Työpaikkojen uskomattomimmat turhat projektit - Kerro omasi

Kaikki ulkopuolisten konsulttien vetämät jutut.

Vierailija kirjoitti:

Naurattaisi jos ei itkettäisi kun erästä tietojärjestelmää ollaan uusittu kaksi vuotta, ja nyt kun alkaisi valmista olemaan, nin on ilmennyt että tämän järjestelmän alla olevan toisen toimittajan systeemin muutokset saavat aikaan sen, että meillä homma joudutaan aloittamaan aika lailla alusta. 

Olen valtiolla, meillä on uusittu tietojärjestelmää noin 7 vuotta ja ihan kohta saadaan se siihen kuntoon, että tietoja voidaan tallentaa, mutta se ei vielä osaa tehdä tiedolle mitään. Vanha järjestelmä toimi pitkälti automatisoidusti eli keräsi ja analysoi tietyt tiedot (alkeellisella jos näin, niin sitten noin -systeemillä, mutta tehokkaasti) ja teki tarvittavat toimet. Uudessa järjestelmässä pitää itse käydä tarkistamassa, että miten tietyt asiat ovat ja tehdä tarvittavat merkinnät. Jotta systeemi olisi mahdollisimman hyvä, ei asiakas enää löydä omia tietojaan, ellei keksi painella kaikkia mahdollisia painikkeita ja epäloogisimman takaa löytyy kirjautumismahdollisuus.

Mutta onpa tähän saatu käytettyä tuhansia henkilötyövuosia ja kymmeniä miljoonia euroja, joten hymyilin aika leveästi kun kuulin, että ns. alustaa ei enää tueta (se on jo sen 7 v pelittänyt eli alkaa olla aika vanha), se pitää vaihtaa ja työt aloittaa alusta.

Onhan näitä.

Olen opettaja ja reilu kymmenen vuotta sitten tuli muotiin apinoida kouluihin muilta aloilta prosessikaavioiden tekeminen. Ne voivat toki olla paikallaan kuvaamaan vaikkapa teollisuuden prosesseja tmv. mutta jäi kyllä epäselväksi, mitä hyötyä niistä kouluissa on. Laitapa koulun kotisivulle prosessikaavio valinnaisaineiden valinnasta, niin varmistut siitä, että huoltajat laittavat siihen perehtymisen sijaan sata Wilma-viestiä opolle ja luokanvalvojalle. Kaiken huippu oli, kun rehtori käski tehdä prosessikaavion myös opettajien pikkujoulujen suunnittelusta, mikä on vapaa-ajan homma ja lisäksi vaihtelee joka vuosi sen mukaan, kuka ideoi ja onko rahaa jne.

Tietojeni mukaan näitä vaivalla laadittuja käppyröitä ei koskaan käytetty yhtään mihinkään. Jonnekin mappiin ne meni, eikä kukaan ole perään kysellyt. Taidettiin meillä ihan kouluttaakin joitakuita tähän kaavioiden tekotouhuun. 

Dynasty 10 käyttöönotto ja sen käytön laajentaminen väkisin asioihin joihin se ei vähäisemmissäkään määrin sovellu. 

Vierailija kirjoitti:

Tyypillinen virkistyspäivä:

- Lotta Backlund puhumassa

- Jokainen saa kokeilla kiipeilyä ja segweyllä ajelua 

- videotehtävä ryhmittäin 

- Illalla bileet 30-asteiseksi lämmitetyssä huoneessa teemalla Caribia, asu uimahousut tai bikinit

Tämä kelpaisi kyllä minulle, vaikka joka päivä.

Eipä ole ihme, että työn tuottavuus ei ole noussut Suomessa 15 vuoteen, kun näitä juttuja lukee.

Suomi on tuhon oma.

Lähes kaikki pakollinen koulutus opettajille on ajanhukkaa. Tyypillisesti sitä pitää joku, joka ei ole koskaan tai moniin vuosiin itse opettanut. Vähintään rivien välissä sanotaan, että jos et ole tietyistä ideologioista samaa mieltä, olet huono opettaja.

Ikinä niistä ei saa konkreettisia vinkkejä tai tukea työhön, vaan kyseessä on aina jonkinlainen manipulointi ja mindfuck. Lähes aina näiden jälkeen on kurja olo ja savu nousee korvista tai sitten ei edes muista, mitä jorinaa tällä kertaa oli. Eipä tule mieleen, milloin olisi saanut vaikka ahaa-elämyksen tai uutta, relevanttia tietoa tms. 

Myös esimerkiksi tietotekninen koulutus on yleensä ollut turhaa. Älytaulut ovat osoittautuneet kömpelöiksi ja turhiksi, joten sitä oli myös koulutus. Moni alusta on lopetettu heti sen jälkeen, kun opettajat on koulutettu sitä käyttämään. Ensin opettelet, miten tänne Edisoniin tehdään kursseja, ja sitten seuraavassa kuussa saat kuulla, että eipä ole enää ensi syksynä Edisonia. 

Hölmöläisten hommaa.

Vierailija kirjoitti:

Onhan näitä.

Olen opettaja ja reilu kymmenen vuotta sitten tuli muotiin apinoida kouluihin muilta aloilta prosessikaavioiden tekeminen. Ne voivat toki olla paikallaan kuvaamaan vaikkapa teollisuuden prosesseja tmv. mutta jäi kyllä epäselväksi, mitä hyötyä niistä kouluissa on. Laitapa koulun kotisivulle prosessikaavio valinnaisaineiden valinnasta, niin varmistut siitä, että huoltajat laittavat siihen perehtymisen sijaan sata Wilma-viestiä opolle ja luokanvalvojalle. Kaiken huippu oli, kun rehtori käski tehdä prosessikaavion myös opettajien pikkujoulujen suunnittelusta, mikä on vapaa-ajan homma ja lisäksi vaihtelee joka vuosi sen mukaan, kuka ideoi ja onko rahaa jne.

Tietojeni mukaan näitä vaivalla laadittuja käppyröitä ei koskaan käytetty yhtään mihinkään. Jonnekin mappiin ne meni, eikä kukaan ole perään kysellyt. Taidettiin meillä ihan kouluttaakin joitakuita tähän kaavioiden tekotouhuun. 

Minä olin yläasteen vs. lehtorina 90-luvun alussa, kun muodissa olivat mind mapit. Tärkein oppini noista fläppitaulupäivistä oli se, että kannattaa hankkiutua istumaan samaan pöytään jonkun lelukorin kanssa kouluja kiertävän tuntiopettajan kanssa. Tällä varmistaa sen, että ryhmässä on yksi loppumattoman puuhakas jäsen, joka saa taulun täyteen ihan yksinään ja esitteleekin sen mielellään.

En sano, että kaikki koulutuspäivät olisivat turhia, mutta ajattelen niin kyllä.

Mä oon varmaan valinnut alani väärin - tai sitten juuri järkevästi - mutta yleensä on aina sellainen kulukuuri meneillään, että mitään ylimääräistä ei kyllä saa tehdä, ja heti jos joku spottaa, että jollain on aikaa turhuuksille, käynnistyy yyteet ja sit on taas pari päätä vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon varmaan valinnut alani väärin - tai sitten juuri järkevästi - mutta yleensä on aina sellainen kulukuuri meneillään, että mitään ylimääräistä ei kyllä saa tehdä, ja heti jos joku spottaa, että jollain on aikaa turhuuksille, käynnistyy yyteet ja sit on taas pari päätä vähemmän.

Ja tämä siis toki yksityisissä yrityksissä. Taitaa aika monet noista hömppäprojekteista löytyä julkiselta puolelta.

Vierailija kirjoitti:

Lähes kaikki pakollinen koulutus opettajille on ajanhukkaa. Tyypillisesti sitä pitää joku, joka ei ole koskaan tai moniin vuosiin itse opettanut. Vähintään rivien välissä sanotaan, että jos et ole tietyistä ideologioista samaa mieltä, olet huono opettaja.

Ikinä niistä ei saa konkreettisia vinkkejä tai tukea työhön, vaan kyseessä on aina jonkinlainen manipulointi ja mindfuck. Lähes aina näiden jälkeen on kurja olo ja savu nousee korvista tai sitten ei edes muista, mitä jorinaa tällä kertaa oli. Eipä tule mieleen, milloin olisi saanut vaikka ahaa-elämyksen tai uutta, relevanttia tietoa tms. 

Myös esimerkiksi tietotekninen koulutus on yleensä ollut turhaa. Älytaulut ovat osoittautuneet kömpelöiksi ja turhiksi, joten sitä oli myös koulutus. Moni alusta on lopetettu heti sen jälkeen, kun opettajat on koulutettu sitä käyttämään. Ensin opettelet, miten tänne Edisoniin tehdään kursseja, ja sitten seuraavassa kuussa saat kuul

Mua taas tympäisee se, että koulutukset on liian käytännönläheisiä. Jankataan käytäntöjä ja tehdään palvelumuotoilua, kouluttajan joku tyyppi, joka on omana yliopsitoaikanaan ollut tehokas ja läpäissyt varmaan tentit jollain arvosanalla 2, kun rahtuakaan kykyä akateemiseen ja vähänkään teoreettisempaan ajatteluun ei ole.

Oonkohan mä ollut suunnilleen näissä kaikissa firmoissa töissä, niin tutulta kuulostaa :(

Meillä on ollut kaksi kertaa työajan seuranta. Kaikki, mitä päivän aikana tekee, kirjataan ylös. Vartin välein. 

sitten puhtaaksikirjoitat sen,lähetät esimiehelle ja..

mitään ei kuulu. Ikinä. Täysin turhaa työtä ja ajan hukkaa. 

Ilmeisesti oli tarkoitus löytää laiskurit ja mädät omenat, mutta niitä ei löytynytkään. Aina välillätlouspäällikkö inisi palkkakulut, palkkakulut, teitä on  aivan liikaa

Meillä ongelmana se, että parilla töhöllä ei ole ollenkaan maalaisjärkeä ja sooloilevat kaikkea hölmöä. Sitten pohditaan kehityspäivässä, miten toimintaa voisi muuttaa, ja päätetään että jatkossa pitää aina kysyä pomolta lupa ennen kuin tekee mitään. Tulos: töhöt eivät kuuntele tai lue ohjeita ja töhöilevät omatoimisesti entiseen malliin, kun taas hyvät työntekijät tuhlaavat aikaansa hyväksyttämällä kaikki järkevät päätöksensä pomolla. Oikeasti tämä on ties kuinka monena versiona koettu eri kehityspäivien saldona. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ollut kaksi kertaa työajan seuranta. Kaikki, mitä päivän aikana tekee, kirjataan ylös. Vartin välein. 

sitten puhtaaksikirjoitat sen,lähetät esimiehelle ja..

mitään ei kuulu. Ikinä. Täysin turhaa työtä ja ajan hukkaa. 

Ilmeisesti oli tarkoitus löytää laiskurit ja mädät omenat, mutta niitä ei löytynytkään. Aina välillätlouspäällikkö inisi palkkakulut, palkkakulut, teitä on  aivan liikaa

Ja tätä ajetaan opettajille kuin käärmettä pyssyyn. Vuosityöaika tarkoittaisi jatkuvaa työajanseurantaa ja kirjanpitoa siitä ja säännöllisiä palavereja esimiehen kanssa, jotta voit todistella tekeväsi töitä.

Tätä markkinoidaan opettajille sloganilla "kaikesta työstä palkka". Se unohdetaan mainita, että mistään ei ole tulossa lisää rahaa. Et edelleenkään saa palkkaa siitä, että pyyhit pölyjä, siivoat oksennuksia tai etsit lapasia.

Jos luokanvalvojuudelle on jyvitetty x tuntia, ei siitä enempää makseta kuin mitä on päätetty, vaikka oikeasti menisi kaksi kertaa enemmän aikaa. Kaiken huipuksi välitunnilla tehtävää työtä ei saa laskea, mikä rankaisee opettajaa, joka esimerkiksi monistaa tai vastaa viesteihin välkillä eikä tuntien jälkeen. 

Jos ja kun vuosityöaika tulee, opettajat ja rehtorit joutuvat käyttämään työajanseurantaan valtavasti aikaa, eikä siitäkään tulla mitään lisää maksamaan. 

Tämä on nykytyöelämän piiloprojekti: metatyö eli työ, jota pitää tehdä, jotta voit tehdä työtä, ja työ, jota teet, voidaksesi todistaa tekeväsi työtä. 

Toistaiseksi lukion ja peruskoulun opettajuus on tietynlaista urakkatyötä. Tämä ruokkii tehokkuutta. Mutta jostain syystä meitä jatkuvasti ilmeisesti epäillään laiskuudesta. Onhan se nyt hirveää, jos joku on kahvilla istumisen sijaan tehnyt töitä ja voi siksi lähteä koululta puoli tuntia aiemmin. 

Olen ollut kuusi vuotta eläkkeellä.  Sitä ennen tein 41 vuotta työtä samassa lafkassa, kunnan hommaa.

Kuinkahan monissa palavereissa, koulutuksissa ja kehityspäivillä olenkaan ollut, ja lähes aina tuloksena se, että jatkettiin samaan tapaan.  Onhan ne tietysti aina mukavaa vaihtelua työpäivien, mutta paljonkohan niihin kuluikaan rahaa?

Kaikenlaisia kouluttajia ja konsulentteja on ollut luennoimassa, yleensä joku tyhjänpäiväinen työn laadun kehittäminen tms. kyseessä, tai sitten työilmapiirin parantamista ja kehittämistä...  ilman että mitään konkreettista tulosta jäisi käteen.

Jos tällaisessa tilaisuudessa joku yrittikin vaikka vaivihkaa tuoda esille sen, että meillä tuo ilmapiirin huonontaja istuu yhden pikkupomon pallilla, niin asia vaiettiin heti. Huonommaksihan se siitä edelleen vaan olisi tullut.

Ilmapiiri parani välittömästi, kun tämä yksi ihminen lähti muualle.  

Viimeisten noin viidentoista vuoden ajan oli säännöllisesti erilaisia palavereja ja päiviä, jolloin mietittiin säästökohteita.  Mistä voidaan luopua ja mitä tehtäviä voidaan yhdistää ja niin edelleen.  Laihoja oli tulokset.  Kun työn laatu ei kumminkaan saanut kärsiä ja tietyt asiat oli tehtävä, kun ne on lakisääteisiä.  Itse asiassa kaikki, mitä tehtiin, oli pakollisia tehtäviä.

Työntekijöitä jaettiin erilaisiin tukitiimeihin.  Niillä ei ollut käytännössä mitään merkitystä.  Kunhan jotain väkisin piti yrittää väkertää paperille, että näki, että ollaan kokoonnuttu.  Missähän nekin kaikki paperit nykyään lojuu?

Ja ne viikkopalaverit.  Hoh hoijjaa. Työt odotti, mutta tässä sitä vaan istuttiin kokoushuoneessa jauhamassa tyhjää.  Kävi mielessä, että jos jollakin olisi oikeasti ollutkin joku neuvoteltava asia johtajan tai eri osaston edustajan kanssa, niin miksi meidän kaikkien muittenkin piti siinä istua sitä kuuntelemassa, vaikka asia ei olisi sivunnut omia tehtäviä vähääkään.

Kai tähän voi vielä lisätä senkin, että ainakin neljä kertaa työvuosieni aikana oltiin tilanteessa, jossa piti miettiä uutta rakennusta työtiloiksi, koska se käytössä oleva oli auttamattomasti liian pieni tarkoitukseensa.  Eli pyydettiin joltain suunnittelijalta piirustukset uuteen taloon.  Ja maksettiin maltaita.  Tyhjästä.  Ikinä ei rakennettu yhtään mitään.

Viimeisin oli jo melkoinen näytös, kun järjestettiin oikein arkkitehtikilpailu ja voittaja sai ihan järjettömän summan tekeleestään.  Olihan se hieno kaikin tavoin, mutta niin kallis tehdä, että ei mitään mahdollisuuksia sellaiseen.  Mitä järkeä?

Lopulta koko hökötys jyrättiin tasaiseksi ja nykyään toimivat kolmessa eri paikassa väistötiloissa.  Olisi nekin rahat säästyneet, kun ei olisi haihateltu turhia siinä ajan kanssa.

Meillä oli kerran isolle firmalle ostettu konsulttifirmalta joku ihme starvalmennus.  Koko firma valmennettiin, jossain hotellissa meitä koulutettiin innostuneiden valmentajien opastuksella staroiksi ja firman johto uhosi tästä koulutuksesta, että nyt lähtee uusi vaihe. Kun koko henkilöstö oli koulutettu, hiipuivat nämä ihmeideat todella nopeasti, ei tainnut monikaan muutaman viikon kuluttua niitä muistella ja jatkettiin töitä vanhaan malliin. Olihan siitä koulutuksesta hyötyä, sille konsulttifirmalle.   Ei hajuakaan, paljonko kustansi, mutta paljon. 

Meille tuli puhelimeen appi jolla kirjattiin työaika. Työaika toki kirjataan edelleen tietsikalle työajan seurantaan, ylityöt omaan exceliin ja tunnit SAPpiin. Käytettiin sitä appia jonkun aikaa mutta ei sinne enää kukaan viitsi mitään laittaa. Se tieto ei mene luultavasti mihinkään käyttöön. Oli taas joku uusi konsernin kotkotus. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli kerran isolle firmalle ostettu konsulttifirmalta joku ihme starvalmennus.  Koko firma valmennettiin, jossain hotellissa meitä koulutettiin innostuneiden valmentajien opastuksella staroiksi ja firman johto uhosi tästä koulutuksesta, että nyt lähtee uusi vaihe. Kun koko henkilöstö oli koulutettu, hiipuivat nämä ihmeideat todella nopeasti, ei tainnut monikaan muutaman viikon kuluttua niitä muistella ja jatkettiin töitä vanhaan malliin. Olihan siitä koulutuksesta hyötyä, sille konsulttifirmalle.   Ei hajuakaan, paljonko kustansi, mutta paljon. 

Olin varmaan samassa koulutuksessa. Trainer Houselta oli joku entinen jääkiekkokoutsi puhumassa. Veti todella innolla. Pitäisi kuulemma mennä epämukavuusalueelle. Eli jos olet paska jossain ja hyvä jossain muussa niin tee sitä mitä et osaa. 

Ei ollut projekti, vaan turhaa työtä vuosituhannen vaihteen molemmin puolin.

Puhelinmyyjiä 6-7 kappaletta, asiakkaiden luona juoksevia itse työn suorittajia kolme. Monta kymmentä freelanceria lisänä.

Me kolme suorittajaa kirjoitimme muistiin kaiken, mitä teimme: toimistolta asiakkaan luokse 37 minuuttia, 6 minuuttia omaa aikaa, asiakastapaaminen 93  min, omaa aikaa 3 min, liikkuminen seuraavaan työpisteeseen 27 min, omaa aikaa 9 min, lounastauko 23 min, liikkuminen seuraavaan työpisteeseen 22 minuuttia, tapaaminen 98 min, omaa aikaa 3 h 3 min, liikkuminen toimistolle 6 min, palaveri 31 min, liikkuminen asiakkaan luo 24 min ja niin edelleen, päivän lopuksi "listan päivittäminen 17 minuuttia". Joka ikinen työpäivä.

Koska "omaa aikaa" saattoi olla tuntikausia kesken päivän, duunissa eli poissa kotoa saattoi olla koko työajan eli klo 07.30 - 21.30, mutta työajaksi laskettiin vain vaikka 5,5 tuntia. Lyhyitä vessataukoja sai toki pitää niin, ettei merkinnyt kaikkia muistiin. Yhden myyjä-toimistohenkilön hidas ja työläs homma oli ynnätä työaika ja samalla pitää silmällä, ettemme me kolme päässeet lusmuilemaan. 

Minä aloitin työt syksyllä ja huomasin keväällä, että me kolme olimme tehneet täyttä työpäivää, mutta silti olimme työnantajallemme velkaa niin paljon työtunteja, että niiden kompensoimiseen menisi koko loma ja muutama päivä päällekin. Kysymykseeni siitä, oliko tällainen ihan sääntöjen mukaista, sain olankohautuksia ja selityksen, että kyllä loman saisi pitää miinustelematta. Kysyin liitosta, kerroin työnantajan edustajalle vastauksen, ja muutaman päivän kuluttua tuntien laskeminen ja pilkun viilaaminen lopetettiin enemmittä selityksittä.

Työtunteja oli laskettu vuosia ennen minun saapumistani. Minä olin ensimmäinen suomalainen, suomea osaava ja työmarkkinoita tunteva suorittaja. Ulkomaalaiset eivät tienneet eivätkä osanneet kyseenalaistaa käytäntöjä. 

Mutta kun aina oli niin tehty, tehtiin edelleen.