränä toki oli avioitua sopivalla hetkellä.
Kummallista, sukuni lapset on 1800-luvulla kastettu päivän, parin ikäisinä. Ja rahvasta olivat.
Aatelisten naisten avioton lapsi oli kummallisuus ja häpeän aihe.
&n
Mikä pitäjä? Sukututkijana tämä käy nyt mielenkiintoiseksi, koska 1800-luvulla lapsen on voinut varsin hyvin kastaa kuka tahansa kristitty ja kirkonkirjoihin tämä lapsi on voitu merkitä vuosia myöhemmin. Syntymäpäivätkin ovat vähän mitä sattuu. Tosielämässä parin päivän ikäistä lasta ei papin pakeille viety kuin poikkeustapauksissa.
Vierailija kirjoitti:
Kieltämättä myönnän kirkonkirjoja tutkiessani, epäilleeni itsekin että näinköhän "näppärästi" avioton lapsi kuolla kupsahti parin vuoden ikäisenä, ja nuori naimaton nainen vapautui näin taakastaan, syyttävästä sormesta joka teki hänestä vaikeasti avioon kelpaavan...? En tiedä, mutta onhan tuo yhteensattuma. Parikin tällaista tapausta näin. Avioton "äpäräksi" kirjattu alapsi kuolee. Vähän myöhemmin nuori nainen on löytänyt sitten aviopuolison ja päässyt naimisiin. Kuka tietää oliko kertonut lapsestaan edes.
Jopa puolet lapsista menehtyi ensimmäisten parin elinvuotensa aikana. Ei siinä ollut mitään näppärää, ihan sitä samaa arkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuule silloin kuljettiin suksilla hiihtäen. Ei teitä tarvittu. oli kelkat, sukset, hevosellakin pääsi, reki perässä. Entäpä jäiden yli hiihtäen. Ja tosisan veneellä vesireittejä pitkin.
Sulla on nyt vahvasti mielikuvitusta. Kyllä erätaloja luulisi olleen, ja syrjäkyliä. Mutta ei nämä nyt missään eristyksissä eläneet. Pitähän ihmisten saada apua toisilaan milloin missäkin asiassa, käräjiä käytiin, tohtorilla, kauppaa tehtiin toisten kanssa, ostettiin tarvikkeita ja käytiin töissä muualla, torpalla peltotöissä tms.
Kaupunkilaisen puheita.
Tälläkin hetkellä Suomessa on alueita, joista on sairaalapäivystykseen 200 kilometriä. Ajattele.
Kuvittele mikä tilanne on ollut 1800-luvulla. Ei ole lainkaan mahdotonta, etteikö joillain alueilla olisi käynyt joku viranomaisen tapainen vain muutaman vuoden välein.
Suomi oli hyvin rekistereissä jo satoja vuosia ennen 1800-lukua. Ja ne kirkothan rakennettiin kyliin nimenomaan kyläläisten rahoilla ja talkoilla.Jos et tullut kirkkoon ilman hyvää syytä, sait sitten sakkoja. Tietkin piti talollisten muuten rakentaa ihan viranomaisia varten. Ei tuolloin verottajaa päässyt pakoon.
Ei ne lapset kait niin usein jääneet jumiin jonnekin synnytystiehen... Perätilat sun muut, napanuora väärässä paikasas, sisälle kuolleet sikiöt... kait toinen juttu...
Jos vertaa nykyaikaan niin ero - joka on saanut alkunsa ja tapahtunut hyvin lyhyessä ajassa - on siinä että luonnon valinta on todellakin toiminut ennen mutta tämä on mennyt rikki nykyajassa. Kaikkien naisten keho ei ole (ollut) hyvin raskauksiin ja synnytyksiin soveltuva ja nämä naiset joilla tämä on vaikeaa eivät sitten myöskään ole olleet yhteiskunnan 'synnytyskoneita'.
Nyt 'kaikkilla' halukkailla naisilla on lapsia - jopa niillä jotka eivät tule normaalilla tavalla raskaiksi, joille raskaudet ja synnytykset ovat vaikeita... Ei ihme että synnytyspelko on pesiytynyt yhteiskuntaamme kun joukossamme on naisia joille lapsia ei ikään kuin putkahda helposti ulos ja melkein ilman mitään apuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohon aikaan seurattiin hyvin tarkkaan naisten vatsan seudun kasvua. Ei ollut mahdollisuuksia valehdella.
Raskaana olevia lähetettiin sukuloimaan maalle ennen kuin kumpu näkyi ja kotiin tultiin vasta synnytyksen jälkeen.
Aateliset saatoivat toimia nän, ei rahvas.
Suomi oli agraariyhteiskunta 1800-luvulla, harvoin rahvas oli misään tekemisissä porvariston kanssa.
1800-luvulla isot talolliset olivat kyllä ihan porvarien eli kauppiaiden veroisia. Maanomistus oli arvossaan. Huonosti meni palvelusväellä: piioilla, rengeillä ja itsellisillä, jos eivät onnistuneet nousemaan siitä asemasta. Hekin olivat kyllä koko ajan tekemisissä parempiosaisten kanssa, koska olivat heillä töissä.
Lienet saanut käsityksesi kirjasta Väinö Linnan kirjasta.
Mikä tahansa on mahdollista. Kirkonkirjat eivät ole 100 % totuus, kun geenitestejä ei tuohon aikaan ollut. Avioton lapsi on voitu merkitä äitinsä tyttönimelle tai nopeasti löydetyn uuden miehen nimelle. Myös avioliiton aikaisten syrjähyppyjen seyrauksena alkanneet raskaudet merkittiin aviomiehen nimiin. Avioliitto meni edelle vaikka ns. toinen isä olisi ollut tiedossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko kirjallisuutta, tutkimuksia tai tietoa saksalaissotilaitten tekemistä lapsista suomessa?
Miten näille kävi?
Entä venäläissotilaitten lapset Suomessa? Entä suomalaissotilaitten lapset Venäjällä?
Vierailija kirjoitti:
Kuule silloin kuljettiin suksilla hiihtäen. Ei teitä tarvittu. oli kelkat, sukset, hevosellakin pääsi, reki perässä. Entäpä jäiden yli hiihtäen. Ja tosisan veneellä vesireittejä pitkin.
Sulla on nyt vahvasti mielikuvitusta. Kyllä erätaloja luulisi olleen, ja syrjäkyliä. Mutta ei nämä nyt missään eristyksissä eläneet. Pitähän ihmisten saada apua toisilaan milloin missäkin asiassa, käräjiä käytiin, tohtorilla, kauppaa tehtiin toisten kanssa, ostettiin tarvikkeita ja käytiin töissä muualla, torpalla peltotöissä tms.
Torpalla peltotöissä? Oliko torpissa renkejä? Torpanvuokra oli keskimäärin 14 vrk töitä emätalolle vuodessa, ei sielläkään tarvinnut käydä kuin viikko keväällä ja toinen syksyllä.
Käräjille ei joutunut, jos ei ollut rikoksen uhri tai rikollinen, tohtorilla ei käytiin ehkä kahdesti koko elämän aikana, jos ei sattunut vakavaa taaturmaa, kauppaa tehtiin kahdesti vuodessa markkinoilla eikä muualla käynyt töissä kuin masuunien ja sahojen väki (tämä hieman karkeastiottaen, toki kaupungeissa oli kaikenlaista itsenäistä yrittäjää oppipoikineen). Käsityksesi 1800-luvusta tuntuu olevan käsitys 1900-luvun alusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuohon aikaan seurattiin hyvin tarkkaan naisten vatsan seudun kasvua. Ei ollut mahdollisuuksia valehdella.
Vaatteilla peitettiin ja muutenkin elettiin eristyksissä toisista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuule silloin kuljettiin suksilla hiihtäen. Ei teitä tarvittu. oli kelkat, sukset, hevosellakin pääsi, reki perässä. Entäpä jäiden yli hiihtäen. Ja tosisan veneellä vesireittejä pitkin.
Sulla on nyt vahvasti mielikuvitusta. Kyllä erätaloja luulisi olleen, ja syrjäkyliä. Mutta ei nämä nyt missään eristyksissä eläneet. Pitähän ihmisten saada apua toisilaan milloin missäkin asiassa, käräjiä käytiin, tohtorilla, kauppaa tehtiin toisten kanssa, ostettiin tarvikkeita ja käytiin töissä muualla, torpalla peltotöissä tms.
Torpalla peltotöissä? Oliko torpissa renkejä? Torpanvuokra oli keskimäärin 14 vrk töitä emätalolle vuodessa, ei sielläkään tarvinnut käydä kuin viikko keväällä ja toinen syksyllä.
Käräjille ei joutunut, jos ei ollut rikoksen uhri tai rikollinen, tohtorilla ei käytiin ehkä kahdesti koko elämän aikana, jos ei sattunut vakava
Itse asiassa torppareillakin oli renkejä ja piikoja. Onko siinä jotain kummallista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuule silloin kuljettiin suksilla hiihtäen. Ei teitä tarvittu. oli kelkat, sukset, hevosellakin pääsi, reki perässä. Entäpä jäiden yli hiihtäen. Ja tosisan veneellä vesireittejä pitkin.
Sulla on nyt vahvasti mielikuvitusta. Kyllä erätaloja luulisi olleen, ja syrjäkyliä. Mutta ei nämä nyt missään eristyksissä eläneet. Pitähän ihmisten saada apua toisilaan milloin missäkin asiassa, käräjiä käytiin, tohtorilla, kauppaa tehtiin toisten kanssa, ostettiin tarvikkeita ja käytiin töissä muualla, torpalla peltotöissä tms.
Kaupunkilaisen puheita.
Tälläkin hetkellä Suomessa on alueita, joista on sairaalapäivystykseen 200 kilometriä. Ajattele.
Kuvittele mikä tilanne on ollut 1800-luvulla. Ei ole lainkaan mahdotonta, etteikö joillain alueilla olisi käynyt joku viranomaisen tapainen vain muutaman vu
Kirkko pitäjässä ei tarkoittanut sitä, että siellä olisi ollut omaa pappia. Aika moni pitäjä oli kappeliseurakunta, jossa pappi vain kävi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän mitä tahansa ole voitu tehdä.
Kyllä, kun käyty joskus aikojen päästä kertomassa pappilassa, mitä on tapahtunut. Syntymäpäivät on merkitty sinnepäin ja papilla on kirjatessa voinut tulla kirjoitusvirhe jne.
Joskus poikkeusoloissa, sodan tai kulkutautien aikana. Ja tietysti virheitä tuli. Enimmäkseen kirjanpito kuitenkin oli todella, tarkkaa. Varsinkin 1800-luvulla, josta ei edes ole kauan.
Rippikirjoissa oli koko talon väki ja heidän syntymäaikansa ja - paikkansa, ehtoolliskäyntinsä ja kristinopin osaamisensa ja muutot. Lapsista syntymä, rokotus ja ripille pääsy. Muutoista tehtiin merkinnät myös muuttokirjoihin. Lisäksi oli erikseen kastettujen, vihittyjen ja haudattujen luettelot. Usein myös rippilasten luettelot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tiedossa pariskunta missä toinen adoptoitu ja toisella isä tuntematon.
Mitenkähän heidät ja heidän jälkeläiset merkattais sukupuuhun ja mihin sukupuuhun?
Tarja haloselle tehtii tällainen sukupuu missä oli ei-bioisän vanhemmat ja heidän sukupuunsa. Kyllähän se elämänkatsomus ja tausta tulee siitäkin esille eli minkälainen sosioekonominen tausta on ollut lapsuudenperheessä. Vanhoissa rippikirjoissa on muuten ottolapset tai lapsipuolet merkitty kyllä eri tavalla kuin omat lapset.
Ne merkinnäthän riippuu ihan siitä miten vanhemmat itse on ilmoittaneet asian. Mahdotontahan tuohon aikaan on ollut tutkia onko todella biologinen vanhempi vai ei. Esimerkiksi mummo on merkitty isänsä lapseksi vaikka kyseessä ei ole ollut biologin
Olen tietämättömyyttäni itkettänyt parikin naista, kun olen onnitellut raskaudesta ja syynä olikin lihominen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuule silloin kuljettiin suksilla hiihtäen. Ei teitä tarvittu. oli kelkat, sukset, hevosellakin pääsi, reki perässä. Entäpä jäiden yli hiihtäen. Ja tosisan veneellä vesireittejä pitkin.
Sulla on nyt vahvasti mielikuvitusta. Kyllä erätaloja luulisi olleen, ja syrjäkyliä. Mutta ei nämä nyt missään eristyksissä eläneet. Pitähän ihmisten saada apua toisilaan milloin missäkin asiassa, käräjiä käytiin, tohtorilla, kauppaa tehtiin toisten kanssa, ostettiin tarvikkeita ja käytiin töissä muualla, torpalla peltotöissä tms.
Torpalla peltotöissä? Oliko torpissa renkejä? Torpanvuokra oli keskimäärin 14 vrk töitä emätalolle vuodessa, ei sielläkään tarvinnut käydä kuin viikko keväällä ja toinen syksyllä.
Käräjille ei joutunut, jos ei ollut rikoksen uhri tai rikollinen, tohtorilla ei käytiin ehkä k
Kummallista on lähinnä se, että tuossa väitettiin "käytiin muualla töissä, torpalla peltotöissä tms." joten kuka siellä kävi peltotöissä? Renki asui talossa. Torpista muuten alle 4% oli 1800-luvun lopulla sellaisia, että niissä oli renkejä tai piikoja (historiankirjoista löytyy tuokin luku), joten moinen oli todella harvinaista.
Luen tätä 20-vuotiaana äitinä ja tuntuu niin kaukaiselta ajatukselta että antaisin kenenkään muun kasvattaa omaa lastani. Sain juurikin 19-vuotiaana lapsen. Itse olen myöskin isovanhempieni kasvattama, vaikka omat vanhempani saivat minut yli 20-vuotiaana. Mitenkään virallisesti isovanhemmat eivät huoltajiani olleet, vaikka heidän luona asuinkin. Itselläni on hyvin vaikea ymmärtää omien vanhempieni käytöstä siirtää kasvatusvastuu omasta lapsesta omille vanhemmilleen. Toisaalta tässä asiassa ikä ei useimmiten ole se kynnyskysymys siinä, onko kykenevä vanhemmuuteen. Nelikymppiset vanhempani tarvitsisivat edelleenkin apua ja ohjausta omaan vanhemmuuteensa pikkusisarusteni kasvattamiseen.