Lue keskustelun säännöt.
Häiritseekö muita, että autismin kirjosta ja ADHD:sta puhutaan yhteisen nepsy -käsitteen alla?
25.04.2024 |
Musta tuntuu autistina ja autistin vanhempana jotenkin oudolta, kun nepsy-keskustelussa tunnutaan puhuvan lähinnä ADHD:lta kuulostavista oireiluista. Nää kun on usein ihan päinvastaisia, kun autismin kirjon oireet. Mulle esim. nimenomaan hiljaa paikallaan istuminen ja lukeminen/kuunteleminen on sitä kaikkein helpointa. Kaikki touhuaminen ja tekeminen on mulle vaikeeta, ajatteleminen, lukeminen ja tiedon omaksuminen sen sijaan helppoa. Olen arka ja hiljainen ja ylivarovainen, ihan täysin impulsiivisen vastakohta.
Miksi puhutaan nepsyistä yhtenä ryhmänä?
Kommentit (156)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sitten myös ADHD ole neuropsykiatrinen? Vai mihin kategoriaan pitäs laittaa?
Siis kyllä, molemmat on neuropsykiatrisia häiriöitä. Ihmettelen vain sitä, miksi näistä täysin erilaisista neuropsykiatrisista häiriöistä puhutaan epämääräisesti yhden käsitteen alla.
Miten niin täysin erilaisista? Kun jokainen on kuitenkin yksilönsä.
Voi olla autismin kirjon piirteitä, tarkkaavaisuuden ja ylivilkkauden juttuja. Ei kaikki autistit ole rauhallisia, osa on, osa ei. Koko autismidiagnoosikin on tehty tiettyjen ihmisten piirteiden mukaan, eikä se nykypäivänä ole enää niin.
Ei kaikki ADHD:t ole myöskään villejä, koska nykyään on vain tuo yksi diagnoosi myöskin. ADD ja muu menee samalla, kun ennen käytettiin ilman H:ta olevaa lyhennettä. Sitten vielä lisänä Tourette ja muu ticcailu, sekä pakko-oireilu. Myös autismin ja touretten piirteitä on monella.
Nämä siis overlappaa tosi paljon, joten järkevää on puhua neurokirjosta.
Jos vaikka tutustuisit 50-100 nepsyyn, niin huomaat tämän. Kukaan yksittäinen ei voi olla se, minkä mukaan asia määritellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sitten myös ADHD ole neuropsykiatrinen? Vai mihin kategoriaan pitäs laittaa?
Siis kyllä, molemmat on neuropsykiatrisia häiriöitä. Ihmettelen vain sitä, miksi näistä täysin erilaisista neuropsykiatrisista häiriöistä puhutaan epämääräisesti yhden käsitteen alla.
Miten niin täysin erilaisista? Kun jokainen on kuitenkin yksilönsä.
Voi olla autismin kirjon piirteitä, tarkkaavaisuuden ja ylivilkkauden juttuja. Ei kaikki autistit ole rauhallisia, osa on, osa ei. Koko autismidiagnoosikin on tehty tiettyjen ihmisten piirteiden mukaan, eikä se nykypäivänä ole enää niin.
Ei kaikki ADHD:t ole myöskään villejä, koska nykyään on vain tuo yksi diagnoosi myöskin. ADD ja muu menee samalla, kun ennen käytettiin ilman H:ta olevaa lyhennettä. Sitten vielä
Kyllä mä tiedän noi asiat. Silti autismin kirjo on eri asia kuin ADHD.
Enemmän meinasin nyt sitä, että melkein aina kun törmään siihen, että ihmiset puhuvat nepsyistä, niin puhuvat vain stereotyyppisestä ADHD sta.
Vierailija kirjoitti:
Juuri näin!
Autistisen poikani hoito kärsi, kun hänet niputettiin ADHD-lasten kuntoutusryhmiin.
Ns. high-functioning-autistina hän on opiskellut jo alakouluikäisenä yliopiston kursseja ja on taaperoikäisestä asti hakeutunut rauhalisten aikuisten seuraan keskustelemaan historiasta ja filosofiasta. Kolmevuotiaana mielummin keskusteli hiekkalaatikolla lasten vanhempien kanssa kuin olisi tehnyt "tarkoituksettomia kasoja hiekasta". Ei halunut olla tekemisissä lasten kanssa, joita piti "järjettöminä".
Hänen nepsyhaasteensa on vaikeus poiketa valmiista toimintamalleista sekä tunnistaa ja reagoida muiden tai omiin tunnetiloihin ja ruumiintuntemuksiin (nälkä, lämpötila), Jos häntä ei muistuta, hän saattaa lukea tietokirjaa 10 tuntia putkeen syömättä ja juomatta.
En koe, että perheellämme on yhtään mitään yhteistä ADHD-perheiden kanssa. Tarpeet ovat kuin yö ja päivä.
Se, että hän oli ADHD-lapsia sisältävä
Oma ADD-poikani on myös opiskellut jo yliopistotasoa ala-asteella tietyissä aineissa. Ei ole villi ja vilkas, vaan todella pätevä. Mutta tulee toimeen sekä aikuisten että lasten kanssa.
Se, että et pysty avaamaan ajatteluasi, on sinun haasteesi. Ei kellään perheellä ole täsmälleen samanlaista ja silti kaikilla on tosi samanlaista.
Itseäni häiritsi sova-kurssilla se, että valtaosa muista perheistä oli kahden aikuisen perheitä. Ei meillä ollut juurikaan yhteistä, kun mietittiin perheen voimavaroja tai edes käytännön osallistumista tuolle kurssille. Koska meillä vain 1 aikuinen, en voi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa tai jakaa vastuuta toisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä kaikilla lienee joku kirjo, tänä päivänä on diagnoosi ihan kaikkeen.Missä on se täydellinen ihminen?
Täydellinen ihminen tekee töitä eikä poikkea massasta. Mielellään on myös keskinkertainen kaikessa, mutta se olisi jo vähän liikaa vaadittu.
Vierailija kirjoitti:
Autismi on ihan eri asia kuin mikään nepsyjuttu. Ystävällä on oikeasti autistinen lapsi joka ei tasan kommunikoi yhtään kenenkään kanssa ja elää aivan omassa maailmassaan. Loukkaavaa häntä kohtaan sanoa ketä tahansa nepsyä autistiseksi. Sama kuin sanoisi nepsyjä aivovammaiseksi.
Ihanaa, että osaat erottaa oikeasti autistisen ja väärin autistisen. Kannattaa laittaa joku firma pystyyn, niin voit diagnosoida ja luokitella autismin kirjon ihmisiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sitten myös ADHD ole neuropsykiatrinen? Vai mihin kategoriaan pitäs laittaa?
Siis kyllä, molemmat on neuropsykiatrisia häiriöitä. Ihmettelen vain sitä, miksi näistä täysin erilaisista neuropsykiatrisista häiriöistä puhutaan epämääräisesti yhden käsitteen alla.
Miten niin täysin erilaisista? Kun jokainen on kuitenkin yksilönsä.
Voi olla autismin kirjon piirteitä, tarkkaavaisuuden ja ylivilkkauden juttuja. Ei kaikki autistit ole rauhallisia, osa on, osa ei. Koko autismidiagnoosikin on tehty tiettyjen ihmisten piirteiden mukaan, eikä se nykypäivänä ole enää niin.
Ei kaikki ADHD:t ole myöskään villejä, koska nykyään on vain tuo yksi diagnoosi myöskin. ADD ja muu menee samalla, kun ennen käyt
Kyllä, ovat. Mutta kun puhutaan neurokirjosta, niin ne niputtuvat sinne kaikki.
Lisäksi on pda-tyyppisiä autisteja, jotka ovat oirekuvaltaan erilaisia kuin muut autistit.
Minusta tuo kirjo on juuri hyvä, koska on paljon tapauksia, jotka eivät mene puhtaasti minkään yksittäisen alle, ja miksi olisi tarvekaan?
Niin, ongelmana on toki enemmänkin ihmisten tietämättömyys ja yleistykset, kuin itse käsitteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kiva näin keskittymishäiriöisenä (entinen add) haaveilijana, että kaikista adhd-ihmisistä puhutaan tekevinä ja äänekkäinä.
Miksei ennen ollut näitä nepsyjä ja "aateehooteita".
Nykyaika on perseestä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juuri näin!
Autistisen poikani hoito kärsi, kun hänet niputettiin ADHD-lasten kuntoutusryhmiin.
Ns. high-functioning-autistina hän on opiskellut jo alakouluikäisenä yliopiston kursseja ja on taaperoikäisestä asti hakeutunut rauhalisten aikuisten seuraan keskustelemaan historiasta ja filosofiasta. Kolmevuotiaana mielummin keskusteli hiekkalaatikolla lasten vanhempien kanssa kuin olisi tehnyt "tarkoituksettomia kasoja hiekasta". Ei halunut olla tekemisissä lasten kanssa, joita piti "järjettöminä".
Hänen nepsyhaasteensa on vaikeus poiketa valmiista toimintamalleista sekä tunnistaa ja reagoida muiden tai omiin tunnetiloihin ja ruumiintuntemuksiin (nälkä, lämpötila), Jos häntä ei muistuta, hän saattaa lukea tietokirjaa 10 tuntia putkeen syömättä ja juomatta.
En koe, että perheellämme on yhtään mitään yhteistä ADHD-perheiden kanssa. Tarpeet ovat kuin yö ja päivä.
Se, että hän oli ADHD-lapsia sisältävä
Nyt jo aikuisella pojallani on Aspergerin syndrooma. Hän todellakin oli "klassinen tapaus" eli järjettömän keskittymiskykyinen ja joustamaton, ei todellakaan mikään ympäriinsä liihottelija ja asiasta toiseen hyppivä. Hän olisi kerran päässyt johonkin ryhmäjuttuun, jossa olisi ollut mahdollisimman erilaisia nepsyjä. Onneksi tajusin ajoissa kieltäytyä. Silloin yläkoulussa hänen suurin ongelmansa oli jaksaminen koulun älämölössä, sitä olisikin varmaan auttanut sen jatkaminen vielä ylimääräisellä tunnilla... huh, huh. Ainoa auttava asia olikin lyhennetyt koulupäivät eli teki osan jutuista kotoa käsin.
Meille neurologi sanoi, että suurella osalla asseista on myös esim. ADHD tai ADD. Oma villi ja asiantuntematon veikkaukseni on, että nämä ovat "häirittyjä" asseja. Kyllä minunkin umpirauhallinen poikani saattoi kuormittuessaan revetä ihan täysin ja jos tällaista olisi ollut riittävästi, varmaan olisi lisädiagnoosia pukannut. Mutta olisiko käytös silloin ollut jostain synnynnäisestä poikkeavuudesta johtuvaa? Ei minusta. Jos hän sai olla rauhassa, ei mitään "kohtauksia" tullut. Tämä nyt on vain omaa pohdintaani, mutta olen tosiaan miettinyt miten asiallisia kaikki diagnoosit ovat.
Kaikenlainen yhteen niputtaminen on vaikeaa, vahingollistakin. Edelleen neurologi sanoi meille, että poikamme on älykäs assi ja heitäkin on, mutta aika paljon on myös heitä, jotka ovat kehitysvammaisen tasolla. Miten heitäkään voisi järkevästi niputtaa samaan ryhmään, vaikka kuinka olisi Aspergerin syndrooma heillä kaikilla?
Vierailija kirjoitti:
Miksei ennen ollut näitä nepsyjä ja "aateehooteita".
Nykyaika on perseestä...
Ihan yhtä lailla on aina ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri näin!
Autistisen poikani hoito kärsi, kun hänet niputettiin ADHD-lasten kuntoutusryhmiin.
Ns. high-functioning-autistina hän on opiskellut jo alakouluikäisenä yliopiston kursseja ja on taaperoikäisestä asti hakeutunut rauhalisten aikuisten seuraan keskustelemaan historiasta ja filosofiasta. Kolmevuotiaana mielummin keskusteli hiekkalaatikolla lasten vanhempien kanssa kuin olisi tehnyt "tarkoituksettomia kasoja hiekasta". Ei halunut olla tekemisissä lasten kanssa, joita piti "järjettöminä".
Hänen nepsyhaasteensa on vaikeus poiketa valmiista toimintamalleista sekä tunnistaa ja reagoida muiden tai omiin tunnetiloihin ja ruumiintuntemuksiin (nälkä, lämpötila), Jos häntä ei muistuta, hän saattaa lukea tietokirjaa 10 tuntia putkeen syömättä ja juomatta.
En koe, että perheellämme on yhtään mitään yhteistä ADHD-perheiden kanssa. Tarpeet ovat kuin yö ja päivä.
Kuten tässäkin ketjussa on moneen otteeseen todettu, niin eivät kaikki additkaan ole sellaisia stereotypian mukaisia jatkuvasti liikkeessä olevia. Siitä on olemassa myös tarkkaamattomuuspainotteinen muoto.
Olin kirjoittamassa samaa aloitusta mutta löysinkin tämän... Kyllä häiritsee. Ihan päinvastaiset oireet kyseessä. Ketä se hyödyttää, jos koulussa heikommin pärjäävä ja meluava tai "liian hyvin" pärjäävä ja omaa rauhaa tarvitseva niputetaan samaan? Vaikka kummallakin olisi ongelmia sosiaalisia kanssakäymisessä yms, niin ei ole sama asia että onko se ongelma vetäytymisessä vai liiassa heilumisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin kirjoittamassa samaa aloitusta mutta löysinkin tämän... Kyllä häiritsee. Ihan päinvastaiset oireet kyseessä. Ketä se hyödyttää, jos koulussa heikommin pärjäävä ja meluava tai "liian hyvin" pärjäävä ja omaa rauhaa tarvitseva niputetaan samaan? Vaikka kummallakin olisi ongelmia sosiaalisia kanssakäymisessä yms, niin ei ole sama asia että onko se ongelma vetäytymisessä vai liiassa heilumisessa.
Ei kumpikaan oireile kaikilla yksilöillä samalla tavalla. Myös autisminkirjolaisella voi olla oppimisvaikeuksia, ja ADHD:sta on olemassa myös muoto, joka ilmenee ennemminkin hajamielisyytenä ja omiin ajatuksiinsa vajoamisena kuin jatkuvana sähläämisenä ja touhottamisena.
Ennenkaikkea häiritsee juntit, jotka pitää nepsyä synonyyminä jollekin äänekkäälle riehumiselle jne.
Terveisin ujo ja hiljainen autisti.
Mua häiritsee, kun saman diagnoosin alle on laitettu
-aspergerin oireyhtymä
-high functional autism
-lapsuusiän autismi
Näillä diagnooseilla on niin iso ero, että niitä ei todellakaan pidä laittaa saman diagnoosin alle.
Vertaa:
-yksittäinen oppimisvaikeus
-laaja-alaiset oppimisvaikaudet
-kehitysvamma
Ei näitäkään laiteta saman diagnoosin alle.
Vierailija kirjoitti:
Mua häiritsee, kun saman diagnoosin alle on laitettu
-aspergerin oireyhtymä
-high functional autism
-lapsuusiän autismi
Näillä diagnooseilla on niin iso ero, että niitä ei todellakaan pidä laittaa saman diagnoosin alle.
Vertaa:
-yksittäinen oppimisvaikeus
-laaja-alaiset oppimisvaikaudet
-kehitysvamma
Ei näitäkään laiteta saman diagnoosin alle.
Ei ole välttämättä niin iso ero, esim. Kirjolla-sarjan Topilla ja Juliuksella on lapsuusiän autismi -diagnoosi. Uudessa luokituksessa jokaisen kohdalla mainitaan aina erikseen, miten autismi kenelläkin ilmenee.
Kyllä se ero on iso. Itsellä as-lapsi ja autistinen lapsi. As-lapsi oli as-lasten luokassa ja autistinen lapsi autismiluokassa. Joten sitä kautta tunnen useita as-lapsia ja autistisia lapsia. Ja ero on iso. En siis puhu minkään televisiosarjan perusteella, vaan kokemuksesta. Tosi elämän perusteella. En edes ole katsonut ko. tv-sarjaa.
Pikkulapsivaiheessa ero ovat vähäisemmät, mutta murrosiässä jo todella isot. Murrosikäisillä autisteilla ja aspergereilla on eroa kuin yöllä ja päivällä.
Vierailija kirjoitti:
Minua ei, koska syntymekanismi on sama. Onhan esim. Norovirus ja koronaviruskin molemmat virisinfektioita. Ja minulla on sekä asperger/autismi ja adhd.
Aspergerin poistaminen tautiluokituksesta häiritsee enemmän, koska en itsenäisenä aikuisena koe olevani samassa tilanteessa kuin kehitysvammaiset. Minun lapsuudessa autismia diagnosoitiin siis vain kehitysvammaisilta. Tunsin yhden sellaisen, ei heissä mitään ongelmaa, mutta outoa että ihan erilaisella tuen tarpeella sama diagnoosi.
Minä huomasin aivan sattumalta, että olen saanut Asperger-diagnoosin joulukuussa. Psykiatrini oli siis asettanut minulle tuon diagnoosin kertomatta minulle. Sattumalta omakannasta huomasin. Myös samanikäinen tuttuni sai samalta psykiatrilta Asperger-diagnoosin. Olemme molemmat päälle viisikymppisiä ja varmasti tuo psykiatri tietää, ettei tuota diagnoosia enää nykyisin suositella käytettävän. Hän on luultavasti ajatellut, että silti meille viisikymppisille se on sopiva diagnoosi, koska sen me olisimme saaneet, jos meidät olisi diagnosoitu jo lapsuudessa.
spectrum, käytä sitä sitten itse.