Yhdeksäsluokkalaisten maantiedon koe käynnissä. Useampi oppilas on kysynyt ihan tavallisten sanojen merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Ap on onnistunut poimimaan todellisia helmiä luokalleen. Ei vastaa ollenkaan sitä käsitystä joka on syntynyt oman lapseni tai hänen serkkujensa sanavarastosta. 

Lapseni lukee huomattavan vähän kirjoja  ja käyttää paljon aikaa tiktokissa. Mutta niin vaan kirjoitti ällän Suomen kielestä ja yleisarvosana M, löysi mieluisen työn ja mieluisen opiskelupaikan. Osaa kertoa sinulle mikä on puro ja tietää mikä se on englanniksi, ruotsiksi ja saksaksi. . 

Todella hyvä kirjoitus kaikkein älykkäimmät lapset käyttävät älylaitteita ja tietokoneita ja tulevat olemana kehityksen huipulla, muut valitettavasti jäävät kaiken ulkopuolelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös jotkut vieläpä kertoneet että monissa kokeissa saa oppikirjat olla esillä? Eli saa katsoa vastaukset sieltä ja kännykästä...

Tämä saattaa kuulostaa uskomattomalta. Kuitenkaan ne oppilaat, jotka heikoimmin päräävät, eivät löydä kirjoista tai netistä vastauksia. He eivät ymmärrä lukemaansa tai osaa googlettaa.

Osaa ne takuulla Tiktokia käyttää. 

Vierailija kirjoitti:

Nyt meni trolli vähän yli. En usko ollenkaan tätä. Puro ei varmasti ole vieras sana kenellekään suomalaiselle. Tai sitten olet pahasti epäonnistunut opettajana.

Ei, vaan sinä olet pudonnut kelkasta. Jo monta vuotta sitten oli tutkimus, jossa koululaiset eivät tunteneet puita. Millainen on kuusi tai mänty tai koivu ja paju. Tavallisia puita, tavallisia sanoja.Eikä vika ole opettajan, sillä asioita on opetettu koulussa. Tässä käännetään katseet kotiin: lasten kanssa ei olla, ei mennä luontoon, ei lueta yhdessä, ei keskustella. Sieltä se lapsen kasvatus ja kiinnostus kouluunkin lähtee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Asiat on käyty tunneilla ja vielä havainnollistaen. Esimerkiksi siirtolohkareista on näytetty kuvia ja niiden syntytapa on käyty läpi."

 

Eli kyse ei ole siis siitä että nämä sanat olisivat oppilaillesi ihan uusia vaan sinä et siis ole niitä kyennyt opettamaan niin että ne olisivat oppilaille jääneet päähän.

En ole ap, mutta koulutusalalla olen toiminut vuodesta 1990 lähtien. Nyt alkoi kiinnostaa se, miten siirtolohkare (tai mikään muukaan) olisi esiteltävä oppilaille, jollei näkeminen ja synnyn selittäminen riitä.

No jos nämä lapset eivät ole olleet älyltään kehitysvammaisen tasolla niin ainoa syy miksi oppi ei mene päähän on se että se annetaan tylsällä ja ketään kiinnostamattomalla tavalla. Ihminen oppii asioista joista on kiinnostunut edes jossain mitassa.

"ajatelkaapas että tässkäin on ollut aikanaan kilometrin verran jäätä ja sen jään voima on ollut niin valtava että se on helposti siirrellyt vaikka rekka-auton painoisia kiviä. Niitä sitten näkee täällä Suomessa monissa paikoissa. Niillä voi vaikka kiipeillä ja ne ovat monesti hienon näköisiä. Kukas on nähnyt sellaisia metsässä tai vaikka omalla mökillä?"

Ja sitten ysiluokkalaiset kilvan viitata huitoivat ja hihkuivat, että meidän mökillä on isoja kiviä ja niitä ei edes tosi tosi suuuuuuuuri rekka jaksaisi siirtää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ketä auttaa elämässä joku siirtolohkareisen syntytarina? tai evoluutiohöpötys? ei ketään

Ihmiselämän suuria iloja on tietää monista eri asioista monipuolisesti. Myös siirtolohkareista. On kiva tietää myös aivan tyhmiä ja joutavia asioita. 

Sehän onkin paras lahja jonka vanhempi voi lapsilleen antaa. Siis oppimisen ja asioiden tietämisen ilon ja tärkeyden.

Se vain vaatii sitä että se vanhempi itse antaa esimerkkiä ja oikeasti haluaa keskustella lapsensa kanssa ihan aikuisten asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, jos minulta, kuusikymppiseltä kysyttäisiin tarkka määritelmä sanalle maisema-alue, niin jäisi ehkä  puolitiehen. Onko tämä sana joku tekemällä tehty, niin kuin aika monet termit, joita nykyään käytetään? Tiedän kyllä, mikä on maisema, ja mikä taas alue, mutta oletan, että sanalla on joku oma määritelmä.

Minuakin alkoi kiinnostaa maisema-alueen määrittely. Google-haulla ekaksi vastaan tuli minilex.fin määrittely:

"

Maisema-alueella tarkoitetaan suojeltavaksi määrättyä maisemallisesti arvokasta kohdetta. Maisema-alue voidaan perustaa, jos alue on arvokas luonnon- tai kulttuurimaiseman kauneuden, historiallisten ominaispiirteiden tai muiden vastaavien arvojen vuoksi. Maisema-alueen perustamisen tarkoituksena on alueen olennaisten ominaispiirteiden säilyttäminen ja hoitaminen.

Koko maan kannalta merkittävästä maisema-alueen perustamises

Jatkan lisäämällä linkin valtakunnallisesti arvokkaan maisema-alueen määrittelyyn ja esittelyyn. 

https://www.ymparisto.fi/fi/luonto-vesistot-ja-meri/maisemat/arvokkaat-…

Siis on erittäin tärkeää, että oppilaiden opittavaksi ja pohdittavaksi on otettu maisemat. Suomessa maisemiin ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota. Ei osata arvostaa sitä, kuinka paljon maisemilla on merkitystä elämänlaadulle. Suomalaiset eivät ole tottuneet tarkastelemaan maisemia hyvinvoinnin näkökulmasta. Nykyinen päättäjäpolvi ei ole missään vaiheessa ilmeisesti joutunut pohtimaan maisemien merkitystä ja se näkyy päätöksenteossa, valitettavasti. 

Vierailija kirjoitti:

" Oppitunnilla se esitetään kansantajuisemmin, esimerkiksi kauniina tai historiallisena paikkana. Kyllä sinä sen ymmärrät, vai mitä?"

Perinteisen opetuksen ongelmahan on juuri ollut siinä että siinä ei monia asioita esitetty kansantajuisesti eikä edes monesti pohdittu sitä mitkä asiat ovat lopulta sellaisia mitä lapsille kannattaa opettaa. En usko että kukaan muistaa enää montako poikasta kärppä synnyttää ja missä kuussa vaikka sellainenkin tieto on joskus pidetty tärkeänä lapsille opettaa.

Joo. Mitäs mieltä sinä olet pilkkujen tarpeellisuudesta tekstissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös jotkut vieläpä kertoneet että monissa kokeissa saa oppikirjat olla esillä? Eli saa katsoa vastaukset sieltä ja kännykästä...

Tämä saattaa kuulostaa uskomattomalta. Kuitenkaan ne oppilaat, jotka heikoimmin päräävät, eivät löydä kirjoista tai netistä vastauksia. He eivät ymmärrä lukemaansa tai osaa googlettaa.

Osaa ne takuulla Tiktokia käyttää. 

Ei tällainen riitä. Idioottikin osaa tuijottaa elävää kuvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt meni trolli vähän yli. En usko ollenkaan tätä. Puro ei varmasti ole vieras sana kenellekään suomalaiselle. Tai sitten olet pahasti epäonnistunut opettajana.

Ei, vaan sinä olet pudonnut kelkasta. Jo monta vuotta sitten oli tutkimus, jossa koululaiset eivät tunteneet puita. Millainen on kuusi tai mänty tai koivu ja paju. Tavallisia puita, tavallisia sanoja.Eikä vika ole opettajan, sillä asioita on opetettu koulussa. Tässä käännetään katseet kotiin: lasten kanssa ei olla, ei mennä luontoon, ei lueta yhdessä, ei keskustella. Sieltä se lapsen kasvatus ja kiinnostus kouluunkin lähtee. 

No vika on kyllä myös koulussa jos lapset käy sitä 9 vuotta oppimatta mitään.

"Ja sitten ysiluokkalaiset kilvan viitata huitoivat ja hihkuivat, että meidän mökillä on isoja kiviä ja niitä ei edes tosi tosi suuuuuuuuri rekka jaksaisi siirtää!"

Ehkä kuitenkin ymmärsit mitä ajoin takaa. Eli siis liitetään opittavaan asiaan myös tunteisiin ja mielikuvitukseen vetoavia asioita joiden avulla se jää mieleen. Ne tietenkin keksitään ikätasoisesti.

Muistan esim. yläasteen historianopettajani jolla oli aina hauskoja ja mielenkiintoisia tarinoita eri ajoista ja niiitä sitten liitti opetukseen. Ainakin minä muistan osan noista tarinoista edelleen ja ne sisälsivät samalla paljon tietoakin niistä tapahtumista.

Onhan se aika selvä juttu, että esim. nyt sana puro ei jää mieleen, vaikka siitä puhuttaisiin koulussa, mikä se on, ja kuviakin näkisi. Eikös ihmisen muistista katoa aika moni asia, jos niihin ei törmää useamman kerran. Moni pienempikin oppilas tietää, mikä on puro, jos hän on käytännössä kulkenut luonnossa ja monta kertaa on tullut joku puro vastaan. Tuntuu tosiaan siltä, että lapset ja nuoret eivät liiku enää niin paljon luonnossa ja ylipäänsä monissa muissakaan paikoissa, missä vanhempien kanssa ennen kuljettiin. Työelämäkin on niin kiireistä nykyään, että ei kai kukaan oikein enää ehdikään.

Eilen katsoin televisiosta Haluatko miljonääriksi ohjelmaa. Siinä oli opo, siis ihan opettajan koulutuksen saanut henkilö. Ei tiennyt, että Atlantin ja Tyynen valtameren välinen kanava on nimeltään Panaman kanava. Sitten samassa ohjelmassa oli proviisori. Yliopistokoulutus silläkin. Ei tiennyt, että Itävallan puhutuin kieli on saksa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Oppitunnilla se esitetään kansantajuisemmin, esimerkiksi kauniina tai historiallisena paikkana. Kyllä sinä sen ymmärrät, vai mitä?"

Perinteisen opetuksen ongelmahan on juuri ollut siinä että siinä ei monia asioita esitetty kansantajuisesti eikä edes monesti pohdittu sitä mitkä asiat ovat lopulta sellaisia mitä lapsille kannattaa opettaa. En usko että kukaan muistaa enää montako poikasta kärppä synnyttää ja missä kuussa vaikka sellainenkin tieto on joskus pidetty tärkeänä lapsille opettaa.

Joo. Mitäs mieltä sinä olet pilkkujen tarpeellisuudesta tekstissä?

Mitä huolitellumpi ja tärkeämpi teksti on kyseessä, sen tärkeämpiä ne ovat. Nettiviestittelyssä ymmärrettävyys on tärkeintä.

Netissä käytetty kieli on yleensä jotain puhekielen ja kirjoitetun kielen välimaastosta.

Vierailija kirjoitti:

"Ja sitten ysiluokkalaiset kilvan viitata huitoivat ja hihkuivat, että meidän mökillä on isoja kiviä ja niitä ei edes tosi tosi suuuuuuuuri rekka jaksaisi siirtää!"

Ehkä kuitenkin ymmärsit mitä ajoin takaa. Eli siis liitetään opittavaan asiaan myös tunteisiin ja mielikuvitukseen vetoavia asioita joiden avulla se jää mieleen. Ne tietenkin keksitään ikätasoisesti.

Muistan esim. yläasteen historianopettajani jolla oli aina hauskoja ja mielenkiintoisia tarinoita eri ajoista ja niiitä sitten liitti opetukseen. Ainakin minä muistan osan noista tarinoista edelleen ja ne sisälsivät samalla paljon tietoakin niistä tapahtumista.

Avainsanoina "ainakin minä". Kysymys onkin nyt niistä, jotka eivät kuuntele ja opi.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se aika selvä juttu, että esim. nyt sana puro ei jää mieleen, vaikka siitä puhuttaisiin koulussa, mikä se on, ja kuviakin näkisi. Eikös ihmisen muistista katoa aika moni asia, jos niihin ei törmää useamman kerran. Moni pienempikin oppilas tietää, mikä on puro, jos hän on käytännössä kulkenut luonnossa ja monta kertaa on tullut joku puro vastaan. Tuntuu tosiaan siltä, että lapset ja nuoret eivät liiku enää niin paljon luonnossa ja ylipäänsä monissa muissakaan paikoissa, missä vanhempien kanssa ennen kuljettiin. Työelämäkin on niin kiireistä nykyään, että ei kai kukaan oikein enää ehdikään.

Eiköhän normaali opetuksessa esim. sanaa puro pitäisi törmätä ihan siellä koulussakin useampaan kertaan jokaisella luokka-asteella eka luokasta lähtien.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta koulukokemuksesta, jos opettaminenkin on tylsän puoleista, ei sitä mitään mieleen jääkkään-tossa kirja, lue siitä ja katso piirroskuvat. Vähän mielikuvitusta siihen opettamiseen vaikka kuvan kera, et kattokaa miten iso siirtolohkare tossa lähimetsässä on. Metsäretkelle: katsokaa mikä siirtolohkare niin iso ettei päälle pysty kiipeämään, sit tämä pikkunen tässä on puro, testatkaa pääsettekö hyppäämällä yli. Sit otetaan tästä tää lippusiima ja tehdään hehtaarin kokonen rajaus, kaikki mukaan.

Tai sit jos on retkeilty, ei oo kehdattu kieltää ettei puhelimia mukaan ettei lapset ja vanhemmat vaan suutu. 

 

Täysin samaa mieltä. 90-luvun ala-asteella olin rauhallinen mutta en jostain syystä jaksanut keskittyä teoriaan ja kopiokirjoittamiseen, joten mieli lähti aina muualle.

Olin kiinnostunut esim. luonnosta ja eläimistä. K

 

Ja tähän vielä lisään, että jotkut ottivat näköjään taas vähän liian kirjaimellisesti esimerkkisi esim siirtolohkareista ym. Pointti oli varmaankin se, että ylipäänsä näytettäisiin asioita myös käytännön tasolla, siis silloin kun se on luontevaa. Ei pelkästään teoriatasolla.

Tekniikkakin on sellaista, mitä voi hyödyntää jos ei retkille päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Oppitunnilla se esitetään kansantajuisemmin, esimerkiksi kauniina tai historiallisena paikkana. Kyllä sinä sen ymmärrät, vai mitä?"

Perinteisen opetuksen ongelmahan on juuri ollut siinä että siinä ei monia asioita esitetty kansantajuisesti eikä edes monesti pohdittu sitä mitkä asiat ovat lopulta sellaisia mitä lapsille kannattaa opettaa. En usko että kukaan muistaa enää montako poikasta kärppä synnyttää ja missä kuussa vaikka sellainenkin tieto on joskus pidetty tärkeänä lapsille opettaa.

Joo. Mitäs mieltä sinä olet pilkkujen tarpeellisuudesta tekstissä?

Mitä huolitellumpi ja tärkeämpi teksti on kyseessä, sen tärkeämpiä ne ovat. Nettiviestittelyssä ymmärrettävyys on tärkeintä.

Netissä käytetty kieli on yleensä jotain puhekielen ja kirjoitetun kielen välimaastos

Tuossa esimerkkitekstissä ei ole yhtään pilkkua. Tekeekö se sinun mielestäsi siitä ymmärrettävämpää?

Vierailija kirjoitti:

Eilen katsoin televisiosta Haluatko miljonääriksi ohjelmaa. Siinä oli opo, siis ihan opettajan koulutuksen saanut henkilö. Ei tiennyt, että Atlantin ja Tyynen valtameren välinen kanava on nimeltään Panaman kanava. Sitten samassa ohjelmassa oli proviisori. Yliopistokoulutus silläkin. Ei tiennyt, että Itävallan puhutuin kieli on saksa.

Ja nämä ovat sitten niiden nykyisten lasten vanhempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Asiat on käyty tunneilla ja vielä havainnollistaen. Esimerkiksi siirtolohkareista on näytetty kuvia ja niiden syntytapa on käyty läpi."

 

Eli kyse ei ole siis siitä että nämä sanat olisivat oppilaillesi ihan uusia vaan sinä et siis ole niitä kyennyt opettamaan niin että ne olisivat oppilaille jääneet päähän.

En ole ap, mutta koulutusalalla olen toiminut vuodesta 1990 lähtien. Nyt alkoi kiinnostaa se, miten siirtolohkare (tai mikään muukaan) olisi esiteltävä oppilaille, jollei näkeminen ja synnyn selittäminen riitä.

 

Minulla on ehdotus. Siirtolohkareen ympärille luodaan näytelmä. Esim. talviaikaan koulun pihalle kasataan valtava lumikinos. Tällä lumikasalla näytellään Seitsemästä veljeksestä kohtaus, joss

No ei, mutta SIIRTOLOHKARE on käsite, jonka myötä on helppo sukeltaa Suomen alueella tapahtuneisiin ilmastollisiin ja geologisiin tapahtumiin, viimeiseen jääkauteen ja seurausten näkymiseen Suomen kallio- ja maaperässä, järvissä, maisemissa jne. Kun ymmärtää lähimetsän siirtolohkareen tarinan, ymmärtää paljon muutakin tai muistaa helpommin paljon muutakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eilen katsoin televisiosta Haluatko miljonääriksi ohjelmaa. Siinä oli opo, siis ihan opettajan koulutuksen saanut henkilö. Ei tiennyt, että Atlantin ja Tyynen valtameren välinen kanava on nimeltään Panaman kanava. Sitten samassa ohjelmassa oli proviisori. Yliopistokoulutus silläkin. Ei tiennyt, että Itävallan puhutuin kieli on saksa.

Ja nämä ovat sitten niiden nykyisten lasten vanhempia.

Tuskinpa kovin moni boomerikaan tietäisi jotain Panaman kanavaa.