Neuvokaa anoppi-ongelmassa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän miniä on perusluonteeltaan ilkeä kun ilkeilee, ivaa ja nauraa meille koko perheelle jatkuvasti. Oma perheensä on kaikessa etusijalla ja muka niin erikoinen vaikka toisin onkin. Mieheni ei voi sietää miniäämme joka on niin epämiellyttävä, epäystävällinen ja kohelo tekemisisään, hajottaa melkein kaikki mihin koskee, ei osaa oikein mitään, ei ole oma-aloitteinen eikä ahkera, koulumenestyskin korkeintaan keskivertoa. Mutta se suuri luulo itsestään, erityisyydestään ja vaatimustaso on korkeella ilman aihetta.

Miniän kuuluukin asettaa oma perheensä etusijalle. Se on vanhemman tehtävä.

 

Ikäv

Mä päätän monista asioista lasteni puolesta. Tätä kutsutaan vanhemmuudeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulenpa, että aloittajalla on kenties nk. kallis maku ja miehen äiti on huolissaan tästä. Pelkää, että poika on maksumiehenä yli varojensa. Tästä syystä ehdotellut edullisempia vaihtoehtoja. Neuvoni aloittajalle on, että älä koskaan, ikinä pakota puolisoasi valitsemaan äitinsä ja sinun välillä. Miehen onneen kuuluu hyvä suhde molempiin naisiin. Anna pojan tavata äitiään, älä kysele, mistä keskusteltiin, äläkä kaiva negatiivisia asioita miehesi äidistä. Miehesi äiti on kasvattanut sinulle ihana, rakkaan miehen ja antanut hänelle elämän. Käsitä, missä suhteessa asiat ovat toisiinsa tässä elämässä! Kun tämän ymmärrät, että miehesi äiti on osa miehesi elämänhistoriaa ja lapsillasi on oikeus isoäitiin, vihasi ja epäkypsä vastuksesi vähenee ja voit itse paremmin. 

Mä pistin mieheni valitsemaan. Hän valitsi perheensä. Siis minut ja lapsensa. Minkään

Mies parka kyllästyy komentelijaan ja alkaa katsella mielekkäämpää naista itselleen. Enkä ihmettele.

Tuon täytyy olla jossain maaseudun ytimessä missä pidetään auton ovet lukitsematta jotta anoppi pääsee turvaistuimia asentamaan.   Täällä sentään useimmalla etenkin paremmissa autoissa hälyttimetkin.  Parkkipaikalla punaiset valot yöllä vilkkuu autojen ikkunoitten läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko kysynyt anopilta miksi hän haluaisi päättää teidän asioistanne? Mikä syy siis hänellä on?

En. Ei minun mielestä minun tarvitse alkaa häneltä tuollaisia kysymään, hänen syillä ei ole niin väliä, koska ei ne syyt oikeuta asiaa mitenkään oli ne mitä vain. Minusta riittää, että olen ystävällisesti mutta suoraan todennut, että hän ei voi meidän asioista päättää. Ap

Olet siis sanonut anopillesi, että sinä et voi meidän asioistamme päättää? Ja sitten vielä ihmettelet, että toinen on pahoittanut mielensä,

On tietysti selvää, että valintasi asioissa ovat hyvät ja perustellut, ja olet niissä varmasti oikeassa. Mutta eikö se riitä, että sanoo, miksi jokin asia ei käy. Perustelusi kyllä puhuu puolestaan. Tuo sinä et voi meidän asioistamme päättää on turhan ilkeä, kun

            Kommentteja lukiessa tuli nopeasti tunne, että tässä voi olla kyse ihmisestä, joka menee läpi elämän kyynärpäätaktiikalla piittaamatta toisten mielipiteistä. Jos ketjussa kerrotut asiat ovat totta, niin luultavasti ystävällinen keskustelu ei korjaa asioita. Olen pari kertaa elämässä törmännyt sellaiseen ihmiseen. Joka paikassa julistetaan omaa kantaa joka asiasta ja vyörytään eteenpäin kuin tsunami. Ei kuunnella ketään, ei oteta huomioon kenenkään muun mielipidettä, ei pysähdytä pohtimaan mikä on sopivaa ja mikä ei. Silloin on lähes mahdotonta selvittää asioita puhumalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän miniä on perusluonteeltaan ilkeä kun ilkeilee, ivaa ja nauraa meille koko perheelle jatkuvasti. Oma perheensä on kaikessa etusijalla ja muka niin erikoinen vaikka toisin onkin. Mieheni ei voi sietää miniäämme joka on niin epämiellyttävä, epäystävällinen ja kohelo tekemisisään, hajottaa melkein kaikki mihin koskee, ei osaa oikein mitään, ei ole oma-aloitteinen eikä ahkera, koulumenestyskin korkeintaan keskivertoa. Mutta se suuri luulo itsestään, erityisyydestään ja vaatimustaso on korkeella ilman aihetta.

Miniän kuuluukin asettaa oma perheensä etusijalle. Se on vanhemman tehtävä.

Mulla on valta mä köykytän muita...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulenpa, että aloittajalla on kenties nk. kallis maku ja miehen äiti on huolissaan tästä. Pelkää, että poika on maksumiehenä yli varojensa. Tästä syystä ehdotellut edullisempia vaihtoehtoja. Neuvoni aloittajalle on, että älä koskaan, ikinä pakota puolisoasi valitsemaan äitinsä ja sinun välillä. Miehen onneen kuuluu hyvä suhde molempiin naisiin. Anna pojan tavata äitiään, älä kysele, mistä keskusteltiin, äläkä kaiva negatiivisia asioita miehesi äidistä. Miehesi äiti on kasvattanut sinulle ihana, rakkaan miehen ja antanut hänelle elämän. Käsitä, missä suhteessa asiat ovat toisiinsa tässä elämässä! Kun tämän ymmärrät, että miehesi äiti on osa miehesi elämänhistoriaa ja lapsillasi on oikeus isoäitiin, vihasi ja epäkypsä vastuksesi vähenee ja voit itse paremmin. 

Mä pistin mieheni valitsemaan. Hän v

Juurihan se pääsi sitä komentelijastaan eroon. 

Olisko omassa asenteessasi vikaa?

Vierailija kirjoitti:

Miten vaimon äiti onkin aina mukava mutta miehen ei?

Ne, joilla on mukava anoppi ja hyvät välit, eivät yleensä puhu siitä keskustelupalstoilla.

Ei ole ihme että nykyajan parisuhteet ja perheet on lyhytkestoisia, kuka haluaisi elää jonkun hirviön kanssa elämänsä kun parempiakin on tarjolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulenpa, että aloittajalla on kenties nk. kallis maku ja miehen äiti on huolissaan tästä. Pelkää, että poika on maksumiehenä yli varojensa. Tästä syystä ehdotellut edullisempia vaihtoehtoja. Neuvoni aloittajalle on, että älä koskaan, ikinä pakota puolisoasi valitsemaan äitinsä ja sinun välillä. Miehen onneen kuuluu hyvä suhde molempiin naisiin. Anna pojan tavata äitiään, älä kysele, mistä keskusteltiin, äläkä kaiva negatiivisia asioita miehesi äidistä. Miehesi äiti on kasvattanut sinulle ihana, rakkaan miehen ja antanut hänelle elämän. Käsitä, missä suhteessa asiat ovat toisiinsa tässä elämässä! Kun tämän ymmärrät, että miehesi äiti on osa miehesi elämänhistoriaa ja lapsillasi on oikeus isoäitiin, vihasi ja epäkypsä vastuksesi vähenee ja voit itse paremmin. 

Mä pistin mieheni valitsemaan. Hän v

Asioista keskusteltiin kyllä ennen kuin esitin miehelle valintapakon. Vaihtoehtona oli ero. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ihme että nykyajan parisuhteet ja perheet on lyhytkestoisia, kuka haluaisi elää jonkun hirviön kanssa elämänsä kun parempiakin on tarjolla.

Jos mun emäntä alkais karsastaa perhettäni ja korottaa omiaan joitain mettäläisiä, olisi ero sillä selvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ihme että nykyajan parisuhteet ja perheet on lyhytkestoisia, kuka haluaisi elää jonkun hirviön kanssa elämänsä kun parempiakin on tarjolla.

 

Jos mun emäntä alkais karsastaa perhettäni ja korottaa omiaan joitain mettäläisiä, olisi ero sillä selvä.

Jos äiti hylkää lapsensa se lienee aika hyvä eron peruste.

Ei vaan liity ketjuun mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulenpa, että aloittajalla on kenties nk. kallis maku ja miehen äiti on huolissaan tästä. Pelkää, että poika on maksumiehenä yli varojensa. Tästä syystä ehdotellut edullisempia vaihtoehtoja. Neuvoni aloittajalle on, että älä koskaan, ikinä pakota puolisoasi valitsemaan äitinsä ja sinun välillä. Miehen onneen kuuluu hyvä suhde molempiin naisiin. Anna pojan tavata äitiään, älä kysele, mistä keskusteltiin, äläkä kaiva negatiivisia asioita miehesi äidistä. Miehesi äiti on kasvattanut sinulle ihana, rakkaan miehen ja antanut hänelle elämän. Käsitä, missä suhteessa asiat ovat toisiinsa tässä elämässä! Kun tämän ymmärrät, että miehesi äiti on osa miehesi elämänhistoriaa ja lapsillasi on oikeus isoäitiin, vihasi ja epäkypsä vastuksesi vähenee ja voit itse paremmin. 

Hyvä että mies pitää sukunsa, sieltähän kaikki on alkanutkin, ei suurta osaa itsestään kuulu repiä irti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Annat olla, ja mies käy lasten kanssa kylässä äidillään. Tuskin se niitä lapsia oven taakse jättää, jos mies menee niiden kanssa äitiään tapaamaan.

Tiedän, että anoppini puhuu muille sukulaisilleen, että minä olen kamala miniä enkä kelpuuta häntä meidän elämään. (Eli antaa täysin väärän kuvan asioista muille, haukkuu minua selkäni takana eikä kerro omasta osuudestaan tilanteeseen mitään). Voin kai minä antaa tilanteen olla, mutta kyllähän tämä ikävältä tuntuu. Ap

Kuulostaa ihan normaalilta anopilta. Anna paskan olla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän miniä on perusluonteeltaan ilkeä kun ilkeilee, ivaa ja nauraa meille koko perheelle jatkuvasti. Oma perheensä on kaikessa etusijalla ja muka niin erikoinen vaikka toisin onkin. Mieheni ei voi sietää miniäämme joka on niin epämiellyttävä, epäystävällinen ja kohelo tekemisisään, hajottaa melkein kaikki mihin koskee, ei osaa oikein mitään, ei ole oma-aloitteinen eikä ahkera, koulumenestyskin korkeintaan keskivertoa. Mutta se suuri luulo itsestään, erityisyydestään ja vaatimustaso on korkeella ilman aihetta.

Miniän kuuluukin asettaa oma perheensä etusijalle. Se on vanhemman tehtävä.

Muista lopettaa kun  he täyttävät 18.

Vierailija kirjoitti:

Ei hyvänen aika taas.  En jaksanut lukea edes noita viestejä kaikilta sivuilta, kun tietää mitä siellä kirjoittaa nämä miniät, jotka anoppejaan vihaa.

Mutta siis en usko pätkääkään siihen, että anoppi on tullut ja vaan mitään kysymättä ja sanomatta alkanut ripustaa verhojaan ap:n ikkunaan.  Ei pidä paikkaansa.

Oliko ne ikkunat siis ilman verhoja?  Jos ei, niin anopin on täytynyt kiskoa ensin ne entiset verhot pois.  Eikö jo siinä vaiheessa ole ap älähtänyt?

Ja KUKAAN, jolle on syntynyt lapsi v. 1976, ei ole alkanut syöttää vauvalle leipää kun tämä on ollut kaksi kk vanha.  Voin kuvitella, että joku ikivanha ihminen olisi näin saattanut tehdä, tosin menneinä vuosina, kun oli vielä elossa vanhoja, jotka on eläneet jotain hiton nälkävuosia tai muuten puutteen aikoja.  Silloin on vauvoillekin syötetty kaikenlaista putua ja puppua muun puutteessa.  Mutta ei kyllä enää nykyaikana,

Olen yksin asuva ihminen ja asun kerrostalossa. Täällä on parin viimeisen vuoden ajan ollut jäteastiat aina täynnä. Tällä hetkellä eteisessäni on iso muovikassi täynnä paperinkeräykseen meneviä lehtiä. Se jäteastia on ollut täynnä pitkän aikaa. Pahvinkeräykseen on vaikeaa saada mahtumaan mitään, koska ihmiset tilaavat nykyään ruokaa netin kautta ja isot pahvilaatikot ovat todellinen riesa. Plus kaikki muu, mitä tilataan netistä. Hyvällä onnella ehdin viedä  muutaman pienen pahvipakkauksen (litteänä tai palasiksi leikeltynä) sinne heti, kun se on tyhjennetty. Myöhemmin on turha yrittää. Maaseudulla kuuluu keräyspaikoissa olevan täyttä ja onhan uutisissa esitelty keräyspaikkojen viereen kasautuneita valtavia jätemääriä.  Uskon täysin väitteen, että turhasta roinasta on vaikeaa päästä eroon.

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan tämän miestyypin. Haluaa välttää konflikteja ja vetäytyy, jolloin koko perhettä koskevista asioista tuleekin anopin ja miniän välinen riita jos kärsivät kaikki, myös lapset.

Mä asun tuollaisen miehen kanssa. Paljon on tarvittu tukea ja terapiaakin, että on äidilleen oppinut sanomaan ei. Kun on kehdosta asti koulutettu vaalimaan äitinsä mielihyvää, niin vaikea siitä on pois oppia. Ja tämä vuosituhannen paras äiti antaa kyllä reippaasti kuulua, jos asiat eivät mene hänen suunnitelmiensa mukaan.

Jostain syystä välit on etäiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miniöistä tulee anoppeja.  He sitten laatutietoisuuttansa ja estetiikkansa ja kakkujansa tuputtavat poikiensa morsiamille.  

Siihenhän ei ole mitään pakkoa. Sellainen miniä joka on pitänyt rajat anopilleen harvemmin niin tekee koska hän ei ole katkera.

Minun anoppini jauhoi miten hänellä on oikeus olla minulle hirveä koska hänelläkin oli hirveä anoppi.

Jonkun pitää uskaltaa katkaista kierre.

 

 

 

Oikeestiko meinaat ettei laatutietoinen tuleva  anoppi sit opeta miniätään jos saa jonkun Tokmannilla kävijän tai kamala,  ihan kierrätystä kannattavan ja kirppareilka käyvän?

Mistä sinä puhut????

Ap:stä tulee ehkä anoppi tulevaisuudessa ja hän tyrkyttää omalle miniälleen tai vävylleen korkealaatuisia tavaroita, joita itse arvostaa. Mutta oman lapsen puoliso onkin ehkä sitä tyyppiä, joka käy Tokmannilla tai ostaa tavaroita käytettynä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan tämän miestyypin. Haluaa välttää konflikteja ja vetäytyy, jolloin koko perhettä koskevista asioista tuleekin anopin ja miniän välinen riita jos kärsivät kaikki, myös lapset.

Mä asun tuollaisen miehen kanssa. Paljon on tarvittu tukea ja terapiaakin, että on äidilleen oppinut sanomaan ei. Kun on kehdosta asti koulutettu vaalimaan äitinsä mielihyvää, niin vaikea siitä on pois oppia. Ja tämä vuosituhannen paras äiti antaa kyllä reippaasti kuulua, jos asiat eivät mene hänen suunnitelmiensa mukaan.

Jostain syystä välit on etäiset.

Samaan huusholliin ei sovi kahta mummoa kun siellä vaimon äiti on päällepäsmärinä verhoja laittamassa ja hyacinthin tapaan kalliita astioita jne.      Hyvä niin.  Aloittajan anoppi on vetäytynyt omaan rauhaansa kuten viisas ihminen tekee 

Vierailija kirjoitti:

Minun äitini tunki meille mukanaan vanhat verhot ja alkoi ripustamaan niitä ikkunaan. Meillä ei ollut siinä keittiön ikkunassa verhoja kun ei haluttu laittaa, mutta verhokisko siinä oli talon rakennuttaja laittanut valmiiksi. Äitini oli kuulemma säästänyt niitä 20 vuotta minun keittiötä varten eikä millään suostunut ymmärtämään etten niitä halua. Ei tosin suuttunutkaan kun työnsin ne hänen mukaansa takaisin. Mutta ei tämä verhojuttu mitään urbaania legendaa ole. Verhot tuntuu olevan tietyn sukupolven naisille (anopit, omat äidit) lähes pakkomielle.

 

Voi taivas!  20 vuotta vanhat.