Toiminko huonosti kuten miesystävä sanoo?

Ja miehen parisuhde lastensa äitiin päättyi koska..? Vihasiko ja manipuloiko exäkin täydellistä miesparkaa?

Mies hoidattakoon mielenterveyttään ammattilaisilla, ei lapsillasi. Eikä hän tule tuotakaan ymmärtämään, joten rajaa koko hyypiö pois elämästänne, luultavasti ei tule olemaan helppoa.

Vierailija kirjoitti:

No tuota, onkohan sille tosiaan syynsä miksi lapsesi eivät pidä hänestä??

Kannattaa kysyä lapsilta. Itse en lapsena tykännyt vanhemman uudesta kumppanista, koska minun mielestäni hän komenteli. Tykkäsin kovasti hänen lapsistaan kyllä (tyttö ja poika jotka olivat vähän minua vanhempia, tyttö lähes minun ikäiseni).

Kyllä mies on harmissaan ja loukkaantunut, on yrittänyt paljon. Hän ei ole raivoaja, eikä koskaan, olemme tunteneet pitkään. Hyvin herkkä mies.

Mä en tiedä mitä voin ajatella kun puhuu minulle noin. Voinko enää katsoa ja yrittää, jotenkin vedetty matto jalkojen alta. Liioittelenko kun tuntuu tosi pahalta, etten luota suhteeseen kun sanoo mulle noin?

Voisitteko vielä jatkaa jos joku puhuisi teille noin? Miten hänelle sanoisitte?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mies on harmissaan ja loukkaantunut, on yrittänyt paljon. Hän ei ole raivoaja, eikä koskaan, olemme tunteneet pitkään. Hyvin herkkä mies.

Mä en tiedä mitä voin ajatella kun puhuu minulle noin. Voinko enää katsoa ja yrittää, jotenkin vedetty matto jalkojen alta. Liioittelenko kun tuntuu tosi pahalta, etten luota suhteeseen kun sanoo mulle noin?

Varmasti herkkyys voi aiheuttaa loukkaantumisen, suuttumisen ja juuri tuon kaltaisen reaktion, ja ehkä hauras itsetunto, kun mies kokee että hänestä ei pidetä. Aikuisen pitäisi kuitenkin osata pysyä asiallisena tunteidensa kanssa,

Kysy mieheltä mitä hän tarkkaan ottaen tarkoittaa manipuloinnilla, koska sitähän tuo ei ole, vaan hankalan tilanteen järjestelyä. 

 

Tuskin liioittelet, uskon että tuntuu pahalta.

Minkä ikäisiä olette?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mies on harmissaan ja loukkaantunut, on yrittänyt paljon. Hän ei ole raivoaja, eikä koskaan, olemme tunteneet pitkään. Hyvin herkkä mies.

Mä en tiedä mitä voin ajatella kun puhuu minulle noin. Voinko enää katsoa ja yrittää, jotenkin vedetty matto jalkojen alta. Liioittelenko kun tuntuu tosi pahalta, etten luota suhteeseen kun sanoo mulle noin?

Kauan olette tunteneet? Oletteko vuoden sisään sitoutuneet, muuttaneet yhteen? Sitten se vasta todella alkaa jos miehellä viiraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hänessä on valtavasti hyvää, kunnon ammatti ja kertoo sekin, että on fiksut ihanat lapset kasvattanut. Mutta on tuollaista erikoista.. en saa kiinni, tuo ei tunnu terveeltä. Enhän minä voi ketään pakottaa! Miten sen kääntää siihen, että minäkin vihaan häntä ja manipuloin? En edes osaa enää sanoa mitään tuohon, sekin varmaan olisi manipulointia jos yrittäisin perustella lisää.

 

Älä valehtele itsellesi. Hänen lapsensa ovat ihania koska heillä ei ole ollut vaihtoehtoja isänsä raivarien vuoksi. On ollut pakko sopeutua ettei aikuinen lapsi loukkaannu.

Tän tyyppiset johtopäätökset on liian pitkälle vedettyjä yhden aloituksen perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Miten hän voi noin kun oikeasti on fiksu, kunnollinen mies. Ja lapsensa myös.

Hän puhuu että rakastaa ja haluaisi olla yhdessä ja voi huonosti koska lapseni ei pidä hänestä ja minäkin rajaan näin. Että meidän takia hänen mielenterveys kärsii.

Tän perusteella suosittelen että käytte juttelemassa terapeutille ainakin kerran. Hän osaa suositella joko pariterapiaa, tai yksilöterapiaa miehelle. Jos tuntuu hintavalta, niin ainakin seurakunnat tarjoavat ilmaista parisuhdeterapiaa joissain kaupungeissa.

Ollaan tunnettu kuutisen vuotta ja yhdessä kolme. Ei ole raivoaja tms pikemmin herkkä ja hyvin loukkaantunut kun häntä ei hyväksytä ja on kaikkensa yrittänyt.

Vierailija kirjoitti:

Miten hän voi noin kun oikeasti on fiksu, kunnollinen mies. Ja lapsensa myös.

Hän puhuu että rakastaa ja haluaisi olla yhdessä ja voi huonosti koska lapseni ei pidä hänestä ja minäkin rajaan näin. Että meidän takia hänen mielenterveys kärsii.

Tottakai sinä vastuullisena ja välittävänä ihmisenä asetat miehen tunteet ja mielenterveysongelmat niin itsesi kuin lastesi edelle...

Niin mä en tiedä liioittelenko minä tässä jotenkin kun kyseenalaistan koko miehen noiden mainitsemieni puheiden perusteella? Pitäisikö minun keskustella vielä, miten? Vai oikeasti pistää stoppi, onko liioittelua?

Ap, nyt sinulla ei ole vaihtoehtoja. Heivaa se mies heti.

(Todennäköisesti et ota neuvosta vaarin, mutta toivottavasti muistat tämän edes sitten, kun piru on merrassa, ja osaat jatkossa olla viisaampi.)

Vierailija kirjoitti:

Niin mä en tiedä liioittelenko minä tässä jotenkin kun kyseenalaistan koko miehen noiden mainitsemieni puheiden perusteella? Pitäisikö minun keskustella vielä, miten? Vai oikeasti pistää stoppi, onko liioittelua?

Mä näen että olette siinä napit vastakkain odottamassa että jompi kumpi antaisi  periksi.

Onko se sitten oikein kumpaakaan kohtaan, niin tuskin kun asia on saanut noin suuret mittasuhteet.

Lasten hyvinvoinnin kuitenkin kuuluu mennä aikuisten suhdesotkujen edelle. Olet kertomasi mukaan tähän asti kunnioittanut lastesi rajoja ja niin kuuluukin tehdä.

Itse kuitenkin teet omat valintasi niin kuin jokainen meistä. Tiedät itse haluatko jatkaa tuollaista suhdetta. Se on just niin kui  mitä näet, kuulet ja tunnet. 

Hän ei ole uhkaava, raivoava, väkivaltainen. Olen puhunut myös hänen exän kanssa, tunnen, ja tiedän ettei tuolloinkaan ollut mitään sellaista. Haluan siis nyt puhua faktoilla, kun tosissani mietin tilannetta ja mitä teen. Ollaan tunnettu pitkään ja mies kertoo kokevan surua ja itsetunnon menetystä kun lapseni eivät häntä hyväksy. Silti nuo puheensa eivät ole reiluja ja ovat suorastaan outoja mielestäni. 

Mies sanoo että annan lasten pompotella ja määrätä aikuisia kun sanon, etten voi pakottaa pitämään kenestäkään enkä voi pakottaa väkisin viettämään aikaa yhdessä. Mies on sitä mieltä, että minun tulisi laittaa selkeät rajat ja laittaa lapset hyväksymään hänen mukana olonsa perheessämme. Lapset teini-ikäisiä.

Ap

Itse en jaksaisi tuollaista käytöstä mieheltä enkä jatkaisi suhdetta, mutta sinä tietysti teet niin kuin itse parhaaksi näet. Tässä on nyt jo aika moni vastannut ettei suhdetta kannata jatkaa, kuulostaa miehen osalta manipuloinnilta ja herkkyys ei ole sille mikään este. Ja silti vieläkin pähkäilet.

Joo tuo, tuntuu että kaikesta napit vastakkain ja puolin toisin halutaankin ymmärtää nyt väärin :( Siksi kysyn teidän näkemystä tuosta mitä sanoi, etten mielessäni väritä ja liioittele. Ap

Jos ihminen on surullinen ja loukattu niin toki voi sanoa toiselle ikävästi, omaa surua ja pahaa mieltä kun ei tiedä mitä vielä voisi. Olisiko aika tulla vastaan?

Vierailija kirjoitti:

Mies sanoo että annan lasten pompotella ja määrätä aikuisia kun sanon, etten voi pakottaa pitämään kenestäkään enkä voi pakottaa väkisin viettämään aikaa yhdessä. Mies on sitä mieltä, että minun tulisi laittaa selkeät rajat ja laittaa lapset hyväksymään hänen mukana olonsa perheessämme. Lapset teini-ikäisiä.

Ap

Kannattaa kyllä selittää miehelle että teinit ovat sen verran herkässä iässä, että pakottamalla ei saa aikaan muuta kuin pysyvää tuhoa. Antamalla aikaa on mahdollista saada välit toimiviksi myöhemmin. 



Muistaisiko mies millaisia tunteita hän itse kävi teininä läpi? 

Vierailija kirjoitti:

Mies sanoo että annan lasten pompotella ja määrätä aikuisia kun sanon, etten voi pakottaa pitämään kenestäkään enkä voi pakottaa väkisin viettämään aikaa yhdessä. Mies on sitä mieltä, että minun tulisi laittaa selkeät rajat ja laittaa lapset hyväksymään hänen mukana olonsa perheessämme. Lapset teini-ikäisiä.

Ap

Käskemälläkö mies kuvittelee rakastavan uusioperheen syntyvän? Mies tuntuu olevan vain herkkä loukkaantumaan ja herkkä omille tarpeilleen, ei empatiakykyinen muita kohtaan. Kun asiat eivät suju hänen haluamallaan tavalla, muut "manipuloivat ja ovat epäreiluja".