Lue keskustelun säännöt.
Kiusaajalla anteeksiantaminen auttaa kiusattua siirtymään eteenpäin elämässä
29.04.2024 |
Tämä on hyvä ymmärtää. Sun on ihmisenä nähtävä sen koko asian taakse. Miksi asioita tapahtuu, ymmärrettävä asiat isommin.
Anteeksiantaminen itselle ja sille toiselle, auttaa ihmistä pääsemään eteenpäin.
Toki ihminen voi uida "kostoaikeissaan" tai katkeroitua ja itkeä esim täällä palstalla tätä asiaa. Mutta ei sekään ole mikään hyvä vaihtoehto.
Sit mä haluun sanoo viel tän:
Anteeksiantaminen ei tarkoita, että sun pitää soittaa kiusaajalles ja pyytää anteeks. Se tehdään sisäisesti.
Kommentit (149)
Vierailija kirjoitti:
Kiusaajalle ei ikinä pidä antaa anteeksi. Toivottavasti kaikkien kiusaajien kohdalla paha saa palkkansa. Valitettavasti joskus he pääsevät yhteiskunnan huipulle, mutta ehkä se pahan palkka tulee jossain vaiheessa....
Pahan toivominen ja anteeksiantamattomuus vaikuttaa negatiivisesti siihen näin kokijaan, ei kiusaajaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä kukaan jää märehtimään keskenkasvuisten imbesillien tekemisiä? Itse olin vain helpottunut sinä päivänä, kun pystyin jättämään peruskoulun taakseni. Enkä ole käytännössä lukioon jälkeen ollut kenenkään kanssa tekemisissä.
Ei se tarkoita että on jäänyt mitenkään menneitä märehtimään ettei anna anteeksi. Menneillä ei ole mitään merkitystä, paitsi jos tyypit menneisyydestä jostain syystä kohtaisi nykyisessä elämässä. Miksi ihmeessä niille pitäisi antaa anteeksi? En olisi missään tekemisissä, ja jos tulisi tilaisuus kostaa, niin miksi en muka kostaisi? Aivan varmasti olisin mahdollisimman vitt*mainen ja aiheuttaisin mahdollisimman paljon harmia, jos tilaisuus tarjoutuisi. Nauttisin siitä kyllä. Mutta se ei tarkoita että erikseen soisin edes ajatusta näille tyypeille nyt kun eivät liity jun elä
Kosto tekee ihmisestä samaa kuraa kuin kiusaaja on. Turha huudella, että toinen on kamala ihminen, jos alentuu samalle tasolle. Silmä silmästä, niin kohta ollaan sokeita kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusaajalle ei ikinä pidä antaa anteeksi. Toivottavasti kaikkien kiusaajien kohdalla paha saa palkkansa. Valitettavasti joskus he pääsevät yhteiskunnan huipulle, mutta ehkä se pahan palkka tulee jossain vaiheessa....
Pahan toivominen ja anteeksiantamattomuus vaikuttaa negatiivisesti siihen näin kokijaan, ei kiusaajaan.
Jos joutuu pitkäkestoisen kiusaamisen, suoranaisen vainoamisen kohteeksi, niin ei voi mitenkään välttyä negatiivisilta tunteilta. Negatiivinen tunne on kuitenkin eri asia kuin se että lähtisi toteuttamaan jotain kostotoimenpiteitä, eikä kosto yleensä johda mihinkään hyvään. Se tuntuu kuitenkin hyvin epäreilulta, jos kiusaajalle ei koidu minkäänlaista rangaistusta. Lisäksi se yllyttää muita vastaavaan toimintaan, kun rangaistuksen pelkoa ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusaajalle ei ikinä pidä antaa anteeksi. Toivottavasti kaikkien kiusaajien kohdalla paha saa palkkansa. Valitettavasti joskus he pääsevät yhteiskunnan huipulle, mutta ehkä se pahan palkka tulee jossain vaiheessa....
Pahan toivominen ja anteeksiantamattomuus vaikuttaa negatiivisesti siihen näin kokijaan, ei kiusaajaan.
Jos joutuu pitkäkestoisen kiusaamisen, suoranaisen vainoamisen kohteeksi, niin ei voi mitenkään välttyä negatiivisilta tunteilta. Negatiivinen tunne on kuitenkin eri asia kuin se että lähtisi toteuttamaan jotain kostotoimenpiteitä, eikä kosto yleensä johda mihinkään hyvään. Se tuntuu kuitenkin hyvin epäreilulta, jos kiusaajalle ei koidu minkäänlaista rangaistusta. Lisäksi se yllyttää muita vastaavaan toimintaan, kun rangaistuksen pelkoa ei ole.
Ei varmasti voikaan välttyä negatiivisilta tunteilta, mutta siihen missä määrin niistä joutuu kärsimään on myös jossain määrin ihmisen itsensä vaikuttamisen alainen juttu.
Enkä ymmärrä viestisi ristiriitaisuutta; sanot että kostotoimenpiteisiin ei välttämättä lähdetä negatiivisista tunteista huolimatta, mutta lopussa sanot että anteeksianto(?) yllyttäisi kiusaamaan(?) koska rangaistuksen pelkoa ei ole. Onko siis negatiivisissa tunnetiloissa pyöriminen ja anteeksiantamattomuus jonkinlainen rangaistus kiusaajalle vai mitä viimeisellä lauseellasi tarkoitat?
Ei mikään anteeksiantamistemppu ole lääke kiusaamiseen, eikä se ole mikään yleisääke kiusatun pahaan oloon myöskään. Anteeksiantopuhe on monesti syyllistävää, niin kuin tässä aloituksessa ja ketjussa.Jos ei ole ensin käynyt läpi niitä kaikkia tunteita ja tapahtumia terapiassa tai muussa reflektoivassa prosessissa, niin anteeksianto ei toimi, kerää vaan lisää katkeruutta ja ikävää oloa, vaille jäämisen kokemusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parhaiten pääsee elämässä kun ei vatvo tuota asiaa missään muodossa vaan vähät välittää. Been there done that -kokemuksella. Kiusaajani oli kusipää ja ihan sama, en ajattele asiaa sen enempää muuta kuin mitä nyt näistä jutuista aina tulee mieleen. No jaa, olen antanut anteeksi että hän oli ja on kusipää.
Vierailija kirjoitti:
Ei mikään anteeksiantamistemppu ole lääke kiusaamiseen, eikä se ole mikään yleisääke kiusatun pahaan oloon myöskään. Anteeksiantopuhe on monesti syyllistävää, niin kuin tässä aloituksessa ja ketjussa.Jos ei ole ensin käynyt läpi niitä kaikkia tunteita ja tapahtumia terapiassa tai muussa reflektoivassa prosessissa, niin anteeksianto ei toimi, kerää vaan lisää katkeruutta ja ikävää oloa, vaille jäämisen kokemusta.
Kaikkein pahinta tällainen lööperi on koulukiusatuille lapsille; pitäisi vain niellä ja niellä paha olo ja antaa anteeksi. Ei ihme että ihmisistä muotoutuu - kaikista - pershäröjä. Pahoille ihmisille ei ole mitään syytä antaa anteeksi. On valinta olla kiusaaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anteeksiantaminen on pitkän prosessin sivutulos, ei mikään välietappi tai pakollinen askel kohti parantumista. Kunnollinen terapia usein CPTSD:tä varten ja empatia itseään kohtaan, ja vanhojen kokemusten sureminen ja käsittely, siinä on ne oikeat keinot paranemiseen. Sitten siinä prosessissa voi myös jossain vaiheessa tulla se anteeksianto, mutta siihen ei saa painostaa ketään. Se ei ole velvollisuus. Usein kiusaajat voi olla persoonallisuushäiriöisiä, jotka ovat todella taitavia manipuloimaan, mutta onneksi on olemassa ihan valtavasti kirjallisuutta ja tietoa aiheesta nykyään, ja tosi paljon ilmaisiakin resursseja esim. englanniksi, joiden avulla uhri voi alkaa prosessoimaan tapahtumia terveellä tavalla.
Amen. Kiusaajat on todella usein pershäiriöisiä ja heidän viimeinen kontrolli/ manipulointikikkansa on vaatia uhriaan antamaan anteeksi. Esim narsistinen vanhempi vaatii lapseltaan. He toki eivät anteeksi pyydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksiantaminen on pitkän prosessin sivutulos, ei mikään välietappi tai pakollinen askel kohti parantumista. Kunnollinen terapia usein CPTSD:tä varten ja empatia itseään kohtaan, ja vanhojen kokemusten sureminen ja käsittely, siinä on ne oikeat keinot paranemiseen. Sitten siinä prosessissa voi myös jossain vaiheessa tulla se anteeksianto, mutta siihen ei saa painostaa ketään. Se ei ole velvollisuus. Usein kiusaajat voi olla persoonallisuushäiriöisiä, jotka ovat todella taitavia manipuloimaan, mutta onneksi on olemassa ihan valtavasti kirjallisuutta ja tietoa aiheesta nykyään, ja tosi paljon ilmaisiakin resursseja esim. englanniksi, joiden avulla uhri voi alkaa prosessoimaan tapahtumia terveellä tavalla.
Amen. Kiusaajat on todella usein pershäiriöisiä ja heidän viimeinen kontrolli/ manipulointikikkansa on vaatia uhriaan antamaan anteeksi. Esim narsistinen vanhempi vaatii lapsel
Niin. Onhan niitä parisuhteissaan sarjapettäviä sadistisia kiusaajia jotka sitten uhriutuvat kun muut kritisoivat heidän toimintaansa. Vaativat itselleen armollisuutta ja anteeksiantoa syyttäen muita aikuiskiusaajiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tästä sen näkee, ettei suurimmalla osalla ole hajuakaan vastoinkäymisten selättämisestä, eivätkä ymmärrä pointtia.
Ihan varmasti olisi helpompi elää anteeksi antaen, kuin toisen antamaa/aiheuttamaa painolastia kantaen. Kas kun ei sitä tehtyä voi enää peruuttaa, eikä tehdä tekemättömäksi. Suurin osa kantaa sitä pahaa mukanaan, aivan turhaan. Eihän se sen kiusaajan kuormana ole, hänellä on omansa omasta takaa. Tekin kannatte vain, koska ette osaa päästää irti. "Vain anteeksianto on teidät vapauttava", muutoin se kulkee painolastina elämänne loppuun asti.
Neuvo se konkreettinen tapa, miten saamastaan traumasta päästetään irti
Ole hyvä ja anna selkeä ohje. Ei mitään hymistelyä, vaan ihan täysin selkeä ohjeistus.
Eikä se saa sitten olla se, että "Päätä vain unohtaa se. Päätä, ette ajattele sitä. Käsittele se mielessäsi, että mistä johtuen se tapahtui ."
Koska tuollainen ei toimi.
Voi sanoa itselleen, että nyt en enää muistele sitä ja torjun sen aina mielestäni, kun se tulee mieleen. Joo, niin voi sanoa.
Se vaan ei johda mihinkään. Mitä enemmän yrittää sitä torjua, sitä enemmän sitä muistaa. Ja koska jälkiseurausten kanssa on kuitenkin elettävä, niin tuollainen hyminä on satuilua.
Minä vihaan jokatapauksessa sitä ihmistä. En tule koskaan hänen tekoaan hyväksymään. En tule koskaan hyväksymään sitä, että hän on sellainen kuin on. En tule antamaan hänelle pienintäkään mahdollisuutta päästä lähelleni enkä puhu hänelle mitään.
Minä en ryve enkä vello vihassani, mutta aina kun hänestä tulee puhe tai satun hänet näkemään, mieleeni tulee viha ja halveksunta. Hän vahingoitti myös lastani. Ei, en ikinä ota häntä millään tavalla elämääni enää. Tunnen samalla myös iloa ja helpotusta, kun olen hänestä kokonaan irti.
Ei ihminen voi omaa mieltään käskeä. On hyviä muistoja ja on pahoja. Mieleen ne tulee joka tapauksessa.
En todellakaan anna anteeksi terveyteni tuhoamista. Kosto elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis joku ei nyt ymmärrä mitä anteeksianto tarkoittaa. Kiusaajan on siis ensin pyydettävä anteeksi että kiusattu voi antaa anteeksi. Anteeksiantoa ei voi olla jos anteeksipyyntöä ei ole.
Kiusaaja kantaa kehossaan ja mielessään omaa pahuuttaan ikuisesti, halusi tai ei, ja tekipä kiusattu mitä tahansa. Tekijällä on vastuu. Vaatimus anteeksiannosta ei sitä poista. Kiusattu tekee mitä haluaa, siitä ei kiusaaja päätä.
Naurattaisi, jos peruskouluaikoihin jumittanut pelle tulisi sössöttämään "Annan sinulle anteeksi".
Vedin vanhemmalla iällä kiusaajaa turpaan. Onnistuin antamaan itselleni anteeksi, etten nuorempana tehnyt samoin. Ap:n neuvo toimii!
Vierailija kirjoitti:
Olen ap:n kanssa samaa mieltä. Ymmärrän vihan, suuttumuksen ja koston tunteet, mutta niihin ei kannata jäädä vellomaan.
Miltä susta tuntuu, jos esim. rattijuopon takia menetät vasemman jalkasi? Varmasti vihaa ja suuttumusta, ehkä janoat kostoa ja hyvitystä.
Entä jos menetät vasemman jalkasi luonnon katastrofissa?? Ketä syytät, keneltä vaadit hyvitystä?
Molemmissa tapauksissa on vaara jäädä rypemään itsesäälissä, mutta toisessa ei voi oikeastaan syyttää vammasta ketään. Molemmissa tapauksissa lopputulos on kuitenkin sama: vasemman jalan menetys. Mutta kummassakin tapauksessa täytyy jotenkin keksiä keino elää mahdollisimman onnellista loppuelämää huolimatta siitä, miten sen vamman sai.
Mun mielestä kostonhimon ja anteeksiantamisen välillä on ihan helkkaristi tilaa. En vaadi kiusaajilleni kostoa enkä halua heiltä hyvitystäkään, mutten silti ole antanut anteeksi kaikille. Enkä anna.
En mä vaan ymmärrä. MIKSI pitäisi antaa "anteeksi" jos sitä ei sydämessään tunne? En minä ole enää aikoihin ajatellut näitä tyyppejä. Mulla on oma elämä, työ ja lapset.
En silti tunne mitään motivaatiota jeesusteluun itseni kanssa. Jos katson peiliin ja kysyn: "Tunnetko, että haluat antaa anteeksi näille tyypeille heidän tekemänsä rikokset?" vastaus on selkeä ei. Etsinkö jotain hyvitystä tai kostoa? En. Olen tasapainossa tapahtuneen kanssa. Minä koin mitä koin ja jouduin itse nuolemaan haavani. Rikolliset vastaavasti eivät koskaan joutuneet teoistaan mitenkään vastuuseen.
Rikoksen uhrille esitetyt vaatimukset anteeksi antamisesta tekijölle kertovat ainoastaan vaatijan täydellisestä empatiakyvyttömyydestä tai pätemisen halusta. Nytkö uhrin pitäisi tuntea syyllisyyttä siitä, ettei halua tai pysty antamaan anteeksi rikoksen tekijälle? Samaan aikaan tekijä ei uhraa tapahtuneelle ajatuksen puolikastakaan. Kyseessähän oli hauskan pitäminen.
Höpö. höpö sanon minä.
Aikuisen puhetta Ap. Älä välitä lapsista, ketkä eivät ymmärrä
<3