Nainen! Kumman laitat ykkössijalle - miehen vai lapset? Tiedostatko tämän?

Vierailija kirjoitti:

Silloin, kun lapset olivat pieniä, oli itsestään selvää KUMMALLEKIN, että ne lapset olivat ykkösiä. Lasten kasvaessa pitää tietysti pitää parisuhteestakin huolta. Nyt kun lapset ovat aikuisia, voimme taas olla toistemme ykkösiä.

Tämä meilläkin. Ja mielestäni normaali kuvio näin meneekin. 

Lapset ovat minulle tärkeitä ja rakkaita, Vaimon kanssa menin naimisiin ja jonka kanssa haluan elää, kun lapset lähtevät pois kotoa. Kun tiedän, että olen vaimolle se ykkönen, teen kaikkeni myös lasteni eteen. Saan rakkaudesta voimaa ylittää itseni joka päivä, Rakkauden voimalla tuon lapsille ja vaimolle paljon hyvää ja olen sitoutunut vaimoon ja lapsiin.

Toisin kuitenkin kävi, vaimo petti. Nyt huomaan, että en pysty enää henkisesti samalla tavalla panostamaan vaimoon enkä lapsiin. Henkinen olemuksesni sai ison kolauksen. Rakastan edelleen lapsiani ja vaimoani. Olemme yhdessä, mutta en pääsee enää samaan henkiseen tilaan, jossa annoin kaikkeni lasteni ja vaimoni hyväksi.

Sellainen vaikutus on puolison rakkaudella.

Vierailija kirjoitti:

Lapset 1000 % ja toivon että mieskin tekee näin 

Tämän vuoksi naiset eroaa lasten saannin jälkeen?

Harva nainen oikeasti osaa ajatella omaa toimintaansa. Mieluummin provosoidutaan ja ollaan aina asioista vastaan. AP on mielestäni oivaltanut asian. Mies tarvitsee arvostusta, jos miestä ei arvosta, parisuhteeseen tulee ongelmia. Hyvin pidetty mies huolehtii koko perheestään, myös lapsistaan.

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat minulle tärkeitä ja rakkaita, Vaimon kanssa menin naimisiin ja jonka kanssa haluan elää, kun lapset lähtevät pois kotoa. Kun tiedän, että olen vaimolle se ykkönen, teen kaikkeni myös lasteni eteen. Saan rakkaudesta voimaa ylittää itseni joka päivä, Rakkauden voimalla tuon lapsille ja vaimolle paljon hyvää ja olen sitoutunut vaimoon ja lapsiin.

Toisin kuitenkin kävi, vaimo petti. Nyt huomaan, että en pysty enää henkisesti samalla tavalla panostamaan vaimoon enkä lapsiin. Henkinen olemuksesni sai ison kolauksen. Rakastan edelleen lapsiani ja vaimoani. Olemme yhdessä, mutta en pääsee enää samaan henkiseen tilaan, jossa annoin kaikkeni lasteni ja vaimoni hyväksi.

Sellainen vaikutus on puolison rakkaudella.

Ymmärrän. Minä en voisi enää ollakaan mieheni kanssa,jos hän pettäisi .

Lapsille hyvä, että olet siinä edelleen.Kiitän sinua, lastesi puolesta.Olet se tasapainoisempi vanhempi.

Laitan etusijalle ITSENI😂!

Ap ei ole ymmärtänyt yhtä luonnon perustotuutta. Terve nainen laittaa aina lapset etusijalle, tiedosti hän sitä tai ei. Se on koko homman tarkoitus ja siksi nainen pyrkii saamaan miehen, joka voi tarjota resursseja jälkikasvulle. Näin sen kuuluu mennä lajin säilymisen kannalta.

Ainoa nainen, jolle mies on elämässä etusijalla, on oma äiti. Kumppanit eivät koskaan tule pitämään sinua samalla tavalla ykkösenä. Tämä on kipeä totuus, joka menee monelta mieheltä kokonaan ohi. Itselläkin meni pitkään hyväksyä tämä asia.

Vierailija kirjoitti:

Ap ei ole ymmärtänyt yhtä luonnon perustotuutta. Terve nainen laittaa aina lapset etusijalle, tiedosti hän sitä tai ei. Se on koko homman tarkoitus ja siksi nainen pyrkii saamaan miehen, joka voi tarjota resursseja jälkikasvulle. Näin sen kuuluu mennä lajin säilymisen kannalta.

Ainoa nainen, jolle mies on elämässä etusijalla, on oma äiti. Kumppanit eivät koskaan tule pitämään sinua samalla tavalla ykkösenä. Tämä on kipeä totuus, joka menee monelta mieheltä kokonaan ohi. Itselläkin meni pitkään hyväksyä tämä asia.

Niin, jos tuon ottaa lähtökohdaksi, niin ehkä se johtaa aidompaan rakkauteen. Kun ymmärtää, että vaikka naaraan perusfunktio on lapset, olen silti tuolle noinkin tärkeä. Ei tarvitse epäillä mitään, vaan voi yllättyä myönteisesti joka päivä. Ja ymmärrän silloin olla ottamatta nokkiini ja ajattelematta, että nainen on itsekäs. Eihän se ole. 

Vierailija kirjoitti:

Ap ei ole ymmärtänyt yhtä luonnon perustotuutta. Terve nainen laittaa aina lapset etusijalle, tiedosti hän sitä tai ei. Se on koko homman tarkoitus ja siksi nainen pyrkii saamaan miehen, joka voi tarjota resursseja jälkikasvulle. Näin sen kuuluu mennä lajin säilymisen kannalta.

Ainoa nainen, jolle mies on elämässä etusijalla, on oma äiti. Kumppanit eivät koskaan tule pitämään sinua samalla tavalla ykkösenä. Tämä on kipeä totuus, joka menee monelta mieheltä kokonaan ohi. Itselläkin meni pitkään hyväksyä tämä asia.

Tuo ei kaikkien naisten kohdalla pidä paikkaansa. Ja olisihan se aika surullistakin, jos noin olisi.

Mies on minulle tärkein ja rakastan lapsiani siksi, että he ovat mieheni lapsia.

Appiukon!

En kumpaakaan, koska minulla ei ole kumpaakaan.

Sopivan miehen kyllä voisin periaatteessa ottaa, mutta ne lapset saa jäädä kokonaan tekemättä. Ilman miestäkin kyllä pärjään myös, jos kivaa ei tule vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin, kun lapset olivat pieniä, oli itsestään selvää KUMMALLEKIN, että ne lapset olivat ykkösiä. Lasten kasvaessa pitää tietysti pitää parisuhteestakin huolta. Nyt kun lapset ovat aikuisia, voimme taas olla toistemme ykkösiä.

No nimenomaan näin. Pienet lapset on täysin riippuvaisia vanhemmistaan, heidät täytyy asettaa etusijalle. Sitten he kasvaa ja parisuhteelle jää taas enemmän aikaa. Tietysti parisuhteesta on hyvä huolehtia siinä pikkulapsiarjessakin, mutta se tapahtuu sen arjen ehdoilla.

Juuri näin. Jos mies haluaa pitää parisuhteestaan huolta, niin ainakin minun sydän sulaa (ja sitä seksiäkin saa) kun näen kuinka isä leikkii ja välittää meidän yhteisistä lapsistamme.

Vierailija kirjoitti:

Mies on minulle tärkein ja rakastan lapsiani siksi, että he ovat mieheni lapsia.

On mielestäni kyllä sairasta, jos aikuinen mies kilpailee huomiosta omien lasten kustannuksella.

Lapset on lapsia vain hetken.Miehet on lapsia aina. 

AP JATKAA sivut 5-7. .. 4 EDELLISTÄ SIVUA JOSSAIN EDELLÄ... 

1/Luen ketjua mielenkiinnolla, mutta jotenkin tuntuu siltä että en ymmärrä edes mitä ihmiset puhuvat ja he eivät sitten varmaan yhtään ymmärrä minun kirjoittamaani eli ajatuksiani.

On ikään kuin puhuttaisiin pelkästään lasten tarpeiden tyydyttämisestä. Nehän ovat kotitalo, ruoka, vaatteet, rakkaus, aikuisten antama turva, muu turva, rajojen laittaminen... sanaa kasvatus en käyttäsi koska olen sitä mieltä että kunnon lapsia ei tartte kovasti kasvattaa vaan jos on hyvät aikuiset sun muu turva ja muu ympärillä niin heistä kasvaa automaattisesti hyvin 'kasvatettuja', fiksuja ja osaavia aikuisia. Jos näin ei ole niin tilanne alkaa muistuttaa 'kasvatuslaitostilannetta' ja sellainenhan on jo yhteiskunnassamme lastemme koko koululaitos nykyään... eikä ihme kun maailmamme on täysin sekaisin. 

Parisuhde ei ole lasten tarpeiden tyydyttämistä vaan vanhempien tarpeiden tyydyttämistä (varten)... heillä on siinä tyydytettynä mm lisääntymisen tarve - hyvässä tai huonossa parisuhteessa ihan sama - mutta sen HEDELMIÄ OVAT NÄMÄ LAPSET... lapset ovat heidän seksinsä ja lisääntymistarpeidensa tulos... kuulostaa aivan hullulta että lapsia siitettäisiin vain jotta heitä jotenkin olisi itse kullakin... tarve jatkaa sukua... juu, on suurimmalla osalla aikuisia mutta jos ajattelee tätä nykymaailmaa niin kuinka tärkeää loppujen lopuksi on jättää tänne juuri oma DNA:sa jälkipolville kun ihmiskunnan DNA muutenkin vaan huononee jokaisessa tulevassa sukupolvessa... Lapsikuolleisuus on vähäistä joten jos tänne tarttee sitten synnyttää moniakin lapsia niin kovin itsekästä meininkiä - luuleeko ihminen että hänellä itsellään on maailman paras DNA ja että maailma tarvitsee juuri nämä hänen lapsensa? 

 

1/7

2/MISSÄMÄÄRIN LAPSET OVAT SIIS ITSETARKOITUS JA ELÄMÄN TARKOITUS? Ihmiselämän tarkoitus on elää Jumalasuhteessa ja tehdä kaikkea hienoa johon hän pystyy ja kaikki Jumalan kunniaksi... Jossakin kohdassa Raamattua sanotaan myös jotain että kaikki ihmiset eivät ole parisuhteita varten ja osan on maailma tehnyt parisuhteeseen kelpaamattomiksi jne... Jos ihmiselämän tarkoitus olisi synnyttää lapsia ja elää niiden kautta niin Jumala olisi hoitanut asian niin että JOKAINEN IHMINEN PARIUTUISI JA JOKAISELLA IHMISELLÄ OLISI LAPSI TAI LAPSIA... se olisi YKKÖSJUTTU MAAILMASSA, mutta näin ei ole... Lapset eivät siis ole elämän tarkoitus - ne eivät ole jotain jota ehdottomasti ja millä hinnalla tahansa pitää saada itselleen! Sitäpaitsi lapset ovat kuin lainaa - ihanina vauvoina ohikiitävän silmänräpäyksen, sitten pikkulapsina... ja nyt jo jopa 10 vuotiaille tytöille kasvaa rinnat ja tulee kuukautiset eli lapsuus loppuu... kun lapsuus loppuu niin lapset eivät enää ole lainassa vanhemmillaan... Heille alkaa oma elämä ja napanuora vanhempiin täytyy ruveta katkaisemaan että ei jää riippuvuussuhdetta... 

Ei kuulosta siltä että se ainoa hieno johon nainen pystyy on lasten kantaminen ja synnyttäminen ja miehellä lasten siittäminen... Sanotaankin että mikään ei ole niin helppoa kuin lasten tekeminen... JUU SE ON AIVAN LIIAN  HELPPOA - KUINKAS NYT NÄIN??? Ihmiset puhutaan lasten tekemisestä... jotkut puhuvat että lapset ovat lahja Jumalalta... eroa löytyy...  ELÄMÄN AINOA TARKOITUS EI SIIS VOI OLLA LAPSET EIKÄ SEKSI jolla siis lisäännytään... nainen ei ole vain miehen seksiä varten... vaan miehen kumppani... IHMINEN=MIES+NAINEN - ei mies ja nainen...

 

2/7

Ai että kummalle nainen antaa ensimmäisenä tuttia, lämmittää maidon tuttipulloon, pyyhkii pyllyn ja lukee iltasadun? Aikuinen mies  osaa kyllä jo itsekin nämä hoitaa. Siinä vastaus. 

3/Ihminen osaa rakentaa ja tehdä vaikka mitä hienoa mutta sitä ei ikään kuin huomioida enää nyky-yhteiskunnassa... kuitenkin puhutaan että naisillakin pitää olla ura... Mikä se ura on - mitä siitä jää jäljelle nykyään kun eläköityy? Ei yhtään mitään... palkkakuitit johonkin arkistoon jos sitäkään??? Jos on rakentanut taloja niin ne pysyvät pystyssä kun suunnittelijat ja rakentajat ovat itse jo kuolleet... vastaavasti naisten 'oikeat työt' ovat jotain muuta kuin oleminen seksiastiana miehelle, raskaana oleminen ja synnyttäminen... Mutta miehen työ on ihan Raamatun mukaan VILJELLÄ MAATA kuten Jumala sanoi tai käski ja se on oikeaa miehen työtä... ruokaa vaimolle ja lapsille... ei kait Raamattu naisen työksi sano lasten synnyttäminen vaan Jumala sanoo että nainen joutuu synnyttämään lapsensa kivulla - se oli rangaistus naiselle syntiinlankeemuksesta kun heitettiin ulos Paratiisista... ja se synnytys on sitten hetkessä ohi joillakin naisilla ja toisilla kivuliaampaa ja joillekin ei raskaana oleminen ja synnyttämien onnistu ollenkaan... Voitaisiin olla kovina ja ajatella että jos lapsen saaminen ei onnistu niin se pitäisi vaan hyväksyä. Nykymaailmassa tämmöisestä mielipiteestä tulee kyllä hirveä huuto... ja onhan valtava bisneskin rakennettu juuri erilaisen lapsitehtailun ympärillekin... 

Tämä on kyllä paljon isompi juttu kuin lasten tarpeiden tyydytys ja näiden tarpeiden tyydyttämisen vuoksi lasten laittaminen ykkössijalle. Jospa se on niin että itse asiassa nainen tyydyttää ties mitä omia tarpeitaan lasten välityksellä... elää elämänsa lasten elämän kautta... Eikä se ole ihan rehellistä että vain lasten tarpeiden vuoksi sitä ja tätä kaikkea pitää olla... SE ON NIIN KIEROA ETTÄ KUN NAISELLA ON LAPSET NIIN  NÄIDEN KAUTTA HÄN TYYDYTTÄÄ OMIA TARPEITAAN JOISTA OSASTA HÄN  EI EDES ITSE PYSTY TIEDOSTAMAAN MITÄ NE OVAT... Miltä kuulostaa: halailen lastani - miestäni ei huvita halailla... laitan lapselle herkkuja mies syököön jotakin mitä jääkaapista nyt löytyy... mies vaihtakoon vaipat jotta minä pääsen lenkille (silloin mies kelpaa tekemään jotain...)... Nyt bebis on 1,5 vuotta niin vien päiväkotiin vieraille tantoille hoitoon että nyt voin tehdä omaa uraa kun se on estynyt lastensaannin takia... JOTAIN TÄMMÖSTÄ... MINUSTA TÄMÄ KAIKKI ON AIKAMOISTA SEKASOTKUA IHMISTEN PÄÄSSÄ...

VÄITÄN YHÄ ELI EN LUOVU KÄSITYKSESTÄNI ETTÄ MIEHELLÄ ON YKKÖSPAIKKA NAISEN ELÄMÄSSÄ EIKÄ LAPSILLA IKINÄ!

PERHE = PERSE ja se on yhteinen 'seksin paikka'... meillä todellakin erinomainen ja asioita oikein kuvaava kieli.

M.O.T. 

26.04.2024 

Tietenkin lapset. Heidän puolestaan antaisin vaikka henkeni. Samaa odotan mieheltäni. Lapset ovat rakkautemme tärkein tulos ja perheyhteys suhteemme liima. Olemme laskemme vanhemmat vaikka eroausimme, mitä emme tee. 

Kummallinen joko-tai-kysymys. Mun mielestä ovat ihan eri asioita ja rakkaus mieheen/lapsiin erilaista. Mies on mun elämänkumppani, elämän rakkaus, ihminen jonka kanssa jaan oman elämäni ja joka tuntee mut parhaiten tässä maailmassa ja tietää musta eniten asioita.  Lapset on osa meitä molempia. Yhdessä niitä kasvatetaan. Niin rakkaita ja ihania, mutta vain lainassa ja jossakin vaiheessa lähtevät elämään omaa elämäänsä. Ja me jäädään kauempaa seurailemaan ja tukemaan ja eletään samalla omaamme.