Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa! Haaveilen toisesta miehestä, mutta en ole valmis eroamaan.
28.04.2024 |
Olen 48 v. ja naimisissa ollut vajaa 20 vuotta. Mieheni on hyvä aviomies, isä, hyvännäköinen, luotettava, akateemisesti koulutettu ja erittäin hyvätuloinen, perheeseen panostava ym. ym. Eli hyvä mies kaikkinensa ja tulemme toimeen myös hyvin, ei suurempia riitoja ja hauskaakin on usein yhdessä. En vaan tajua itseäni; noin vuoden päivän olen haaveillut toisesta miehestä. Siis ei mitään seksifantasiaa, vaan vain sitä, olisiko joku toinenkin mies minulle oikea. Vaihtelua? En edes osaa sanoittaa mitä ja miksi haen. Nykyisen miehen kanssa seksielämä on nykyisin hyvin hiljaista, varmasti ruuhkavuodet verottavat ja en itsekään ole aktiivisesti sitä hinkumassa.
Haaveilen, että lähtisin yöelämään vaikkapa naisystävieni kanssa ja löytäisin jonkun ihanan miehen, joka saisi perhosia vatsaan ja sukat pyörimään jaloissa.
Tämä vaivaa minua, koska jatkuu ja jatkuu vain. Rakastan kuitenkin miestäni, enkä haluaisi erota. Osaisiko joku auttaa?
Kommentit (175)
Minä muistan tuon fiiliksen. Tyhjyyden tunteen avioliitossa (22 v). Olin niin yksin ja tuntui että mieheni ja minä emme ymmärrä toisiamme yhtään. Meillä oli tuo kaikki, mitä AP kuvasit...upea talo, vakaa toimeentulo, lapset, yhteinen historia. Mutta suhde väljähtynyt. Aloin haaveilla uudesta elämäntilanteesta ja miehestä, jolle minä olisin tärkeä ja olisi taas huumaavaa vetovoimaa.
Läksin, tuli ero. Menetin vakaan elämän, odotti vuosien yksinäisyys. Uutta huumaavaa rakkautta ei löytynyt. Monia ikäviä kokemuksia kyllä. Totesin, että ne parhaat miehet olivat jo liitoissaan, eivät tuolla vapaana radalla.
Se virhe jonka tein, oli että en etsinyt tietä entisen mieheni luo silloin kun se vielä olisi ollut mahdollista. Silloin avioliiton hiipuessa. Minun olisi pitänyt tehdä aloite, antaa suhteen uudelleen lähentyä. Minun olisi pitänyt päästää hänet uudelleen elämääni, löytää rakkaus uudelleen. Kun mikään ei todellisuudessa ollut pielessä. Hän rakasti minua. Ja hän oli oikeasti elämäni oikea rakkaus, nuoruudesta jo.
Nyt hän on jo uusissa naimisissa.
Neuvoni AP:lle: ruoho ei ole aidan takana 100 % varmuudella vihreämpää. Älä katso kauas, katso lähelle. Näe mikä on arvokasta nyt ja pidä siitä kiinni. On olleet jotkut syyt miksi te aikoinaan menitte yhteen. Kaiva ne faktat ja entiset tunteet esille pölypussista ja eläkää onnellisia vuosia yhdessä, nyt kun lapsetkin kohta aikuistuvat. Teillä on uusi nuoruus kahdestaan elettävänä kohta uudelleen. Onnea teille:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä muistan tuon fiiliksen. Tyhjyyden tunteen avioliitossa (22 v). Olin niin yksin ja tuntui että mieheni ja minä emme ymmärrä toisiamme yhtään. Meillä oli tuo kaikki, mitä AP kuvasit...upea talo, vakaa toimeentulo, lapset, yhteinen historia. Mutta suhde väljähtynyt. Aloin haaveilla uudesta elämäntilanteesta ja miehestä, jolle minä olisin tärkeä ja olisi taas huumaavaa vetovoimaa.
Läksin, tuli ero. Menetin vakaan elämän, odotti vuosien yksinäisyys. Uutta huumaavaa rakkautta ei löytynyt. Monia ikäviä kokemuksia kyllä. Totesin, että ne parhaat miehet olivat jo liitoissaan, eivät tuolla vapaana radalla.
Se virhe jonka tein, oli että en etsinyt tietä entisen mieheni luo silloin kun se vielä olisi ollut mahdollista. Silloin avioliiton hiipuessa. Minun olisi pitänyt tehdä aloite, antaa suhteen uudelleen lähentyä. Minun olisi pitänyt päästää hänet uudelleen elämääni, löytää rakkaus uudelleen. Kun mikään ei todellisuudessa
Sinäkin kuitenkin etsit sitä ulkopuolelta tulevaa "juttua". Kun alkaa elää omaa elämää mielenkiintonsa mukaan ja nauttii siitä, niin löytää kaltaisiaan. Itse kun erosin, niin ei tod ollut mielessä, että nyt joku uus suhde vaan mistä olen kiinnostunut, sinne menin. Harrastin asioita, joista tykkäsin ja sain iloa ja uusia ystäviä. Päämääränä jos joku tietty sapluuna, joka tulee minua piristämään niin hukkaan menee. Taidatte olla ihan tosi onnettomia. Ja se uusi kumppani tuli elämään ihan yllättäen ja etsimättä.
Toivoisin, että ajat muuttuvat, ja eroaminen ei olisi enää "muodikasta". Muodikasta olisi etsiä entistä onnea nykyisen kumppanin kanssa. Lehdet kirjoittaisivat, miten tylsä avioliitto saatiin kukoistamaan. Ja miten perheonni ja yhdessä eläminen tuo ihmislajille parhaan onnen. Laumaeläimiä kun ollaan. En tiedä, voisiko vaikka nämä vaikeat ajat maailmassa olla sellainen tekijä, joka alkaisi ohjata ihmisiä yhä enemmän toistensa luo? Saada aviolittoja kestämään? Yhä useampi ymmärtäisi toisensa arvon? Katsoisi lähimmäistään suopein silmin ja rakastavin silmin? Eikä julmin ja tuhoavin?
Niinkuin moni täällä kirjoittaa kannattaa ap:n todellakin harkita tulevia siirtojaan. Nykyinen aviomies ei välttämättä ota takaisin jos ap tulee katumapäälle ja niinkuin täällä kommentoitukin niin aloittajan kuvaamilla spekseillä kuulostaa ettei miehen sinkkuna kauaa tarttisi ollakaan. Nyt rohkeasti realiteetit esiin, lopeta Ap haihattelu ja alat panostamaan nykyiseen suhteeseesi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei todellakaan kannata lähteä suhteesta. Mikäli on pitkä suhde alla, on alkuhuumasta haaveilu täysin ymmärrettävää. Pitää kuitenkin ymmärtää sen olevan alkuhuuma, joka ei tule kestämään kenkään kanssa, joten se on ainoastaan hetken ilo.
Käy kavereiden kanssa baareissa, flirttaa vähän, fantasio ja pistä raja siihen. Niin ne muutkin tekevät. Keskity myös kipinän saamiseksi omaan parisuhteeseen. Mieti miten saat yllätettyä miehesi erotiikan rintamalla.
Oletko lainkaan puhunut miehellesi asiasta? Olisi reilua puhua, etenkin jos tunnet asioiden menevän niin pitkälle, että harkitset jo toisen miehen saalistamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko lainkaan puhunut miehellesi asiasta? Olisi reilua puhua, etenkin jos tunnet asioiden menevän niin pitkälle, että harkitset jo toisen miehen saalistamista.
Mitä pitäisi puhua? Tekisi mieli kokea alkuhuuma uudelleen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko lainkaan puhunut miehellesi asiasta? Olisi reilua puhua, etenkin jos tunnet asioiden menevän niin pitkälle, että harkitset jo toisen miehen saalistamista.
Mitä pitäisi puhua? Tekisi mieli kokea alkuhuuma uudelleen?
Kyllähän suhdetta voi aina piristää uudelleen. Jopa saavuttaa uudelleen alkuhuuman kaltainen tila. Erosimme avoliitosta aika samankaltaisten tuntemusteni vuoksi noin 8 vuoden seurustelun jälkeen ja vuoden olimme erossa. Aikamoista etsikkoaikaa oli ja menin baareissa etsien jotain uutta ja parempaa. Mitään ei löytynyt. Siis parempaa, kyllä seuraa toki. Lopulta monen käänteen jälkeen palasimme takaisin yhteen ja oli kuin se ensihuumassa olisi iskenyt uudestaan! olen ikuisesti kiitollinen että mieheni otti minut takaisin. En vaan ollut osannut arvostaa häntä. Nyt avioliittoa jo 15 vuotta takana ja lapsia. En siis tarkoita , että erota pitäisi jotta uutta piristystä saa, mutta puhukaa ja tehkää jotain uutta ja virkistävää yhdessä ja se seksielämä; se kannattaa virittää uudelle tasolle, löydätte toisenne uudestaan sitäkin kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko lainkaan puhunut miehellesi asiasta? Olisi reilua puhua, etenkin jos tunnet asioiden menevän niin pitkälle, että harkitset jo toisen miehen saalistamista.
Mitä pitäisi puhua? Tekisi mieli kokea alkuhuuma uudelleen?
Kyllähän suhdetta voi aina piristää uudelleen. Jopa saavuttaa uudelleen alkuhuuman kaltainen tila. Erosimme avoliitosta aika samankaltaisten tuntemusteni vuoksi noin 8 vuoden seurustelun jälkeen ja vuoden olimme erossa. Aikamoista etsikkoaikaa oli ja menin baareissa etsien jotain uutta ja parempaa. Mitään ei löytynyt. Siis parempaa, kyllä seuraa toki. Lopulta monen käänteen jälkeen palasimme takaisin yhteen ja oli kuin se ensihuumassa olisi iskenyt uudestaan! olen ikuisesti kiitollinen että mieheni otti minut takaisin. En vaan ollut osannut arvostaa häntä. Nyt avioliittoa jo 15 vuotta tak
Apn suhde on pidempi kuin teidän, vaikka vuoden erokin laskettaisiin mukaan. Kannattaa ehkä osin myös ymmärtää alkuhuuman kaipuu. Ei sitä varten tarvitse erota tai pettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko lainkaan puhunut miehellesi asiasta? Olisi reilua puhua, etenkin jos tunnet asioiden menevän niin pitkälle, että harkitset jo toisen miehen saalistamista.
Mitä pitäisi puhua? Tekisi mieli kokea alkuhuuma uudelleen?
Kyllähän suhdetta voi aina piristää uudelleen. Jopa saavuttaa uudelleen alkuhuuman kaltainen tila. Erosimme avoliitosta aika samankaltaisten tuntemusteni vuoksi noin 8 vuoden seurustelun jälkeen ja vuoden olimme erossa. Aikamoista etsikkoaikaa oli ja menin baareissa etsien jotain uutta ja parempaa. Mitään ei löytynyt. Siis parempaa, kyllä seuraa toki. Lopulta monen käänteen jälkeen palasimme takaisin yhteen ja oli kuin se ensihuumassa olisi iskenyt uudestaan! olen ikuisesti kiitollinen että mieheni otti minut takaisin. En vaan ollut osannu
Totta, lähes ainakin alkuhuuman kaltaisen tilan voi saada kun löytää toisen uudelleen. Siis ilman eroa ja pettämistäkin. Mielikuvitusta ja etenkin tahtoa se vain vaatii!
Kyllähän sen yöelämässä huomaa myös monen muun suhteessa olevan omaavan jonkinlaista kaipuutta ensihuumaan. Silti toiminta jää flirtin tasolle, mikä on hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset ottavat monet asiat itsestäänselvyytenä; terveyden, hyvän parisuhteen ym. Vasta kun sen menettää, huomaa sen arvon. Toivottavasti alkuperäinen kysyjäkin havahtuisi siihen mitä hyvää elämässä on, eikä etsisi aina vaan parempaa. Välttämättä yökerhoista ei löydy uutta, kunnollista miestä ja oliko se sitten sen väärti jättää entinen, ilmeiseen hyvä aviomies, jotta saisi sitä hetken huumaa?
No siitä vain kokeilemaan! Toivotaan, ettet kadu!
No eiköhän se ole ihan normaalia joskus kaivata vaihtelua ja niitä uuden ihmisen tuomia perhosia vatsanpohjaan. Aikuinen ihminen voi sitten tehdä valintansa siinä, lähteekö mukaan jokaiseen mielensä oikkuun, vai pyrkiikö toimimaan eettisesti ja järkevästi pitkällä tähtäimellä.
Miehesi vaikuttaa oikein kelvolliselta tapaukselta, joten suosittelisin etsimään keinoja elvyttää kipinää sillä suunnalla.
Ole tyytyväinen siihen mitä on.
Vierailija kirjoitti:
Naiset tulevat omituiseksi noin 45 vuotiaina ,minunkin vaimo on halunnut erota vaikka meillä on asiat hyvin .m50
Höpsistä. Riippuu täysin siitä kuinka kauan on ollut saman kumppanin kanssa. Itse olin 45-vuotiaana ollut mieheni kanssa vasta viisi vuotta, ja elänyt sitä ennen piiitkän sinkkuajan, joten riittävästi oli tullut koettua kaikenlaista ennen parisuhteeseen menoa, joten ei ole tullut omituisuuksia tuossa iässä 😉
Ei voi saada kaikkea.
Kerro Ap missä päin tänä unelmalta kuulostava miehesi kenties kohta vapaana vaikuttaa? Olisin mahdollisesti kiinnostunut <3.
Kerronpa nyt toisen osapuolen näkökulmasta vastaavassa tilanteessa. Nuorempana olin parissakin hyvässä parisuhteessa, missä asiat olivat hyvin ja rakkautta riitti, mutta kummassakin tapauksessa miehille tuli sitten alkuhuuman laannuttua joku tarve päästä vielä "elämään villiä nuoruuttaan", joten suhteet päättyivät.
Itse jatkoin elämääni ja olen nykyään hyvässä, arvostavassa parisuhteessa, mutta kas kummaa, molemmat näistä ex-kumppaneista tulivat jonkin aikaa "villiä vapautta" elettyään häntä koipien välissä kyselemään, josko voitaisiin palata takaisin yhteen. Kumpikin kertoi katuvansa eroa syvästi, ja että olivat tehneet elämänsä suurimman virheen erotessaan minusta. Siinä vaiheessa oli vaan liian myöhäistä, itselläni kun menee pahasti maku jos toinen ei ymmärrä ihmisten arvoa silloin kun heillä on siihen mahdollisuus.
Niin kulunut sanonta kuin se onkin, niin kyllä se ruoho on vihreintä siellä missä sitä kastelee. Ja tottakai jos suhteessa on oikeasti jotain isosti vialla, erilaiset elämänarvot, tavoitteet, yms., niin ero on usein järkevin vaihtoehto, mutta epämääräiset jännityksen ja huuman kaipuun tunteet usein kertovat enemmän ihmisen omista sisäisen maailman tapahtumista ja jonkinlaisesta tyhjyydestä, mitä yritetään sitten vaihtuvilla ihmissuhteilla täyttää. Enkä sano tätä pahalla lainkaan, täysin ymmärrettäviä tunteita nuo ovat, mutta ratkaisukeinot eivät ehkä olekaan niitä joita oma mieli yrittää ensimmäisenä helppona vaihtoehtona tarjota.
Tsemppiä!