Onko yleistä että isä haluaa erkaantua/luopua huoltajuudesta?

Miehissä ei ole koskaan mitään vikaa, omasta mielestään. Miehillä on vain oikeuksia, omasta mielestään. Jos äiti, vaimo, lapsen äiti tai kuka tahansa nainen ei ole samaa mieltä ja tee kuten mies ehdottaa, nainen on hankala ja paha. Naisen alistaminen on heidän tavoite nro 1.Narsistit (joita suurin osa miehistä on) saavat kaikki viranomaiset AINA puolelleen, aina, todellakin ihan aina. Itse tiedät totuuden. Kyllä lapsesi aikuisena ymmärtää kun kerrot asian todellisen laidan rauhallisesti ja isää syyttämättä. Ole aina läsnä ja saatavilla lapsellesi, se kantaa hedelmää myöhemmin, ihan varmasti. Sanon tämän omasta kokemuksesta. Lapseni on nyt yli 30v ja suhde isäänsä paljon huonompi kuin minuun, äitiinsä.  Vuodet on olleet rankkoja, itkua hyvin usein ja riistävää surua lapsen puolesta kun isänsä ei halua olla turvallinen aikuinen. Miehen malli jäi saamatta. Mutta lapsi, poika, oppi hyvän vanhemman mallin minulta ja on nyt LOISTAVA isä omalle lapselleen.

Eiköhän lapsesi voi paremmin ilman tämmöstä "isää". Siis 7 vuotta ilman mitään kontaktia?! Se isä on pelkkä haamu ja sellaisena sen on parempi pysyäkin, lapsi ei jää mistään paitsi. Lapsi voi sitten aikuisena itse etsiä hänet, jos haluaa. 

Ikävä kyllä pettäminen miehillä on vähän liiankin yleistä naisen raskauden/synnytyksen aikana. Jostain syystä tuo aiheuttaa todella monilla miehillä sen, että alkavat pettämään.

Tosi surullista on kuitenkin lapsen kannalta ja on siinäkin se uusi nainen aikamoinen narsistipaska. Ei hätää, tuollaisten suhteet jossain vaiheessa kariutuu ja menee pilalle. Pettäjät ja narsistit harvoin kykenevät onnellisessa suhteessa koko elämäänsä olemaan.

Totuus on kuitenkin se, aloittaja, että mies syyllistää sinua vaikka oikeasti hän ei vaan halua olla lapsen elämässä mukana. Hän yrittää syyllistää sinua vaikka oikeasti kyse on hänen käyttäytymisestä ja haluttomuudesta olla mukana lapsen elämässä. 

Kuulostaa siltä, että olit toki hankala, mutta että todellinen syy lapsen taakse jättämiseen oli se, että syntyi uusi lapsi uuden vaimon kanssa. Että taitaa olla kuitenkin vain tekosyy tuo sinun hankaluutesi. Veikkaan että kun uusi vauva tuli, tuo kaikkeen sekaantuva uusi vaimo halusi pitää miehensä vain oman lapsen isänä. Ja jostain syystä tämä mies oli joko samaa mieltä tai suostui tähän.

Turha sitä enää murehtia. On selvä jo sen perusteella milloin mies lähti, että ette hänessä menettäneet kovin paljon. Osa miehistä eroaa erotessaan lapsistaankin, jostain syystä. Osa ei tätä ikinä tekisi, mutta osalla on näitä pelottavia superitsekkäitä piirteitä, joiden takia vain oma napa ja kulloisetkin lapset "omaisuutena" ja itsen jatkeena kiinnostavat.

Mieti itsesi tilanteeseen jossa äitisi olisi aina kasvattanut sut yksin, koska isäsi jätti synnytyksen jälkeen toisen naisen takia. Tämän jälkeen nähnyt muutaman kerran sua ja sit hylännyt myös sut. Jos tällänen ukko tulis aikuisena länkyttämään miten sun äiti oli niin hankala, niin mitä sä tekisit? Ite haistattaisin paskat ja sanoisin suorat sanat mitä mieltä mä tuollaisista miehistä olen ja kertoisin nyt olevan jo liian myöhästä. 

 

älä siis kuuntele ton exän uhkailua miten ottaa yhteyttä lapseen aikuisena ja kertoo miten olit niin hankala, veikkaanpa että lopputulos ei mene niinkuin tämä isukki luulee. Samaa uhannut oman lapsen isä

Ei varmaankaan, tosin mun lasten isä ei halua huoltajuutta eikä sitä kiinnosta nähdä lapsia. En ole vaivautunut miettimään asiaa, johon en voi itse vaikuttaa. Silloin sattui kun ero tuli, mutta siitä on jo aikaa. En sitä meidän elämään millään tasolla edes kaipaisi. Riittää, että maksaa elarit kerran kuussa. Eipähän tarvitse riidellä eksän kanssa mistään yms. 

Nykyään jo naurattaa, kun kerran vein lapset isälleen viikoksi ja menin uuden miesystäväni kanssa festareille. Lasten isä oli tehnyt lasun, että äiti vain ryyppää ja hoidattaa lapsiaan muilla :DD se oli ainut kerta, kun hän koko kesän aikana lapsiaan näki. 

Vierailija kirjoitti:

Mieti itsesi tilanteeseen jossa äitisi olisi aina kasvattanut sut yksin, koska isäsi jätti synnytyksen jälkeen toisen naisen takia. Tämän jälkeen nähnyt muutaman kerran sua ja sit hylännyt myös sut. Jos tällänen ukko tulis aikuisena länkyttämään miten sun äiti oli niin hankala, niin mitä sä tekisit? Ite haistattaisin paskat ja sanoisin suorat sanat mitä mieltä mä tuollaisista miehistä olen ja kertoisin nyt olevan jo liian myöhästä. 

 

älä siis kuuntele ton exän uhkailua miten ottaa yhteyttä lapseen aikuisena ja kertoo miten olit niin hankala, veikkaanpa että lopputulos ei mene niinkuin tämä isukki luulee. Samaa uhannut oman lapsen isä

No niinpä. Ei kukaan joka oikeasti rakastaa omaa lastaansa hylkää tätä 18+ vuodeksi vaikka kuinka hankala se toinen osapuoli olisi. 

Isä on luuseri eikä halua sitä myöntää miten iso luuseri hän on, joten hän syyttää omasta luuseriasenteesta naista. 

Christiiina kirjoitti:

En mä silti ymmärrä, että miksei se isä voi vaikka lähettää synttärilahjaa ja joulukorttia, että edes yrittäisi muistuttaa itsestään lapselle.

Onko lapsi missään tekemisissä muiden isän puolen sukulaisten kanssa, esim ukin, mummon, sedän, tädin ...?

?

Vierailija kirjoitti:

Maailma on täynnä isejä, jotka ovat kadonneet lapsen elämästä. Heitäkin on paljon, jotka syyttävät äitiä vieraannuttamista, vaikka isä itse ei ole viitsinyt lapsen elämässä olla siten, että tapaamiset ovat säännöllisiä kuten teillä.

Omien lasteni isä vieroittautui itse teini-ikäisten lasten elämästä avioeron jälkeen. Noin vain lopetti isänä olemisen, vaikka esikoinenkin eli ydinperheessä 16 vuotiaaksi. 

Tuota en ole koskaan ymmärtänyt, että mies voi noin vain ravistaa elämästään pois lapset, joita on kasvattanut vauvasta asti. Sellaisen ihmisen täytyy olla jollakin lailla kykenemätön normaaleihin tunteisiin.

Meillä kävi samalla tavalla. Tosin lapsen biologisella isällä ei ollut mitään uutta naista eikä perhettä, hän vaan halusi elää omaa elämää kun ei lapsi sopinutkaan kuvioon. Luopui vapaaehtoisesti huoltajuudesta eikä pitänyt mitään yhteyttä lapseen moneen vuoteen.

Sitten kun mielestäni oli kehittynyt isä lapselle ja suunnittelimme perheensisäistä adoptiota niin biologinen isä vastusti sitä kuitenkin. Ilmeisesti ihan periaatteesta. Oikeus kuitenkin vahvisti adoption biologisen isän vastustuksesta huolimatta.

Kiitos vastauksistanne. Asia on kaihertanut pitkään kun olen vain harmitellut omaa epäkypsää käytöstäni. Se jossittelu että kunpa vain olisin ollut myöntyväinen ja sopuisampi. En vaan nyt enää mahda asioille mitään. Olen pahoitellut mennyttä isälle, mutta hän on antanut ymmärtää että mitään ei ole tehtävissä. Ehkä sitten vain hyväksyn asian lopullisuuden.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksistanne. Asia on kaihertanut pitkään kun olen vain harmitellut omaa epäkypsää käytöstäni. Se jossittelu että kunpa vain olisin ollut myöntyväinen ja sopuisampi. En vaan nyt enää mahda asioille mitään. Olen pahoitellut mennyttä isälle, mutta hän on antanut ymmärtää että mitään ei ole tehtävissä. Ehkä sitten vain hyväksyn asian lopullisuuden.

Ap

Tuohan on ihan järjetöntä, että isä on hylännyt lapsensa, ja sinä olet tunnontuskissasi.

Kukaan normaali vanhempi ei hylkää lastaan. Silloin taistelee ja tekee kaikkensa, että saa huolehtia lapsesta. 

Christiiina kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

En mä silti ymmärrä, että miksei se isä voi vaikka lähettää synttärilahjaa ja joulukorttia, että edes yrittäisi muistuttaa itsestään lapselle.

Onko lapsi missään tekemisissä muiden isän puolen sukulaisten kanssa, esim ukin, mummon, sedän, tädin ...?

?

!

Hyi mikä mies, ei ansaitse tulla kutsutuksi isäksi. Pettää ja jättää vaimonsa, ja sitten syyllistää tätä kun hänen tunteensa vaikuttavat päätöksentekoon. Sitten itkemällä ja kiukuttelemalla saa oman tahtonsa läpi niin, että saa syyt toisen niskoille. Huippudiili hänelle, lapsesta hän ei ole välittänyt koskaan.

Ex taipui lapseen viiden vuoden taivuttelun jälkeen, koska halusi pitää minut. No, eihän siitä sitten mitään tullut. 

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Onko lapsi missään tekemisissä muiden isän puolen sukulaisten kanssa, esim ukin, mummon, sedän, tädin ...

Ei valitettavsti. Isä kertoi päätöksestään sukulaisilleen ja he lopettivat myös sen vähänkin yhteydenpidon samoihin aikoihin isän kanssa.

Ap

 

No on ne isän sukulaisetkin tyhmiä jos eivät halua olla missään tekemisissä oman lapsenlapsen/veljenlapsen kanssa.

AP, riitaan tarvitaan kaksi. Sinä olet tuoreena äitinä ja hylättynä naisena ollut loukattu ja varmaan vähän epätoivoinenkin. Joo, ja että teitä ei ollut tarkoitettu toisillenne.

Nyt lopeta se itsesääli ja ala rakentaa siitä, mitä on. Rakastaa sitä, mitä sulla on. 

Tosin minä en liene paras neuvomaan, koska esikoisellani ei ole virallista isää ja nuorempi ei suostu edes puhumaan omastaan. Isänä ja äitinä olen niille molemmille ollut ja aikuiseksi ne olen saanut potkittua, vaikka koulunkäynti oli vähän tervanjuontia.

Vierailija kirjoitti:

Ex taipui lapseen viiden vuoden taivuttelun jälkeen, koska halusi pitää minut. No, eihän siitä sitten mitään tullut. 

Eihän sun olisi pitänyt painostaa silloista miestä lapsen hankkimiseen, jos hän oli vastentahtoinen. Olisit vaan hankkinut toisen miehen, joka halusi lapsia.

Tuskin on yleistä mutta ymmärrettävää että jos asiat ovat todella hankalia niin joskus voi näin käydä. On silti harvinaista että lapsestaan välittävä vanhempi hylkää lapsen kokonaan. Varmaan sun vaan pitää hyväksyä että käyttäydyit aikoinasi epäreilusti lastasi kohtaan kun päällimmäisenä painoi oma kipusi eikä ajatus siitä, että lapsella on silti oikeus molempiin vanhempiin. Olet yrittänyt korjata tilannetta mutta mies päätti ettei enää halua yrittää. Voihan olla myös ettei hän usko sinua ja ajattelee että on parempi sitten olla kokonaan erossa lapsestakin. Vaakakupissa painaa varmasti myös se uusi perhekuvio. Koita antaa itsellesi anteeksi asia, olet tuolloin ollut asian kanssa itseesi käpertynyt ja käyttäytynyt sen mukaisesti. Ihan inhimillistä. Maksat nyt hinnan siitä että lapsellasi ei ole kuin yksi huoltaja mutta myös mies on tähän osallinen, etkä yksin asiassa vastuussa. Tuntuu myös että isä aikoo sitten kostaa sinulle tekosi ja toivoo todennäköisesti että kun lapsesi kuulee hänen kertoman hän syyttää sinua sitten asioista  Varmaan oleellista olisi miettiä miten lapselle asian tulet selvittämään niin että hänen asiat ei mutkistu ja teidän välit eivät kärsi. En todella tiedä miten se tapahtuu, ehkä jos olisin sinun tilanteessasi olisin perheterapeuttiin yhteydessä ja koittaisin sieltä löytää työkaluja avuksi. Onkohan lapsen kanssa tarve työstää tätä myös jossain? Tärkeintä kuitenkin on että lapsi kokee olevansa rakastettu sekä muut ihmisuhteet lapsen elämässä. Mahdollisimman terve ja tasapainoinen elämä.

Monenlaisia eroperheitä nähneensä olen aina surullinen kun kuulen, että vanhemmat pistävät vastahankaan omien intressien takia vaikka oikeasti ainoa asia mikä asiassa on lopulta tärkeä on se miten lapsi voi. Voin ymmärtää että asia on kipeä vanhemmalle mutta lapsia hankkiessa lapsen etu tulee oman edelle. Eli hoitakaa ne lapset yhdessä erosta huolimatta niin hyvin kuin mahdollista ja käykää omat traumat ja muut sitten vaikka terapiassa läpi. Lapsi ei ole asiaan osallinen ja kärsii ihan varmasti enemmän kuin kumpikaan vanhempi. Ainoa asia mitä voi eron jälkeen tehdä oikein on taata ettei ainakaan pahenna enää lapsen tilannetta.