Muuttaako yhteen miesystävän kanssa vai ei? Hän pihistelee ruuasta, ärsyttävää.
Ollaan seurusteltu 1,5 vuotta ja miesystävä toivoo yhteen muuttoa. Minulla on yksi lapsi, hänellä kolme. Hänen lapsensa ovat isänsä luona joka toisen viikonlopun ja lisäksi kesällä kuukauden ja koulun lomien aikaan mahdollisuuksien mukaan.
Minua oikein suututtaa katsoa, mitä hän ostaa, kun lapset on tulossa. Käytiin yhdessä ruokakaupassa toirstaina. Hän osti paketillisen nakkeja, minua, 400 g jauhelihaa, tomaattimurskaa, 4 jukurttia, 5-6 banaania, tölkin maitoa ja paahtoleipää. Kysyin, miten ihmeessä noin vähällä pärjää aikuinen ja kolme kouluikäistä koko viikonlopun. Hänen mielestään hyvin, koska hän tekee toisena päivänä nakkimunakkaar ja toisena päivänä spagettia ja jauhelihakastiketta ja lisäksi on paahtoleipää aamupalaksi ja illaksi banaanit ja jollekin illalle jukurtit kaikille. Siis uskomatonta kitsastelua! Sanoin, että osta nyt vaikka tuorekurkkua, paprikaa, tomaattia, omenoita. Mutta ei kun ei. Minä en siellä ole tänä viikonloppuna, mutta en ihmettele, että hänen lapset on mielissään silloin, kun minä olen ruokaa laittamassa. Ensinnäkin minusta tuo ruoka on liian vähän, kun ne tulee suoraan koulusta pe ja ovat su-iltaan asti. Ja toiseksi laatu myös.
Miesystäväni käy normaalisti töissä, mutta aina hänellä on kitsastelua ruuan kanssa. Hän oikein kehuu, että pärjää 200 eurolla kuussa. Minulla menee oman lapseni kanssa kahdestaan asuessa vähintään 400€ kuussa, vaikka syödään ihan tavallista ruokaa eikä joka viikko noutoruokaa.
Mietin, onko mitään järkeä muuttaa yhteen, jos käsitys sopivasta ruokabudjetista poikkeaa niin paljon toisistaan.
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
Tuhlaaminen on nykypäivän hyve, palstalaisethan tietävät, että sossusta saa aina rahaa, joten säästää ei kannata. Eiköhän tuokin pihi mies ole pelkästään tarkka rahoistaan, ei kanna kassikaupalla ruokaa roskiin kuten olen nähnyt naisten tekevän.
Mitä paskaa sä puhut! Kas kumma kun en tiedä ketään joka kantaisi ruokaa roskiin kun muutenkin on kallista. Tiedätkö mikä on terveellinen ruokavalio?
ap on vaan kateellinen, koska ap:n lapset ova kehopositiivisia ylensyönnistä.
Vierailija kirjoitti:
Tällä palstallahan oikein kehuskellaan, miten halvalla selviytyy ruokaostoksista. Tyyliin 25 euroa viikossa ruokaan. Ja nuo kehuskelijat väittävät syövänsä hyvin. Tuntuu siltä, että vallalla on jokin joukkoharha, että elämä olisi parempaa, jos syö mahdollisimman halvalla.
En muuttaisi yhteen tuollaisen kanssa. Se voi olla, että hän yrittää sinuakin käännyttää joka päivä. Tai rajoittaa sinun ostoksiasi. Katsoin marketissa yhtenä iltana, kun pariskunnan nainen paasasi miehelleen, että älä ota niitä isoja banaaneja, kun pieni riittää ihan hyvin.
Näen sieluni silmin kun joku av-mamma estää miestään ostamasta liian isoa banaania:D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sisältyykö tuohon 200 euroon miehen työpaikkaruokailukin? Jos sisältyy, mitä hän töissä syö?
En ole tuo mies, mutta minullakaan ei matalapalkkatyössä jää tuon enempää ruokaan rahaa kuukaudessa. Pystyn ostamaan ruokaa noin 200 eurolla ja lisäksi meikkejä, shampoota, vessapaperia yms. noin 20-30 eurolla. Ne haen pyörällä halvemmasta kaupasta, enkä normaalista ruokakaupasta.
Palkka on noin 1700€ nettona kuussa. Maksan vuokraa, vakuutuksen, vesimaksun, sähkölaskun, laajakaistan (taloyhtiön kautta), puhelinlaskun, kuntosalin kuukausimaksun. Käyn kampaajalla noin 8 viikon välein, hiukset on ihan omassa värissä, mutta leikkauttaa täytyy. Joudun ostamaan myös erään lääkkeen 3 kk välein, josta kela-korvauksen jälkeen jää maksettavaa 80€/ 3 kuukauden satsi. Työn takia on oltava joukkoliikennelippu, ostan kerralla 30 vrk eli noin kerran kuussa. Ei voi elää niin, e
Hyvä, että on vanhemmat, jotka vähän auttavat lahjakorttien muodossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ei ostanut minua, vaan siinä piti lukea limua.
-apMä olisin veikannut että siinä piti lukea munia :D
Ei, kyllä hänellä on kananmunia yleensä kaapissa, koska syö niitä itsekin lähes joka aamu. Tuokin on yksi asia, että syö joka aamu kaurapuuroa voisilmällä ja yleensä yhden kananmunan ja mukillisen kahvia. Minä kyllästyisin, jos joka ikinen aamu samaa. Toisaalta eipä hän ole minua moittinut, vaikka syön monesti eri aamupalan kuin miesystäväni, vaikka vietettäisiin viikonloppu yhdessä. Minä ostan mitä mieleni tekee, enkä laske jokaisen kiivin tai croissantin hintaa, että kannattaako ostaa.
-ap
No siis jos noiden aloituksessa mainittujen lisäksi on saatavilla kaurapuuroa ja munia, niin kyllähän se on riittävä. Varsinkin, jos lapset on pieniä
Mun miesystävä on pihi, todella pihi. Käyttää ruokaan alle 200 euroa kuukaudessa. Syö itse poimimiaan marjoja ja sieniä, kesät istuu kalassa. Kaupasta ostaa perunoita, ruisleipää, sianlihaa ja makkaraa tarjouksesta, yleensä jotain halpoja hedelmiä on. No, ei kyllä ylipaino ole ongelmana sekään.
Vaatteet käyttää loppuun, siis todella loppuun, niin että ne hapertuvat riekaleiksi. Kaapissa on kyllä uuttakin vaatetta, mutta ei tule kuuloonkaan, että niitä voisi käyttää.
Hän kyllä saattaa tarjota minulle joskus jotakin, koska kuitenkin on parempituloinen kuin minä, eli ihan sairaalloisen nuuka hän ei ole. Ja lisäksi hän kyllä auttaa taloudellisesti lapsiaan, merkittävilläkin summilla. Olemme puhuneet yhteenmuutosta, mutta enpä tiedä. En haluaisi kuulla koko ajan olevani tuhlari, jos haluan, että jääkaapissa on muutakin kuin margariinirasia ja perunoita. Ja olisi kiva jotain kotiinkin välillä ostaa. Yhteinen ruokatalous voisi olla painajainen. Minä ostaisin kalliimpaa ja kuulisin moitteita, mutta luultavasti se kalliimpi sapuska sitten kuitenkin maistuisi miehellekin.
Vierailija kirjoitti:
Minusta miehen viikonloppuostokset ovat ok. Kai siellä kaapeissakin jotain on jo ennestään. Pihiksi syyttelemällä halutaan vaan oikeuttaa oma ylensyönti.
Edelleen puhutaan isimiehen omien lapsien ruokkimisesta, ei aikuisten lokkeilusta.
Luin tätä ketjua aiemmin. Taidan itse olla se pihistelijä ruuan suhteen. Miksi? No siksi, ettei menisi niin paljon rahaa ruokaan. Ja vaikka en osta joka viikonloppu sisäfilettä tai kampasimpukoita, niin kyllä meillä juhlapäivinä panostetaan. Käytän rahaa mieluummin muuhun kuin syömiseen. Omat lapset on hoikahkoja, mutta ei mitään luuviuluja ja meillä myös herkutellaan.
Eilen oli ruokana purkkihernekeittoa. Paahtoleipä oli kuivumassa ja tein eilen jälkkäriksi köyhiä ritareita, paistoin voissa pannulla ja päälle mansikkahilloa. Kukaan ei halunnut enää iltapalaa, kun päivällisruoka oli niin täyttävä. Tänään teen perunaa, porkkanaa ja makkarakastiketta. Viikonloppuisin ja vapaapäivinä meillä laitetaan vain yksi lämmin ruoka, eikä siinä minun mielestä ole mitään outoa. Mies laittaa yleensä aina samat: joko lämpimiä voileipiä uunissa tai tonnikalakiusauksen. Ei se muuta osaa. Mutta halvalla yleensä mennään.
Tää voi joidenkin mielestä tuntua pieneltä asialta kokonaiskuvassa, mutta on oikeasti suuri varoitusmerkki. Jokainen tajuaa, ettei toi määrä ruokaa riitä miehelle ja lapsille viikonlopuksi. Mies on selkeästi pihi, vaikka rahaa olisi, mutta haluaa olla siitä täydessä kontrollissa. Tästä tulisi suuri ongelma yhdessä asuessa, koska olisi jatkuvaa taistelua rahasta. Sinä myöntyisit ja käyttäisit omaa rahaa, koska et halua syödä epäterveellisesti tai olla nälissäsi. Mies toki lokkeilisi ja tulisi aina apajille ilman, että osallistuisi kuluihin. Ja tämä ei varmasti koske ainoastaan ruokakuluja, voit miettiä kokonaiskuvaa ja missä muussa pihistelee? Nyt kannattaa miettiä realistisesti ja pitkällä tähtäimellä. Tulevat lomamatkat, yhteiset hankinnat asuntoon jne. lista on loputon.
Vierailija kirjoitti:
Tällä palstallahan oikein kehuskellaan, miten halvalla selviytyy ruokaostoksista. Tyyliin 25 euroa viikossa ruokaan. Ja nuo kehuskelijat väittävät syövänsä hyvin. Tuntuu siltä, että vallalla on jokin joukkoharha, että elämä olisi parempaa, jos syö mahdollisimman halvalla.
En muuttaisi yhteen tuollaisen kanssa. Se voi olla, että hän yrittää sinuakin käännyttää joka päivä. Tai rajoittaa sinun ostoksiasi. Katsoin marketissa yhtenä iltana, kun pariskunnan nainen paasasi miehelleen, että älä ota niitä isoja banaaneja, kun pieni riittää ihan hyvin.
Tää paasaava nainen olen varmaan ollut minä :D! Tosin uskoakseni ihan vaan mainitsin tässä taannoin ilman sen kummempaa paasausta, että otetaan noita pienempiä banaaneja (mies syököön vaikka 5 minun puolestani, mutta itse en halua sellaisia jättikokoisia ja puolikkaiden jättäminen ei ole kivaa sekään).
Itsekin osallistun aktiivisesti säästöketjuihin ja mietin mistä voi säästää, mutta pihi en ole, lasten kohdalla en edes säästäväinen.
Meillä on aina leipää ja jokaiselle mieleisiä päällisiä, jos joku haluaa puuroa niin sitä löytyy ja valikoima marjoja lisukkeeksi, aina on kurkkua, tomaattia ja muuta tuoretta. Joka päivä ravitseva lämmin ruoka, niin paljon kuin haluaa syödä, itse olen ainoa joka kaipaa sitä kahdesti päivässä, teineihin ei uppoa viikonloppuna kuin yksi, koulupäivinä kyllä kelpaa kotonakin. Ulkonakin syödään säännöllisesti.
Ap:n tapauksessa sinä tulet lopulta maksamaan miehesikin ruuat, kyllä hänelle kelpaa mitä laitat mutta panostaako itse vastaavasti?
Tästä voisi keskustella että miten ajatteli jakaa ruokakulut, kun te (etenkin lapsi) kaipaa ravitsevaa ja hyvää ruokaa, mutta hänellä selvästi ei ole tapana sellaista hankkia. Vai onko sinun ja minun ruuat. Ja sinun lasten ja minun lasten ruuat koska et sinä varmaan omasi ravitsemuksesta aio tinkiä muttei ole oikein että ruokit hänenkin lapsensa.
Mitä lisäarvoa se yhteenmuutto teidän elämään toisi?
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat oli juuri noin pihejä. Kerran vuodessa ravintolassa. Ruoka oli perunavelliå, riisipuuroa, ruisleipää, kesällä itse kalastettua kalaa ihan oksettavuuteen asti joka päivä, kunhan vaan mikään ei maksa mitään. Se äärimmäinen nuukailu on sairaus, ei parane vaan voi pahentua.
No jaa... Pysyit varmaan ainakin hoikkana, kun oli niin yksitoikkoista? Minusta tuo kuulostaa ihan hyvältä menulta tosin, syön itse joka päivä samaa ruokaa, mutta en mitenkään tarkoituksella nuukaillen.
Kyllä sanoisin myös miehelle että ei olisi oikein sinun elättää hänen lapsiaan, mutta hirveältä tuntuisi ruokkia omansa hyvällä tuoreella ruualla ja ne miehen lapset eivät saisi samaa. Etenkin kun olet huomannut että ne sitä sinun laittamaa hyvää ruokaa mielellään syövät. Ja että hyvä ja ravitseva ruoka on teille tärkeä asia.
Jos joku asia mietityttäisi noin kovasti, niin kannattaa todellakin harkita, että muuttaako yhteen vai ei. Tai sitten jos muuttaa, niin kannattaa pitää jonkinlainen "takaportti", jos alkaa kovin pian kaduttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Siis ei ostanut minua, vaan siinä piti lukea limua.
-ap
Joo ei hyvältä näytä. Omenat olisivat jopa aika halpoja. Ehkä sun olis hyvä ottaa eli jatkaa aikalisää, jopa lasten täysi-ikäisyyteen saakka.
Muuten: en suosittele myöskään mitään yhteenmuuttoa ennen papin aamenta tai maistraatissa käyntiä.
Vierailija kirjoitti:
Mun miesystävä on pihi, todella pihi. Käyttää ruokaan alle 200 euroa kuukaudessa. Syö itse poimimiaan marjoja ja sieniä, kesät istuu kalassa. Kaupasta ostaa perunoita, ruisleipää, sianlihaa ja makkaraa tarjouksesta, yleensä jotain halpoja hedelmiä on. No, ei kyllä ylipaino ole ongelmana sekään.
Vaatteet käyttää loppuun, siis todella loppuun, niin että ne hapertuvat riekaleiksi. Kaapissa on kyllä uuttakin vaatetta, mutta ei tule kuuloonkaan, että niitä voisi käyttää.
Hän kyllä saattaa tarjota minulle joskus jotakin, koska kuitenkin on parempituloinen kuin minä, eli ihan sairaalloisen nuuka hän ei ole. Ja lisäksi hän kyllä auttaa taloudellisesti lapsiaan, merkittävilläkin summilla. Olemme puhuneet yhteenmuutosta, mutta enpä tiedä. En haluaisi kuulla koko ajan olevani tuhlari, jos haluan, että jääkaapissa on muutakin kuin margariinirasia ja perunoita. Ja olisi kiva jotain kotiinkin välillä ostaa. Yhteinen ruokatalous voisi ol
Vai margariinia, tuo pitää kyllä skipata heti. Toivottavasti mies sen jälkeen löytää arvoisensa kumppanin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ei ostanut minua, vaan siinä piti lukea limua.
-apJoo ei hyvältä näytä. Omenat olisivat jopa aika halpoja. Ehkä sun olis hyvä ottaa eli jatkaa aikalisää, jopa lasten täysi-ikäisyyteen saakka.
Muuten: en suosittele myöskään mitään yhteenmuuttoa ennen papin aamenta tai maistraatissa käyntiä.
No ehdottomasti muutto yhteen ennen naimiin menoa. Kannattaa ensin kokeilla, että toimiiko laisinkaan.
Vierailija kirjoitti:
En muuttais ainakaan ihan heti varsinkin jos suakin mietityttää. Jos on rahaa ja pihistelee ruuassa niin en ite jaksais katsella sellaista puolisoa.
Jälleen kerran joutuu toteamaan, että jos mielessä pyörii toistuvasti ajatus, että joku asia ei ole kohdillaan niin se ei ole! Sisäinen äänesi yrittää varoittaa isosta virheestä. Jaksaisitko kaikesta nipottavan miehen kanssa elää, kyllä hän taatusti sujuvasti vahtii, paljonko ja mitä sinun lapsesi syövät ja vaatii rahallista hyvitystä, jos joku otti toisenkin siivun hänen ostamaa kinkkua tai jopa söi jukurtin. Lopulta koko porukan ruokaostokset ovat sinun lompsastasi, koska väsyt riitelyyn.
En muuttaisi. Ruokalaskusta jää sulle suurin osa todennäköisesti. Miesystävälle varmaan kelpaa ne sun ostamat paprikat ja kurkut, mutta tuskin itse ostaa sitten vastaavasti teidän syötäväksi mitään tuoretta, koska se on näköjään hänen mielestään "ylimääräistä".
Lisäksi piheys on sellainen mielenlaatu, että ulottuu kyllä kaikille muillekin elämänalueille. Ei vaan pystyisi.