Auttaako masennuslääke oikeasti? Vai turruttaako kaikki tunteet?

Riippuu lääkkeestä ja ihmisestä. Mulla nyt hyvä lääke joka oikeasti toimii itselläni. Lääkkeen avulla juuri pystyn tuntemaan iloa.

Ei voi tietää, ennen kuin kokeilee, toisilla turruttaa tunteet, toisilla ei, mulla esimerkiksi ei oo ikinä sitä ongelmaa ollut.

Itsestäni tuli paljon rohkeampi. Koulussa en tuntenut enää esiintymisjännitystä jne. Huomasin kuitenkin, että monet asiat jotka olisi ennen voinut itkettää, eivät enää itkettänyt. Mutta koin kuitenkin, että lääke oli hyvä ja olin onnellisempi. Enää ei lääkettä käytössä

Mulle lääkkeen määrännyt psykiatri tokaisi, että miksi luulet, että vaikuttaa tunteisiin. Ihmettelin sitä, kun oli niin vaisut reaktiot isoäidin kuolemaan ja mietin voisiko lääkkeellä olevan jotain tekemistä asian kanssa.

Ei ap, perusmekanismi ei ole turruttaa tunteita vaan auttaa ihminen ylös sieltä suosta jossa ei tunne pahimmassa tapauksessa enää mitään muuta kuin mustuutta. 

Aluksi pitää antaa pari viikkoa, tottakai, aikaa tottua. 

Itsellä kävi niin että masennuslääkityksen ansiosta jaksan olla oma itseni ilot, surut, pienet ja isot sai normaalin mittakaavan. Masentuneena en jaksanut seksiä, nyt on kaikki hyvin silläkin saralla.

Huomiona kuitenkin että mun annostus on melko pieni 10mg/'vrk Citalopram.

Mulla mielialalääke tasoittaa niitä masennushuippuja. Pystyn silti tuntemaan iloa ja nautintoa, joita tuskin olisi, jos olisin koko ajan ahdistunut. Lääkkeitä on paljon erilaisia ja lisäksi vaikuttavat eri ihmisiin eri tavalla, annostuskin vaikuttaa ja moni muu asia.

no mulle auttoi (?) sillä tavalla juuri, että turrutti tunteet. ettei heti kuolis.

Ei lääke varsinaisesti "poista" yhtään mitään eikä tuo tilalle mitään. Lääke nostaa ylös pahimmasta ja jos lääke sopii sinulle niin tunne-elämän saa pikkuhiljaa normalisoitumaan. Se tapahtuu eämässä eteen tulevien kokemusten ja tapahtumien kautta, koska lääkeen avulla sinulla on voimavaroja reagoida asioihin muullakin tavalla sillä synkeällä voimattomuudella ja toivottomuudella. Se uusi tunne-elämä kehittyy pala kerrallaan. Lääke ei sitä yhtäkkiä ulkopuolelta tuo tai poista.

Riippuu aivan täysin ihmisestä ja lääkkeestä. Voxra on supertykätty palstalla ja kaikki sitä kehuvat, mutta itselleni ei tehnyt mitään. Sitten taas Venlafaxin poisti ahdistuneisuuden lähes kokonaan (tämä oli itselleni niin paha ongelma, että jouduin osastolle pariin otteeseen), mutta se myös turruttaa tunteita, myönnän. Tässä oli pakko valita ns. pienempi paha, ja omalla kohdallani valitsin lääkkeen jatkamisen. 

Vierailija kirjoitti:

Ei lääke varsinaisesti "poista" yhtään mitään eikä tuo tilalle mitään. Lääke nostaa ylös pahimmasta ja jos lääke sopii sinulle niin tunne-elämän saa pikkuhiljaa normalisoitumaan. Se tapahtuu eämässä eteen tulevien kokemusten ja tapahtumien kautta, koska lääkeen avulla sinulla on voimavaroja reagoida asioihin muullakin tavalla sillä synkeällä voimattomuudella ja toivottomuudella. Se uusi tunne-elämä kehittyy pala kerrallaan. Lääke ei sitä yhtäkkiä ulkopuolelta tuo tai poista.

Tämä osui naulan kantaan. Vastaa kokemuksiani.

Voi luoja kuinka toivonkaan että olisi olemassa jokin lääke joka turruttaisi pois tämän tuskan.