Lue keskustelun säännöt.
Tällaisina päivinä yksinäisyys todella sattuu
30.04.2024 |
Mikään joulu ei ole minua koskaan liikuttanut, vaikka olen monet sellaiset yksin. Mutta tänään kirpaisee, kun on kaunis ilmakin. Näien mielessäni ihmiset iloisena terasseilla, huvipuistossa, mökeillä... Minä olen täydellisen yksin ja surullinen.
Kommentit (185)
Vierailija kirjoitti:
Yksinäiseksi itsensä tuntevien osuus Turussa on 14,7 prosenttia ja on suurempaa kuin muualla Suomessa (12,1 %). Ainoastaan yli 75-vuotiaat kokevat yksinäisyyttä muun maan kanssa yhtä paljon. Turkulaisista asuntokunnista 56 prosenttia on yhden hengen asuntokuntia, joka on Suomen korkein yksinasuvien osuus. Tämä on kymmenen prosenttiyksikköä enemmän kuin koko maassa.
https://aamuset.fi/artikkeli/6314035
Ei Turussakaan mene hyvin. Ne ei kestä edes toisiaan.
🤣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullekin avioliitto oli yksinäistä aikaa. Meillä oli pakkoliitto, kun sattui vahinko ja siihen aikaan ei ollut muuta mahdollisuutta. Mitään yhteistä ei koskaan ollut, mies ei ollut koskaan tyytyväinen mihinkään. Onneksi kaikki on jo ohi, en etsi uutta suhdetta, kyllä yhdessä oli ihan tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla nyt 17:sta vappu putkeen yksin. En osaa enää edes surra kun olen jo niin tottunut olemaan yksin. En enää edes osaisi olla sosiaalinen jos nyt yhtäkkiä jostain seuraa löytäisinkin.
Miten olet sopeutunut siihen ettei vapaa-ajalla (jos käyt töissä) ei ole ketään kenen kanssa jutella?
Ajan kanssa. Koko ajan tullut helpommaksi ja nyt jo mulle normaalia ettei ole ketään kenen kanssa olla.
Sama juttu. Toisaalta olen kyllä kauhukseni huomannut että juttelen aika paljonkin itsekseni ihan ääneen.
Vasta sitten on syytä huoleen jos alat julkisilla paikoilla jutella puille tai seinille 😮
Vierailija kirjoitti:
Minä olen varmaan liian outo tähän ketjuun. Mutta en edes kaipaa seuraa, teen kaiken mielelläni yksin. Käyn lähes viikottain konserteissa ja aina yksin. Matkustelen ulkomailla konserteissa yksin. En halua seuraa mukaan, on ihanaa kun saa mennä täysin omien mielihalujen ja aikataulujen mukaan. Nautin täysin rinnoin. Joskus juttelen ihmisten kanssa näissä tapahtumissa, mutta en aina. En tykkää sumplimisesta ja muiden mielihalujen mukaan menemisestä, haluan tehdä oman pääni mukaan. Parisuhdetta en missään tapauksessa halua, sillä pahimmillaan se rajoittaisi menemisiäni.
Kirjoituksesi vahvisti sen, että yksinäisyys on tunne. Sinä käyt mielelläsi yksin konserteissa ja minä taas tunsin silloin olevani maailman yksinäisin, kun näin kaikkien muiden tulevan paikalle kaksin tai isommissa seurueissa. Tunsin itseni surkeaksi ja pinnistely itkemisen välttämiseksi haittasi koko konsertin ajan. Ei siis enää sitäkään lajia meikäläiselle, olisi vain sinäkin iltana pitänyt jäädä kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Asioilla on tosiaan monta puolta, ehkä yksinäisyys ei ole pahimmasta päästä. Onneksi olette siellä ja saamme vaihtaa mielipiteitä.
Pitäis järjestää kokoontuminen jonnekin, kannettaisiin neilikkaa, että löytäisimme toisemme.
Neilikkaristeily?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, mulla on mun kyttäävä mieheni ja teinini. Teini kavereiden kanssa heittelemässä frisbeetä ja ukko ärsyttää kuten aina. Ei siis kannata olla kateellinen.
On tuo parempi kuin täysi yksinolo.
No eipä kyllä ole. Yksinäisyys parisuhteessa on kaksin verroin surkeampaa kuin yksin yksinäinen.
Miksei yksinäiset vois järjestää jotain kokoontumista? Olis vaikka ilmoitus että kaikki yksinäiset kokoontukaa siihen ja siihen paikkaan tiettyyn kellon aikaan. Vappuna yksinäiset vois järjestää piknikin ulos. Se tarvis vaan jonkinlaisen ryhmän vetäjän ja tietyt pelisäännöt. Esim.ei ahdistelua ja ehdotuksia. Senssipalstat sitten erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen täysin yksin elämässäni. Kaverit haihtuneet maailman tuuliin aikoja sitten. Työkavereita ei ole koska jäin vapaaehtoiselle varhaiseläkkeelle vuosia sitten. Sukulaisyhteydet rajoittuvat pääasiassa kuolintiedotteisiin ja hautajaisiin.
Olen aina ollut pohjimmiltani yksinolosta nauttiva ja olen vieläkin. Mutta välillä kyllä kouraisee kun ajattelen että minulla ei tosiaan ole ketään. Mihinkään ei tahdo jaksaa lähteä, matkustelu jäi ajat sitten kun yksin ei enää napannut. Useimmat juhlat kuten joulu, uusi vuosi ja pääsiäinen vietän mieluusti yksin, tosin eipä minulle paikkaa missään olisikaan. Vappuna olisi mukavaa jos olisi edes lounasseuraa. Mutta pahin on edessä: juhannus yksin kaupungissa on raastavan vaikeaa. Silloin olisin mieluiten luonnossa jollain mökillä edes yksi ihminen seurana. Voisin tetysti vuokrata mökin yksinkin mutta en vaan jaksa.
Miksi te yksinäiset ette ota yhteyttä vanhempiinne tai sisaruksiinne vappuna? Mun sydän särkyisi jos perheenjäseneni viettäisi vappua yksin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin no..
Ei mitään pimppi touhui ois?
Ihan vaan kaverin puolesta kyselen..
Vierailija kirjoitti:
Miksi te yksinäiset ette ota yhteyttä vanhempiinne tai sisaruksiinne vappuna? Mun sydän särkyisi jos perheenjäseneni viettäisi vappua yksin!
Kaikille ei ole enää elossa olevia sukulaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi te yksinäiset ette ota yhteyttä vanhempiinne tai sisaruksiinne vappuna? Mun sydän särkyisi jos perheenjäseneni viettäisi vappua yksin!
Kaikilla ei ole (enää) vanhempia tai sisaruksia.
Vierailija kirjoitti:
Päällimmäisenä ajatuksena tänään ollut miksi olen elossa? En ole keksinyt yhtäkään syytä.
Sitä minäkin ihmettelen, että mitä sinä teet vielä siinä??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitenhän yksinäiset ihmiset saatais yhteen. Joku matalan kynnyksen tapahtuma.
Helsingissä järkätään Porukka-kävelyjä. Ihan vinkkinä, luulen että itsekin tuonne menen joku kerta. Ja sitten on seurakunnilla kaikenlaista. Kyllä se lähteminen on se suurin askel.
Vierailija kirjoitti:
Tänään juuri yksin lenkillä ollessani mietin että kukaan ei edes huomaisi jos vaan häviäisin. Tai menisi varmaan monta viikkoa ennen kuin kukaan kyselisi perään. Työnantaja varmaan ensimmäinen niistä tai mahdollisesti ainoa.
Odottelisi aikansa ja antaisi yksipuolisen irtisanomis ilmoituksen postin välityksellä.
Nut joku perustaa sähköpostiosoitteen, jonne saa ilmoittautua, jos kaipaa seuraa. Sitten perustaja katsoo ikäjakaunan ja suurin piirtein samanikäiset omiin ryhmiinsä. Siitä sitten vaan viesteilyä ja kahvitteluja, risteilyjä jne. Kivoja hetkiä edessä.
Mikä teitä estää lähtemästä porukalla erilaisiin tapahtumiin? On kaikkea saappaan heitosta festivaaleihin saakka ympäri Suomea.
Vierailija kirjoitti:
Miksei yksinäiset vois järjestää jotain kokoontumista? Olis vaikka ilmoitus että kaikki yksinäiset kokoontukaa siihen ja siihen paikkaan tiettyyn kellon aikaan. Vappuna yksinäiset vois järjestää piknikin ulos. Se tarvis vaan jonkinlaisen ryhmän vetäjän ja tietyt pelisäännöt. Esim.ei ahdistelua ja ehdotuksia. Senssipalstat sitten erikseen.
FB:ssä on kyllä yksinäisten ryhmiä. Eri asia sitten kyetäänkö sielläkään ystävystymään.
Ongelma on todellinen, ja hyvä että tästä puhutaan. Kun tarpeeksi turhaudutaan, alkaa myös syntyä toimintaa ja ratkaisuja. Netistä pitäisi päästä yhä enemmän pois se on aivan selvää.
Neilikka miitti , mutta ilman yyhhoo naisia niin taso säilyy
Yksinäisyydestä ei pääse päivässä. Ei nuo netin kaverinhakuryhmät ole huono vaihtoehto. Itse olen löytänyt sieltä matkaseuraa. Noissa on varmaan vähän sama kuin tinderissä, että ne, joilla on kyky tutustua, ovat mukana vain vähän aikaa ja sitten häipyvät noista ryhmistä ja alkavat pitää yhteyttä ryhmän ulkopuolella.