Millään ei ole mitään väliä, koska syntymä on kuolemantuomio.

Elämän tarkoitus on rakkaus. Rakkaus elää kuolemani jälkeen rakastamissani läheisissä ja rakkaudellisissa teoissani, joiden vaikutus jatkuu vuosia. Rakkaus jatkuu atomeina tähtipölyssä vielä sen jälkeen kun ihmiskunta on mennyttä. 

Mm

Ju

Up

Vierailija kirjoitti:

Siinä syntymän ja kuoleman välissä on kuitenkin koko elämä, joten tee siitä itsellesi hyvä.

Näin ehtoopuolella on todettava, että se elämäkin on ihan äärimmäisen lyhyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä syntymän ja kuoleman välissä on kuitenkin koko elämä, joten tee siitä itsellesi hyvä.

Näin ehtoopuolella on todettava, että se elämäkin on ihan äärimmäisen lyhyt.

Jo meidän elinaikanamme voidaan ottaa mullistavia edistysaskeleita tieteen ja teknologian saralla. Elinikää voidaan pidentää radikaalisti.

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä syntymän ja kuoleman välissä on kuitenkin koko elämä, joten tee siitä itsellesi hyvä.

Näin ehtoopuolella on todettava, että se elämäkin on ihan äärimmäisen lyhyt.

Jo meidän elinaikanamme voidaan ottaa mullistavia edistysaskeleita tieteen ja teknologian saralla. Elinikää voidaan pidentää radikaalisti.

Jos rajaehtojen salliessa olisi edes mahdollista, niin missä vaiheessa yksilö lakkaisi olemasta  se yksilö, joka oli? Siis jos ajatellaan, että vältettäisi ohjelmoitu solukuolema (apoptoosi) esimerkiksi kantasolusiirtojen avulla, ja sitten muina keinotekoisina varaosina. Ja kun pitkitysprosessi on kestänyt riittävän pitkään, niin kenen/minkä tietoisuus tällaisella radikaalivanhalla elimistöllä on?

On väliä.

Rakastan elämää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä syntymän ja kuoleman välissä on kuitenkin koko elämä, joten tee siitä itsellesi hyvä.

Näin ehtoopuolella on todettava, että se elämäkin on ihan äärimmäisen lyhyt.

Jo meidän elinaikanamme voidaan ottaa mullistavia edistysaskeleita tieteen ja teknologian saralla. Elinikää voidaan pidentää radikaalisti.

Jos rajaehtojen salliessa olisi edes mahdollista, niin missä vaiheessa yksilö lakkaisi olemasta  se yksilö, joka oli? Siis jos ajatellaan, että vältettäisi ohjelmoitu solukuolema (apoptoosi) esimerkiksi kantasolusiirtojen avulla, ja sitten muina keinotekoisina varaosina. Ja kun pitkitysprosessi on kestänyt riittävän pitkään, niin kenen/minkä tietoisuus tällaisella radikaalivanhalla elimistöllä on?

 <

Et sinäkään ole sama henkilö kuin vauvana, kymmenvuotiaana, jne.

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä syntymän ja kuoleman välissä on kuitenkin koko elämä, joten tee siitä itsellesi hyvä.

Näin ehtoopuolella on todettava, että se elämäkin on ihan äärimmäisen lyhyt.

Jo meidän elinaikanamme voidaan ottaa mullistavia edistysaskeleita tieteen ja teknologian saralla. Elinikää voidaan pidentää radikaalisti.

Jos rajaehtojen salliessa olisi edes mahdollista, niin missä vaiheessa yksilö lakkaisi olemasta  se yksilö, joka oli? Siis jos ajatellaan, että vältettäisi ohjelmoitu solukuolema (apoptoosi) esimerkiksi kantasolusiirtojen avulla, ja sitten muina keinotekoisina varaosina. Ja kun pitkitysprosessi on kestänyt riittävän pitkään, niin kenen/minkä tietoisuus tällaisella r

Olen. Solut tosin on uusiutuneet moneen kertaan jo. Siihen menee n.8 vuotta. Mutta ne on minun omien solujeni kopioita, joita omalla koodilla on tuotettu. Tietoisuuteni ei ole missään vaiheessa kadonnut prosessin aikana. Siitä on tehty myös neurotieteellisiä tutkimuksia, joiden avulla on pyritty selvittämään tietoisuuden olemusta.

Ihminen voi vaikka menettää osan aivoistaan, ja tietoisuutensa säilyy. Tämä on tutkittu eri aivoalueita saaneiden kohdalla, kun on ajateltu sen löytyvän jostain neurorakenteesta. 

Tämä "minuuden" ja tietoisuuden säilyminen ei onnistuisi, jos jonkin henkilön soluja myöhemmin kloonattaisi, ja täydennettäisi maksimaalisesti uusiomateriaalilla kokonaiseksi yksilöksi asti.

 

Kyllä

Että sontaa.

Luomme itse suht kaikki (ainoat poikkeukset tästä ovat mantelitumakereaktio ja tunnetartunta) tunteemme sillä, mitä ajattelemme. Voimme valita mitä ajattelemme. Meidän kuuluisi olla ajatustemme isäntiä, eikä renkejä.

Valitettavasti kaikki eivät tätä ymmärrä tai tiedä. 

Otsikon ajatus on varma keino luoda ihan itse itselleen negatiivinen tunnetila.

Tottahan tuo. Sikiäminen on pahin virhe minkä ihminen voi tehdä.

Kuoleman jälkeen sinulle ei ole millään enää väliä, mutta sitä ennen jokainen hetki merkitsee ja voit vaikuttaa siihen, minkälaista elämäsi on.

Hassua odottaa, että homman pointti tulisi vasta sitten kun se loppuu.

No mutta täällähän on hauskaakin ainakin välillä. Jos oikeasti ajattelee noin nihilistisesti, niin eikös silloin kannata vain jättää syömättä ja juomatta, kun ei silläkään ole väliä kärsiikö ja kuoleeko vaiko eikö?

Mikset sillä aikaa sitten eläisi ja eläisi kunnolla, kun et ole kuollut? Jotkut korennot elävät vain yhden päivän, mutta ehkä niille se on pitkä aika.