Lue keskustelun säännöt.
Onko kiusaajalle annettava anteeksi?
28.04.2024 |
Jos joku on kohdellut mua epäreilusti, onko annettava anteeksi?
Kommentit (143)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole. Kiusaajan kanssa en olisi missään tekemisissä. Silti jos tunkee elämään niin veisin adian poliisin käsittelyyn. Kiusaaminen on rikos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En antanut anteeksi työpaikkakiusaajalle (ei hän kyllä pyytänytkään anteeksi), vaan kostin. Eipähän se ä m m ä päässyt pentunsa joulujuhlaan. Niin nöyränä laittoi viestiä että vaihtaisinko sen työvuoron, jotta hän pääsisi lapsensa joulujuhlaan. No, en vaihtanut. Kjäh, kjäh.
Älä sitten odota hänenkään muuttavan käytöstään. Siinähän jatkatte, loputtomiin. Taidat nauttia siitä. Olette ansainneet toisenne.
EI kukaan odota, että kiusaaja nuuttaisi käytöstään. Saahan sitä kiusata, mutta ei saa itkeä, kun kerta toisensa jälkeen tulee pataan. Jankkaamista tai ei, mutta se on ainoa puhuttu kieli jota kiusaaja ymmärtää ja sitä sille puhutaan.
Herättää ihmetystä, millainen kiusaaja-kiusattu tilanne tämä on, jossa kiusaaja saa toistuvasti pataan.
Onhan se anteeksiannettava, vaikka unohtaa ei ehkä voi. Mutta jatkossa itse välttelisin kiusaajaa kaiken varalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä kiusaajia vaivaa? Onko niitä pahoinpidelty vai muuten käsitelty huolimattomasti lapsena että ovat saaneet jonkinlaisen aivovamman?
Pitäähän se jo ala-asteella tehdä selväksi nokimisjärjestys. Niinhän se menee luonnossakin normaalisti, vahvin hallitsee. Enemmän aivovamma on kiusatuilla, jos ei ole minkäänlaista taistelian luonnetta vastustaa kiusaajaa.
Ja sitten joku aamu kiusattu tulee aseen kanssa luokkaan. Tämmöistä taistelua toivot kiusaamisen saavan aikaan. Kuinka monen ihmisen elämä pitää kusipäisyyden takia pilata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se helpottaa sun omaa oloa. Sä hyväksyt sen että näin on käynyt, elämä jatkuu, sun ei olisi tarvinnut tehdä mitään toisin, kiusaaja kiusaa koska hänellä itsellään on ongelmia.
Ei helpota. Kertoo vain siitä, että henkilö ei arvosta itseään ja on hylännyt itsensä. Elämä voi jatkua ilman anteeksi antamistakin.
Ihmiset sekoittaa anteeksiantamisen ja teon hyväksymisen. Jos haluaa lopun elämäänsä elää jonkun yksittäisen asian kautta niin toki se on jokaisen oikeus. Mutta niin kauan se asia määrittää elämää, tavalla tai toisella. Jos sen kanssa on valmis elämään niin sittenhän sillä ei ole väliä.
En jaksa enää juurikaan ajatella kiusaajiani. Asuvat eri puolella valtakuntaa, joten eivät tule vastaan. Eräs kiusaajistani on nykyisin rehtori, ja ehkäpä hän kokee mahdolliset koulunsa kiusaamistilanteet hieman vaivaannutaviksi, mikäli muistaa omat tekemisensä. Jos ei ole muuttunut, niin ei voi muuta kuin sääliä työkavereita ja lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietämättä tilannetta.
Niin itse olen "antanut anteeksi" kiusaajilleni. Mikä tarkoittaa etten enää mieti heitä.
Siis tuskin miettivät minua hetkeäkään,niin miksi miettisin itse.
Käytännössä se "anteeksianto" tehdään itsensä takia; ei halua heidän tekojensa enää määrittää omaa elämäänsä.
Ei sitä tarvitse toki anteeksi annoksi kutsua.
Kyse on siitä,ettei heille anna enää valtaa ajatuksissa.
Niin kauan kun ei tule anteeksi pyytämään, oletan että seisoo edelleen tekojensa takana, joten en todellakaan ole antamassa anteeksi. Jos pyytäisi, saattaisin harkita, mutta tuskin tulee ikinä tapahtumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen, kun ensin kiusaaja kiusasi poikaani varmaan 6 vuotta koulussa ja vapaa-ajalla. Aikuisena tämä kiusaaja hakikin töihin firmaan, jossa olen töissä. Ei pahoitellut, ei mitään. Porskutti vain eteenpäin iloisesti. Ei näytä olevan hänellä mitään hajua siitä, miten muita ihmisiä saa kohdella.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Voit myös olla katkera koko ikäsi ja vetää lopulta itsesi kaulakiikkuun. Oikeastaan suosittelen tätä ratkaisua kiusaajista jatkuvasti jankkaaville iki-lapsille.
Jos sulla on joskus vaikea hetki elämässäsi, toivottavasti viimeinen ihminen jonka kohtaat välittää susta edes sen verran ettei ehdota sulle itsesi tappamistasi. Toivottavasti saat joskus apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paras kun toimii itselle siten että on parempi olla. Anteeksianto tarkoittaa vain sitä, että päästät irti niistä negatiivisista tunteista joita yhä kannat tapahtumasta. Ei se tarkoita sitä, että hyväksyisit heidän tekonsa vaan että päästät irti. Jos ei opettele antamaan anteeksi kantaa asioita lopun ikään itsessään.
Kopioin vain tän, koska tässä ytimekkäästi sanottu se mitä ihmettelen. En ehkä ole tajunnut mitä anteeksiannolla tarkoitetaan. Mutta mielenkiintoinen ketju.
Mulla se tilanne että aikanaan miehen perheenjäsen haukkui kännipäissään mut lyttyyn. Seuraavissa juhlissa pyysi ensin anteeksi, joi lisää ja sitten haukkui mut vielä pahemmin, uhaten myös hakata minut paskaksi. Välit häneen meni sillä poikki. Melkein kaikki muut meni hänen puolelle asiassa, koska "biologinen side". Sanoivat siis suoraan, että ovat hänen puolellaan tässä.
Välit heihin meni täysin poikki ja mieskään ei siis ole ollut heidän kanssa tekemisissä. Elämä on mennyt eteenpäin ja hienosti onkin, aikaa on kulunut paljon ja ollaan yhä miehen kanssa onnellisia.
Mutta joudutaan pakosti näkemään näitä ihmisiä joskus ja he käyttäytyvät kuin mitään ei koskaan olis tapahtunut. Että onpa ihana nähdä 🙄 Yksikään heistä ei ole pyytänyt anteeksi. Ja mä en todellakaan ole antanut anteeksi, enkä haluaisi heidän kanssa olla tekemisissäkään, en puhua sanaakaan enkä teeskennellä että kaikki on ok. Raa'alla väkivallalla uhkailu ei ole pikkujuttu. Mielestäni sellaista tai sen puolustelua ei kuulukaan antaa anteeksi, etenkään jos ei edes pyydetä.
Kyllä, asia vaivaa jos joudun heitä tapaamaan ja jonkun aikaa sen jälkeen. Ja jotain sukujuhlia ennen hermostuttaa että joudun heidät tapaamaan. Mä olen sitä mieltä etten mä itse oloani pysty helpottamaan paitsi korkeintaan niin etten koskaan enää heitä tapaisi.
Mitä tämä "anteeksianto oman itseni takia" siis tarkoittaa??
Ja toivon siis oikeasti hyvää keskustelua aiheesta, koska mietin olisiko mulla tosiaan jotain tehtävissä tän asian suhteen, kun omasta mielestäni ei. -edellinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se helpottaa sun omaa oloa. Sä hyväksyt sen että näin on käynyt, elämä jatkuu, sun ei olisi tarvinnut tehdä mitään toisin, kiusaaja kiusaa koska hänellä itsellään on ongelmia.
Kiusaaja kiusaa koska se on hänestä kivaa. Anteeksianto on uhrin asia. Typerää syyllistää uhria jos ei halua antaa anteeksi.
En antanut anteeksi. Opettaja ja rehtori vei minut kiusaajan kanssa istumaan tyhjään luokkaan. kaksi tuntia siellä istuttiin. Minulle oltiin vihaisia kun en suostunut antamaan anteeksi.
Iltapäivällä kiusaaja jatkoi kiusaamista. Reagoin tällä kertaa aggressiivisesti. Sitten minä olin se ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras kun toimii itselle siten että on parempi olla. Anteeksianto tarkoittaa vain sitä, että päästät irti niistä negatiivisista tunteista joita yhä kannat tapahtumasta. Ei se tarkoita sitä, että hyväksyisit heidän tekonsa vaan että päästät irti. Jos ei opettele antamaan anteeksi kantaa asioita lopun ikään itsessään.
Kopioin vain tän, koska tässä ytimekkäästi sanottu se mitä ihmettelen. En ehkä ole tajunnut mitä anteeksiannolla tarkoitetaan. Mutta mielenkiintoinen ketju.
Mulla se tilanne että aikanaan miehen perheenjäsen haukkui kännipäissään mut lyttyyn. Seuraavissa juhlissa pyysi ensin anteeksi, joi lisää ja sitten haukkui mut vielä pahemmin, uhaten myös hakata minut paskaksi. Välit häneen meni sillä poikki. Melkein kaikki muut meni hänen puolelle asiassa, koska "biologinen side". Sanoivat siis suoraan, että ovat hänen puolellaan tässä.
Väl
Jotenkin kuvaisin sen sillä tapaa, että päästät irti siitä mitä tapahtui. Et mieti asiaa, et syytä tekijää enää teosta tai tunne häntä kohtaan oikeastaan mitään. Hyväksyt että niin on käynyt ja se oli väärin, mutta päätät ettei se enää sinuun elämääsi vaikuta. Sinun tapauksessasi lopettaisin käymästä noissa tilaisuuksissa joissa joudut kyseistä ihmistä tapaamaan. Se että on antanut anteeksi ei tarkoita että kyseisiä ihmisiä tarvitsisi enää koskaan tavata.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen, kun ensin kiusaaja kiusasi poikaani varmaan 6 vuotta koulussa ja vapaa-ajalla. Aikuisena tämä kiusaaja hakikin töihin firmaan, jossa olen töissä. Ei pahoitellut, ei mitään. Porskutti vain eteenpäin iloisesti. Ei näytä olevan hänellä mitään hajua siitä, miten muita ihmisiä saa kohdella.
Rupea työpaikka kiusamaan sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En antanut anteeksi työpaikkakiusaajalle (ei hän kyllä pyytänytkään anteeksi), vaan kostin. Eipähän se ä m m ä päässyt pentunsa joulujuhlaan. Niin nöyränä laittoi viestiä että vaihtaisinko sen työvuoron, jotta hän pääsisi lapsensa joulujuhlaan. No, en vaihtanut. Kjäh, kjäh.
Älä sitten odota hänenkään muuttavan käytöstään. Siinähän jatkatte, loputtomiin. Taidat nauttia siitä. Olette ansainneet toisenne.
Toisen käytöstä ei voi eikä kannata yrittää muuttaa. Itse tekisin ilmoituksen työseuojeluvaltuutetulle jos kyseessä on todellinen kiusaaminen, mikä ei ehkä tässä tapauksessa oikein vaikuta olevan kyseessä.
Minua on kiusattu rajusti kouluaikoina. Minua kiusasivat ihmiset, keitä kohtaan en ole tehnyt ikinä mitään väärin, osan kanssa en edes kasvotusten vaihtanut sanaakaan.
Kaksi kiusaajaani on kuollut nuorina tapaturmaisesti ja koin silloin pystyväni päästämään irti siitä, mitä he tekivät.
Yksi entinen luokkalaiseni lähestyi minua facebookviestillä. Hän haukkui minua koulussa läskiksi ilman että olin tehnyt hänelle mitään. Vastasin, että en minä suo hänelle mitään mielenrauhaa jollain anteeksiannolla, että hän saisi kevyin mielin jatkaa elämäänsä. Itse muistan jokaisen ilkeän kommentin häneltä. Ehdotin hakeutumista ammattilaisen juttusille sen kanssa, että miten itsensä kanssa saa rauhan tuollaisten tekojen jälkeen. Hyvä olisi varmaan kyllä jutellakin jonkun kanssa siitä, miksi on viattoman ihmisen kimpussa vuositolkulla.
On vaikeaa edelleen. Tiedän, ettei anteeksiannolla tarkoiteta mitään "noeisenythaittaa"-päänsilittelyä, vaan sitä että itse irtautuisi näistä. Ainoa mikä on minua auttanut, on tuollainen tilit tasan-kokemus. Kävin itsekin terapiassa juttelemassa, sielläkin puhuttiin tuota anteeksiantamista. Vaikea antaa anteeksi pahuutta ja ilkeyttä, mitä ei (tuota yhtä näennäistä lukuunottamatta) edes pyydetä anteeksi.
EI kukaan odota, että kiusaaja nuuttaisi käytöstään. Saahan sitä kiusata, mutta ei saa itkeä, kun kerta toisensa jälkeen tulee pataan. Jankkaamista tai ei, mutta se on ainoa puhuttu kieli jota kiusaaja ymmärtää ja sitä sille puhutaan.