Lue keskustelun säännöt.
Kiusaajalla anteeksiantaminen auttaa kiusattua siirtymään eteenpäin elämässä
29.04.2024 |
Tämä on hyvä ymmärtää. Sun on ihmisenä nähtävä sen koko asian taakse. Miksi asioita tapahtuu, ymmärrettävä asiat isommin.
Anteeksiantaminen itselle ja sille toiselle, auttaa ihmistä pääsemään eteenpäin.
Toki ihminen voi uida "kostoaikeissaan" tai katkeroitua ja itkeä esim täällä palstalla tätä asiaa. Mutta ei sekään ole mikään hyvä vaihtoehto.
Sit mä haluun sanoo viel tän:
Anteeksiantaminen ei tarkoita, että sun pitää soittaa kiusaajalles ja pyytää anteeks. Se tehdään sisäisesti.
Kommentit (149)
Vierailija kirjoitti:
Tästä sen näkee, ettei suurimmalla osalla ole hajuakaan vastoinkäymisten selättämisestä, eivätkä ymmärrä pointtia.
Ihan varmasti olisi helpompi elää anteeksi antaen, kuin toisen antamaa/aiheuttamaa painolastia kantaen. Kas kun ei sitä tehtyä voi enää peruuttaa, eikä tehdä tekemättömäksi. Suurin osa kantaa sitä pahaa mukanaan, aivan turhaan. Eihän se sen kiusaajan kuormana ole, hänellä on omansa omasta takaa. Tekin kannatte vain, koska ette osaa päästää irti. "Vain anteeksianto on teidät vapauttava", muutoin se kulkee painolastina elämänne loppuun asti.
Olen eri mieltä. Tapahtunut on hyväksyttävä, vihasta tulee päästää irti, se on myrkkyä mielelle ja asia on jätettävä taakse kuten kaikki menneisyyden asiat. Jos asiasta jäi trauma, sekin on hyväksyttävä osaksi elämän kaarta. On hyvä päästä tilanteeseen, jossa menneisyyden ajatteleminen ei aiheuta enää tuskaa, korkeintaan surua siitä, että omalle kohdalle kävi näin. Anteeksi ei tarvitse antaa koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksiantaminen on pitkän prosessin sivutulos, ei mikään välietappi tai pakollinen askel kohti parantumista. Kunnollinen terapia usein CPTSD:tä varten ja empatia itseään kohtaan, ja vanhojen kokemusten sureminen ja käsittely, siinä on ne oikeat keinot paranemiseen. Sitten siinä prosessissa voi myös jossain vaiheessa tulla se anteeksianto, mutta siihen ei saa painostaa ketään. Se ei ole velvollisuus. Usein kiusaajat voi olla persoonallisuushäiriöisiä, jotka ovat todella taitavia manipuloimaan, mutta onneksi on olemassa ihan valtavasti kirjallisuutta ja tietoa aiheesta nykyään, ja tosi paljon ilmaisiakin resursseja esim. englanniksi, joiden avulla uhri voi alkaa prosessoimaan tapahtumia terveellä tavalla.
Itse olin aikanaan kiusattu, sain turpaani joka päivä varmaan puolen vuosikymmenen ajan, enkä todellakaan ajattele että minun pitäisi tässä alkaa jotain anteeksi antamaan, ei todellakaan. Silloin ei viety asiaa oikeuteen mutta omien lasten kanssa olin tarkkana ja otin yhteyttä kouluun heti kun edes kuulin kiusaamisesta. Se pitää lopettaa heti eikä vasta vuosien päästä.
En nyt aktiivisesti märehdi yhtään missään, enkä mitään muistele mutta en ole antanut anteeksi kiusaajilleni, enkä anna. Ei minulla ole mitään vihaa tai katkeruutta, mutta en myöskään ajattele että oman hyväni takia olisi anteeksi annettava. Miksi minä anteeksi antaisin? Tehdyt teot ja sanotut sanat on tapahtuneet jo. Jokainen ottakoon vastuun itsestään, myös kiusaajan on otettava vastuu siitä mitä teki toiselle. Ei se nyt niin mene, että saa tehdä mitä huvittaa ja huitelee menemään kuinka lystää ja muiden on annettava anteeksi kaikki joutavimmankin päiväiset aivopierut.
Määrittele anteeksiantaminen. Minulle se on ihmissuhteessa toisen päästäminen takaisin lähelle, koska on jättänyt tapahtuneen taakseen pitkän yhteisen luottamuksenrakentamisen seurauksena. Se ei ole mahdollista millään tasolla kiusaajan kanssa. Sen sijaan paraneminen on tärkeää, mutta kiusaaja ei liity siihen prosessiin mitenkään, hän ei ansaitse enää ikinä päästä kiusatun elämään takaisin. Kiusatun on opittava rakkautta itseään kohtaan ja terveet keinot asettaa rajoja pahojen ihmisten kanssa. Ne on nimenomaan ne kaksi asiaa, jotka kiusaajat haluaa tuhota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä näitä, jotka tehtailevat av:lle Antakkee anteeksi kiusaajalle niin vapaudutte-ketjuja.
Miten se on keneltäkään muulta pois, jos kiusattu ei ikinä anna anteeksi kiusaajaltaan/kiusaajiltaan?
Mitäpä jos kiusattu ei anna anteeksi JA on jo aikoja sitten siirtynyt elämässään eteenpäin?
Kenenkään ei tarvitse 'antaa anteeksi' mulkvisteille, etenkään kun nämä eivät ole koskaan anteeksi pyytäneet.
Veikkaan, ettei näitä kukaan tee useampaa kertaa kun huomaa millaisen vastaanoton nää saa :D
Ja eihän se ole keneltäkään muulta pois. Mutta tavallaan ymmärrän sitäkin puolta, että mahdollisesti itse on löytänyt suuren hyödyn jostain ja haluaa jakaa sen myös kanssaihmisille. Ihan inhimillistä minusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on vähän samalla tavalla. Kohtasin kymmenen vuotta sitten sarjamurhaajan, ja vieläkin ne kaikki omat kokemukset hänestä ja tapahtumat tuona yönä ( minä en siis silti kuollut), tulevat mieleeni yhä uudestaan. Kaikki kovat äkilliset äänet yms. säpsäyttävät edelleenkin. Kohdallani hidastelevat autot säikäyttävät vielä enemmän.
Saako kysyä kuka? Suomessa ei paljon sarjamurhaajia ole. Oliko tämä k u r i s t a j a?
Spekua, mutta ajankohdasta ja autoista tulee mieleen Moring.
Onneksi kirjoittaja selvisi hengissä <3
Moringin kontolla ei ole yhtään murhaa tai tappoa. Vielä. Eli ei voi olla hän.
Niin joo, epäiltynä vasta.
Joo siksi mietin tätä Penttilää kun ei tule mieleen muuta jonka murhat olisi juuri naisiin kohdistunut
Vierailija kirjoitti:
Itse olin aikanaan kiusattu, sain turpaani joka päivä varmaan puolen vuosikymmenen ajan, enkä todellakaan ajattele että minun pitäisi tässä alkaa jotain anteeksi antamaan, ei todellakaan. Silloin ei viety asiaa oikeuteen mutta omien lasten kanssa olin tarkkana ja otin yhteyttä kouluun heti kun edes kuulin kiusaamisesta. Se pitää lopettaa heti eikä vasta vuosien päästä.
Jep, kiusaamiseen liittyy aina asioita, jotka johtaisi tuomioihin, jos ne tapahtuisi aikuisten välillä. Kiusaaminen on rikollista toimintaa, mutta tekijöitä suojelee heidän ikänsä ja ympäristö, jossa se tapahtuu. Siihen voi liittyä stalkkaamista, kunnianloukkauksia, pahoinpitelyä, laittomia uhkauksia, törkeitä pahoinpitelyitä, vapaudenriistoa ja vaikka mitä, jotka on aikuisten maailmassa rikoksia. Jostain syystä lasten vaan pitäisi antaa anteeksi? Jos joku random Paavo käy minuun käsiksi vaikka kadulla, niin aivan varmana teen siitä rikosilmoituksen enkä vaan anna anteeksi. Voin antaa anteeksi sitten, kun kyseinen Paavo istuu vankilassa ja mahdollisesti maksaa minun terapiakulut. Miksi lasten kanssa pitäisi olla eri tilanne? En nyt vaadi lapsia vankilaan, mutta seuraamuksia pitää olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olin aikanaan kiusattu, sain turpaani joka päivä varmaan puolen vuosikymmenen ajan, enkä todellakaan ajattele että minun pitäisi tässä alkaa jotain anteeksi antamaan, ei todellakaan. Silloin ei viety asiaa oikeuteen mutta omien lasten kanssa olin tarkkana ja otin yhteyttä kouluun heti kun edes kuulin kiusaamisesta. Se pitää lopettaa heti eikä vasta vuosien päästä.
Peukutin tätä viimeisintä, eli että koulukiusaamiseen puututtava heti. Kyllä. Minusta koulukiusaajat pois sieltä koulusta ja kiusatuille rauha. Jos tämä ei ole mahdollista, lasta ei pitäisi pakottaa kouluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olin aikanaan kiusattu, sain turpaani joka päivä varmaan puolen vuosikymmenen ajan, enkä todellakaan ajattele että minun pitäisi tässä alkaa jotain anteeksi antamaan, ei todellakaan. Silloin ei viety asiaa oikeuteen mutta omien lasten kanssa olin tarkkana ja otin yhteyttä kouluun heti kun edes kuulin kiusaamisesta. Se pitää lopettaa heti eikä vasta vuosien päästä.
Jep, kiusaamiseen liittyy aina asioita, jotka johtaisi tuomioihin, jos ne tapahtuisi aikuisten välillä. Kiusaaminen on rikollista toimintaa, mutta tekijöitä suojelee heidän ikänsä ja ympäristö, jossa se tapahtuu. Siihen voi liittyä stalkkaamista, kunnianloukkauksia, pahoinpitelyä, laittomia uhkauksia, törkeitä pahoinpitelyitä, vapaudenriistoa ja vaikka mitä, jotka on aikuisten maailmassa rikoksia. Jostain syystä lasten vaan pitäisi antaa anteeksi? Jos joku random Paavo käy minuun käsiksi vaikk
Ei noista aikuisten maailmassakaan mitään rangaistuksia tule välttämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on niin kovin luterilainen ajattelutapa. Ja ihmeen mustavalkoinenkin. En ole antanut kaikille kiusaajilleni anteeksi koska he tekivät anteeksiantamattomia asioita. Kun sen ymmärsin, ettei ole pakko antaa anteeksi, olen ajatellut heitä huomattavasti vähemmän.
Tämä ei sovi kaikille, eikä sovi se väkisin anteeksiantamisen kulttuurikaan. Paljon puhutaan suvaitsevaisuudesta ja itselleen armollisesti puhumisesta. Eikö juuri se, että toteaa ettei voi antaa anteeksi mutta antaa asia olla, ole armollisuutta? Ei pidä tuomita ihmisiä jotka ajattelevat eri tavalla kuin sinä, tai tuomita heitä kostonhimoisiksi. Ymmärrys avartaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä kukaan jää märehtimään keskenkasvuisten imbesillien tekemisiä? Itse olin vain helpottunut sinä päivänä, kun pystyin jättämään peruskoulun taakseni. Enkä ole käytännössä lukioon jälkeen ollut kenenkään kanssa tekemisissä.
Ei se tarkoita että on jäänyt mitenkään menneitä märehtimään ettei anna anteeksi. Menneillä ei ole mitään merkitystä, paitsi jos tyypit menneisyydestä jostain syystä kohtaisi nykyisessä elämässä. Miksi ihmeessä niille pitäisi antaa anteeksi? En olisi missään tekemisissä, ja jos tulisi tilaisuus kostaa, niin miksi en muka kostaisi? Aivan varmasti olisin mahdollisimman vitt*mainen ja aiheuttaisin mahdollisimman paljon harmia, jos tilaisuus tarjoutuisi. Nauttisin siitä kyllä. Mutta se ei tarkoita että erikseen soisin edes ajatusta näille tyypeille nyt kun eivät liity jun elämään millään tavalla. En näe vaivaa koston eteen, mutta jos tilaisuus tulisi, tarttuisin siihen kyllä hetkeäkään epäröimättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä kukaan jää märehtimään keskenkasvuisten imbesillien tekemisiä? Itse olin vain helpottunut sinä päivänä, kun pystyin jättämään peruskoulun taakseni. Enkä ole käytännössä lukioon jälkeen ollut kenenkään kanssa tekemisissä.
Ei se tarkoita että on jäänyt mitenkään menneitä märehtimään ettei anna anteeksi. Menneillä ei ole mitään merkitystä, paitsi jos tyypit menneisyydestä jostain syystä kohtaisi nykyisessä elämässä. Miksi ihmeessä niille pitäisi antaa anteeksi? En olisi missään tekemisissä, ja jos tulisi tilaisuus kostaa, niin miksi en muka kostaisi? Aivan varmasti olisin mahdollisimman vitt*mainen ja aiheuttaisin mahdollisimman paljon harmia, jos tilaisuus tarjoutuisi. Nauttisin siitä kyllä. Mutta se ei tarkoita että erikseen soisin edes ajatusta näille tyypeille nyt kun eivät liity jun elämään millään tavalla. En näe vaivaa koston etee
Juuri näin. Minäkään en etsi aktiivisesti tilannetta kostaa kellekkään mutta jos tilaisuus tulisi, niin maksaisin samalla mitalla takaisin. Silmä silmästä ja hammas hampaasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusaajan kuoleminen nuorena auttaa myös. Näin kävi minun kohdallani. Se oli ilon ja onnen päivä.
Tekikö se tehdyn tekemättömäksi? Vai sorruitko itse vastaavaan, olit mielessäsi tyytyväinen vasta kun hän kuoli? Myrkyllinen oli sinunkin mielesi. Sanoisinpa vielä että äärimmäisen myrkyllinen!
Itse ymmärsin niin (voin olla väärässäkin), että kiusaaminen loppui vasta siinä vaiheessa, kun kiusaaja menehtyi.
Vierailija kirjoitti:
Ap on kiusaaja/vainoaja, ok.
Ei pidä katkeroitua vaan mennä rennolla poljennolla eteenpäin elämässä.
Kiusaajalle ei ikinä pidä antaa anteeksi. Toivottavasti kaikkien kiusaajien kohdalla paha saa palkkansa. Valitettavasti joskus he pääsevät yhteiskunnan huipulle, mutta ehkä se pahan palkka tulee jossain vaiheessa....
Vierailija kirjoitti:
Kiusaajalle ei ikinä pidä antaa anteeksi. Toivottavasti kaikkien kiusaajien kohdalla paha saa palkkansa. Valitettavasti joskus he pääsevät yhteiskunnan huipulle, mutta ehkä se pahan palkka tulee jossain vaiheessa....
Kyllä mun kiusaajaa koki karman. Jopa liian kovan kohtalon sanoisin. Toinen kiusaaja koki saman minkä mulle aiheutti. Eli varovasti sen kiusaamisen kanssa ettei osu omaan nilkkaan.
Kun omia lapsiani kiusattiin, kerroin rehtorille että perusopetuslain nojalla sinun tehtäväsi on huolehtia että koulussa saa opiskella rauhassa, ja mikäli näin ei tapahdu, vien jutun esimiehellesi. Kyllä muuten loppui se koulukiusaaminen siihen.