Hs: Iisalmelaisella naisella on 25-vuotiaana valmis elämä. Hän on ikäluokassaan harvinaisuus.

Entäpä sitten. Perhe voi hajota, voi tulla avioero, lapset voi menehtyä tai tulla vakavaa sairautta, duunit voi lähteä alta samoin asunto. Parilymppinen ehtii vielä kokea elämässään monet avioerot ja muutot.

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti tuollaiset perinteisiin ja tavallisiin asioihin tyytyväiset ihmiset voivat olla tosi onnellisia.

Nykymaailma on mahdollisuuksia täynnä, mutta silti moni juridisesti aikuinen on ihan hukassa itsensä kanssa. Individualismi ja yhä uudenlaiset elämäntyylit, identiteetit ja uravaihtoehdot trendaavat somessa, mutta silti ihmiset ovat moniongelmaisempia kuin koskaan ja kärsivät mielenterveysongelmista.

 

Tuo nainen on sen sijaan todennäköisesti sisäistänyt sen, mikä on edelleen valtavirralle ihmisistä hyvinvointia tuovaa: hänellä on ihmisiä ympärillään ja hän tekee työtä, jossa hän on hyödyksi muille ihmisille.

 

Niin hienolta kuin ihmisten elämät näyttävätkin nykyään, ei kovinkaan moni ole onnellinen  vaan kärsii vakavista mielenterveysongelmista ja etsii omaa identiteettiään terapiassa. Oikeasti siihen parempaan elämään olisi helpompi ja kevyempi tie. Mutta eihän se kovin tre

Olen samaa mieltä siitä, että oman identiteetin vatvominen ja miljoonat mahdollisuudet ja somen luomat "unelmat" eivät tee ihmisiä onnellisiksi.

Mutta minulla oli 23-vuotiaana ammatti, koira ja työssäkäyvä, kunnollinen puoliso, joka olisi halunnut perustaa perheen ja rakentaa talon sille pienelle paikkakunnalle, jossa asuinme. Vaikka tykkäsin miehestä ja ajattelin että minun pitäisi olla onnellinen, ajatus tulevaisuudesta lapsilauman äitinä keskellä ei-mitään tuntui kuristavalta kauhulta.

Oli oikeasti täysin mahdollista että olisin jäänyt siihen, kilttinä ja miellyttämisen haluisena purrut hammasta ja ajatellut että olen onnekas kun minulla on "kaikki" ja uskon että moni on myös tehnyt niin. 

Ei nuo mielestäni ole mitään ihmeempiä saavutuksia. Lainaa saa pankista jos vanhemmat on hoitaneet asiansa hyvin ja on pantattavaa jne. Itsekkin ostin omakotitalon 22 vuotiaana, vaimon kanssa olen ollut yhdessä 16 vuotiaasta. Ensimmäinen lapsi tuli kun olin 25. Vakiduunin sain paikallisesta tehtaasta kun olin 21v. Näin me täälä maalla asutaan onnellisesti. Olemme nyt onnellisia kolmekymppisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Itsellä oli terveys jo 20v siinä kunnossa että töihin ei pysty (urheiluvamma)... tasan ei mene nallekarkit

Löitkö siis pääsi? Siis että tuli kognitiiviselle puolelle urheiluvamma?

Vierailija kirjoitti:

Mikä hiton valmis elämä? Kuulostaa siltä, että siinä vaiheessa on valmis kuolemaan. Valmista tuli, kaikki nähty ja koettu. 

Joo, ehkä vähän huonosti otsikoitu tosiaan. Hänellähän on elämää vielä vaikka kuinka ja ehtii tehdä vaikka mitä. Mutta ehkä siinä tarkoitettiin näitä ulkoisia tekijöitä.

'Sitten alkaa aikuisten oma elämä'. No juu, sitäkin varmaan, mutta myös lapsille myydään lentolippuja.

Vierailija kirjoitti:

Olisi ihan painajainen olla jumissa jossain Iisalmessa omakotitalossa, sanonpahan vaan

Enpä sanoisi. Pk seudulla vasta tyhjä olo voi ollakin. Hyvin irrallinen.

T tuleva iisalmelainen

Aloituksesta ei nyt selviä mikä vakityö kyseessä ja miltä alalta. On vähän eri olla lähihoitaja kuin vaikka erikoislääkäri. Enkä kyllä kadehdi jotain omakotitaloa Iisalmessa, jos olisi ollut remontoitu ullakkoasunto krunikassa tai merenranta-asunto larussa niin sitten saattaisin kadehtiakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko hänellä talo Helsingissä vai Iisalmessa? Ehkä niissä on hitusen eroa. 

Elämä on valintoja myös asuinpaikan suhteen,onnea ja menestystä kaikille.

Toki, muistetaan nyt kuitenkin että Iisalmen kaltaisessa paikassa työpaikat ovat lähinnä tuon kaltaisia hommia. Siellä ei kovin nousujohteista uraa voi tehdä, jos sellaisesta unelmoi.

Voisiko jossakin Genelecillä, Ponssella, Olvilla tai Normetilla ehkä tehdä uraa? Ainakin nyt globaalia myyntiä voisi.

Vierailija kirjoitti:

Entäpä sitten. Perhe voi hajota, voi tulla avioero, lapset voi menehtyä tai tulla vakavaa sairautta, duunit voi lähteä alta samoin asunto. Parilymppinen ehtii vielä kokea elämässään monet avioerot ja muutot.

Niin suomalaista mennä aina negatiivisuuden kautta. Parempi siis jäädä kotiin jo yläkouluikäisten makaamaan kun mikään ei kuitenkaan kannata JOS.

Jäin miettimään tuon artikkelin perusteella, että tuo elämätapa on lopulta vain yksi näkemys hyvästä ja "valmiista elämästä". En siis ollenkaan vähättele hänen elämäänsä tai arvojaan, joka on juuri hänelle varmasti mieluista ja sopivinta mitä kuvitella saattaa ja myös monille muille, mutta eihän yksi elämäntapa sovi silti kaikille. Nkyään jos koskaan on ihmisillä paremmin varaa valita asumisen ja työelämän suhteen niin kotimaan sisällä kuin kotimaan ja ulkomaiden välillä. 

Suomessa on tällä hetkellä noin miljoona vuokra-asuntoa, joista suuri osa on 2000/2010-lukujen uudistuotantoa ja nämä sijoittuvat etenkin suuremmille metropolialueille. Varovaisesti olettaen voisi arvioida että vuokralla asuu noin 1.5 miljoonaa aikuista suomalaista + lapset siihen päälle, määrä on siis kasvussa. Vuokra-asujista suurin osa on alle keski-ikäisiä.

Onko tällä porukalla tulevaisuudessa todella kiinnostusta siirtyä omistusasuntoihin, ostaa pienehköillä palkoillaan isojen pankkilainojen turvin niitä heti tai kohta täysremontin tarpeessa olevia 1960-1990-lukujen pientaloja, kun eivät nuo miesten käden rakennus taidotkaan näytä ainakaan parantumaan päin olevan yleisesti. Täytyy myös huomioida että monenlaiset vaihtoehtoiset elämäntapakulttuurit pätkätöineen, minimalismeineen ja ajoittaisine ulkomailla viettyine van-life vuosineen yms ovat myös entistä suositumpia.

Omistusasunnoissa asuvat suuret ikäluokat siirtyvät kiihtyvällä tahdilla omakotitaloistaan palvelutaloihin. On vaikea nähdä miten tuo aiemmin niin tuottoisasti toiminut "asuntohissi" toimisi jatkossa entiseen malliin, kun nuoria omistusasunto ostajia on vuosi vuodelta entistä vähemmän samaan aikaan kun suurilta ikäluokilta vapautuu asuntoja entistä enemmän. Tähän trendiin pieni häiriö on asuntosijoittajat jotka ostavat lähinnä kaupunkien pieniä kerrostaloasuntoja, yksityisten osalta hinta hissi voi yhä toimia muutamilla trendikkäillä asuinalueilla suurimmissa kasvukeskuksissa.

Vakityö tuo tietysti tuo turvaa, etenkin jos on asuntoveloissa. Mutta jos asuu vuokralla ja tykkää matkustella tai muuten nauttia lungimmasta ja vaatimattomammasta elämäntavasta, saattaa jokin kevyt yrittäjyyden malli tai osapäivä/kausityö olla sekin ihan varteenotettava vaihtoehto, vaikka palkka olisikin pienempi. Eräs kysymys kuuluukin, arvottaako nuoret aikuiset tänä päivänä enemmän omaisuuden kerryttömistä lähes elinikäisine sitoutmuksineen vai suurempaa vapaa-aikaa, toiminnanvapautta ja stressittömyyttä. 

Lapsia syntyy harmillisen vähän ja syntyvyyttä tulisi saada nousuun. Tämä vain vaatii toimiakseen usein juurikin ne perinteiset kuviot: vakityön ja mielellään nousevan urakehityksen että kasvavien lasten kulut harrastuksineen saadaan rahoitettua ja kasvavien lasten tarpeiden takia on mahdollisuus muuttaa tilavampaan asuntoon/taloon, mielellään vielä rauhallisellemmalle asuinalueelle. Kasvukeskuksien osalta tämä vaatisi, että myös suoritettavien töiden palkkatasoa nostettaisiin suhteellisen tuntuvasti, jotta myös heillä olisi mahdollisuuksia astua vamhanmallin asuntohissiin.

Artikkelissa esiin tuotu elämä varmasti onnistuu erinomaisesti juurikin jossakin Iisalmella tai muissa pienehköissä maaseutukaupungeissa, joissa tähän yltää helposti ihan vain sähkömies-lähihoitaja pariskuntana kun kelvolliset ok-talotkin maksavat vain 50 000 - 150 000 euroa, mutta PK-seudulla ja Tampereella osittain tiskiin pitäisi pystyä latomaan 250 000 - 500 000 euroa samanlaisen asumistason saavuttamiseksi, silloin aletaan monesti liikkua monien pariskuntien osalta taloudellisten realiteettien ulkopuolella ainakin ilman suurempia perintöjä. 

Minusta oli mukava juttu. Perhe vaikuttaa onnelliselta, elävät sellaista elämää kuin itse haluavat. Olihan heillä haaveitakin eli eivät itse hehkuttaneet valmista elämää. Mielestäni toimittaja teki jutusta vertailevan. 

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuo ois ollu pahin painajainen. No, melkein ainakin. Lasten saanti nuorena ois tuntunut vapaudenriistolta. 

Itse asiassa monelle tuo on päinvastainen asia. Tunnen useammankin ihmisen, jotka ovat saaneet lapset nuorena, ja nyt - kun itse on väsynyt nelikymppinen kahden pikkukoululaisen vanhempi - on heidän vuoronsa elää lystiä elämää. Asunto tai talo maksettu, lapset isoja (aikuisia tai lähes aikuisia), aikaa ja energiaa on ihan toisella lailla kun pikkulapsiajasta on jo pitkään.

Eräs näistä tutuistani sanoi, että pahin painajainen hänelle olisi se, että olisi tullut äidiksi lähes nelikymppisenä. Ei kuulemma jaksaisi enää.. no, nyt on kuitenkin aikaa ja jaksamista käydä yökerhoissa, festareilla, keikoilla, matkoilla, vaihtaa seurustelukumppania vuoden välein jne.

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti tuollaiset perinteisiin ja tavallisiin asioihin tyytyväiset ihmiset voivat olla tosi onnellisia.

Nykymaailma on mahdollisuuksia täynnä, mutta silti moni juridisesti aikuinen on ihan hukassa itsensä kanssa. Individualismi ja yhä uudenlaiset elämäntyylit, identiteetit ja uravaihtoehdot trendaavat somessa, mutta silti ihmiset ovat moniongelmaisempia kuin koskaan ja kärsivät mielenterveysongelmista.

 

Tuo nainen on sen sijaan todennäköisesti sisäistänyt sen, mikä on edelleen valtavirralle ihmisistä hyvinvointia tuovaa: hänellä on ihmisiä ympärillään ja hän tekee työtä, jossa hän on hyödyksi muille ihmisille.

 

Niin hienolta kuin ihmisten elämät näyttävätkin nykyään, ei kovinkaan moni ole onnellinen  vaan kärsii vakavista mielenterveysongelmista ja etsii omaa identiteettiään terapiassa. Oikeasti siihen parempaan elämään olisi helpompi ja kevyempi tie. Mutta eihän se kovin tre

Hyvin analysoitu ja kiteytetty. Onnellisuus tulee monesti aika yksinkertaisista asioista. Vaihtoehtojen lukematon määrä lisää monesti vain ahdistusta ja epäilystä omista valintojen oikeellisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen viisikymppinen joka en vieläkään tiedä mitä elämässäni haluan "isona". Joten tavallaan käy kateeksi kyllä kyseistä iisalmelaisnaista. Mutta toisaalta, enpä minä olisi voinut itse noin elää, koska minä jo nuorena tiesin, mitä EN halua, ja se oli avioliitto ja lapset ja se perinteinen kuvio. Enkä minä niihin olisi sopinutkaan. Elämäntiet on vaikeampia meille, jotka ei istu siihen perinteiseen malliin elää. 

Tämä artikkeli taisi kertoa juuri siitä, kuinka tuo 'perinteinen malli elää' on nykyisin aika harvinainen, suorastaan uutiskynnyksen ylittävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolme lasta ja vakkariduuni. Sellaista. Iisalmessa näköjään kuka vaan otetaan töihin. Pääkaupunkiseudulla kuka vaan alle 40-vuotias nainen on raskausriski, joten ei palkata, ja yli 40-vuotias nainen on liian vanha, joten ei palkata. Tasan 40-vuotiasta naista ei palkata noiden kombinaationa.

 

Kyllä lähihoitaja saa pk-seudulla töitä, vaikka olisi lapsiakin.

Totta. Lähihoitajan palkalla (tai edes kahden) vain vaikea elää pääkaupunkiseudulla ja siksi mekin vaimoni kanssa muutimme toiselle. 

Vierailija kirjoitti:

Älä vaan linkkiä laita. 

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000010307670.html

Mä olen 25, mulla on aviopuolison kanssa velaton asunto ja vakkariduuni jossa juuri tiputin työajan 40 prosenttiin, koska en enää keksi, mihin sitä rahaa tarvitsen. Lapsihaaveita ei ole. 

Silti olen ihmisenä enemmän hukassa kuin koskaan, myös mielenterveyden puolella, ja tuntuu, että olen täysin keskeneräinen ja mitään ymmärtämätön. Noh, ainakin tiedostan asian. Se on alku.

Nousevatko muuten nämä Hesarin elämäntapoja vertailevat artikkelit tai Stadi vs. lande -ohjelmat jostakin kaupunkilaisten kaiherruksesta, että ehkä tämä elämäntapa onkin jotenkin pielessä? Tiedättekö samaan tapaan kuin uskoaan julistavat uskovaiset eivät ole lainkaan yhtä vakuuttavia kuin hiljaisesti uskossaan lujat?

Vierailija kirjoitti:

Tämä oli haikea juttu. Perusonnellisuus rakentuu toisten auttamisesta, mitä tämä nainen tekee niin töissä kuin kotona. Itsenäinen, vahva ihminen. Haikeus syntyy siitä että niin moni ei ymmärrä tätä tai toisaalta myöskään koskaan saa tuollaista.

 

Hänellä on puoliso, joten ei ole varsinaisesti itsenäinen ihminen. Kolmen lapsen saaminen ei todellakaan onnistu kaikilta edes fyysisesti. En tiedä mitä tarkoitat että auttaa kotona, kolmen lapsen äitinä hänen voimavaransa luultavasti menee ja pitäisikin mennä enimmäkseen noista lapsista huolehtimiseen, eli oman perheen pussiin.