Nainen! Kumman laitat ykkössijalle - miehen vai lapset? Tiedostatko tämän?

Vierailija kirjoitti:

1980-luvulla lapsista tuli Suomessa kaiken keskipisteitä. Siksi nämä järkyttyivät aikuisina. Äitihän oli sanonut heidän olevan universumin kiintotähtiä.  Ja lapsena tämä tyyppi pysyy vielä nelikymppisenäkin ja ovat kiinni vanhemmissaan. 

Lapset terveen itsetunnon kehitys vaatii, että vanhemmilla on jotain mihin lapsi ei pääse väliin. Me vastuunkantajat tulemme ensin. Me olemme vastuussa niistä lapsista. Yhdellekään lapselle ei pitäisi antaa sitä taakkaa.

Vierailija kirjoitti:

Silloin, kun lapset olivat pieniä, oli itsestään selvää KUMMALLEKIN, että ne lapset olivat ykkösiä. Lasten kasvaessa pitää tietysti pitää parisuhteestakin huolta. Nyt kun lapset ovat aikuisia, voimme taas olla toistemme ykkösiä.

Tämä juuri.

Ihan älytöntä edes pohtia tuollaista asiaa. Tuossahan käytännössä oletetaan, että nainen huolehtii kummastakin ja väännetään lähinnä siitä onko painopiste lapsissa vai miehessä. Eli miestä ei edes pidetä tasa-arvoisena aikuisena, joka huolehtii ja priorisoi lapset yhtälailla.

Syy on siinä, että mies on mies ja aikuinen. 

Riippuu asiasta. Lasten välittömät tarpeet menevät tietysti edelle, ja koen että vastuullani on tukea heitä emotionaalisesti enemmän kuin miestäni. Silti mies ja parisuhde voivat tulla joidenkin lasten tarpeiden edelle. 

"Tietysti lapset tulevat ensin, koska tarvitsevat vanhempiaan"

Monilla keskusteluissa olen huomannut, että vanhemmat tarvitsevat niitä lapsiaan lapsiaan enemmän. Esim, älypuhelin. Vanhemmat koukuttaan lapsensa siihen puhelimeen, että lapset on heidän kontrollisssa 24 / 7. Lapsuus tähtää itsenäisyyteen ja aikuisuuteen.

Minä ja mieheni olemme yhdessä vastuussa lapsistamme ja heidän tarpeistaan. Jotenkin kummallinen asetelma koko kysymys: aikuinen kuitenkin viimekädessä vastuussa itsestään ja me aikuiset olemme vastuussa lapsista. Otetaan nyt vaikka se tulipalo esimerkki: luotan siihen että mieheni pääsee talosta ulos itsekin, mutta pinnasängyssä nukkuvan lapsen pelastaminen on aikuisen vastuulla

AP tuskin tarkoittikaan mitään lasten huonoa kohtelua tai hoitamattomuutta.Eikä rakkaudettomuutta lapsia kohtaan.

Minä ymmärsin AP: n pointin niin, että se vanhempien välinen suhde ja rakkaus, josta nämä lapsetkin ovat alkujaan, ei saa jäädä täysin huomiotta ja unohdetuksi lasten syntymän jälkeen.

Näin käy valitettavan usein, ja sitten tulee ero ja surulliset traumatisoituneet lapset.

Joten se on koko perheen etu, että vanhempien suhde pysyy hyvänä lapsista huolimatta.Se takaa lapsille hyvän lapsuuden.

Lapset eivät menetä tässä mitään, päinvastoin.He saavat elää turvallisessa rakkaudellisessa ilmapiirissä, ehjässä perheessä koko lapsuutensa.

Lapsia ei rakasteta yhtään sen vähempää, vaikka vanhempien suhde ja rakkaus on tärkein.Se on se perheen koossa pitävä liima.

Ilman vanhempien keskinäistä  rakkautta ei ole perhettä.Niin tärkeä se on.

Vanhempien hyvä suhde = lasten onnellisuus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ei ole kasvanut aikuiseksi. Jokaiselle aikuiselle ihmiselle on selvää, että lapset tulevat ensimmäiseksi. Itselläni ei ole edes lapsia ja silti tämä on selvää. 

Aikuiset tulee aina ensin. Lapset ovat riippuvaisia aikuisista. 

Kyllä lapset menevät  aina kaiken edelle. Oli kysymys pelastustoimesta, terv.hoidosta, sodasta ja onnettomuudesta jne. 

Ekana lapset, seuraavaksi sairaat ja vanhukset, naiset ja viimeisenä miehet. 

Sama perheessä. Se taataan jo lapsen oikeuksissa ja lainsäädännössä. Lapsi nauttii erityistä suojelua. 

Vierailija kirjoitti:

Minä ja mieheni olemme yhdessä vastuussa lapsistamme ja heidän tarpeistaan. Jotenkin kummallinen asetelma koko kysymys: aikuinen kuitenkin viimekädessä vastuussa itsestään ja me aikuiset olemme vastuussa lapsista. Otetaan nyt vaikka se tulipalo esimerkki: luotan siihen että mieheni pääsee talosta ulos itsekin, mutta pinnasängyssä nukkuvan lapsen pelastaminen on aikuisen vastuulla

Ja tulipalossa pelastuslaitos on ensimmäisenä hakemassa lapsen pinnasänkystä ja hän on ensimmäisten joukossa ambulanssissa ja vasta sen jälkeen tulee aikuiset. 

Lapset nauttivat erityistä suojelua ja se on kirjattu jo lainsäädäntöön 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ei ole kasvanut aikuiseksi. Jokaiselle aikuiselle ihmiselle on selvää, että lapset tulevat ensimmäiseksi. Itselläni ei ole edes lapsia ja silti tämä on selvää. 

Aikuiset tulee aina ensin. Lapset ovat riippuvaisia aikuisista. 

Ensin pelastetaan itsensä, sitten lapset ja toivotaan että muut aikuiset (mukaan lukien puoliso) osaa huolehtia itsestään. Lapset ei osaa. 

Vierailija kirjoitti:

Tietysti lapset tulevat ensin, koska tarvitsevat vanhempiaan. Ja lasten tarpeet menevät aikuisten tarpeiden edelle.

Mutta olen myös sitä mieltä, että suhde lasten isään on koko perheen perusta. Ja vaadin myös sen ylläpitoa, vaikka pieniä lapsia onkin. Jos sen laittaa hyllylle, sen kyllä huomaa todella nopeasti. Se vaatii tasapainottelua. 

Tavallaan lapset ovat meillä lainassa, ja haluan, että suhde on hyvä myös, kun lapset muuttavat pois kotoa. Mutta ei sitä voi lasten kustannuksella tehdä.

Jep. Parisuhteesta tulee huolehtia, mutta ei lasten kustannuksella.

Tietysti lapset, miettimättä yhtään. Miksi aikuinen mies tarvitsisi jotain ykkössijaa?

Vierailija kirjoitti:

AP tuskin tarkoittikaan mitään lasten huonoa kohtelua tai hoitamattomuutta.Eikä rakkaudettomuutta lapsia kohtaan.

Minä ymmärsin AP: n pointin niin, että se vanhempien välinen suhde ja rakkaus, josta nämä lapsetkin ovat alkujaan, ei saa jäädä täysin huomiotta ja unohdetuksi lasten syntymän jälkeen.

Näin käy valitettavan usein, ja sitten tulee ero ja surulliset traumatisoituneet lapset.

Joten se on koko perheen etu, että vanhempien suhde pysyy hyvänä lapsista huolimatta.Se takaa lapsille hyvän lapsuuden.

Lapset eivät menetä tässä mitään, päinvastoin.He saavat elää turvallisessa rakkaudellisessa ilmapiirissä, ehjässä perheessä koko lapsuutensa.

Lapsia ei rakasteta yhtään sen vähempää, vaikka vanhempien suhde ja rakkaus on tärkein.Se on se perheen koossa pitävä liima.

Ilman vanhempien keskinäistä  rakkautta ei ole perhettä.Niin tärkeä se on.

Vanhempien hyvä suhde =

Ap:n ajatus on typerä, koska ei normaalissa perheessä kuulu miettiä tämmöisiä "tärkeysjärjestyksiä". 

Jotain on miehen päässä pahasti vialla jos taloudessa on lapsia ja hän odottaa jotain palvelua itselleen sen sijaan että aikuisena hoitaa kotia ja lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Jotain on miehen päässä pahasti vialla jos taloudessa on lapsia ja hän odottaa jotain palvelua itselleen sen sijaan että aikuisena hoitaa kotia ja lapsia.

Niin. Jos perheestä huolehditaan yhdessä, jää aikaa myös siitä parisuhteesta huolehtimiselle. Ei perhe ja parisuhde ole mitkään toisistaan erillisiä asioita vaan molemmat vaikuttaa toisiinsa. 

En ihan tarkalleen hahmota nyt mitä oikein tarkoitat - millä lailla "edelle"? Miten ja millaisissa tilanteissa esimerkiksi tällaisia valintatilanteita voisi tulla? Koska eihän normaalissa perheessä lapsi ja vanhempi kilpaile keskenään mistään, ei edes toisen vanhemman huomiosta, vaan se kyllä kai se menisi niin, että jos jokin sellainen tilanne tulisi, että lapsi ja vanhempi olisi samaan aikaan tarvitsemassa jotain, se tarvitseva vanhempi väistää ITSE eikä toisen vanhemman tarvitse asiaa edes päättää. Eli kyllä, lasten pipit puhalletaan ensin ja vasta sitten kuunnellaan aikuisen murheet. Jos on sovittu, että vietetään kiihkeää parisuhdeiltaa, niin kyllä se siirtyy seuraavaan kertaan, jos pitääkin viedä lapsi sairaalaan, tai jos teini haluaakin avautua omista murheistaan. Mutta eiväthän nämä lasten tarpeet ole kummaltakaan vanhemmalta pois - molempien intressi on lasten hyvinvointi, joten heistä huolehtiminen on oikeastaan yhteinen missio. On silloin myös sen toisen vanhemman ja hänen prioriteettiensa huolehtimista laittaa lapset ykköseksi.

Vierailija kirjoitti:

AP tuskin tarkoittikaan mitään lasten huonoa kohtelua tai hoitamattomuutta.Eikä rakkaudettomuutta lapsia kohtaan.

Minä ymmärsin AP: n pointin niin, että se vanhempien välinen suhde ja rakkaus, josta nämä lapsetkin ovat alkujaan, ei saa jäädä täysin huomiotta ja unohdetuksi lasten syntymän jälkeen.

Näin käy valitettavan usein, ja sitten tulee ero ja surulliset traumatisoituneet lapset.

Joten se on koko perheen etu, että vanhempien suhde pysyy hyvänä lapsista huolimatta.Se takaa lapsille hyvän lapsuuden.

Lapset eivät menetä tässä mitään, päinvastoin.He saavat elää turvallisessa rakkaudellisessa ilmapiirissä, ehjässä perheessä koko lapsuutensa.

Lapsia ei rakasteta yhtään sen vähempää, vaikka vanhempien suhde ja rakkaus on tärkein.Se on se perheen koossa pitävä liima.

Ilman vanhempien keskinäistä  rakkautta ei ole perhettä.Niin tärkeä se on.

Vanhempien hyvä suhde =

Se, että panostaa parisuhteeseen ja pitää siitä huolta, ei kuitenkaan ole sama asia kuin että lapset tulevat vasta kakkosena. Kyllä lapset voivat olla tietyllä lailla "ykkönen", vaikka suhde toimisi ja kumpikin panostaisi siihen 100%.

Vierailija kirjoitti:

Edelleenkin pelastaisin tulipalosta ensimmäisenä mieheni. Hän on koko elämäni perusta. 

Jos joku toinen ihminen on oman elämän perusta niin on syytä mennä terapiaan. Jokainen ihminen on itse oman elämänsä perusta. Oma elämä on niin arvokas ja ainutlaatuinen ettei siihen pitäisi tarvita perustaksi ketään muuta.

Vierailija kirjoitti:

Lapsia tehtään silkasta itsekyydestä tyydyttämään niitä omia narsitisia tarpeita. Lapsia tehdään tyydyttämään ruumiillisen läheisyyden kaipuutaan, poistamaan yksinäisyyttään, lohduttamaan masennustaan, toteuttamaan omia toteutumattomia toiveitaan. Pienellä lapsella ei ole voimaa eikä oikeuksia puhua puolestaan!

Ei parisuhteeseenkaan ihan vain hyväntekeväisyydestä mennä, kyllä siinäkin omat tarpeet ovat syynä.

Lapset ilman muuta, exlle hän itse oli tärkein, lapset olivat 10 ja 11v kun mies sairastui vakavasti ja hän oli tärkein, toki lapsistakin pidin huolta. Kun mies sitten parani eikä enää ollutkaan kaiken keskipiste etsi hän uuden ihmisen jonka elämän keskipiste  keskipiste on.