"Lapsenne on päiväkotiryhmän haastavin lapsi"

Vierailija kirjoitti:

Lapsenne on liian nuori isoon päiväkotiryhmään. Hoitakaa vielä vuoden ajan kotona, ja kokeilkaa sitten uudelleen. En ymmärrä yhtään tätä, että 3-vuotiaita laitetaan isoihin päiväkotiryhmiin. Miksi hankitte lapsia, jos ette halua olla heidän kanssaan edes pikkulapsiaikaa? Pikkulapsiaika on elämän tärkeimmät vuodet, joilla on valtavan suuri merkitys lapsen loppuelämälle.

Monet aikuisetkaan eivät jaksa isoissa päiväkotiryhmissä, eivät edes kaikki koulutetut lastentarhanopettajat. Jos aikuiset eivät jaksa, miten ajattelette, että se olisi 3-vuotiaan edun mukainen paikka? Nyt lapsen etu aikuisen edun edelle, ja aikuinen jää kotiin hoitamaan lasta.

Kokoomus tekee kaikkensa, että lapset laitetaan kapaloista lähtien päiväkotiin ja vanhemmat töihin yhdeksän euron päiväliksalla.

Etkö ole seurannut hallituksen toimia?

Vierailija kirjoitti:

Todella asiattomasti sanottu päiväkodin henkilöstöltä. Haasteet tulee tuoda esiin, mutta ei tuohon sävyyn. En olisi teinä huolissanne, kuulostaa ihan tavalliselta 3 vuotiaan käyttäytymiseltä. Kysykää päiväkodista, millaista konkreettista tukea noissa tilanteissa ovat lapsellenne antaneet ja onko jotain, miten te voisitte tukea tilannetta. 

T. Varhaiskasvatuksen erityisope

Jos tuollainen käytös on tavallista, niin sekä kotien että päiväkotien kasvatusmenetelmissä on kyllä jotain pahasti pielessä.

Meidän lasta ei sitte saa rajoittaa tai kiletää kun se voi ahdistua.

On se kumma kun päiväkodista karkailee lapsia, miksei ne hoitajat osaa kasvattaa.

Antakaa lasten heittää hiekkaa toisen päälle ? Mitä helkkaria?

Huh, mitä tekstiä, tai siis vastauksia.

Ei ole kyllä oikea ammattilainen lastenhoito alalla joka tuollaista vanhemmille möläyttää.

Lapsia ei vertailla.

Voihan se olla, että lapsi todella on se ryhmän haastavin lapsi mutta itse rehtorina pidän päiväkodin työntekijän viestintää epäammattimaisena. Tuollainen toisiin lapsiin vertaaminen ja sitä kautta lapsen lyttääminen ei vie asiaa millään tavalla eteen päin ja tuollaisen kommentin jälkeen viestintä ja yhteistyö vanhempien kanssa varmasti muuttuu haastavammaksi. Kenelle tahansa vanhemmalle jää tuollaisesta ihan oikeutetusti huoli siitä, saako oma lapsi yhtä hyvää hoitoa ja puolueettomia kohtaamisia ja tukea päiväkodin aikuisilta kuin ne "helpommat" lapset.  Asian olisi voinut ilmaista eri tavalla, vertaamatta lasta toisiin jolloin olisi ehkä päästy paremmassa yhteystyöhengessä etsimään ja hakemaan lapselle hänelle sopovat tukimuodot sekä kotiin että varhaiskasvatukseenkin. 

Asiaton palaute, ihan normaalilta vilkkaalta 3-vuotiaalta kuulostaa. Oletko kysynyt miten he päiväkodissa ovat ratkaisseet näitä tilanteita? Ihan turhaa tuonikäiselle on kotona monen tunnin jälkeen alkaa niitä enää selittämään. Tilanteet pitää käydä lapsen kanssa heti läpi, kertoa millaista käytöstä odotetaan ja miten toimitaan ensi kerralla.

Miksi ihmeessä lapsia pidetään vaatteet päällä hikisenä odottamassa koko ryhmää? Yleensä yksi aikuinen lähtee ensimmäisten kanssa ulos juuri sen takia ettei tarvitse puolta tuntia odotella sisällä toppavaatteissa. Samoin ruokailusta saa kyllä yleensä poistua kun on valmis. Osa on syönyt 10 minuutissa, toisella kestää 30min. Varttikin on todella pitkä aika 3-vuotiaalle vain istua paikallaan ja katsoa kun toinen syö. Sehän on vain hyvä etteivät kaikki ole ruuan jälkeen samaan aikaan käsipesulla ja pissalla, porrastus ja pienryhmät kaikkiin hommiin on avain rauhalliseen toimintaan.

Nukkaristakin meillä saa poistua hiljaisiin leikkeihin jos ei puolen tunnin lepäämisen jälkeen ole nukahtanut.

Ja kuten sanottu, jos tuo on ryhmän haastavin lapsi, heillä on kyllä todella hyvin asiat.

Sano sinne, että kuka tahansa joka käyttää sanaa "haastava" on idiootti. Ei lapsi haasta, ellei ole lakimiehen koulutuksen saanut ihmelapsi.

Siitä tulee jotain suurta sanonpahan

Itse taas epäilen oma lapseni on ryhmänsä haastavin (ainakin ajoittain). Ei sitä minulle ole koskaan sanottu tai edes vihjattu, mutta minä tunnen oman lapseni. 

Todella paljon ollaan tehty töitä, että käytös helpottuisi ja onhan se parantunutkin. Jos minulle sanottaosiin, että lapseni käytös on hoitajien mielestä todella haastavaa, miettisin miten voisin kasvattaa lastani paremmin ja miten voisin auttaa hoitajia ymmärtämään lapseni käytöstä paremmin.

Päiväkotiryhmän vaihtuminen ja ammattitaitoisten opettajien saaminen helpotti omaa kasvatustyötäni huimasti.

Päiväkodissa on ammattilaiset, jotka saavat palkkaa siitä, että osaavat ja viitsivät. Jos siellä pärjäisi maalaisjärjellä, olisi lapsille monta hoitajaa, joilla olisi avoin mieli ja syli, aikaa lapselle. Nyt on varhaiskasvattajia, joille elämä on tunteiden sanoittamista ja siirtymävaiheita sen sijaan, että elettäisiin tätä päivää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella asiattomasti sanottu päiväkodin henkilöstöltä. Haasteet tulee tuoda esiin, mutta ei tuohon sävyyn. En olisi teinä huolissanne, kuulostaa ihan tavalliselta 3 vuotiaan käyttäytymiseltä. Kysykää päiväkodista, millaista konkreettista tukea noissa tilanteissa ovat lapsellenne antaneet ja onko jotain, miten te voisitte tukea tilannetta. 

T. Varhaiskasvatuksen erityisope

Jos tuollainen käytös on tavallista, niin sekä kotien että päiväkotien kasvatusmenetelmissä on kyllä jotain pahasti pielessä.

Jos lapsiryhmässä on 12 lasta, sanoisin että vähintään kolmella lapsella on ikävuosina 2-4 kuvatunlaista käytöstä ainakin hetkellisesti. Omien ja kasvattajien rajojen hakeminen, vanhemmista irtaantuminen ja itsesäätelytaitojen kypsymättömyys selittää käytöstä pitkälti. En sanoisi, että kasvatuksessa on vikaa, vaan kuuluu ihan kehitysvaiheeseen. Temperamentista riippuen käytös vain näyttäytyy ulospäin toisilla "rajumpana". 

T. Se erkkaope

Minkä ikäsenä lapsi laitettu päiväkotiin kun on ollut siellä jo melko pitkään? 2 vuotiaana? Mitä ihmettä. Oikeesti? En sitten ihmettele yhtään

Lapset tuo elämään merkityksen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella asiattomasti sanottu päiväkodin henkilöstöltä. Haasteet tulee tuoda esiin, mutta ei tuohon sävyyn. En olisi teinä huolissanne, kuulostaa ihan tavalliselta 3 vuotiaan käyttäytymiseltä. Kysykää päiväkodista, millaista konkreettista tukea noissa tilanteissa ovat lapsellenne antaneet ja onko jotain, miten te voisitte tukea tilannetta. 

T. Varhaiskasvatuksen erityisope

Jos tuollainen käytös on tavallista, niin sekä kotien että päiväkotien kasvatusmenetelmissä on kyllä jotain pahasti pielessä.

Jos lapsiryhmässä on 12 lasta, sanoisin että vähintään kolmella lapsella on ikävuosina 2-4 kuvatunlaista käytöstä ainakin hetkellisesti. Omien ja kasvattajien rajojen hakeminen, vanhemmista irtaantuminen ja itsesäätelytaitojen kypsymättömyys selittää käytöstä pitkälti. En sanoisi, että kasvatuksessa on vikaa, vaan kuuluu ihan kehitysvaiheeseen. Temperamentista riippuen käytös vain näyttäytyy ulospäin toisilla "rajumpana". 

Vielä sanotaanko 30 vuotta sitten tuollainen käytös ei todellakaan ollut yleistä. Mutta silloin olikin rajojen sijasta käytössä kuri.

Kyllä tuota esiintyi ennenkin, ainakin silloin kun silmä vältti. 90-luvun alun päiväkodit olivat aika karuja paikkoja.

Missä lapsen isä on?

Eli kiusaa toisia muun muassa heittämällä hiekkaa eikä malta odottaa. Kuulostaa siltä että joitain taitoja on jäänyt oppimatta kotona. Nyt on hyvä hetki puuttua asiaan, eskarissa ja varsinkin koulussa pitää jo osata. Päiväunille pakottamista en sen sijaan ymmärrä, mutta jos ei halua nukkua niin sitten pitäisi osata leikkiä hiljaa itsekseen. 

Kuinka vaikea sen haastavimman lapsen pitäisi sinusta olla? Minä voin hyvin ymmärtää, että äärimilleen venytetyn henkilöstön jaksaminen on koetuksella. Ja muistan itsekin lapsena kuinka ärsyttäviä tuollaiset päiväkotikaverit olivat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella asiattomasti sanottu päiväkodin henkilöstöltä. Haasteet tulee tuoda esiin, mutta ei tuohon sävyyn. En olisi teinä huolissanne, kuulostaa ihan tavalliselta 3 vuotiaan käyttäytymiseltä. Kysykää päiväkodista, millaista konkreettista tukea noissa tilanteissa ovat lapsellenne antaneet ja onko jotain, miten te voisitte tukea tilannetta. 

T. Varhaiskasvatuksen erityisope

Jos tuollainen käytös on tavallista, niin sekä kotien että päiväkotien kasvatusmenetelmissä on kyllä jotain pahasti pielessä.

Jos lapsiryhmässä on 12 lasta, sanoisin että vähintään kolmella lapsella on ikävuosina 2-4 kuvatunlaista käytöstä ainakin hetkellisesti. Omien ja kasvattajien rajojen hakeminen, vanhemmista irtaantuminen ja itsesäätelytaitojen kypsymättöm

Niin, silloin lapset saatiin usein tottelemaan joko henkisellä tai fyysisellä väkivallalla. Ne itsesäätely- ja tunnetaidot joita lapset nykyään opettelevat juuri tuossa iässä, on jäänyt meiltä keski-ikäisiltä saamatta. Me olemme oppineet tukahduttamaan omat tarpeemme ja tunteemme niin käyttäytymisen kuin puheenkin saralla. Ainakin minut on kasvatettu pitkälti pelolla ja vaientamalla. Kun lapsi saa elää tuon kehitysvaiheen harjoitellen aikuisen tuella selviytymiskeinoja noista tilanteista, se kantaa pitkälle lapsuudessa ja aikuisuudessa. Ääripäästä ei tarvitse mennä toki toiseen, mutta ajattelen itse, että nykypäivän tunnekasvatus (oikein toteutettuna) tuottaa meille myös onnellisia ja tasapainoisia, oman ja toisten arvon tuntevia aikuisia. 

T. Se erkka

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella asiattomasti sanottu päiväkodin henkilöstöltä. Haasteet tulee tuoda esiin, mutta ei tuohon sävyyn. En olisi teinä huolissanne, kuulostaa ihan tavalliselta 3 vuotiaan käyttäytymiseltä. Kysykää päiväkodista, millaista konkreettista tukea noissa tilanteissa ovat lapsellenne antaneet ja onko jotain, miten te voisitte tukea tilannetta. 

T. Varhaiskasvatuksen erityisope

Jos tuollainen käytös on tavallista, niin sekä kotien että päiväkotien kasvatusmenetelmissä on kyllä jotain pahasti pielessä.

Jos lapsiryhmässä on 12 lasta, sanoisin että vähintään kolmella lapsella on ikävuosina 2-4 kuvatunlaista käytöstä ainakin hetkellisesti. Omien ja kasvattajien rajojen hakeminen, vanhemmista

Niin, silloin lapset saatiin usein tottelemaan joko henkisellä tai fyysisellä väkivallalla. Ne itsesäätely- ja tunnetaidot joita lapset nykyään opettelevat juuri tuossa iässä, on jäänyt meiltä keski-ikäisiltä saamatta. Me olemme oppineet tukahduttamaan omat tarpeemme ja tunteemme niin käyttäytymisen kuin puheenkin saralla. Ainakin minut on kasvatettu pitkälti pelolla ja vaientamalla. Kun lapsi saa elää tuon kehitysvaiheen harjoitellen aikuisen tuella selviytymiskeinoja noista tilanteista, se kantaa pitkälle lapsuudessa ja aikuisuudessa. Ääripäästä ei tarvitse mennä toki toiseen, mutta ajattelen itse, että nykypäivän tunnekasvatus (oikein toteutettuna) tuottaa meille myös onnellisia ja tasapainoisia, oman ja toisten arvon tuntevia aikuisia. 

Tunnekasvatus on teoria johon tällä hetkellä "kuuluu" uskoa. Käytännön näyttöä sen toimivuudesta ei ole.

Tunnekasvattajien suhtautumistapa kasvatukseen on hyvin ideologinen. Normaali kasvatus leimataan väkivallaksi, ja samaan aikaan kehitetään ihan oma käsitteistö ja mittarit kasvatuksen onnistumisen arviointiin, kuten esimerkiksi tunnetaidot.