Lue keskustelun säännöt.
Pitkä liitto, rakkaus loppuu
22.04.2024 |
Haluan vaan avautua tänne anonyyminä, vaikka tiedän että tätä on vaikea ymmärtää ja hyväksyä ja tuun saamaan tästä negaa.
Oon ollut mun miehen kanssa yhdessä yli 20 vuotta. Meidän liitto on ollut hyvä. Mies on ihana, rakastava, hyvä isä ja kaikin puolin täydellinen. Hän rakastaa minua ja sanoo sen päivittäin ääneen. Me annetaan toisillemme tilaa ja mahdollisuus harrastaa ja tehdä mieleisiä asioita. Me ei juuri koskaan riidellä. Kotityöt ja vastuut jakautuu tasapuolisesti. Kaikki on hyvin. Hän kohtelee mua hyvin ja mä kohtelen häntä hyvin. Meillä on melkein täydellinen liitto.
Juuri sen vuoksi mua surettaa kun tuntuu että en vaan enää rakasta häntä. Tai rakastan ja kunnioitan, mutta en enää romanttisessa mielessä. Meillä on monta lasta, ja ollaan varmaan ajauduttu erilleen osin siitä syystä että lasten asiat on olleet niin sitovia. Siis vaikeat vauva-ajat, nepsyhaasteet, nykyään jo teinien ongelmat. Ollaan molemmat omistautuvia ja hyviä vanhempia, toimitaan yhdessä lasten hyväksi. Ja mä niin haluaisin olla onnellinen tässä hetkessä ja rakastaa tuota miestä. Rakastinkin palavasti aina viime vuosiin saakka, nyt rakastan eri tavalla, ehkä kaverillisesti.
En tietenkään tee hätiköityjä päätöksiä, mutta mieleen on tullut ajatuksia erosta. Yksin olemisesta. Yhteisvanhemmuudesta. Me saatais se kaikki toimimaan, me pystyttäis eroamaan sovussa ja toimimaan lasten parhaaksi jatkossakin, niin ihana ja hyvä mies tuo on. Kuka tahansa nainen olisi onnekas saadessaan hänet, ja mä vaan suren sitä että miksen mä ymmärrä sitä.
Ootteko te jääneet hyvään suhteeseen jossa ette koe rakastavanne toista, vai ootteko lähteneet?
Jos musta nyt tuntuu ahdistavalta ajatella että lapset kasvaa ja meille tulee tilaa olla taas kahdestaan ja ajattelen vaan että en halua sitä, voiko tätä suhdetta vielä korjata? En haluaisi erota ja tehdä sitä miehelle, mutta tuntuu etten kestä tässä liitossa enkä haluaisi myöskään tehdä itselleni sitä, että elän vaan vuosia tän ahdistuksen kanssa.
Voiko rakkaudella olla parasta ennen -päivä? Onkohan meillä tullut se täyteen?
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kokeilla ensin salasuhdetta, rakastajaa koska siinä näkee mikä on tärkeää.. Aluksi se on ihanaa mutta sit jotain vaiheessa voi huomata että seksi oman miehen kanssa on itse asiassa tosi ihanaa. Tai sitten ajatus erosta vahvistuu. Mut en eroaisi noin löyhin perustein vaan tutkisin ensin maailmaa vähän salaa.
Minun aviomieheni on ollut haluton jo kaksi vuotta. Kauanko pitäisi pysyä avioliitossa täysin olman seksiä?
T.eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin kuulla teiltä, joiden mielestä ei saa erota pitkästä liitosta, että onko puolison pakko suostua elämään loppuelämänsä ilman seksiä? Täällä kun tuntuu olevan ihmisiä, jotka eivät tarvitse mitään intohimoa elämäänsä. Mitä jos puoliso on lopettanut haluamasta, keskustelu ole asiaan vaikuttanut?
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kuulla teiltä, joiden mielestä ei saa erota pitkästä liitosta, että onko puolison pakko suostua elämään loppuelämänsä ilman seksiä? Täällä kun tuntuu olevan ihmisiä, jotka eivät tarvitse mitään intohimoa elämäänsä. Mitä jos puoliso on lopettanut haluamasta, keskustelu ole asiaan vaikuttanut?
Missä noin on sanottu?
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kuulla teiltä, joiden mielestä ei saa erota pitkästä liitosta, että onko puolison pakko suostua elämään loppuelämänsä ilman seksiä? Täällä kun tuntuu olevan ihmisiä, jotka eivät tarvitse mitään intohimoa elämäänsä. Mitä jos puoliso on lopettanut haluamasta, keskustelu ole asiaan vaikuttanut?
Esimerkiksi naisen raskausaikana on aika tavallista loppua kohden mentäessä ettå halut eivät niin korkeat. Sekö oikeuttaa esimerkiksi salasuhteseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kuulla teiltä, joiden mielestä ei saa erota pitkästä liitosta, että onko puolison pakko suostua elämään loppuelämänsä ilman seksiä? Täällä kun tuntuu olevan ihmisiä, jotka eivät tarvitse mitään intohimoa elämäänsä. Mitä jos puoliso on lopettanut haluamasta, keskustelu ole asiaan vaikuttanut?
Esimerkiksi naisen raskausaikana on aika tavallista loppua kohden mentäessä ettå halut eivät niin korkeat. Sekö oikeuttaa esimerkiksi salasuhteseen?
Minä olen se, joka kirjoitti, että mieheni ei ole halunnut seksiä 2 vuoteen. Joten naisen loppuraskaus ei nyt ihan käy selitykseksi.
Kauanko teidän mielestänne minun pitäisi elää ilman.seksiä, kun kerran intohimoa ei enää pitkissä suhteissa pitäisi kaivata?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kuulla teiltä, joiden mielestä ei saa erota pitkästä liitosta, että onko puolison pakko suostua elämään loppuelämänsä ilman seksiä? Täällä kun tuntuu olevan ihmisiä, jotka eivät tarvitse mitään intohimoa elämäänsä. Mitä jos puoliso on lopettanut haluamasta, keskustelu ole asiaan vaikuttanut?
Esimerkiksi naisen raskausaikana on aika tavallista loppua kohden mentäessä ettå halut eivät niin korkeat. Sekö oikeuttaa esimerkiksi salasuhteseen?
Minä olen se, joka kirjoitti, että mieheni ei ole halunnut seksiä 2 vuoteen. Joten naisen loppuraskaus ei nyt ihan käy selitykseksi.
Kauanko teidän mielestänne minun pitäisi elää ilman.seksiä, kun kerran intohimoa ei enää pitkissä suhteissa pitäisi kaivata?
Missä on sanottu ettei pitäisi kaivata?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kuulla teiltä, joiden mielestä ei saa erota pitkästä liitosta, että onko puolison pakko suostua elämään loppuelämänsä ilman seksiä? Täällä kun tuntuu olevan ihmisiä, jotka eivät tarvitse mitään intohimoa elämäänsä. Mitä jos puoliso on lopettanut haluamasta, keskustelu ole asiaan vaikuttanut?
Esimerkiksi naisen raskausaikana on aika tavallista loppua kohden mentäessä ettå halut eivät niin korkeat. Sekö oikeuttaa esimerkiksi salasuhteseen?
Minä olen se, joka kirjoitti, että mieheni ei ole halunnut seksiä 2 vuoteen. Joten naisen loppuraskaus ei nyt ihan käy selitykseksi.
Kauanko teidän mielestänne minun pitäisi elää ilman.seksiä, kun kerran intohimoa ei enää pitkissä suhteissa pitäisi kaivata?
Perusta tuolle aiheelle oma ketju. Tai jos se ei riitä niin ihan oma sivusto jossa voit pöyhiä ja ruotia asiaa niin paljon kuin sielu sietää.
Ei se lopu, se muuttuu.
Sulla on ap käynyt tuuri tai olet ollut viisas kun olet löytänyt hyvän puolison.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kuulla teiltä, joiden mielestä ei saa erota pitkästä liitosta, että onko puolison pakko suostua elämään loppuelämänsä ilman seksiä? Täällä kun tuntuu olevan ihmisiä, jotka eivät tarvitse mitään intohimoa elämäänsä. Mitä jos puoliso on lopettanut haluamasta, keskustelu ole asiaan vaikuttanut?
Esimerkiksi naisen raskausaikana on aika tavallista loppua kohden mentäessä ettå halut eivät niin korkeat. Sekö oikeuttaa esimerkiksi salasuhteseen?
Minä olen se, joka kirjoitti, että mieheni ei ole halunnut seksiä 2 vuoteen. Joten naisen loppuraskaus ei nyt ihan käy selitykseksi.
Kauanko teidän mielestänne minun pitäisi elää ilman.seksiä, kun kerran intohimoa ei enää pitkissä suhteissa pitäisi kaivata?
Per
Se on tämän ketjun aihe. Ap aloitti ketjun ja esitti kysymyksen, pitäisikö päättää jäädä pitkään suhteeseen, jossa ei ole enää intohimoa, vai onko ok erota. Kommentoijat ovat sitten pääosin kirjoittaneet, että ei pitäisi erota semmoisesta syystä.
Tuppaan oman ongelma tänne, nimittäin minulla rakkaus puolisoa kohtaan on hiipunut päivä päivältä yhä enemmän, koska hulmasin että hän ei ole hyvä isä, vaikka puolisona onkin ollut "täys kymppi" tähän mennessä. Sydän särkyy lapsen puolesta, kun hän niin kovin yrittää aina kontaktia isään ottaa, mutta isää ei vaan kiinnosta paskaakaan.
Ei ole mitenkään väkivaltainen, mutta isä ei ole lainkaan läsnä lapsen kanssa, elää kuin sitä ei olisikaan. Jos on samassa huoneessa ei puhu lapselle mitään, ei edes jos jätän heidät kaksin, tapittaa vain luurista aina just silloin jotain niin tärkeää päivän iltapaskauutista, ettei huomaa lapsen ottaneen ensiasleleita. Lapsi vain on siinä lattialla sohvaan nojaten, haparoivoia askeleita ottaen, kun isi tekee vieressä omiaan, hiljaa, silmät muualla. Musta tuntui että lapsi ei edes tiedä kuka tuo tyyppi on joka syö kerran päivässä hyvällä tuurilla samaan aikaan meidän kanssa ja "viettää perheen kesken aikaa", varmaan elävänä tapettina pitää. Silloin kyllä isä lapsensa huomaa, kun lapsi vaikkapa naureskelee leikkien tiimellyksessä, ääntäkään kun ei saisi vissiin lähteä, koska isille tulee migreeni.
Pitääkö tässä kauan vielä yrittää sytyttää rakkaus uudestaan ja samalla toivoa, että kyllä isä myös hänen haluamaansa lasta vielä joskus rakastaa ? Yritetty puhua, kannustaa, kaikki kikkakolmoset kokeiltu ja tehty, mutta koska kärsijöinä on viaton ja ihastuttavan helppo lapsi, niin ei paljoa rakkaus roihua enää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
20 v ei vielä kuulosta miltään pitkältä suhteelta - normaali lastenkasvatusperspektiivi jos niitä halusi.
Entäpä suhteet joissa loppujen lopuksi ei koskaan ole mitään oikeaa rakkautta ollutkaan vaan rakennettu jollekin muulle? Mille? Jonkun statukselle, että on naimisissa, rahoille yms... Kun lapset poissa ja jäädään kaksisteen töllöttämään toisia niin mitä muuta voi olla kuin hirveää tyhjyyttä? Ollaan suhteessa mutta kuitenkin ypöyksin - onkohan tavallistakin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kuulla teiltä, joiden mielestä ei saa erota pitkästä liitosta, että onko puolison pakko suostua elämään loppuelämänsä ilman seksiä? Täällä kun tuntuu olevan ihmisiä, jotka eivät tarvitse mitään intohimoa elämäänsä. Mitä jos puoliso on lopettanut haluamasta, keskustelu ole asiaan vaikuttanut?
Esimerkiksi naisen raskausaikana on aika tavallista loppua kohden mentäessä ettå halut eivät niin korkeat. Sekö oikeuttaa esimerkiksi salasuhteseen?
Minä olen se, joka kirjoitti, että mieheni ei ole halunnut seksiä 2 vuoteen. Joten naisen loppuraskaus ei nyt ihan käy selitykseksi.
Kauanko teidän mielestänne minun pitäisi elää ilman.seksiä, kun kerran intohimoa ei enää pitkissä suht
Nyt käännät asian ylösalaisin. Missä on sanottu että mies pihtaisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aplla on kaikki hyvin. Se haluaa draamaa elämäänsä jonka kuvittelee olevan tylsää.
Vierailija kirjoitti:
20 v ei vielä kuulosta miltään pitkältä suhteelta - normaali lastenkasvatusperspektiivi jos niitä halusi.
Entäpä suhteet joissa loppujen lopuksi ei koskaan ole mitään oikeaa rakkautta ollutkaan vaan rakennettu jollekin muulle? Mille? Jonkun statukselle, että on naimisissa, rahoille yms... Kun lapset poissa ja jäädään kaksisteen töllöttämään toisia niin mitä muuta voi olla kuin hirveää tyhjyyttä? Ollaan suhteessa mutta kuitenkin ypöyksin - onkohan tavallistakin?
Ei tuollaisia nykyään ole juurikaan. Ehkä jossain kiintymyssuhdevaurioisten tai muuten henkisesti epätasapainoisten piireissä.
kyllä sen tietää kun ero on edessä ei siinä kannata enempää miettiä, kaikki suhteet kuluvat loppuun ja muuttuvat onnettomiksi, se vain on fakta... kaikkien tulisi erota aikanaan...
ja lapset kyllä toipuvat erosta se ei ole koskaan mikään ongelma
Vierailija kirjoitti:
Aplla on kaikki hyvin. Se haluaa draamaa elämäänsä jonka kuvittelee olevan tylsää.
Tämäpä se on. Ja ketjuun saapunut oikea draamailija muovailemaan asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Tuppaan oman ongelma tänne, nimittäin minulla rakkaus puolisoa kohtaan on hiipunut päivä päivältä yhä enemmän, koska hulmasin että hän ei ole hyvä isä, vaikka puolisona onkin ollut "täys kymppi" tähän mennessä. Sydän särkyy lapsen puolesta, kun hän niin kovin yrittää aina kontaktia isään ottaa, mutta isää ei vaan kiinnosta paskaakaan.
Ei ole mitenkään väkivaltainen, mutta isä ei ole lainkaan läsnä lapsen kanssa, elää kuin sitä ei olisikaan. Jos on samassa huoneessa ei puhu lapselle mitään, ei edes jos jätän heidät kaksin, tapittaa vain luurista aina just silloin jotain niin tärkeää päivän iltapaskauutista, ettei huomaa lapsen ottaneen ensiasleleita. Lapsi vain on siinä lattialla sohvaan nojaten, haparoivoia askeleita ottaen, kun isi tekee vieressä omiaan, hiljaa, silmät muualla. Musta tuntui että lapsi ei edes tiedä kuka tuo tyyppi on joka syö kerran päivässä hyvällä tuurilla samaan aikaan meidän ka
Sillä on toinen nainen. Siksi jatkuvasti puhelimella.
Kun rakkaus on hiipunut, on varmaankin helpompi lähteä jonkun toisen matkaan, jos rakastuu. Jotkut ihmiset tarvitsevat rakastumisen tunnetta. Rakkaus voi hiipua eri syistä. Yksi tavallisimmista on se, että ei enää kunnioiteta kumppania. Syitä kunnioituksen häviämiseen ovat vaikka esim. siksi että on pettänyt, ei keskity kodin arkeen, tai tuijottaa tik tokissa nuoria tyttösiä illasta toiseen. Voi olla parempi lähteä kun jäädä paikoilleen ja tyytyä osaansa.
Me saatais se kaikki toimimaan, me pystyttäis eroamaan sovussa ja toimimaan lasten parhaaksi jatkossakin, niin ihana ja hyvä mies tuo on. Me saatais se kaikki toimimaan, me pystyttäis eroamaan sovussa ja toimimaan lasten parhaaksi jatkossakin, niin ihana ja hyvä mies tuo on.
Tätä sä et voi tietää. Eron tullessa ihminen voi muuttua ihan sietämättömäksi.