Isäni kuoli eilen

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tunnu missään, mutta halusit kuitenkin avautua asiasta. Hieman ristiriitaista.

Voihan juuri se, ettei tunnu miltään, hämmästyttää itseäänkin.



AP:lle: Otan osaa. Mä tässä elän päivä kerrallaan ja odottelen, milloin mun äitini kuolee. On jo saattohoidossa kotona. Ymmärrän hyvin, mitä tarkoitit. Mäkin olen käsitellyt asian ja tehnyt surutyöni jo ajat sitten. Miettinyt välillä itsekin, mahtaako musta tuntua yhtään miltään sitten, kun äidin h-hetki koittaa. 

Voi, miten surullista. Miten äitisi on tuohon tilanteeseen joutunut, kun jotain vuosi sitten vielä asui jopa ilman kotiapua. Sinä vain menit apuun  jos karkasi.

Mulla on isä hyvin iäkäs ja hänellä on ilmeisesti sydämen vajaatoimintaa. Nesteenpoistolääkkeet käytössä. Lääkäri ei puhunut hänen tilanteestaan kovinkaan toiveikkaasti.

Mulla on se ongelma, että en osaa orientoitua tähän ollenkaan. Järki kertoo muuta, mutta tunteet ei suostu uskomaan, että hän kuolee milloinkaan. Varmaan sitten romahdan. Olen hänellä apuna, joten kyllä pystyn seuraamaan tilannetta. Ehkä, jos kävisin harvemmin, tajuaisin paremmin. 

Ja vielä aloittajalle: ehkä olet vasta alkushokissa. 

Mun tuttava sanoi myös, että ei käsitä isänsä kuolleen. (Kuoli yhtäkkiä) Pelkäsi reaktiotaan, kun tajuaa, että se on kuollut. Kuolemasta oli tuolloin kuukausia.

Vuosien päästä tavattiin taas. Kysyin, miten kävi. Sanoi, että ei tullut järkytystä, vaan tottui ajatukseen pikku hiljaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet palstalla? Eikö sinun pitäisi alkaa huolehtia velvollisuuksistasi?

Mistä velvollisuuksista?

No mitä nyt kuolemaan liittyy sellaisia pikkujuttuja kuin vaikkapa hautaaminen ja kuolinpesän tyhjennys.

Eipä sitä kuolintodistusta välttämättä ole joten ei se hautaaminen välttämättä edes vielä onnistu. Toisaalta ei siihen ihan kamalasti sikaa mene että soittaa hautaustoimistoon ja sopii kärjestelyistä. Kyllä sitä välillä ehtii tehdä muutakin vaikka sitten palstailla.

 

No eihän se hautaustoimisto todellakaan hoida kaikkea valmiiksi. Muistan kun äitini kuoli, niin asioita oli hoidettavan

Mun miehellä meni 2 viikkoa saikulla siten, että hoiti kaiken virka-ajan kuolemaan liittyviä asioita. 

Miten joku edes ehtii olemaan töissä. Ainakaan päivätöissä, kun onnvaltavasti virka-aikaan hoidettavia asioita. 

Aika harvoin kaikki läheiset tekee töitä virka-ajalla. Silloin vain ne tehtävät jaetaan siten että ne asiat jotka on hoidettava virka-aikana hoitaa joku jolla ei ole pakko olla töissä aina virka-aikaan. Tai käytetään sitten vaikka loma- tai muita vapaita. Sairauslomalle jäädään jos ei ole työkykyinen ei sen takia että virka-aikana pitäisi hoitaa asioita.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tunnu missään, mutta halusit kuitenkin avautua asiasta. Hieman ristiriitaista.

Voihan juuri se, ettei tunnu miltään, hämmästyttää itseäänkin.



AP:lle: Otan osaa. Mä tässä elän päivä kerrallaan ja odottelen, milloin mun äitini kuolee. On jo saattohoidossa kotona. Ymmärrän hyvin, mitä tarkoitit. Mäkin olen käsitellyt asian ja tehnyt surutyöni jo ajat sitten. Miettinyt välillä itsekin, mahtaako musta tuntua yhtään miltään sitten, kun äidin h-hetki koittaa. 

Voi, miten surullista. Miten äitisi on tuohon tilanteeseen joutunut, kun jotain vuosi sitten vielä asui jopa ilman kotiapua. Sinä vain menit apuun  jos karkasi.

Mulla on isä hyvin iäkäs ja hänellä on ilmeisesti sydämen vajaatoimintaa. Nesteenpoistolääkkeet käytössä. Lääkäri ei puhu

Äidin muistisairaus on viimeisen vuoden aikana pahentunut ihan merkittävästi ja koko tämän alkuvuoden oli enemmän laitoksissa kuin kotona. 4 kertaa oli jo päivystyksessäkin nesteytettävänä suonensisäisesti, kun ei syö eikä juo vaan kuivuu. Tuli viime torstaina taas kahden viikon sairaalareissulta kotiin ja nyt siellä on sitten sekä 3 kertaa päivässä kotihoito että myös tarvittaessa kotisairaalan palvelut 24/7. Enää ei toimiteta sairaalaan, vaikka kuivuukin. On jo ihan vuodepotilas ja vaipoissa. Hyvin vähän enää edes hereillä. Juuri mitään ei ole syönyt sen jälkeen, kun tuli sairaalasta kotiin. Välillä on voinut olla vuorokausikin, ettei ole juonutkaan mitään. Toissapäivänä sain äidin juomaan simaa desilitran verran ja sitä on nyt eilen mennyt pari desiä lisää. Lääkkeitään ei enää ota eikä edes yritetäkään antaa, kun nieleminen on jo vaikeaa. 



Ymmärrän hyvin, että sun on vaikea orientoitua asiaan. Mä olin koko viime vuoden huolissani lähinnä vain siitä, miten isä ja äiti siellä kotona pärjäävät. Eivätkä ne oikein pärjänneetkään, mutta kun mitään ulkopuolista apua eivät olisi halunneet sinne. Mutta tämän viimeisen sairaalareissun yhteydessä lääkäri oli puhunut isän kanssa ja saanut isän ymmärtämään, että äitiä ei tulla kotiuttamaan enää ollenkaan, jos isä ei suostu kotihoidon ja kotisairaalan palveluihin. Joten isä sitten lopulta suostui. Mulle tämä on pelkästään helpotus, koska mun ei tarvitse enää olla huolissani heidän pärjäämisestään. Olen tiennyt jo vuodenpäivät, että äidin lähtölaskenta on alkanut ja mulla on ollut vuosi aikaa sopeutua asiaan. Ja voin kyllä sanoa, että mitään pahaa sanottavaa mulla ei näistä kotihoidon ja kotisairaalan työntekijöistä ole. Vaikka ovatkin vastoin isän toiveita hyvinvointialueen työntekijöitä eikä yksityisen. Isä on hyväksynyt, että kotihoito tulee silloin, kun kotihoito ehtii, eikä täsmälleen sovittuna kellonaikana kuten yksityinen muutaman kerran kävi tämän vuoden puolella ennenkuin taas toimittivat äidin päivystykseen tiputukseen. Siellä ne nyt on kotonaan ja äiti saa toiveidensa mukaisesti vetää viimeisen henkäyksensä kotona omassa sängyssään. 

Pitkälti esim. lehtitilausten ja monien laskujen hoitokin onnistuu netissä eikä niitä ole pakko virka-aikana hoitaa. Todistukset mm. se kuolintodistus ja virkatodisukset on oltava toimitettuna. Virkatodistuksen saamisessa voi kestää jopa viikkoja.

Vierailija kirjoitti:

Pitkälti esim. lehtitilausten ja monien laskujen hoitokin onnistuu netissä eikä niitä ole pakko virka-aikana hoitaa. Todistukset mm. se kuolintodistus ja virkatodisukset on oltava toimitettuna. Virkatodistuksen saamisessa voi kestää jopa viikkoja.

Virkatodistuksen (sukuselvityksen) saaminen on nopeutunut huomattavasti siitä, mitä se oli pari vuotta sitten. Nykyisin sukuselvityksen saamiseen menee parista päivästä pariin viikkoon, jos kysymys on koko elämänsä Suomessa asuneesta vainajasta.

"Mun miehellä meni 2 viikkoa saikulla siten, että hoiti kaiken virka-ajan kuolemaan liittyviä asioita. 

Miten joku edes ehtii olemaan töissä. Ainakaan päivätöissä, kun onnvaltavasti virka-aikaan hoidettavia asioita."

Ilmeisesti kysymys oli poikkeuksellisen monimutkaisesta kuolinpesästä (esim. vainajalla yritys). Minun läheiseni kuoli viime syksynä, ja minä hoidin lähes kaiken asiaan liittyvän. Jos hautajaisiin osallistumista ei lasketa mukaan, niin asioiden hoitamiseen meni yhteensä alle kolmen työpäivän aika.

Vierailija kirjoitti:

"Mun miehellä meni 2 viikkoa saikulla siten, että hoiti kaiken virka-ajan kuolemaan liittyviä asioita. 

Pankkeihin piti mennä henkilökohtaisesti. Hautaustoimistokäyntiin meni puoli päivää. Seurakunnan asioihin meni aikaa, esim piti mennä katsomaan sopivia hautapaikkoja hautuumaalle. Virkatodistusten hommaamiseen monesta paikasta meni aikaa. Huomatkaa, että asiat ei hoidu missään heti, vaan jonottaessa tai lyhyenä soittoaikana. Hautajaisiin piti hankkia valokuvasta suurennos, miettiä ja tilata paikka ja kattaus. Kaikki lehtitilausten perumiset ym, ym. 

Ei ollut erityisen hankala kuolinpesä, vaan tavallinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkälti esim. lehtitilausten ja monien laskujen hoitokin onnistuu netissä eikä niitä ole pakko virka-aikana hoitaa. Todistukset mm. se kuolintodistus ja virkatodisukset on oltava toimitettuna. Virkatodistuksen saamisessa voi kestää jopa viikkoja.

Virkatodistuksen (sukuselvityksen) saaminen on nopeutunut huomattavasti siitä, mitä se oli pari vuotta sitten. Nykyisin sukuselvityksen saamiseen menee parista päivästä pariin viikkoon, jos kysymys on koko elämänsä Suomessa asuneesta vainajasta.

Ei se kovin paljon ole nopeutunut toki nykyisin siihen ei välttämättä mene kuukausia. Läheisen perunkirjoitus on huomenna, joten kyllä mun kokemukset asiasta on melko tuoreita.

Mihin tarvitaan kuolintodistusta? Olen parin vuoden sisään hoitanut kaksi kuolinpesää hautaamisesta perunkirjoitukseen ja  pesänjakoon enkä ole tarvinnut kuolintodistusta mihinkään.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tunnu missään, mutta halusit kuitenkin avautua asiasta. Hieman ristiriitaista.

Voihan juuri se, ettei tunnu miltään, hämmästyttää itseäänkin.



AP:lle: Otan osaa. Mä tässä elän päivä kerrallaan ja odottelen, milloin mun äitini kuolee. On jo saattohoidossa kotona. Ymmärrän hyvin, mitä tarkoitit. Mäkin olen käsitellyt asian ja tehnyt surutyöni jo ajat sitten. Miettinyt välillä itsekin, mahtaako musta tuntua yhtään miltään sitten, kun äidin h-hetki koittaa. 

Voi, miten surullista. Miten äitisi on tuohon tilanteeseen joutunut, kun jotain vuosi sitten vielä asui jopa ilman kotiapua. Sinä vain menit apuun  jos karkasi.

Mulla on isä hyvin iäkäs ja hänellä on ilmeisesti sydämen vajaatoimintaa. Nes

Kiitos vastauksestasi. Ikävää, kun äitisi muistisairaus eteni noin nopeasti. 

Hyvä, että saitte kotisairaalan käymään tarvittaessa myös. Ilmeisesti he voivat antaa nesteytystäkin tarvittaessa. Ymmärrän, että isääsi harmittaa kotihoito, joka tulee, milloin sattuu ja siellä on paljon eri ihmisiä. Äitisi parhaaksi se kuitenkin on. 

Varmaan sinulla, kuten myös minulla, on huoli siitä, miten jälkeen jäänyt kestää rakkaan puolison poismenon. Eli varmasti kaipaa paljon läheisten tukea. (Jota ainakin minun on vaikea antaa, jos romahdan itsekin.)

Vierailija kirjoitti:

Mihin tarvitaan kuolintodistusta? Olen parin vuoden sisään hoitanut kaksi kuolinpesää hautaamisesta perunkirjoitukseen ja  pesänjakoon enkä ole tarvinnut kuolintodistusta mihinkään.

Ensimmäisenä hautaamiseen ja hautauslupaa varten. Yleensä se toimitetaan sähköisenä eikä sitä välttämättä saa itselle ellei sitä pyydä. Ilman sitä ei oikeastaan kuitenkaan mitkään asiat etene.

Vierailija kirjoitti:

Mihin tarvitaan kuolintodistusta? Olen parin vuoden sisään hoitanut kaksi kuolinpesää hautaamisesta perunkirjoitukseen ja  pesänjakoon enkä ole tarvinnut kuolintodistusta mihinkään.

Hautausluvan saamiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mun miehellä meni 2 viikkoa saikulla siten, että hoiti kaiken virka-ajan kuolemaan liittyviä asioita. 

Pankkeihin piti mennä henkilökohtaisesti. Hautaustoimistokäyntiin meni puoli päivää. Seurakunnan asioihin meni aikaa, esim piti mennä katsomaan sopivia hautapaikkoja hautuumaalle. Virkatodistusten hommaamiseen monesta paikasta meni aikaa. Huomatkaa, että asiat ei hoidu missään heti, vaan jonottaessa tai lyhyenä soittoaikana. Hautajaisiin piti hankkia valokuvasta suurennos, miettiä ja tilata paikka ja kattaus. Kaikki lehtitilausten perumiset ym, ym. 

Ei ollut erityisen hankala kuolinpesä, vaan tavallinen. 

Ei minun tarvinnut mennä pankkiin henkilökohtaisesti muuten kuin perunkirjoitukseen (olin tilannut perunkirjoituksen tekemisen pankin lakimieheltä). Kaikki muu sukuselvityksen toimittamisesta laskujen maksamiseen hoitui verkkopankin välityksellä.

Virkatodistus (sukuselvitys)  tilataan nykyisin vain yhdestä paikasta (tai kahdesta, jos vainaja on osan elämästään kuulunut kirkkoon ja osan ei). Sitten menee monimutkaisemmaksi, jos vainaja on asunut välillä ulkomailla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mun miehellä meni 2 viikkoa saikulla siten, että hoiti kaiken virka-ajan kuolemaan liittyviä asioita. 

Pankkeihin piti mennä henkilökohtaisesti. Hautaustoimistokäyntiin meni puoli päivää. Seurakunnan asioihin meni aikaa, esim piti mennä katsomaan sopivia hautapaikkoja hautuumaalle. Virkatodistusten hommaamiseen monesta paikasta meni aikaa. Huomatkaa, että asiat ei hoidu missään heti, vaan jonottaessa tai lyhyenä soittoaikana. Hautajaisiin piti hankkia valokuvasta suurennos, miettiä ja tilata paikka ja kattaus. Kaikki lehtitilausten perumiset ym, ym. 

Ei ollut erityisen hankala kuolinpesä, vaan tavallinen. 

Edelleen vain pieni osa noista on pakko hoitaa virka-aikana. Tapaamisiakin voi hoitaa netissä ja ainakin niiden varaamista. Toki ne halutessaan voi jonottaa puhelimessakin. Mutta en ainakaan itse jaksa sitä surun keskellä kun asiat voi hoitaa helpomminkin. Onneksi niitä tehtäviä voi myös jakaa muille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mun miehellä meni 2 viikkoa saikulla siten, että hoiti kaiken virka-ajan kuolemaan liittyviä asioita. 

Pankkeihin piti mennä henkilökohtaisesti. Hautaustoimistokäyntiin meni puoli päivää. Seurakunnan asioihin meni aikaa, esim piti mennä katsomaan sopivia hautapaikkoja hautuumaalle. Virkatodistusten hommaamiseen monesta paikasta meni aikaa. Huomatkaa, että asiat ei hoidu missään heti, vaan jonottaessa tai lyhyenä soittoaikana. Hautajaisiin piti hankkia valokuvasta suurennos, miettiä ja tilata paikka ja kattaus. Kaikki lehtitilausten perumiset ym, ym. 

Ei ollut erityisen hankala kuolinpesä, vaan tavallinen. 

Ei minun tarvinnut mennä pankkiin henkilökohtaisesti muuten kuin perunkirjoitukseen (olin tilannut perunkirjoituksen tekemisen pankin lakimieheltä). Kaikki muu sukuselvityksen toimitta

Jos vainajalla ei ole verkkopankkia, niin kaikki laskut pitää mennä pankkiin maksamaan vainajan tililtä. (Ja eihän vainajalla ole ollut lupaa luovuttaa tunnuksiaan kellekään elinaikanaan.)

Ja kyllä alkuun pitää mennä pankkiin näyttämään henkilöllisyystodistus. 

Nro 32: "Kiitos vastauksestasi. Ikävää, kun äitisi muistisairaus eteni noin nopeasti. 

Hyvä, että saitte kotisairaalan käymään tarvittaessa myös. Ilmeisesti he voivat antaa nesteytystäkin tarvittaessa. Ymmärrän, että isääsi harmittaa kotihoito, joka tulee, milloin sattuu ja siellä on paljon eri ihmisiä. Äitisi parhaaksi se kuitenkin on. 

Varmaan sinulla, kuten myös minulla, on huoli siitä, miten jälkeen jäänyt kestää rakkaan puolison poismenon. Eli varmasti kaipaa paljon läheisten tukea. (Jota ainakin minun on vaikea antaa, jos romahdan itsekin.)"



Kotisairaala ei äidille aloita enää suonensisäistä nesteytystä. Äidille tarjotaan juotavaa, jos hän haluaa juoda. Vahvat kipulääkkeet kotisairaala toi sinne, jos äidille tulisi kipuja. Toistaiseksi äidillä ei ole ollut kipuja. 

Olen kans miettinyt isää sitten, kun äitiä ei enää ole. Mutta mä ajattelin nakittaa sen homman mun siskolleni. Mä olen ollut jo toista vuotta ihan uuvuksissa ädin ja isän tilanteen takia, joten seuraavaksi on mun siskoni vuoro :D Voin mä olla omalta osaltani isän tukena, mutta en yksin, kuten mä nyt olin yksin kaikesta vastuussa reilun vuoden ajan viime torstaihin asti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin tarvitaan kuolintodistusta? Olen parin vuoden sisään hoitanut kaksi kuolinpesää hautaamisesta perunkirjoitukseen ja  pesänjakoon enkä ole tarvinnut kuolintodistusta mihinkään.

Ensimmäisenä hautaamiseen ja hautauslupaa varten. Yleensä se toimitetaan sähköisenä eikä sitä välttämättä saa itselle ellei sitä pyydä. Ilman sitä ei oikeastaan kuitenkaan mitkään asiat etene.

Mutta ei minun ainakaan tarvinnut itse tehdä kuolintodistuksen tai hautausluvan kanssa yhtään mitään. En nyt muista, huolehtiko hautaustoimisto tästä puolesta vai menivätkö todistukset automaattisesti viranomaisilta seurakunnalle. Joka tapauksessa minulta ei mennyt kuolintodistukseen tai hautauslupaan liittyviin asioihin minuuttiakaan aikaa.

Omaisensa hautauksesta ja muista kuolemaan liittyvistä asioista viime syksynä huolehtinut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mun miehellä meni 2 viikkoa saikulla siten, että hoiti kaiken virka-ajan kuolemaan liittyviä asioita. 

Pankkeihin piti mennä henkilökohtaisesti. Hautaustoimistokäyntiin meni puoli päivää. Seurakunnan asioihin meni aikaa, esim piti mennä katsomaan sopivia hautapaikkoja hautuumaalle. Virkatodistusten hommaamiseen monesta paikasta meni aikaa. Huomatkaa, että asiat ei hoidu missään heti, vaan jonottaessa tai lyhyenä soittoaikana. Hautajaisiin piti hankkia valokuvasta suurennos, miettiä ja tilata paikka ja kattaus. Kaikki lehtitilausten perumiset ym, ym. 

Ei ollut erityisen hankala kuolinpesä, vaan tavallinen. 

Ei minun tarvinnut mennä pankkiin henkilökohtaisesti muuten kuin perunkirjoitukseen (olin tilannut perunkirjoituksen tekemisen pankin

Jos vainajalla ei ole verkkopankkia, niin kaikki laskut pitää mennä pankkiin maksamaan vainajan tililtä. (Ja eihän vainajalla ole ollut lupaa luovuttaa tunnuksiaan kellekään elinaikanaan.)

Ja kyllä alkuun pitää mennä pankkiin näyttämään henkilöllisyystodistus. 

EI tarvitse ainakaan Nordeassa. Vainajan laskut voi lähettää skannattuina suoraan omilla verkkopankkitunnuksillaan (ei siis vainajan) netin kautta. Tämä toimii myös silloin, vaikka itsellä olisi toisen pankin verkkotunnukset.