Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
46v nainen, enkä tunne itseäni enää kauniiksi ja viehättäväksi, masentaa
04.05.2024 |
45v oli selvä käännekohta. Sen jälkeen en enää ole tuntenut itseäni siksi nuorekkaaksi, kauniiksi ja viehättäväksi, joka olin siihen saakka. Ulkonäkö ollut aina se paras ja vahvin puoleni ns. kaunis nainen koko ikäni, joka huomattu ja saanut huomiota ja katseita, suoria kehuja, sekä naisilta, että miehiltä. 45v huomasin itsekin, että ulkonäössä alkoi tapahtumaan nopeasti muutoksia huonompaan suuntaan. Samalla huomasin, etten enää saa huomiota tai kehuja ulkonäöstäni, eikä minua katsota, kuin ennen. Nyt 46v kaikki rupsahtaminen vain kiihtynyt ja kukaan ei enää luule nuoremmaksi, kehu kauniiksi ja muutenkin minua katsotaan vain ohi tai läpi, ihan kuin en olisi näkyvä enää ollenkaan, kun ennen sain katseita jatkuvalla syötöllä ja miehet tulivat oikein iskemäänkin. Ikääntyminen on luonnollista, eikä ulkonäkö nyt pääasia ole elämässä, mutta ei voi mitään sille, että vetää mieltä matalaksi, ettei enää tule huomioiduksi myönteisesti, kuin ennen. Ja vaikka kuinka pitäisi itsestään huolta, meikkaisi, pukeutuisi kivasti ym. tuntuu, ettei mikään enää auta ja ikääntyminen vain kiihtyy vauhdilla. Jatkuvasti huomaa muutoksia huonompaan. Selfieitä en viitsi enää edes yrittää ottaa, kun näytän kuvissakin kauhealta, vaikka ennen lähes mallitasoa. Ainoa ratkaisu olisi jotkin kauneus toimenpiteet, mutta rahaa niihin ei ole. Lisäksi masentaa, että mies, jonka kanssa oli pitkä suhde ja joka piti minua hyvin kauniina tuntuu menettäneen kiinnostuksensa täysin, eikä edes välitä enää tavata. Pelottaa jos nyt jo näin niin mitä sitten muutaman vuoden kuluttua? Masentaa..
N46
Kommentit (97)
Tasan ei käy sitten, itse näytän edelleen hyvältä mutta miehet ei enää kiinnosta yhtään. N46
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä aviomiehesi ja lapsesi ovat?
Tuon ikäiselle oma perhehän on ykkösjuttu eikä oman ulkonäön tuijottelu peilistä.
Aika monella tässä iässä on toksinen mies jätetty jo vuosia sitten ja lapset niin isoja, että ehtii taas keskittymään itseensä. Ei kai tässä hätää olisikaan, jos olisi se sama vanha rakas vanhenemassa itsensä kanssa. Se olisikin ihanaa. Nyt on päiväys mennyt ja pistää miettimään, kelpaako enää muille kuin niille, joiden ulkonäkö taas ei itsessä tuota yhtäkään positiivista fiilistä.
Ota omanikäinen mies, äläkä nuorempi. Vanhenette yhdessä samaa tahtia, eikä rupsahtaminen haittaa. Ei nuoria naisia vanhoille miehille riitä, vaikka typerimmät heistä kuinka uhoaisivat.
Mä olen aina ollut ruma ja näkymätön miehille. Oikeastaan se on ihana asia. Parisuhde on rakentunut muille asioille kuin ulkonäölle, olen kehittänyt älyäni ja saanut hyvän ja hyväpalkkaisen ammatin. Lapset eivät perineet ulkonäköäni vaan näyttävät enemmän mieheltäni. Vanheneminen ei pelota ulkonäön takia ja terveydestä olen pitänyt huolta. Rumuudessa on hyvät puolensa. <3
Jos muilla on vaan näkö mennyt huonoksi?eivät huomaa upeeta sinua.
Vaihteeksi ilkeän trollin yritys herjata keski-ikäisiä naisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja haluaa saattaa ikävään valoon jonkun tutun 46v naisen, joka on maininnut jotain vanhenemisesta.
Tosi vaikea samaistua tähän aloitukseen. Itse olen 55-vuotias ja nyt tuntuu, että olen vähitellen karistamassa rumuutta pois. Onko sitten syy itseluottamuksen vahvistumisessa vai missä, mutta kun katson itseäni peilistä, en enää tunne samanlaisia inhonväristyksiä kuin ennen. Olen vain tyytyväisen näköinen. En ole kaunis vieläkään, mutta näytän "mukavalta tädiltä", iloiselta, ja hymyilevät silmäni säteilevät.
Miesten huomiota en ole saanut elämässäni koskaan, en mitään pitkiä katseita tai vastaavaa. Kuitenkin nykyään kohtelu on ystävällisempää kuin nuorempana, tai niin tuntuu. En oikeastaan tiedä, mistä se johtuu.
En kaipaakaan miesten huomiota, ennen sitä ehkä kaipasin mutta en saanut. Nykyään löydän ilon elämääni aivan muista asioista enkä vähääkään haikaile miesten perään. Ehkä se näkyy? En ole enää uhkaksi kenellekään. Miehet aistivat, että en yritä heitä lähestyä, eikä heillä ole tarvetta torjua ja olla tylyjä. Minulle ollaan jopa ystävällisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhyy, pitäisikö tuntea jotain myötätuntoa?
Et tunne itseäsi kauniiksi ja viehättäväksi. Kyseessä on siis sinun oma tunteesi. Se ei ole sama asia kuin se, millaisena muut sinut näkevät.
Mieti, mitkä asiat sinulla on elämässäsi edelleen hyvin, ja keskity niihin. Jätä ulkonäkö vähemmälle huomiolle, koska se herättää sinussa ei-toivottuja tunteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä aviomiehesi ja lapsesi ovat?
Tuon ikäiselle oma perhehän on ykkösjuttu eikä oman ulkonäön tuijottelu peilistä.
Aika monella tässä iässä on toksinen mies jätetty jo vuosia sitten ja lapset niin isoja, että ehtii taas keskittymään itseensä. Ei kai tässä hätää olisikaan, jos olisi se sama vanha rakas vanhenemassa itsensä kanssa. Se olisikin ihanaa. Nyt on päiväys mennyt ja pistää miettimään, kelpaako enää muille kuin niille, joiden ulkonäkö taas ei itsessä tuota yhtäkään positiivista fiilistä.
Onko pakko "kelvata" kenellekään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä aviomiehesi ja lapsesi ovat?
Tuon ikäiselle oma perhehän on ykkösjuttu eikä oman ulkonäön tuijottelu peilistä.
Aika monella tässä iässä on toksinen mies jätetty jo vuosia sitten ja lapset niin isoja, että ehtii taas keskittymään itseensä. Ei kai tässä hätää olisikaan, jos olisi se sama vanha rakas vanhenemassa itsensä kanssa. Se olisikin ihanaa. Nyt on päiväys mennyt ja pistää miettimään, kelpaako enää muille kuin niille, joiden ulkonäkö taas ei itsessä tuota yhtäkään positiivista fiilistä.
Onko pakko "kelvata" kenellekään?
Tämä. Joillekin se näyttää olevan ihmisarvon mitta - kelvata. Yksin ei osata olla yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki naiset on kauniita naisten mielestä.
Ja miehet on muiden miesten silmissä kovin komeita, näkeehän sen näistä heidän tasoteorioistaan, joissa ihmettelevät kun jollekin nuhjuiselle kaljupäälle ei löydykään missiä kainaloon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä aviomiehesi ja lapsesi ovat?
Tuon ikäiselle oma perhehän on ykkösjuttu eikä oman ulkonäön tuijottelu peilistä.
Aika monella tässä iässä on toksinen mies jätetty jo vuosia sitten ja lapset niin isoja, että ehtii taas keskittymään itseensä. Ei kai tässä hätää olisikaan, jos olisi se sama vanha rakas vanhenemassa itsensä kanssa. Se olisikin ihanaa. Nyt on päiväys mennyt ja pistää miettimään, kelpaako enää muille kuin niille, joiden ulkonäkö taas ei itsessä tuota yhtäkään positiivista fiilistä.
Onko pakko "kelvata" kenellekään?
Tämä. Joillekin se näyttää olevan ihmisarvon mitta - kelvata. Yksin ei osata olla yhtään.
On tämäkin kummaa, että olisi jotenkin vääränlainen tilanne, että jollakin on suuri tarve rakastaa ja olla rakastettu parisuhteessa. Ihmisarvon mitaksi sitä ei ole kukaan sanonut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä aviomiehesi ja lapsesi ovat?
Tuon ikäiselle oma perhehän on ykkösjuttu eikä oman ulkonäön tuijottelu peilistä.
Aika monella tässä iässä on toksinen mies jätetty jo vuosia sitten ja lapset niin isoja, että ehtii taas keskittymään itseensä. Ei kai tässä hätää olisikaan, jos olisi se sama vanha rakas vanhenemassa itsensä kanssa. Se olisikin ihanaa. Nyt on päiväys mennyt ja pistää miettimään, kelpaako enää muille kuin niille, joiden ulkonäkö taas ei itsessä tuota yhtäkään positiivista fiilistä.
Onko pakko "kelvata" kenellekään?
Tämä. Joillekin se näyttää olevan ihmisarvon mitta - kelvata. Yksin ei osata olla yhtään.
On tämäkin kummaa, että olisi jotenkin vääränlainen tilanne, että jollakin on suuri tarve rakastaa ja olla rakastettu parisuhteessa. Ihmisarvon mitaksi sitä ei ole kukaan sanonut.
On kuitenkin olemassa ero "kelpaamisen" ja "rakastettuna olemisen" välillä. Ja se ulkonäkö ei siinä rakastettuna olemisessa lopulta merkitse kovin paljoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä aviomiehesi ja lapsesi ovat?
Tuon ikäiselle oma perhehän on ykkösjuttu eikä oman ulkonäön tuijottelu peilistä.
Aika monella tässä iässä on toksinen mies jätetty jo vuosia sitten ja lapset niin isoja, että ehtii taas keskittymään itseensä. Ei kai tässä hätää olisikaan, jos olisi se sama vanha rakas vanhenemassa itsensä kanssa. Se olisikin ihanaa. Nyt on päiväys mennyt ja pistää miettimään, kelpaako enää muille kuin niille, joiden ulkonäkö taas ei itsessä tuota yhtäkään positiivista fiilistä.
Onko pakko "kelvata" kenellekään?
Tämä. Joillekin se näyttää olevan ihmisarvon mitta - k
Ulkonäkö on kuitenkin se ensimmäinen asia, mitä toisesta huomioi. Otetaan esim. tilanne, jossa haen deittisovelluksessa seuraa. 44-vuotias mies näkee 44-vuotiaan naisen, jolla posket roikkuu ja kasvoilla on syviä uurteita. Ja hän näkee kiinteäkasvoisen 40-vuotiaan. Mitäpä luulet, kumpaa lähestyy?
Kuulostaa vaihdevuosilta. Mieliala laskee ja ankea mieliala on ottanut vallan. En usko, että ulkonäkösi on yhtäkkiä radikaalisti muuttunut huonompaan, mutta tuo mieliala ja asenne paistaa nyt siten, että se "näkyy naamasta". Kun fiilis on tuollainen, niin se heijastuu koko olemukseen ja siksi et saa enää samanlaista huomiota. Olisiko niin, että ulkonäkökeskeisenä ihmisenä annat sen liikaa vaikuttaa kaikkeen, etkä ole ns. kehittänyt muita puoliasi. Ulkonäkö on ollut käyntikorttisi.
Itse olen ihan tavallisen kauníin näköinen 47-vuotias ja näytänkin varmasti ikäiseltäni, ihan kohtalaisen hyvässä kunnossa pysyneeltä sellaiselta. Mutta minusta elämä on tullut koko ajan paremmaksi sen myötä, kun ikää on tullut. Ruuhkavuodet on ohi, on voinut valita taas sellaisiakin juttuja elämäänsä, mitä itse haluaa tehdä. Olen esim. opiskellut lisää, nautin pitkiä aikoja luonnossa kulkemisesta, näen kavereita. Eron jälkeen löytyi uusi kumppani viime kesänä vierelle ja meillä on ollut mukavaa yhdessä.
Saan myös huomiota osakseni edelleen, vaikka en mikään loistelias kaunotar olekaan, mutta ihan tavallisen nätti. Epäilen tässä erona olevan sen, että olemukseni on positiivinen, minulla on hyvä olla omassa itsessäni tämän ikäisenä ja hyväksyn, että ikää tulee ja se tekee omia tehtäviään. En ole koskaan harkinnut kauneusleikkauksia, mutta muuhun hyvään elämässäni panostan. Ei ole joka paikka enää ihan timmissä kuten nuorempana, mutta ei sillä näytä olleen vaikutusta suuremmin mihinkään. Tykkään keskustella, olen huumorintajuinen ja minulle on sanottu, että kanssani on rennon helppo olla. Sitä se lienee,
Vierailija kirjoitti:
Minua masentaa se miten typeriä ja häijyjä ihmisiä nykyään pyörii keskustelupalstoja myrkyttämässä.
Niin, ap ei ole sellainen vaan vastaajat.
Paasto nuorentaa eikä tule kalliiksi. Esim. itselläni kaikki pikku rypyt katosivat ja mielikin koheni.
Miksi tuntuu että tämä on miehen aloitus? Tehtailee näitä "iik olen rupsahtanut enkä kelpaa miehille" aloituksia vähän väliä samalla kuluneella tyylillä omassa ikäkrississään.
Alue: Aihe vapaa
Sinähän säilyit kaunottarena kauan, jos vasta nelivitosena tilanne muuttui.
Nyt pitää vaan "kilpailla" siinä omassa keski-ikäisten sarjassa, tai vielä parempi, keskittyä muihin asioihin ja arvoihin, kuin ulkonaiseen, katoavaan kauneuteen.
M45