"Lapsenne on päiväkotiryhmän haastavin lapsi"

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuota esiintyi ennenkin, ainakin silloin kun silmä vältti. 90-luvun alun päiväkodit olivat aika karuja paikkoja.

Silloin mukulat pelkäsivät edes sitä silmää. Enää ne eivät pelkää mitään ja häiriköinti on täysin avointa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella asiattomasti sanottu päiväkodin henkilöstöltä. Haasteet tulee tuoda esiin, mutta ei tuohon sävyyn. En olisi teinä huolissanne, kuulostaa ihan tavalliselta 3 vuotiaan käyttäytymiseltä. Kysykää päiväkodista, millaista konkreettista tukea noissa tilanteissa ovat lapsellenne antaneet ja onko jotain, miten te voisitte tukea tilannetta. 

T. Varhaiskasvatuksen erityisope

Jos tuollainen käytös on tavallista, niin sekä kotien että päiväkotien kasvatusmenetelmissä on kyllä jotain pahasti pielessä.

Jos lapsiryhmässä on 12 lasta, sanoisin että vähintään kolmella lapsella on ikävuosina 2-4 kuvatunlaista käytöstä ainakin hetkellisesti. O

 

Se on jännä miten tähän tunnekasvatusdiskurssiin harvoin liittyy se toisten huomioiminen. Myös toisten turhautumisen ymmärtäminen ja se, että osaa kohdella toista kuten tahtoisi itseään kohdeltavan, ovat tärkeitä asioita. Jos ei tahdo että heitetään hiekkaa naamaan tai että joutuu aina odottamaan muita, pitäisi nuo taidot hallita itsekin.

Ai vitsi, mun mies tekee tuota samaa. Menee ulos kun on pukenut vaatteet, nousee pöydästä syötyään, ei jaksa odotella muita vaan menee tekemään omia juttujaan. Olen pitänyt häntä omatoimisena, mutta ilmeisesti pitääkin huolestua. 

Vierailija kirjoitti:

Ai vitsi, mun mies tekee tuota samaa. Menee ulos kun on pukenut vaatteet, nousee pöydästä syötyään, ei jaksa odotella muita vaan menee tekemään omia juttujaan. Olen pitänyt häntä omatoimisena, mutta ilmeisesti pitääkin huolestua. 

Sä siis menet sen perässä ulos vahtimaan sitä, ettei se karkaa. Ja kun se nousee pöydästä, kuljet sen perässä tarkistaaksesi, että se käy vessassa ja pesee kädet. Aha.

Omatoimisuus on hieno asia, kun kyseessä on sen ikäinen ihminen, joka osaa huolehtia itsestään. Pienet lapset eivät osaa, jolloin aikuinen juoksee tukka putkella pihalle käymättä itse vessassa tai jättää oman ruokansa lautaselle rientäessään lapsen perään, kun tätä ei huvittanut istua enää pöydässä.

Eihän tunnekasvatus tarkoita sitä, että hiekan heittämistä toisen päälle ei kielletä. Se tarkoittaa sitä, että lasta ohjataan asettumaan tilanteessa toisen asemaan, eikä ensimmäinen reaktio ole huutaa lapselle naama punaisena ja antaa tälle tukkapöllyä. Sanoitetaan lapselle sekä hänen omaa että toisen tunnetta, miksi niin ei voi tehdä, hyvitetään teko esim. putsaamalla kaverin vaatteet, antamalla oma lapio, pyytämällä anteeksi. Mietitään, missä tunteet tuntuu, miten seuraavalla kerralla näin ei tapahdu. Jäitä hattuun mammat :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella asiattomasti sanottu päiväkodin henkilöstöltä. Haasteet tulee tuoda esiin, mutta ei tuohon sävyyn. En olisi teinä huolissanne, kuulostaa ihan tavalliselta 3 vuotiaan käyttäytymiseltä. Kysykää päiväkodista, millaista konkreettista tukea noissa tilanteissa ovat lapsellenne antaneet ja onko jotain, miten te voisitte tukea tilannetta. 

T. Varhaiskasvatuksen erityisope

Jos tuollainen käytös on tavallista, niin sekä kotien että päiväkotien kasvatusmenetelmissä on kyllä jotain pahasti pielessä.

Jos lapsiryhmässä on 12 lasta, sanoisin että vähintään kolmella lapsella on ikävuosina 2-

Miten nämä asiat voi hallita, jos kukaan ei niitä opeta? Opettaminen on muutakin, kuin komentamista. 

Sijaistan eri päiväkodeissa ja todella rasittavaltahan tuo lapsesi kuulostaa. Onneksi on vielä pieni ja kehittyvä.

Tämä kommentti tuskin on heitetty ihan puskista vaan olisiko sitä edeltänyt useita keskusteluja tai niiden yrityksiä ja te vanhemmat ette ole olleet asian ja palautteen suhteen vastaanottavaisia? 

 

iso ongelma nimeomaan nykyään on se että kaikkea pidetään normaalina. Ei ole normaalia jos 3v ei ymmärrä kieltoja, satuttaa kavereita ( hiekan heittäminen silmiin on todella vaarallista ja vastaanottavan lapsen äitinä olisin todella raivoissani) eikä pysty olemaan paikallaan hetkeäkään. 

Miten tiellä kotona kasvatetaan? Viekö 3v teitä vai te 3v:tä? Meneekö perheenne kaikessa lapsen tunne ja kokemus edellä? Onko opetettu ja kasvatettu ottamaan muita huomioon, minä en ole maailman ainoa ihminen jne? 

 

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli kaverisynttärit, se päiväkodin haastavin lapsi ei saanut kutsua (niitä EI jaettu näkyvästi) ja eikös äitinsä rientänyt parkkipaikalla kyselemään, että miksi ei, miksi Mooa ei saanut kutsua. Vastasin rehellisesti, että ne oli meidän lapsen synttärit, ei mikään kasvatustapahtuma, jossa opetellaan olemaan muiden kanssa.

Kurjaa jättää yksi ulkopuolelle. Ei ne ongelmat ole lapsen vika. Olisit sanonut äidille että on tervetullut jos äitinsä tulee mukaan vahtimaan lastaan.

Vierailija kirjoitti:

Ai vitsi, mun mies tekee tuota samaa. Menee ulos kun on pukenut vaatteet, nousee pöydästä syötyään, ei jaksa odotella muita vaan menee tekemään omia juttujaan. Olen pitänyt häntä omatoimisena, mutta ilmeisesti pitääkin huolestua. 

No jos sua hyvät käytöstavat ruokapöydässä ei kiinnosta, ni ei tartte huolestua.

Vierailija kirjoitti:

Eihän tunnekasvatus tarkoita sitä, että hiekan heittämistä toisen päälle ei kielletä. Se tarkoittaa sitä, että lasta ohjataan asettumaan tilanteessa toisen asemaan, eikä ensimmäinen reaktio ole huutaa lapselle naama punaisena ja antaa tälle tukkapöllyä. Sanoitetaan lapselle sekä hänen omaa että toisen tunnetta, miksi niin ei voi tehdä, hyvitetään teko esim. putsaamalla kaverin vaatteet, antamalla oma lapio, pyytämällä anteeksi. Mietitään, missä tunteet tuntuu, miten seuraavalla kerralla näin ei tapahdu. Jäitä hattuun mammat :)

Mistä tunnekasvattaja tietää lasten tunteet? Ilmeisesti on joku tunnemittari joka asetetaan otsalle ja josta näkee sen tunteen?

En oikein ymmärrä miksi kertoa sitä onko lapsi haastavin, toiseksi haastavin tai viidenneksi.

Vierailija kirjoitti:

En oikein ymmärrä miksi kertoa sitä onko lapsi haastavin, toiseksi haastavin tai viidenneksi.

Tosi usein on yksittäisiä lapsia jotka ovat paljon hankalampia kuin muut. Yksi ainut lapsi voi helposti viedä 20% hoitajien työajasta eikä tätä kompensoida mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oikein ymmärrä miksi kertoa sitä onko lapsi haastavin, toiseksi haastavin tai viidenneksi.

Tosi usein on yksittäisiä lapsia jotka ovat paljon hankalampia kuin muut. Yksi ainut lapsi voi helposti viedä 20% hoitajien työajasta eikä tätä kompensoida mitenkään.

Mitä hyötyä tuon kertomisesta on kenellekään?

Haasteista toki pitää kertoa silloin kun niitä on mutta mitkään vertailut on hyödyttömiä. Vähän sama kuin jos hoitaja sanoo asiakkaalle päivystyksessä sä olet meidän hankalin asiakas.

Lapsenne on paras ainakin tässä asiassa.

Ihan tavallinen vilkas lapsi. 

Inhottavaa, että kaikkien pitäisi sopia johonkin samaan lammasmuottiin. Itsekin olin vilkas ja tekeväinen lapsi (en silti yleensä tehnyt pahojani, kunhan vaan keksin kaikkea), ja vihasin päiväkotia. Etenkin pakko"nukkumista", eli paikoillaan oloa hiljaa tuntikaupalla vaikka ei väsyttänyt. Tuntui vankilalta ja rangaistukselta.

En olisi tuolla tavalla asiaa todennut, mielestäni epäammatillista ja hieman asiatontakin. Mutta se ei poista sitä, että hänet koetaan haastavana ja osin "vaikeanakin" lapsena ryhmässään, mutta ryhmän kasvattajien täytyisi ymmärtää, että lapsia on monenlaisia, toiset haastaa enemmän kuin toiset ja sitä sitten seurataan ja havainnoidaan ja edetään sen mukaan, jos tarvetta ilmenee/on.

Sinun lapsesi on vielä hyvin pieni, sen ikäinen, että mainitsemiasi asioita vasta harjoitellaan ja vahvasti ja jokapäiväisessä elämässä, myös ja toivottavasti siellä kotonakin, hän vaatii ehkä keskivertoa enemmän rutiineja/rajoja ja selkeyttä sekä johdonmukaisuutta aikuisilta, myös ja varsinkin teiltä vanhemmilta, tehkää yhteistyötä varhaiskasvatuksen kanssa ja antakaa arvo myös heidän panokselleen ja ammattitaidon ja koulutuksen tuomalle tietotaidolle lapsen kehityksestä ja siihen mahdollisesti liittyvistä haasteista ja myös tuen tarpeista. Se kaikki on sen lapsen parhaaksi!!

T. Alalla ja erittäin haastavien ja oireilevien kanssa

Vierailija kirjoitti:

En olisi tuolla tavalla asiaa todennut, mielestäni epäammatillista ja hieman asiatontakin. Mutta se ei poista sitä, että hänet koetaan haastavana ja osin "vaikeanakin" lapsena ryhmässään, mutta ryhmän kasvattajien täytyisi ymmärtää, että lapsia on monenlaisia, toiset haastaa enemmän kuin toiset ja sitä sitten seurataan ja havainnoidaan ja edetään sen mukaan, jos tarvetta ilmenee/on.

Sinun lapsesi on vielä hyvin pieni, sen ikäinen, että mainitsemiasi asioita vasta harjoitellaan ja vahvasti ja jokapäiväisessä elämässä, myös ja toivottavasti siellä kotonakin, hän vaatii ehkä keskivertoa enemmän rutiineja/rajoja ja selkeyttä sekä johdonmukaisuutta aikuisilta, myös ja varsinkin teiltä vanhemmilta, tehkää yhteistyötä varhaiskasvatuksen kanssa ja antakaa arvo myös heidän panokselleen ja ammattitaidon ja koulutuksen tuomalle tietotaidolle lapsen kehityksestä ja siihen mahdollisesti liittyvistä haasteista ja myös tuen tarpeista. Se kaikki on sen lapsen parhaaksi!!

T. Alalla ja erittäin haastavien ja oireilevien kanssa

Lapsen parhaaksi olisi jos varhaiskasvattajat arvostaisivat kurinpitoa niin kuin perinteiset tarhatädit tekivät. Haasteista ja tuentarpeista jauhaminen ei ole kovin hyödyllistä vaikka se onkin tullut ammattipiireissä tavaksi. Todellinen ammattitaito ei rakennu kielenkäytön ja oman ammattilaisidentiteetin korostamisen varaan vaan sen varaan, että mitä tuloksia saadaan aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäsenä lapsi laitettu päiväkotiin kun on ollut siellä jo melko pitkään? 2 vuotiaana? Mitä ihmettä. Oikeesti? En sitten ihmettele yhtään

No ei tuo kerro kaikkea.Meillä meni 1 vuotiaana ja on päiväkodin helpoin ja parhaiten käyttäytyvä lapsi. (Kotona onkin sitten käytöksen suhteen toivomisen varaa.)