Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Neuvokaa anoppi-ongelmassa
02.05.2024 |
Anoppini on käytännössä katkaissut välinsä minuun. Ei halua tavata, edes lapsiamme. Ei halua tulla käymään, ei halua meitä sinne. Poikaansa tapaa välillä, mutta vain niin, että minä ja lapset emme ole paikalla. Miehen vanhemmat on eronnut, miehen isä käy meillä kyllä välillä. Mutta syynä tähän välirikkoon on se, etten ole antanut anoppini päättää joistakin meidän kotiin ja perheeseen liittyvistä asioista. En esimerkiksi antanut hänen valita meille verhoja ja muutamia (isoja) sisustusesineitä, koska ne ei sopineet meidän kodin tyyliin (hänen sisustusmaku on aika erilainen) ja olivat myöskin käytettyinä jo vähän nuhjuisia. Ja en ole antanut hänen päättää mitään lapsiimme liittyviä asioita kuten missä iässä kiinteät aloitetaan, mikä syöttötuoli meillä on käytössä (ergonomialtaan hyvä), millaisia kenkiä meidän lapset käyttää (edellytän, että niissä on hyvä lesti), mitkä turvaistuimet meillä on autossa (edellytän että riittävän uudet ja plus-testatut, ei siis 10 vuotta vanhoja kirppislöytöjä). Listaa voisi jatkaa pitkäänkin. En ole kuitenkaan anopille sanonut pahasti näistä asioista, olen vain todennut ihan ystävälliseen sävyyn, että ikävä kyllä sinä et voi päättää tällaisista asioista meillä vaan minä teen nämä päätökset. Hän ei nyt tämän kaiken seurauksena halua siis olla kanssani tekemisissä, on kai loukkaantunut kun ei saa päättää meidän lasten asioita. Miten tätä asiaa pitäisi lähteä ratkomaan, kun itse en tunne tehneeni mitenkään väärin häntä kohtaan enkä aio myöskään muuttaa kantaani asiassa?
Kommentit (608)
Vierailija kirjoitti:
Äitienpäivä tulee. Muistakaa kotiraivo aloittaa jo, et sitä sun p...a äitiäs ainakaan muista mitenkään , rahaa mihinkään pelargoniaan. Muista että mennään minun vanhempieni ja minun mummoni kanssa syömään seurahuoneelle. Sivistyneessä seurassa.
Mä en muista äitienpäivänä anoppiani. Mies hankkii kukan ja toimittaa sen äidilleen. Mihin siinä minua tarvitaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"olen vain todennut ihan ystävälliseen sävyyn, että ikävä kyllä sinä et voi päättää tällaisista asioista meillä vaan minä teen nämä päätökset."
Tuossa ongelman syy. Voisi vaan vastata kaikkiin ehdotuksiin että "joo tuo on hyvä mutta me tykätään vielä enemmän tällaisesta".
Kyllä. Siinä on sit kiva olla anopin kynnysmattona.
Vierailija kirjoitti:
Vaimot suhtautuu näköjään miehiinsä kuin lapsiinsa , koulien ja opettaen pitäen itseään elämäntaidon mestareina, valita kenen kanssa mies saa puhua ja ketä tavata samaan tapaan kuin lastensa leikkikavereita.
Tänne vauvalle ei kirjoita tasavertaisessa avioliitossa elävät miniät vaan miehiänsä alistavat päällepäsmärit.
Hyvää harjoitusta sitä anoppiutta varten ja omia aikuisia lapsiaan.
Olet kännissä. Mitään tuollaista ei täällä lue.
Jospa sinä olet vain liian sivistymätön. Esimerkiksi 'vanhemmat on eronnut' pitäisi kirjoittaa vanhemmat ovat eronneet. Ei kukaan kouluja käynyt kirjoita noin. Olisi aika painajainen, jos tuollainen tulisi miniäksi eikä ymmärtäisi kunnioittaa viisaampiaan. Hävettäisi jos oma lapsi olisi erehtynyt noin pahasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulenpa, että aloittajalla on kenties nk. kallis maku ja miehen äiti on huolissaan tästä. Pelkää, että poika on maksumiehenä yli varojensa. Tästä syystä ehdotellut edullisempia vaihtoehtoja. Neuvoni aloittajalle on, että älä koskaan, ikinä pakota puolisoasi valitsemaan äitinsä ja sinun välillä. Miehen onneen kuuluu hyvä suhde molempiin naisiin. Anna pojan tavata äitiään, älä kysele, mistä keskusteltiin, äläkä kaiva negatiivisia asioita miehesi äidistä. Miehesi äiti on kasvattanut sinulle ihana, rakkaan miehen ja antanut hänelle elämän. Käsitä, missä suhteessa asiat ovat toisiinsa tässä elämässä! Kun tämän ymmärrät, että miehesi äiti on osa miehesi elämänhistoriaa ja lapsillasi on oikeus isoäitiin, vihasi ja epäkypsä vastuksesi vähenee ja voit itse paremmin.
Asutte siis jossain yhteistaloudessa? Yliopistokaupungissa , jos ei sen pojankaan ole tarvinnut lähteä muualle suomeen opiskelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulenpa, että aloittajalla on kenties nk. kallis maku ja miehen äiti on huolissaan tästä. Pelkää, että poika on maksumiehenä yli varojensa. Tästä syystä ehdotellut edullisempia vaihtoehtoja. Neuvoni aloittajalle on, että älä koskaan, ikinä pakota puolisoasi valitsemaan äitinsä ja sinun välillä. Miehen onneen kuuluu hyvä suhde molempiin naisiin. Anna pojan tavata äitiään, älä kysele, mistä keskusteltiin, äläkä kaiva negatiivisia asioita miehesi äidistä. Miehesi äiti on kasvattanut sinulle ihana, rakkaan miehen ja antanut hänelle elämän. Käsitä, missä suhteessa asiat ovat toisiinsa tässä elämässä! Kun tämän ymmärrät, että miehesi äiti on osa miehesi elämänhistoriaa ja lapsillasi on oikeus isoäitiin, vihasi ja epäkypsä vastuksesi vähenee ja voit itse paremmin.
Eli tämä anoppi siis asui teidän kanssanne. Oma vikanne kun suostuitte siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitienpäivä tulee. Muistakaa kotiraivo aloittaa jo, et sitä sun p...a äitiäs ainakaan muista mitenkään , rahaa mihinkään pelargoniaan. Muista että mennään minun vanhempieni ja minun mummoni kanssa syömään seurahuoneelle. Sivistyneessä seurassa.
Mä en muista äitienpäivänä anoppiani. Mies hankkii kukan ja toimittaa sen äidilleen. Mihin siinä minua tarvitaan?
Lisään vielä, että mieheni ei ole kertaakaan muistanut äitiäni äitienpäivänä. Mä hoidan sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulenpa, että aloittajalla on kenties nk. kallis maku ja miehen äiti on huolissaan tästä. Pelkää, että poika on maksumiehenä yli varojensa. Tästä syystä ehdotellut edullisempia vaihtoehtoja. Neuvoni aloittajalle on, että älä koskaan, ikinä pakota puolisoasi valitsemaan äitinsä ja sinun välillä. Miehen onneen kuuluu hyvä suhde molempiin naisiin. Anna pojan tavata äitiään, älä kysele, mistä keskusteltiin, äläkä kaiva negatiivisia asioita miehesi äidistä. Miehesi äiti on kasvattanut sinulle ihana, rakkaan miehen ja antanut hänelle elämän. Käsitä, missä suhteessa asiat ovat toisiinsa tässä elämässä! Kun tämän ymmärrät, että miehesi äiti on osa miehesi elämänhistoriaa ja lapsillasi on oikeus isoäitiin, vihasi ja epäkypsä vastukse
Mun anoppi asuo neljän tunnin päässä. Ei se estänyt häntä sekaanutumasta kaikkeen, eyntäämästä meille aamulla ennen seiskaa verhojen kanssa ja lähettämästä pitkiä sekavia paimenkirjeitä. Paras oli sitten se kun hän alkoi paibostaa meitä liittymään kirkkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimot suhtautuu näköjään miehiinsä kuin lapsiinsa , koulien ja opettaen pitäen itseään elämäntaidon mestareina, valita kenen kanssa mies saa puhua ja ketä tavata samaan tapaan kuin lastensa leikkikavereita.
Tänne vauvalle ei kirjoita tasavertaisessa avioliitossa elävät miniät vaan miehiänsä alistavat päällepäsmärit.
Hyvää harjoitusta sitä anoppiutta varten ja omia aikuisia lapsiaan.
Olet kännissä. Mitään tuollaista ei täällä lue.
No sehän noissa teksteissä, luetun ymmärtäminen, hei! On vaatinut työtä että mies irtaantui äidistään, joku kirjoitti. Toinen hyppinyt tasajalkaa, joko minä tai sukuasi tapaa, valitse.
Senmosta aikuisten fiksua tasa-arvoista liittoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimot suhtautuu näköjään miehiinsä kuin lapsiinsa , koulien ja opettaen pitäen itseään elämäntaidon mestareina, valita kenen kanssa mies saa puhua ja ketä tavata samaan tapaan kuin lastensa leikkikavereita.
Tänne vauvalle ei kirjoita tasavertaisessa avioliitossa elävät miniät vaan miehiänsä alistavat päällepäsmärit.
Hyvää harjoitusta sitä anoppiutta varten ja omia aikuisia lapsiaan.
Olet kännissä. Mitään tuollaista ei täällä lue.
No sehän noissa teksteissä, luetun ymmärtäminen, hei! On vaatinut työtä että mies irtaantui äidistään, joku kirjoitti. Toinen hyppinyt tasajalkaa, joko minä tai sukuasi tapaa, valitse.
Senmosta aikuisten fiksua tasa-arvoista liittoa 
Miehen KUULUU irtaantua lapsuudenperheestään kun hän perustaa oman perheen.
Normaalit äidit ymmärtävät tämän ja tukevat prosessia koska se on sen oman pojan ja lapsenlasten etu.
Ja sitten on nämä takertujat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulenpa, että aloittajalla on kenties nk. kallis maku ja miehen äiti on huolissaan tästä. Pelkää, että poika on maksumiehenä yli varojensa. Tästä syystä ehdotellut edullisempia vaihtoehtoja. Neuvoni aloittajalle on, että älä koskaan, ikinä pakota puolisoasi valitsemaan äitinsä ja sinun välillä. Miehen onneen kuuluu hyvä suhde molempiin naisiin. Anna pojan tavata äitiään, älä kysele, mistä keskusteltiin, äläkä kaiva negatiivisia asioita miehesi äidistä. Miehesi äiti on kasvattanut sinulle ihana, rakkaan miehen ja antanut hänelle elämän. Käsitä, missä suhteessa asiat ovat toisiinsa tässä elämässä! Kun tämän ymmärrät, että miehesi äiti on osa miehesi elämänhistoriaa ja lapsillasi
Että jaksatte puhua puppua. Mummu lähti yöllä kahden jälkeen ajamaan teille. Missä on se aikuisuus jos lapsellisia kirjoittaa. Ei aikuisia pskoteta kirkkoon eikä kirkosta pois, aikuinen ohittaa tuollaiset puheet ja tekee niinko tahtoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimot suhtautuu näköjään miehiinsä kuin lapsiinsa , koulien ja opettaen pitäen itseään elämäntaidon mestareina, valita kenen kanssa mies saa puhua ja ketä tavata samaan tapaan kuin lastensa leikkikavereita.
Tänne vauvalle ei kirjoita tasavertaisessa avioliitossa elävät miniät vaan miehiänsä alistavat päällepäsmärit.
Hyvää harjoitusta sitä anoppiutta varten ja omia aikuisia lapsiaan.
Olet kännissä. Mitään tuollaista ei täällä lue.
No sehän noissa teksteissä, luetun ymmärtäminen, hei! On vaatinut työtä että mies irtaantui äidistään, joku kirjoitti. Toinen hyppinyt tasajalkaa, joko minä tai sukuasi tapaa, valitse.
Meillä ovat pojat irtaantuneet ylioppilaaksi tultuaan armeiijassa ja opiskelukaupungeissaan ennen avioitumista jo.
Mutta eikö se koske se aikuistuminen myös naisia? Naisten äiti on se tärkeä voima tyttären arjessa, täältä luin perheneuvojan tms esittämän mielipiteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimot suhtautuu näköjään miehiinsä kuin lapsiinsa , koulien ja opettaen pitäen itseään elämäntaidon mestareina, valita kenen kanssa mies saa puhua ja ketä tavata samaan tapaan kuin lastensa leikkikavereita.
Tänne vauvalle ei kirjoita tasavertaisessa avioliitossa elävät miniät vaan miehiänsä alistavat päällepäsmärit.
Hyvää harjoitusta sitä anoppiutta varten ja omia aikuisia lapsiaan.
Olet kännissä. Mitään tuollaista ei täällä lue.
No sehän noissa teksteissä, luetun ymmärtäminen, hei! On vaatinut työtä että mies irtaantui äidistään, joku kirjoitti. Toinen hyppinyt tasajalkaa,&nbs
Tietenkin kodkee myös naisia. Voihan se miehen äitikin tukea ja olla voimavara pojalleen. Niinhän minäkin juuri kirjoitin että tervepäinen äiti tukee poikaansa
Sen sijaan että kuormittaa ja tukahduttaa kuten esimerkiksi ap:n anoppi tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitienpäivä tulee. Muistakaa kotiraivo aloittaa jo, et sitä sun p...a äitiäs ainakaan muista mitenkään , rahaa mihinkään pelargoniaan. Muista että mennään minun vanhempieni ja minun mummoni kanssa syömään seurahuoneelle. Sivistyneessä seurassa.
Mä en muista äitienpäivänä anoppiani. Mies hankkii kukan ja toimittaa sen äidilleen. Mihin siinä minua tarvitaan?
Kieltää miestä laittamasta rahaa semmoiseen tuhlaamiseen ja pistäytymiseen, sinähän olet päivän tähti, ei mikään anoppi. Mies ruotuun nyt jo viikkoa ennen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkojan se nyt asiallista suuttua jos anoppi sanoo mielipiteitään tai ehkä tarjoo vanhoja verhojaan. Voihan ihan asiallisesti keskustella eri tavaroiden merkeistä ja omista vaatimuksistaan tuotteiden kohdalla menemättä anopin silmille.
En ole koskaan käynyt poikani kotona, en ikinä ostanut heille mitään. Miniä jo varsin alussa sanoi että hänellä on vaativa maku, ei kannata rahoja tuhlata. Toki mielelläni ostaisin kauniita lastenvaatteita tai leluja mutta uskon puhetta. Kerran sain muikkarin kun kysäisin viestin lopuksi milloin tulette käymään. Edellisestä tapaamisesta noin vuosi, tiuskaisu viestissä, älä kysele, tullaan joskus .
Niinpä yhteydet tekstiviesteissä, rahalla muistan synttärit.
Onko sinulla tapana useinkin viisastella asioista, joista sinulla ei ole kokemusta eikä tietoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkojan se nyt asiallista suuttua jos anoppi sanoo mielipiteitään tai ehkä tarjoo vanhoja verhojaan. Voihan ihan asiallisesti keskustella eri tavaroiden merkeistä ja omista vaatimuksistaan tuotteiden kohdalla menemättä anopin silmille.
En ole koskaan käynyt poikani kotona, en ikinä ostanut heille mitään. Miniä jo varsin alussa sanoi että hänellä on vaativa maku, ei kannata rahoja tuhlata. Toki mielelläni ostaisin kauniita lastenvaatteita tai leluja mutta uskon puhetta. Kerran sain muikkarin kun kysäisin viestin lopuksi milloin tulette käymään. Edellisestä tapaamisesta noin vuosi, tiuskaisu viestissä, älä kysele, tullaan joskus .
Niinpä yhteydet tekstiviesteissä, rahalla muistan synttärit. Näin on sitten hyvä, en tyrkytä itseäni.
En ole aloittaja, mutta joku fiksaatio sitä ilmeisesti iskee tietyillä naissukulaisilla juuri lapsiperheen verhoihin, outoa kyllä. Meillä ei ole ollut pahemmin verhoja, kaihtimia kyllä ja kivan valoisat, avarat on olleet kaikki talot, missä asuttu. Esikoisen ollessa pieni oli kauhea sekoilu, että kyllp nyt tarvitaan VERHOT, täällä varastossa olisi lastenhuoneen VERHOJA, lukuisia verhoja, teille! Jotenkin se suostuttiin hyväksymään, että niitä ei haluttu, mutta oli haastavaa. Samoin kyllä parikuisen olisi pitänyt syödä perunaa ja porkkanaa!
Tsempit ap:lle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkojan se nyt asiallista suuttua jos anoppi sanoo mielipiteitään tai ehkä tarjoo vanhoja verhojaan. Voihan ihan asiallisesti keskustella eri tavaroiden merkeistä ja omista vaatimuksistaan tuotteiden kohdalla menemättä anopin silmille.
En ole koskaan käynyt poikani kotona, en ikinä ostanut heille mitään. Miniä jo varsin alussa sanoi että hänellä on vaativa maku, ei kannata rahoja tuhlata. Toki mielelläni ostaisin kauniita lastenvaatteita tai leluja mutta uskon puhetta. Kerran sain muikkarin kun kysäisin viestin lopuksi milloin tulette käymään. Edellisestä tapaamisesta noin vuosi, tiuskaisu viestissä, älä kysele, tullaan joskus .
Niinpä yhteydet tekstiviesteis
Kait minulla kahden miniän äitinä on kokemusta anoppi/miniä-suhteesta? Ja oli pari koeminiääkin ennen näitä 15-20 vuotta nyt miniöinä olleita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkojan se nyt asiallista suuttua jos anoppi sanoo mielipiteitään tai ehkä tarjoo vanhoja verhojaan. Voihan ihan asiallisesti keskustella eri tavaroiden merkeistä ja omista vaatimuksistaan tuotteiden kohdalla menemättä anopin silmille.
En ole koskaan käynyt poikani kotona, en ikinä ostanut heille mitään. Miniä jo varsin alussa sanoi että hänellä on vaativa maku, ei kannata rahoja tuhlata. Toki mielelläni ostaisin kauniita lastenvaatteita tai leluja mutta uskon puhetta. Kerran sain muikkarin kun kysäisin viestin lopuksi milloin tulette käymään. Edellisestä tapaamisesta noin vuosi, tiuskaisu viestissä, älä kysele, tullaa
Tuli kirj.virhe. kahden miniän anoppina
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkojan se nyt asiallista suuttua jos anoppi sanoo mielipiteitään tai ehkä tarjoo vanhoja verhojaan. Voihan ihan asiallisesti keskustella eri tavaroiden merkeistä ja omista vaatimuksistaan tuotteiden kohdalla menemättä anopin silmille.
En ole koskaan käynyt poikani kotona, en ikinä ostanut heille mitään. Miniä jo varsin alussa sanoi että hänellä on vaativa maku, ei kannata rahoja tuhlata. Toki mielelläni ostaisin kauniita lastenvaatteita tai leluja mutta uskon puhetta. Kerran sain muikkarin kun kysäisin viestin lopuksi milloin tulette käymään. Edellisestä tapaamisesta noin vuosi, tiuskaisu viestissä, älä kysele, tullaa
MIKSI sinä sen mikiän kanssa tekstailet? Onhan sulla siellä omakin lapsi.
Alue: Aihe vapaa
Juuri näin!
Kehittymässä seuraava polvi alistettuja appiukkoja ja päsmääviä anoppeja.