Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vaativa persoonallisuus - kokemuksia?
22.04.2024 |
Epäilen, että läheiselläni on vaativa persoonallisuushäiriö. Monet kriteerit täyttyvät, muun muassa todella perfektionistinen, työt menevät kaiken edelle, ei voi sietää että asioita ei tehdä /niistä ei ajatella samoin kuin hän. Onko kellään kokemuksia tällaisesta sukulaisesta, puolisosta, työtoverista tai itseltä löytyy ko. diagnoosi? Millaista on elämä tuon p.häiriön kanssa, miten näkyy arjessa?
Kommentit (116)
Vierailija kirjoitti:
Anoppini. Ei ole tehty diagnoosia mutta veikkaisin että saisi sellaisen.
Valtava kontrollin tarve. Asiat pitää tehdä just niin kuin hän haluaa, silloin kun hän haluaa. Hänen kanssaan täytyy jopa keskustella tietyllä tavalla ja sävyllä, muuten loukkaantuu. Saattaa palata johonkin viikko sitten käytyyn keskusteluun, että käytin väärää sanaa tai sävyä jne. Kulissit täytyy olla kunnossa. Eli juuri se sovinnaisuus näkyy tässä.
Hänellä tämä on selvästi pahentunut iän myötä. Ja se taas on tarkoittanut sitä, että olemme hänen kanssaan vuosi vuodelta vähemmän tekemisissä. Varsinkin kun hän on kaikista vaativin juuri puolisoani kohtaan. Puolisoni sisarukset pääsevät vähän vähemmällä.
Narsistista käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerro vähän läheisestäsi,niin pystyisi tarkemmin analysoimaan.
Eiköhän tässä ole tarkoitus vaan kiusata, se että osuuko diagnostiikka on se ja sama. Kaikille löytyisi varmasti joku diagnoosi, jos lähtee etsimällä etsimään. Se että käyttää aikaansa sukulaisten diagnosointiin kertoo siitä, että on itsellä aika pahoja ongelmia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppini. Ei ole tehty diagnoosia mutta veikkaisin että saisi sellaisen.
Valtava kontrollin tarve. Asiat pitää tehdä just niin kuin hän haluaa, silloin kun hän haluaa. Hänen kanssaan täytyy jopa keskustella tietyllä tavalla ja sävyllä, muuten loukkaantuu. Saattaa palata johonkin viikko sitten käytyyn keskusteluun, että käytin väärää sanaa tai sävyä jne. Kulissit täytyy olla kunnossa. Eli juuri se sovinnaisuus näkyy tässä.
Hänellä tämä on selvästi pahentunut iän myötä. Ja se taas on tarkoittanut sitä, että olemme hänen kanssaan vuosi vuodelta vähemmän tekemisissä. Varsinkin kun hän on kaikista vaativin juuri puolisoani kohtaan. Puolisoni sisarukset pääsevät vähän vähemmällä.
Narsistista käytöstä.
Minusta taas on varsin luonnollista vanhemmiten alkaa elämään enemmän omilla ehdoillaan ja tehdä pesäeroa niihin, jotka elävät eri arvoilla. Se että vuorovaikutus on sosiaalisten verkostojen kanssa positiivista on monelle tärkeää, ja sitten ovat ne porukat jotka oikeuttavat jatkuvan paskaenergian, henkisen väkivallan, ym. Ei näiden tarvitse olla tekemisissä keskenään, molemmille löytyy kyllä seuraa
Sukulaissuhteiden pakotus alkaa olla menneen talven lumia, kun ne suvut eivät enää asu yhdessä. Ihmiset kasvavat erilleen ja muuttuvat oman lähipiirinsä mukana. Jos et ole ollut sukulaisen kanssa läheinen 5-10 vuoteen niin on ennemminkin todella huono idea larpata tuttavallista, sillä ette ole aidosti läheisiä, vaan "vanhoja tuttuja". Monta draamaa saa alkunsa siitä kun yksi sukuhaara kasvaa yhteen ja toinen toiseen suuntaan. Jos jompi kumpi näistä omaa sairaita, kiusaamistyyppisiä piirteitä, saattaa aiheuttaa ongelmia sille toisellekin
Pitäkää siis etäisyyttä ja lopettakaa noihin titteleihin takertuminen
Henkka Hyppönen on tiukkapipo, sen näkee jo naamasta, ei tarvita diagnooseja.
Mikä on enää normaali keskitien kulku?
jos vaativalla on tavoitteita liikaa hän on vaativa persoonallisuus. häiriö
jos hänellä ei ole tavoitteita hän on välttelevä pda
jos hän on muiden väliltä hän on kaksisuuntainen tai epävakaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä on enää normaali keskitien kulku?
jos vaativalla on tavoitteita liikaa hän on vaativa persoonallisuus. häiriö
jos hänellä ei ole tavoitteita hän on välttelevä pda
jos hän on muiden väliltä hän on kaksisuuntainen tai epävakaa
muiden-> näiden
Mulla on todettu vaativa persoonallisuus. Aiheutti masennus kierteen, kun se ankaruus itseään kohtaan oli tosi uuvuttavaa. Mulla oli myös paljon ongelmia ihmissuhteissa, koska odotin myös muilta kohtuuttoman paljon (en tajunnut sitä tietenkään sillon) ja sanoin myös, jos ei muiden tekeminen itseä tavallaan miellytä. Tosi vaikea hyväksyä, jos joku tekee eri tavalla asiat, kuin mitä itse tekisi.
Kävin terapiassa 4 vuotta, josta sain paljon hyviä työkaluja ja opin ymmärtämään itseäni ja reaktioitani. Onhan tuo p.häiriö koko lopun elämää mukana, mutta nyt elämä on siedettävää. Puolisokin sanoo, että olen kuin eri ihminen nyt (on pysynyt matkassa mukana, ei lähtenyt vaikka oli vaikeaa), kun olen terapiassa käynyt ja oppinut sietämään eri asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on ollut vuosia piirteitä mutta en varmaan saisi ainakaan vielä diagnoosia, sillä olen alaikäinen. Itselläni piirteet näkyvät erittäin ehdottomana perfektionismina (etenkin koulumenestyksen suhteen), sekä erittäin tiukkana moraalisena ajatteluna (kuten olen kauhea ihminen, jos en kierrätä kaikkea tai valitsen joskus ei-vegaanisen vaihtoehdon vegaanisen sijaan vaikken vegaani olekaan). Muita piirteitä itselläni on esimerkiksi vaikeus luopua tavaroista, joilla ei ole välttämättä edes tunnearvoa sekä tietynlainen uskomus omien toimintatapojeni oikeudesta/paremmuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on ollut vuosia piirteitä mutta en varmaan saisi ainakaan vielä diagnoosia, sillä olen alaikäinen. Itselläni piirteet näkyvät erittäin ehdottomana perfektionismina (etenkin koulumenestyksen suhteen), sekä erittäin tiukkana moraalisena ajatteluna (kuten olen kauhea ihminen, jos en kierrätä kaikkea tai valitsen joskus ei-vegaanisen vaihtoehdon vegaanisen sijaan vaikken vegaani olekaan). Muita piirteitä itselläni on esimerkiksi vaikeus luopua tavaroista, joilla ei ole välttämättä edes tunnearvoa sekä tietynlainen uskomus omien toimintatapojeni oikeudesta/paremmuudesta.
Kuulostat kuitenkin tosi fiksulta ja itsereflektiokykyiseltä, etsi apua ja pääset varmasti ajan kanssa noista eroon. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehelläni on tämä. Diagnosoitiin vasta, kun oli jo lapsia suhteessa. Erittäin rankkaa on, tuntuu etten tee mitään oikein ja mies ei ole tyytyväinen mihinkään.
Mitä tahansa tehdään, pitää tehdä tietyllä tavalla. Jos ei tehdä, tulee valitusta, huomauttelua, pätemistä ja oman kannan paremmaksi selittelyä. Joudun koko ajan selittämään päätöksiäni pienissäkin toiminnoissani ja silti tapani toimia tulee yleensä lytätyksi.
Mies on tarkka siitä miten sosiaalisissa tilanteissa käyttäydytään. Hän miettii liikaakin sitä mitä muut sanovat.
Mies saattaa saada raivokohtauksen jos joku asia meni väärin hänen mielestään. Parhaimmillaankin hän hymyilee alentuneesti ja huokailee jotta huomaan että vi**ksi meni (mulla siis).
En itse tunne olevani hyväksytty suhteessa. Kuulen nykyään aina miehen käskyjä mielessäni ennen kuin ryhdyn mihinkään. Kävelen munankuorilla. Olen itse passivoitunut koska jatkuva
Näillä ihmisillä on yleisesti masennustaipumus, kun eivät pääse itsekään mahdottomiin vaatimuksiinsa. Hyvin raskaita ihmisiä. Kuvittelevat ilmeisesti, että heidän ahdistus poistuu jos muut tekevät juuri niin kuin itse haluavat. Aivan mahdoton tavoite. Etsivät vielä kumppania, joka on heidän vastakohta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustele henkilön kanssa äläkä täällä pohdi toisen asioita. Se on tietty helppoa miettiä toisen vikoja
Tämä. Tulee myös mieleen, että sellaiset, jotka tykkäävät itse tehdä esim. töissä "vähän sinnepäin" ja valikoivat, mitä ja milloin haluavat tehdä, pitävät tunnollisia ja paljon työtä tekeviä usein "vaativina" tms. Ehkä, ettei se oma hieman veltto ja mukavuudenhaluinen tahti näyttäytyisi niin selvästi siltä mitä se on.
Vaativilla ihmisillä on nimenomaan vaikeaa muiden kanssa, kun eivät aina saa tahtoaan läpi. Ovat mielestään aina oikeassa ja moraalinvartijoita muillekin. Heidän omia päivänvaloa kestämättömiä temppuja taas sama moraalintaso ei koske. Ovat omansa pettäjiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiko tämä diagnoosi vain kadota. Minulle annettiin se noin 10 vuotta sitten, mutta enää sitä ei Omassakannassa näy?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävälläni on todettu vaativa persoonallisuus. Hän ajoi itsensä loppuun häitteni takia, koska pyytäessäni häntä kaasokseni, en tiennyt hänen diagnoosistaan, tai hän sai sen myöhemmin. Enkä ollut mikään kauhumorsian, joka vaati mitään ihmeellistä, vaan porukalla heiteltiin ideoita ja pyrimme suht rentoihin häihin ja tein puolisoni kanssa suurimman osan hankinnoista.
Lapsemme ovat samanikäisiä, ja ystäväni vertailee lapsiamme joka kerta ja pettyi varsinkin ensimmäisinä kahtena vuotena, koska minun lapseni kehittyi kaikessa nopeammin. En ole yrittänyt vertailla, vaan olen vastannut totuudenmukaisesti, mikäli ystäväni on jotain kysynyt. Vaatii myös itseltään ja puolisoltaan paljon: mikään, mitä puoliso tekee tai jättää tekemättä, ei kelpaa. Kokee olevansa huono äiti, kun tekee pitkiä työpäiviä ja lapsi haluaa viettää aikaa ennemmin isän kanssa. Valittaa lattialle jääneistä leluista, kun lapsi saattaa satuttaa itsensä. Itse olen huomannut, että siitä lapsi oppii varomaan, jos satuttaa itsensä, eikä kodin aina tarvitse olla niin tiptop.
Minut laitettiin psykologisiin testeihin. Jännitin miten pärjään testeissä, koska pelkäsin että saan jonkun ikävän diagnoosin.
Tuon jännittämisen perusteella sain sitten diagnoosin vaativa persoonallisuushäiriö.
Olen laiskin ihminen jonka tunnen. :D
Tuttu on juuri tällainen. Saa lähipiirinsäkin ahdistuneeksi urputuksillaan, niin hyvä keino kostaa on ruveta vähättelemään ja kritisoimaan omia toimiaan. Siinähän vaikka sekoaa perfektionismiinsa, jos itse katsoo oikeudekseen arvostella ja aiheuttaa pahaa oloa muille. Itsepähän aina aloittaa joten omapa on syynsä.