Kysymys palstan työttömille - Minkä tekijöiden uskot olevat pääsyyt työttömyyteesi?

Ikäsyrjintä työpaikoilla. Aina kyllä kehutaan niin kokemusta mutta kun ikä tulee puheeksi niin siihen tyssää.

57v

Antakaa mun syrjäytyä rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Mielenterveys ja henkinen jaksaminen. Välillä käyn kyllä työkokeiluissa, mutta ne alkaa mennä aina plörinäksi kun keskityn liikaa työntekoon ja alan laiminlyömään elämässäni muita asioita kuten syömistä ja sosiaalisia suhteita, jotka pitäisivät yllä terveyttä. Ja aina kun työkokeilu päättyy niin vietän puolitoista kuukautta voimattomana söngynpohjalla ja silloin on välillä vaikeaa nousta edes vessaan. Sosiaalityöntekijät ja lääkärit eivät tiedä mitä tehdä kanssani, mutta ilmeisesti minua ei voi päästää työelämään ennen kuin parannun.

Kuulostaa enemmän riippuvuus ongelmalta. Oletko miettinyt katkaisu- ja vieroitushoitoa?

Vierailija kirjoitti:

Traumatisoituneet lapset, yksinhuoltajuus, tukiverkostojen puute

 

Jos oikein vedetään mutkat suoriksi, olen päätynyt tähän tilanteeseen yksinäisen lapsuuden ja nuoruuden saattelemana. Olin perheessäni se huomaamaton lapsi, koulussa se huomaamaton ja usein myös kiusattu oppilas. Kukaan ei auttanut minua ns. kasvamaan henkisesti. Olin yksinäinen ja henkisesti täysin omillani. Minua ei koskaan kannustettu mihinkään tai yritetty ohjailla hyvän elämän alkuun. Rikkinäisenä ja keskeneräisenä nuorena tein todella paskoja elämänvalintoja. En pystynyt kasvattamaan lapsistani ehjiä, koska enhän itsekään ole. Sen vuoksi arkemme on erittäin haastavaa, eikä työelämään pääsy ole ajankohtaista minulle niin kauan kuin nämä ongelmat ovat ratkomatta

Aika pitkälle omaa elämääni kuvailit tuossa. Miinus lapset siis. Niitä en tule koskaan saamaan. Terveyden (varsinkin mielenterveyden) haasteet ovat ylittämätön este ihmisille. Eivät halua olla missään tekemisissä sellaisista kärsivän (tai vaikka toipuvan, jopa toipuneen) kanssa. Nähdään pysyvästi kelvottomana ihmisenä vaikka mitä tekisi.

Olen liian ruma töihin. Ei ole sellaista työpaikkaa, rumalle...

Mulla on ainakin kouluttamattomuus.  En viitsinyt lähteä ammattikouluun, peruskouluun jälkeen,  vaikka sinne pääsin.

Ihan on elämä mennyt päin persettä. Rikostuomioitakin on, mutta vankilaan en ole joutunut.

Nyt kaduttaa nuo nuoruuden raskaat töppäilyt. Ja raskaasti. Vieläkään ei ole myöhäistä opiskella ammattia, kun vain saisi aikaiseksi. Ja pääsis ulos tästä masennuksen kierteestä.

Saan asumistuen vuokrayksiöön, ja työttömyyspäivärahan. Ei kukaan työllistä, kun ei ole mistään pitempää kunnollista työkokemusta. Eikä minkään alam tutkintoa ammattikoulustakaan.  Faija antaa säännöllisesti pienen summa  rahaa ruokaan.  En juopottele. Poltan kylläkin.

Viirys korolla pantemia

Olin just samassa tilanteessa kuin ap vielä viisi vuotta sitten.  Silloin sain kutsuja haastatteluihin ja työpaikankin melko varmasti olisin saanut. Sattui vaan mitätön tapaturma ja sillä tiellä ollaan. Ei toivoakaan parantumisesta. Juuri kun sain riideltyä terveyskeskuksessa lähetteitä tutkimuksiin ja kokeisiin, tuli uusi hallitus leikkauksineen ja nyt lyödään ovea kiinni joka puolelta. Eli kuntoutus Kelan tuella ja todennäköisesti toteavat että turha kuntouttaa, kouluttaa tms. Siinäpä se minun työelämäni oli. Eläkettä kertynyt alle 1000€. Loppuelämä rutiköyhyydessä.

Sama setti kuin sinullakin, ap ja ikäkin täsmää. Minulla on koulutuksen lisäksi myös paljon sellaista työssä opittua osaamista ja kokemusta, jolla ei enää olekaan mitään virkaa eli tuntuu kuin kaikki tähän asti tekemäni työ olisi ollut täysin turhaa.

Vain peruskoulu käytynä. Kesken on pari alaa, joista toinen kyllä voisi ehkä työllistää. Se vaan on iso kysymysmerkki, että kun olen jo kolmekymppinen ilman mitään työkokemusta, niin työllistääkö minua enää edes se, että hommaan jonkin hyvin työllistävän ammatin.

Tuilla pärjää paremmin kuin hyvin joten miksi mennä töihin ja tuhlata arvokasta vapaa-aikaa. On myös kiva mennä baariin keskellä viikkoa eikä tarvitse murehtia aikaisista aamuherätyksistä. Olen myös laiska ja mukavuudenhaluinen. 

Työnantajien ennakkoluulot ja yleistykset, sekä ikärasismi.

Ulkonäkö,luonne,ikä,kaikki miten elän ja olen ajattelen siis eutanasia olis paras ei tarvitsisi olla kenenkään taakka.

Aloittaja taitaa kuulua johonkin verttipuolueeseen, minulla ei onnekseni ole minkään puolueen jäsenkirjaa, mutta satun olemaan sen verran edellä ajastani että jotkut jutut tulee sen myötä luonnostaan, enkä niitä ihmettele. 

Minä sain kenkää jossain, mahdollisesti ikääntyvien, ylikalliiden työntekijöiden poistamisessa kulujen karsimiseksi.

Olin ihan pöllähtänyt moisesta ja ihmettelin, että kuka tekee työni vai eikö niitä tarvitsekaan tehdä?

No ei siinä, se koitti "eläke" sitten vähän odotettua aikaisemmin, kun kukaan ei näin vanhaa patua töihin halua.

Parin kuukauden kuluttua soi puhelin ja ex-työnantaja alkoi kysellä, että voisinko tulla heille vielä vuodeksi tai pariksi kouluttamaan muita työntekijöitä ammatin saloihin. Ei jaksanut enää kiinnostaa ja korottivat tarjousta melkoisesti seuraavalla puhelulla.

Ja pah, "hoitakaa te uskolliset hyvin sorvia, jo näkyy hiirenkorvia".

Olen 49v eikä kukaan palkkaa koska halvemmalla saa perheettömän 20v opiskelijan joka tekee ilmaiseksi ylitöitä. 

Kaikkialla on aina ollut sama vastaus: ei ole tarve minun kaltaiselleni ihmisille. Olen kuulemma liian sosiaalinen, avoin, puhelias ja fiksu jolloin lahjani menevät töissä hukkaan. Eivät etsi sellaisia työntekijöitä edes siivoamaan.

Yritän koko ajan työllistää itseäni, mutta melko masentavaa, kun kaikki potentiaaliset alat on sellaisia joille tekoälyn sanotaan kohta rynnistävän. No, jos niin käy niin pitäkööt tunkkinsa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenterveys ja henkinen jaksaminen. Välillä käyn kyllä työkokeiluissa, mutta ne alkaa mennä aina plörinäksi kun keskityn liikaa työntekoon ja alan laiminlyömään elämässäni muita asioita kuten syömistä ja sosiaalisia suhteita, jotka pitäisivät yllä terveyttä. Ja aina kun työkokeilu päättyy niin vietän puolitoista kuukautta voimattomana söngynpohjalla ja silloin on välillä vaikeaa nousta edes vessaan. Sosiaalityöntekijät ja lääkärit eivät tiedä mitä tehdä kanssani, mutta ilmeisesti minua ei voi päästää työelämään ennen kuin parannun.

Kuulostaa enemmän riippuvuus ongelmalta. Oletko miettinyt katkaisu- ja vieroitushoitoa?

Katkaisuhoito työriippuvuudesta? 

Olen syntynyt vuosien 1994-1999 välillä. Katsokaa huviksenne niin tilastollisesti meitä nuoremmilla ja vanhemmilla on paljon helpompaa päästä töihin. Meille työllistymistä vaikeutti ja pitkitti ensin 2010-luvun finanssikriisi ja sitten 2020-luvun aloittanut pandemia mikä ei auta sitä että on jo valmiiksi ollut yhtä heikot työllisyystymis mahdollisuudet on eläkeikää lähellä olevilla.