Lue keskustelun säännöt.
Tällaisina päivinä yksinäisyys todella sattuu
30.04.2024 |
Mikään joulu ei ole minua koskaan liikuttanut, vaikka olen monet sellaiset yksin. Mutta tänään kirpaisee, kun on kaunis ilmakin. Näien mielessäni ihmiset iloisena terasseilla, huvipuistossa, mökeillä... Minä olen täydellisen yksin ja surullinen.
Kommentit (185)
Vierailija kirjoitti:
Mitenhän yksinäiset ihmiset saatais yhteen. Joku matalan kynnyksen tapahtuma.
Naisten kesken voisi onnistua mutta eri sukupuolten kesken ei. Nuo yksinäiset miehet eivät kelpaa yksinäisillekään naisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen yksinäisenä löytänyt paljon kavereita seurakunnan tapahtumista. Uskon kyllä Jumalaan omalla tavallani, mutta en ole sellainen kunnon uskovainen, mutta ei kukaan ole tullut sieltä vakaumusta tarkemmin kyselemään. Todella mukavia ihmisiä on löytynyt sieltä.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen yksinäisenä löytänyt paljon kavereita seurakunnan tapahtumista. Uskon kyllä Jumalaan omalla tavallani, mutta en ole sellainen kunnon uskovainen, mutta ei kukaan ole tullut sieltä vakaumusta tarkemmin kyselemään. Todella mukavia ihmisiä on löytynyt sieltä.
No valitettavasti ateistille ei tule tuollaset kysymykseenkään.
On meitä ihmisiä erilaisia. Itse olen onnellinen omassa seurassani. Yhtään ketään en halua nähdä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi te yksinäiset ette ota yhteyttä vanhempiinne tai sisaruksiinne vappuna? Mun sydän särkyisi jos perheenjäseneni viettäisi vappua yksin!
Miksi olet tyhmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen yksinäisenä löytänyt paljon kavereita seurakunnan tapahtumista. Uskon kyllä Jumalaan omalla tavallani, mutta en ole sellainen kunnon uskovainen, mutta ei kukaan ole tullut sieltä vakaumusta tarkemmin kyselemään. Todella mukavia ihmisiä on löytynyt sieltä.
No valitettavasti ateistille ei tule tuollaset kysymykseenkään.
Miksi pitää olla noin ehdoton? Itse voin hyvin lähteä ateistien tapahtumaan (osa ystävistänikin on ateisteja) ja muslimienkin kanssa vietän aikaa. Seurakunnan tapahtumassa eräs ystäväni sanoi, että ei ole koskaan uskonut Jumalaan. Ei häntä kukaan silti heittänyt ulos. Ei seurakunnassa ole pääsy kielletty ateisteille
Ei niitä ystäviä ainakaan noin löydä, että asettaa vaatimuksia, millaisia ystävät saavat olla tai missä heitä voi tavata.
Kun lukee tätä keskustelua, kaikkiin ehdotuksiin tulee useita downvoteja. Halutaan vain valittaa, mutta mitään ei olla valmiita tekemään asian eteen. Ei niitä ystäviä tipahda tyhjästä eteenne, vaan asiaan on oikeasti panostettava. Jos ei mitään tee asialle, niin ei pidä ihmetellä, että jää yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen varmaan liian outo tähän ketjuun. Mutta en edes kaipaa seuraa, teen kaiken mielelläni yksin. Käyn lähes viikottain konserteissa ja aina yksin. Matkustelen ulkomailla konserteissa yksin. En halua seuraa mukaan, on ihanaa kun saa mennä täysin omien mielihalujen ja aikataulujen mukaan. Nautin täysin rinnoin. Joskus juttelen ihmisten kanssa näissä tapahtumissa, mutta en aina. En tykkää sumplimisesta ja muiden mielihalujen mukaan menemisestä, haluan tehdä oman pääni mukaan. Parisuhdetta en missään tapauksessa halua, sillä pahimmillaan se rajoittaisi menemisiäni.
En yhtään ihmettele miksi noin itsekäs ihmisen on yksin. Koko maailma pyörii oman navan ympärillä. Minä, minä, minä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vappuna ihmiset pyörii ulkona. Vappuna on monia tapahtumia, jonne voi mennä.
-huomaan tässä yksinäisyysajattelussa, itselläkin sellainen on, että jostain syystä roikutaan, enkä tee asialle sitä mitä voisin.
Se on se tunne. Ehkä sen tunteen kanssa voisi edetä-Mennä. Vähän haastaa.
Että ei jää sinne itselleen tai marttyyriuteen. En A-P tuomitse sinua, mutta huomaan, että tuo sama virke, minkä kirjoitat, on hyvin tuttu. Se on näköjään hyvin tuttu monelle.
Vaan ei se ole kohtalo. Sille voi tehdä jotakin. Se vaatii ponnisteluja. Niin se on.
-onko se loppujen lopuksi yksinäisyys vai onko se torjutuksi ja hylättyksi tulemisen pelko, mitä siellä jyllää? koska muutenhan se yksinäinen menisi hakeutuisi ja hakisi seuraa. Nyt se yksinäinen jää sinne yksinään. Kenties se on enemmän se pelko, mikä ohjaa.
-kannustan itse ottamaan sen ensimmäisen askeleen, ojentamaan ajatuksen.
jos joku ojentaa sinulle käden tai sen ajatuksen niin tartu siihen. Kokeile. Et mene rikki. Elämää tämä on.
-ehkä yksinäisten ihmisten juttu on tää joskus hylätty?
- se tosiaan on tunne. Kyllä jokainen on riittävän hyvä.
Runoissa ja mietelauseissa usein sanotaan, että koskaan ei ole liian myöhäistä. Ojenna käsi.
Kaikkea hyvää. Olet arvokas.
Jos nyt kevyesti tähän suhtautuu, niin sanoisin, että kukkanen rintaan ja menoks. Varmasti joku tulee kysymään että mitäs sinulla on? Tai jos ei tule niin sinulla on se oma juttu. Etsit seuraa.
Saa olla.
Vappuna etenkin ottaa itsensä hieman Pilkkeellä.
Aapee- nyt vaan ulos. Samoin jokainen, joka kokee yksinäisyyttä. Minäkin.
Meitä on monta. Ollaan uteliaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kärsin pitkään yksinäisyydestä ja joitain vuosia sitten päätin tehdä asialle jotain. Löysinkin ystäviä, mutta sitten ajan kanssa huomasin, etten löydä itsestäni motivaatiota ylläpitää niitä ystävyyssuhteita. Mietin paljon syitä tuohon ja huomasin, että se oma yksinäisyyden tunne on ollut enimmäkseen sellaista oletetusta käytösmallista poikkeamisen aiheuttamaa kipuilua... ympärillä olevat ihmiset ja media määrittelevät aika pitkälti sen, millainen elämä on yhteiskunnan kannalta hyväksyttyä. Kaipasin sitä sosiaalisen elämän ihannetta, jota ympärillä näkee, mutta kun minulla oli mahdollisuus päästä lähemmäksi sitä niin huomasin ettei se olekaan se oma juttu. Nykyään olen tyytyväinen yksin olemiseen enkä enää ajattele itseäni yksinäisenä.
Mulla on hyvät sosiaaliset taidot, tulen ihan kaikkien kanssa juttuun hyvin. Olen ystävällinen, hyväntuulinen, kuunteleva, pohdiskeleva ja elämään uteliaasti suhtautuva. Olen parisuhteessa, mulla on töissä paljon työkavereita ja olen pidetty työkaveri. Silti koen yksinäisyyttä. Toivoisin mun elämään lisää ystäviä.
Joskus 6 vuotta sitten liityin fb:ssä jonkilaiseen kaveriryhmään. Kävin tuntemattomien kanssa porukalla terassilla, sain festareille ja yöelämään ja jopa omille synttäreille seuraa. Somen hyvät puolet tulee tällaisissa asioissa esiin.
Ja kuinka moni onkaan löytänyt netin kautta esim. Tinder, Suomi 24 tms. parisuhteen tai deittiseuraa.
Yksinäinen ei tarvi toista yksinäistä. Yksinäinen tarvitsee luottoa siihen, että hän, kuten kuka tahansa muukin, kuuluu laumaan ja on tärkeä yhteisön jäsen. Jos koet yksinäisyyttä ja siihen liittyvää ahdistusta tai häpeää, muista, että yksinäisyys ei määritä sinua.
Jos voitan joskus lotossa, perustan kahvilan, jossa järjestän lautapeli-iltoja, kutsun kahvilan asiakkaita yhteisille eväsretkille ja järjestän yhteisöllistä toimintaa, jonne jokainen voi tulla yksin tai yhdessä kaverin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkan vielä. Lapsia kun katsoo, heillä ystävyys syttyy usein kivan tekemisen äärellä.
Olenkin itse huomannut, että kannattaa kirkastaa itselle asiat, joiden tekemisestä tykkää ja etsiä itselle seuraa näihin tekemisiin. Kun on kivaa yhdessä jonkun tekemisen äärellä, sitä todennäköisesti haluaa tavata saman ihmisen uudestaankin. Ja sitten jossain kohtaa huomaa, hei mehän ollaan tunnettu jo puoli vuotta, tehty vaikka mitä kivaa yhdessä ja meistähän on tullut jo kaverit/ystävät. Ja kaikkien kanssa ei tarvi tulla ystäviksi, kiva seura tekemiseen on jo sinänsä arvokasta.
Siellä fb:n kaveriryhmässä itse toivoin seuraa melomaan, suppailemaan, terasseille, kävelylenkeille ja lopulta sain tosiaan seuraa myös festareille ja omille synttäreilleni. En tiedä onko ryhmä enää pystyssä, mutta silloin 6 vuotta sitten se toimi hyvin ja siellä oli paljon tosi mukavia ihmisiä! Kiitos kaikille joihin sain tutustua. Pitääpä itsekin ladata taas fb ja liittyä ryhmään.
Ja ap:lle vielä, sä et ole yksin, susta vaan tuntuu siltä. Oot arvokas, ihana ja sulla nyt vaan vaikea hetki. Kelpaat kenelle vaan! Ei ole mitenkään tavatonta kokea yksinäisyyttä ja yksinäisyyden kokemus ei tarkoita, että sä olisit jotenkin lauman ulkopuolella. Sun ihmiset on nyt vaan vähän etäällä ja ne etsii sua.
Vierailija kirjoitti:
Kun lukee tätä keskustelua, kaikkiin ehdotuksiin tulee useita downvoteja. Halutaan vain valittaa, mutta mitään ei olla valmiita tekemään asian eteen. Ei niitä ystäviä tipahda tyhjästä eteenne, vaan asiaan on oikeasti panostettava. Jos ei mitään tee asialle, niin ei pidä ihmetellä, että jää yksin.
Ehkäpä monikin on yrittänyt erilaisia asioita, mutta ystäviä ei ole löytynyt. Itse olen aloittanut useamman uuden harrastuksen viime vuosina, ollut mukana vapaaehtoistyössä, käynyt tapahtumissa yksin. Työn puolesta olen ollut esim. isoissa koulutuksissa, juttelen tauoilla eri ihmisille, olen järjestänyt joitakin työajan ulkopuolella olevia juttuja. Ei näistä ole mistään ystäviä löytynyt. Minussa täytyy vaan olla joku vika, minkä vuoksi seurassani ei haluta olla, ei tässä enää muuta selitystä löydy.
Minulla on ystäviä mutta nukuin tänään neljään asti iltapäivällä. Sitten söin ja kävin ostamaan pari munkkia lidlistä syödäkseni ne itse. Ei ollut mitään erityistä juhlimista itselläni. Minulle tämä oli vain "jes vapaapäivä ei tarvitse mennä minnekään".
En tiedä missä voisi tavata uusia ihmisiä, varmaan uusi harrastus tai vapaaehtoistoiminta?
Vierailija kirjoitti:
Minä vien kissaa ulos ja haaveilen kuolemasta.
Oon just semmonen outo epävakaa jota tuossa yhdessä viestissä kuvailtiin. Myöskin vietin lapsuuteni sellaisten kanssa mutta valitettavasti musta itsestäkin tuli lopulta sellainen.
Halaus sinulle. Toivon että koet hyviä hetkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen varmaan liian outo tähän ketjuun. Mutta en edes kaipaa seuraa, teen kaiken mielelläni yksin. Käyn lähes viikottain konserteissa ja aina yksin. Matkustelen ulkomailla konserteissa yksin. En halua seuraa mukaan, on ihanaa kun saa mennä täysin omien mielihalujen ja aikataulujen mukaan. Nautin täysin rinnoin. Joskus juttelen ihmisten kanssa näissä tapahtumissa, mutta en aina. En tykkää sumplimisesta ja muiden mielihalujen mukaan menemisestä, haluan tehdä oman pääni mukaan. Parisuhdetta en missään tapauksessa halua, sillä pahimmillaan se rajoittaisi menemisiäni.
En yhtään ihmettele miksi noin itsekäs ihmisen on yksin. Koko maailma pyörii oman navan ympärillä. Minä, minä, minä...
No hänhän on vapaaehtoisesti yksin joten mikä on ongelma?
Minä olen miellyttäjä ja en osaa olla ihmisten seurassa oma itseni. Siksi kai nautin, kun saan olla yksin. Siinä on siis puolensa. Mutta mistä löytäisit seuraa? Seurakunnalla näyttäisi olevan miesten ja naisten ryhmiä, vapaaehtoistyössä voi olla avuksi ja samalla tapaa uusia ihmisiä? Minulla on kyllä koira ja koiran kanssa kulkiessa ihmiset tulevat juttelemaan.