Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vaativa persoonallisuus - kokemuksia?
22.04.2024 |
Epäilen, että läheiselläni on vaativa persoonallisuushäiriö. Monet kriteerit täyttyvät, muun muassa todella perfektionistinen, työt menevät kaiken edelle, ei voi sietää että asioita ei tehdä /niistä ei ajatella samoin kuin hän. Onko kellään kokemuksia tällaisesta sukulaisesta, puolisosta, työtoverista tai itseltä löytyy ko. diagnoosi? Millaista on elämä tuon p.häiriön kanssa, miten näkyy arjessa?
Kommentit (116)
Vierailija kirjoitti:
Minulla on diagnosoitu toinen persoonallisuushäiriö, mutta mausteena on kuulemma piirteitä vaativasta persoonallisuudesta. Myönnän kyllä, että olen liian tunnontarkka, yritän aina tehdä asiat mahdollisimman hyvin ja epäilen silti, etten ole tehnyt riittävän hyvin.
Onneksi omaan vain piirteitä, joten muut ihmiset saavat minun mielestäni olla millaisia ovat. En yritä perfektionismilla päteä tai olla parempi kuin muut, vaan yritän olla yhtä hyvä kuin muut. Sanoisin, että on aika raskas häiriö ja on väsyttävää yrittää koko ajan tsempata. Erittäin raskasta se on myös siksi, että muut luulevat, että vaadin heitäkin pingottamaan tai yritän olla parempi kuin muut.
Onneksi läheiset tietävät mistä on kyse. Nyt kun olen vanhempi, voimavarat eivät riitä enää samaan tsemppaamiseen kuin ennen, joten on vaan yritettävä sietää, ettei enää jaksa tehdä asioita yhtä hyvin kuin ennen.
Kiitos sinulle ja muillekin, jotka ovat kommentoineet aihetta omalta kohdaltaan. Ymmärrän täysin, että läheiseni on myös varmasti todella väsynyt ja hänellä on paha olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perfektionismi ei ole häiriö vaan ihan persoonallisuus tyyppi.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on diagnosoitu toinen persoonallisuushäiriö, mutta mausteena on kuulemma piirteitä vaativasta persoonallisuudesta. Myönnän kyllä, että olen liian tunnontarkka, yritän aina tehdä asiat mahdollisimman hyvin ja epäilen silti, etten ole tehnyt riittävän hyvin.
Onneksi omaan vain piirteitä, joten muut ihmiset saavat minun mielestäni olla millaisia ovat. En yritä perfektionismilla päteä tai olla parempi kuin muut, vaan yritän olla yhtä hyvä kuin muut. Sanoisin, että on aika raskas häiriö ja on väsyttävää yrittää koko ajan tsempata. Erittäin raskasta se on myös siksi, että muut luulevat, että vaadin heitäkin pingottamaan tai yritän olla parempi kuin muut.
Onneksi läheiset tietävät mistä on kyse. Nyt kun olen vanhempi, voimavarat eivät riitä enää samaan tsemppaamiseen kuin ennen, joten on vaan yritettävä sietää, ettei enää jaksa tehdä asioita yhtä hyvin kuin ennen.
Sinun kaltaiset tekee aina ensi luokkaista työn jälkeä jos osataan ohjata oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on diagnosoitu toinen persoonallisuushäiriö, mutta mausteena on kuulemma piirteitä vaativasta persoonallisuudesta. Myönnän kyllä, että olen liian tunnontarkka, yritän aina tehdä asiat mahdollisimman hyvin ja epäilen silti, etten ole tehnyt riittävän hyvin.
Onneksi omaan vain piirteitä, joten muut ihmiset saavat minun mielestäni olla millaisia ovat. En yritä perfektionismilla päteä tai olla parempi kuin muut, vaan yritän olla yhtä hyvä kuin muut. Sanoisin, että on aika raskas häiriö ja on väsyttävää yrittää koko ajan tsempata. Erittäin raskasta se on myös siksi, että muut luulevat, että vaadin heitäkin pingottamaan tai yritän olla parempi kuin muut.
Onneksi läheiset tietävät mistä on kyse. Nyt kun olen vanhempi, voimavarat eivät riitä enää samaan tsemppaamiseen kuin ennen, joten on vaan yritettävä sietää, ettei enää jaksa tehdä asioita yhtä hyvin ku
Edellinen viesti siis ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis viesti 43 ap (pahoittelen sekoilua lainaus-toiminnon kanssa)
Käytösmalli aiheuttaa henkilökohtaista kärsimystä tai vastoinkäymisiä sosiaalisessa selviytymisessä tai molempia.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Vaativa_persoonallisuus
Tämä pätee ihan jokaiseen ihmiseen ei pelkästään vaativaan persoonallisuus häiriöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Persoonallisuushäiriö on terminä hieman väärin tulkittu siinä mielessä, että kyseessä on ko. henkilön persoonallisuus.
"Häiriö" antaa äkkiä kuvan tilapäisestä häiriöstä ja korjattavissa olevasta ongelmasta, jota persoonallisuushäiriö ei ole. Se on ihmisen kohtuullisen pysyvä minuus ja korjautuu ihan yhtä helposti kuin "normaali" ihminen muuttaa persoonallisuuttaan.
Minulla on tästä vuosien kokemus diagnosoidusti persoonallisuushäiriöisen ihmisen kanssa perhepiirissä. Jos voitte jotenkin välttää elämistä persoonallisuushäiriöisen ihmisen kanssa suosittelen lämpimästi tekemään niin. Ihan oman mielenterveytenne takia.
Sitten on vielä tämä persoonallisuushäiriöiden luokitus, jota Jenkeissä kutsuvat "pimeäksi kolmioksi" (=narsismi, rajatila ja psykopatia). Jos noista olisi lähipiiriin pakko joku valita, niin valitsisin klassisen narsistin. Psykopaatin kanssa me
En tarvitse enää aiheesta kirjoja. Voisin valitettavasti kirjoittaa sellaisen BPD:stä.
Vaativa persoonallisuus tai vaativa persoonallisuushäiriö tai pakko-oireinen persoonallisuushäiriö (ICD-10-luokituksessa koodi F60.5, englanniksi obsessive-compulsive personality disorder eli OCPD eli pakko-oireinen persoonallisuushäiriö) on persoonallisuushäiriö, johon saattaa kuulua muun muassa liiallista täydellisyyden tavoittelua, sovinnaisuutta, ylenmääräistä tunnontarkkuutta, huolehtimista ja työkeskeisyyttä tai itsepäisyyttä
Toisin sanoen tuo häiriö ei välttämättä ilmene noilla oireilla. Herää kysymys, millä muilla oireilla se ilmenee silloin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perfektionismi ei ole häiriö vaan ihan persoonallisuus tyyppi.
Kuten osa onkin jo kommentoinut, niin on olemassa tervettä perfektionismia ja haitallista perfektionismia. Ensiksi mainittu johtaa siihen, että esim työt tulevat tehtyä huolellisesti, jälkimmäinen uuvuttaa ja sisältää kohtuutonta kriittisyyttä ja itsensä piiskaamista. Vaativassa persoonallisuushäiriössä kärsitään yleensä juuri perfektionismin haittapuolista.
Vierailija kirjoitti:
Lapsuusajan kiintymyssuhdehäiriöt, perustuvallisuuden tunteen puuttuminen,huono itsetunto, yms... voi aiheuttaa perfektionismia.
Tai ihan vaan ahdistus, paikataan pahaa oloa tekemällä kaikki viimesen päälle,eikä sekään riitä.
Ehdollistettu rakkaus lapsena aiheuttaa perfektionismia ja äärimoralismia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö ole hyvä piirre huolehtia asioista. Sitähän se elämä on.
Jos asiat jäävät hoitamatta siinä on sitten ksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perfektionismi ei ole häiriö vaan ihan persoonallisuus tyyppi.
Kuten osa onkin jo kommentoinut, niin on olemassa tervettä perfektionismia ja haitallista perfektionismia. Ensiksi mainittu johtaa siihen, että esim työt tulevat tehtyä huolellisesti, jälkimmäinen uuvuttaa ja sisältää kohtuutonta kriittisyyttä ja itsensä piiskaamista. Vaativassa persoonallisuushäiriössä kärsitään yleensä juuri perfektionismin haittapuolista.
Kuka määrittelee mikä on kohtuutonta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttärelläni on tämä, sekä itselläni myös piirteitä. Tyttären vaativuus yltää myös läheisiin, itse vaadin vain itseltäni liikaa. Mahdoton kombo. En pysty ikinä täyttämään tyttären vaatimuksia täydellisestä vanhemmuudesta. Syyllistyn ja syyllistän itseäni tästä, vaikka tiedän, että olen ollut riittävän hyvä vanhempi. Esimerkkinä tästä vaikkapa se, että ikinä, kertaakaan en ole tyttären mielestä onnistunut tekemään ruokaa, jossa ei ole huomautettavaa. Olen ammatiltani kokki. Tuo nyt vain yksi esimerkki. Olen elänyt tyttärelleni ja varmasti pahentanut tuota täydellisyydentavoittelua ja tunnen syyllisyyttä siitäkin. En tule ikinä kelpaamaan lapselleni.
Tämä on raskas diagnoosi ihmiselle itselleen ja varsinkin silloin, kun täydellisyyden tavoittelu kohdistuu muihin, niin raskasta läheisille.
Siinä olen wrimieltä, että nämä olisivat nyt automaattisesti hyviä työelämässä, sillä valitettavasti se joustamattomuus voi tehdä sen, ettei edes enää uskalleta kehittyä tai opetella uutta. Täytyy vain näyttää pärjäävänsä ja tehdä paljon. Paljastua siitä, ettei tiedä tai osaa saa. Tämä voi siis viedä ihmisen täysin lukkoon, jopa niin, ettei enää edes uskalleta yrittää mitään, koska ne vaatimukset ovat niin kovat.
Itselläni on hieman piirteitä tästä. Sanotaanko niin, että se on joskus "lahja", mutta joskus kamala taakka. En vaadi muilta samanlaista työsuoritusta, mutta siinä olen erittäin vaativa, kuinka esim. töissä käyttäydytään. Tämän huomaan itsestäni. "Lennät helpolla alakastiin, jos käyttäydyt sopimattomasti." Sama toki missä vain julkisissa paikoissa.
Olen yrittänyt opetella pois, mutta vaikeaa se on.
Niin, ja tosiaan minulla on vain piirteitä. Ei edes diagnoosiin asti...
Vierailija kirjoitti:
Vaativa persoonallisuus tai vaativa persoonallisuushäiriö tai pakko-oireinen persoonallisuushäiriö (ICD-10-luokituksessa koodi F60.5, englanniksi obsessive-compulsive personality disorder eli OCPD eli pakko-oireinen persoonallisuushäiriö) on persoonallisuushäiriö, johon saattaa kuulua muun muassa liiallista täydellisyyden tavoittelua, sovinnaisuutta, ylenmääräistä tunnontarkkuutta, huolehtimista ja työkeskeisyyttä tai itsepäisyyttä
Toisin sanoen tuo häiriö ei välttämättä ilmene noilla oireilla. Herää kysymys, millä muilla oireilla se ilmenee silloin?
Tarkoittaa, että on jotain noista oireista. Kaikilla ei ole kaikkea.
Vaativan persoonallisuushäiriön piirteitä on lukuinen kirjo, mutta keskeistä on ylimitoitettu perfektionismi, Korkeila kertoo.
Tämä tarkoittaa sitä, että ihminen ei osaa esimerkiksi antaa anteeksi itselleen, jos tavoitteita ei saavuteta. Moraali, eli ihmisen käsitys oikeasta ja väärästä, on ylimitoitettua. Häiriöstä kärsivä ihminen haluaa myös kontrolloida kaikkea, eli hänen on vaikeaa delegoida asioita muille.
Vierailija kirjoitti:
Tyttärelläni on tämä, sekä itselläni myös piirteitä. Tyttären vaativuus yltää myös läheisiin, itse vaadin vain itseltäni liikaa. Mahdoton kombo. En pysty ikinä täyttämään tyttären vaatimuksia täydellisestä vanhemmuudesta. Syyllistyn ja syyllistän itseäni tästä, vaikka tiedän, että olen ollut riittävän hyvä vanhempi. Esimerkkinä tästä vaikkapa se, että ikinä, kertaakaan en ole tyttären mielestä onnistunut tekemään ruokaa, jossa ei ole huomautettavaa. Olen ammatiltani kokki. Tuo nyt vain yksi esimerkki. Olen elänyt tyttärelleni ja varmasti pahentanut tuota täydellisyydentavoittelua ja tunnen syyllisyyttä siitäkin. En tule ikinä kelpaamaan lapselleni.
Kiitos viestistäsi, tsemppiä ja jaksamista sekä virtuaalihalaus. Tunnistan kuvailemasi tunteet ja tilanteet. Itsekin tiedän, että olen ollut erittäin paljon läheiseni tukena ja turvana, mutta kun hänen vaativuutensa läikkyy yli ja kohdistuu meihin läheisiin päivästä toiseen, niin tuloksena tunnen silti syyllisyyttä ja riittämättömyyttä. Jatkuva arvostelu, syyllistäminen, kiittämättömyys ja meillä myös kiukuttelu/raivoaminen on äärimmäisen kuluttavaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Persoonallisuushäiriö on terminä hieman väärin tulkittu siinä mielessä, että kyseessä on ko. henkilön persoonallisuus.
"Häiriö" antaa äkkiä kuvan tilapäisestä häiriöstä ja korjattavissa olevasta ongelmasta, jota persoonallisuushäiriö ei ole. Se on ihmisen kohtuullisen pysyvä minuus ja korjautuu ihan yhtä helposti kuin "normaali" ihminen muuttaa persoonallisuuttaan.
Minulla on tästä vuosien kokemus diagnosoidusti persoonallisuushäiriöisen ihmisen kanssa perhepiirissä. Jos voitte jotenkin välttää elämistä persoonallisuushäiriöisen ihmisen kanssa suosittelen lämpimästi tekemään niin. Ihan oman mielenterveytenne takia.
Sitten on vielä tämä persoonallisuushäiriöiden luokitus, jota Jenkeissä kutsuvat "pimeäksi kolmioksi" (=narsismi, rajatila ja psykopatia). Jos noista olisi lähipiiriin pakko joku valita, niin v
Suosittelen silti sinua lukemaan sen Juha Kemppinen, Naamion takaa Persoonallisuuden mahdollisuudet -kirjan, koska tuo sinun ajattelutapa p.häiriöistä vaikuttaa aika mustavalkoiselta.
Suosittelen tuota kirjaa myös niille, jotka käyttävät tuota p.häiriö-sanaa toisten nimittelyyn. Voisi olla ihan sivistävää.
Miehelläni on tämä. Diagnosoitiin vasta, kun oli jo lapsia suhteessa. Erittäin rankkaa on, tuntuu etten tee mitään oikein ja mies ei ole tyytyväinen mihinkään.
Mitä tahansa tehdään, pitää tehdä tietyllä tavalla. Jos ei tehdä, tulee valitusta, huomauttelua, pätemistä ja oman kannan paremmaksi selittelyä. Joudun koko ajan selittämään päätöksiäni pienissäkin toiminnoissani ja silti tapani toimia tulee yleensä lytätyksi.
Mies on tarkka siitä miten sosiaalisissa tilanteissa käyttäydytään. Hän miettii liikaakin sitä mitä muut sanovat.
Mies saattaa saada raivokohtauksen jos joku asia meni väärin hänen mielestään. Parhaimmillaankin hän hymyilee alentuneesti ja huokailee jotta huomaan että vi**ksi meni (mulla siis).
En itse tunne olevani hyväksytty suhteessa. Kuulen nykyään aina miehen käskyjä mielessäni ennen kuin ryhdyn mihinkään. Kävelen munankuorilla. Olen itse passivoitunut koska jatkuva "epäonnistuminen" on mulle niin raskasta.
Musta tuntuu että mies näkee omat tapansa täydellisinä ja kaikkien muun vajaina. Todella karseaa. Diagnoosi on virallinen.
Tunnistan kuvauksestasi ihmisen, jolla olen epäillyt sekä autismia että narsismia. Epäilen, että jotakin lapsuuden kasvatusympäristössä on mennyt pieleen.
Hänellä tuo kontrollifrikkeys ulottuu muihin ihmisiin ja heidän tekemistensä kontrollointiin. Tämä ihminen on niin burn out, että on alkanut käyttää muita ihmisiä sihteereinään. Ihan pokkana sysää omia hommiaan muille. Tai yrittää sysätä. Hänelle joutuu asettamaan rajoja jatkuvasti, sanomaan ei jatkuvasti.
Hänen seurassaan minusta on tullut kireä ja tyly. Hän kääntää sen sitten niin, että minä olen hankala, minussa on vikaa.
Asioiden kontrollointi ja tarkkuus eivät silti tuota hyvää tulosta välttämättä, eli kontrollointi on ikään kuin eskapismia. Tekemisiin menee valtavasti aikaa, lopputulos on 'ihan ok'.
Positiivinen perfektionismi tai ihan vaan perfektionismi ovat ihan eri asioita kuten joku yllä totesi.