Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
70-luvulla Suomessa ei oikein välitetty lapsista. Liikenteessä, hukkumalla jne. kuoli valtavasti lapsia
21.04.2024 |
Jossain kohtaa joku alkoi ihmetellä miksi Suomessa kuolee niin paljon enemmän lapsia kuin Ruotsissa vaikka väkiluku oli pienempi.
Sama ilmiö oli sairauksien hoidossa. Lapset eivät Suomessa selvinneet esim. leukemiasta tai muista syövistä vaikka parantavia hoitoja oli jo olemassa. Lapsiin ei panostettu. Hämmentävintä on se ettei lapsia edes kipulääkitty yhtä hyvin kuin aikuisia.
Kommentit (518)
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat olivat töissä ja tekivät pitkää päivää. Ruokakauppa sulki viideltä, äiti juoksi kieli vyön alla kauppaan, kotiin, lähti takaisin töihin. Isä oli aina töissä.
Se on sentään tämän ajan siunaus, että työttömillä on aikaa olla lastensa kanssa. Usein puhutaan vain siitä, mistä kaikesta lapset jäävät paitsi, hienot vaatteet, tavarat, ulkomaanmatkat. Tärkeintä on kuitenkin vanhemman huomio ja kommunikaatio tämän kanssa.
Rakkaus, sitä ei rahalla saa.
En tiedä mitä työtä ovat tehneet? Minun äiti 70- luvulla teki 7-15 työaikaa, isä oli vuorotyössä. Kaupat oli auki pidempään kuin klo 17.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä vuosina 2009 ja 2010 lapsia syntyi vuosittain reilusti yli 60 000.
Vuonna 1973 lapsia syntyi alle 57 000.
Voisiko johtua siitä, että elettiin sodanjälkeistä nousukautta. Luotiin jo uranaisia.
Lapseni on syntynyt 1973. Äitiysloma 3 kk.
Vähänkin perhesuunnittelusta ymmärsivät ehkäistä niin että synnytettiin kun pitemmän äitiysloman tulo oli jo tiedossa. En muista tuliko se jo -74 vai lähivuosina kuitenkin.
Muista. Boomereista oli n. 11 % ylioppilaita. Boomerinaiset, kansakoulun käyneet, tekivät uraa teollisuudessa, kaupoissa. Lattiatason hommissa. Mutta töissä piti käydä ja siksi kun kerrostaloja rakennettiin paljon omakotitalojen yläkerrat tyhjenivät vuokralaisista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain 70-luvulla käydä kahdestaan uimassa naapurin tytön kanssa. Olimme 6-vuotiaita. Rannalle kuljimme polkupyörillä.
No totta kai. Se oli normaalia, kuka meitä sinne rannalle olis muuten vieny?
Meidän äiti käytti jokivarressa, eikä koskaan päästänyt yksin tai edes sisarusten kesken. Kun uimataito oli hallussa, niin siltikin vasta 80- luvulla päästi uimahalliin tai järvenrannalle, ei jokivarteen.
vm-71
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on joku traumatisoitunut, jonka ainoa agenda on haukkua 70-lukua ja silloin vanhempina olleita. Yksi vuosikymmen maailmanhistorian alusta tähän päivään saakka voi näköjään aiheuttaa jollekin kaiken pahan ja vääryyden.
Sen ajan vanhemmilta puuttuu itsereflektiokyky.
Oi oi kun on hienosti sanottu!
Oli, en edes tiedä mitä tarkoittaa.
vm-71
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummasti minulla oli 70-luvulla hyvä ja turvallinen alku elämälle. Pidettiin huolta ja rakastettiin. Sama muilla tuntemillani ikäisilläni.
Et tunne niitä, jotka kuolivat lapsina.
En myöskään tuntenut ketään, joka olisi kuollut lapsena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
60-70-luvuilla lapsia syntyi lähes kaksinkertaisesti tähän aikaa verrattuna, joten lapsia tietenkin oli
paljon enemmän alttiina onnettomuuksille ja kuolemillekin.
Joku tilastoniilo on varmaan tehnyt prosenttilaskelmiakin lasten tapaturmaisista kuolemista.
Itse lapsuuden 70-luvulla eläneenä on muistikuva hyvin turvallisesta lapsuudesta, joo tuli kaaduttua pyörällä ja piti laittaa tikkejä, eikä ollut kypärää, peleissä tuli mustelmia ja haavoja ja veri lensi harva se päivä, mutta se kuuluu asiaan.
70-luvulla syntyvyys oli kyllä aika pientä, varsinkin 1973 oli varsin pieni ikäluokka.
Kaikki panttasivat lastentekoa, vielä 1973 oli vain 3 kuukauden äitiysloma. Tulikohan -74 vai -75 jo puolen vuoden cai peti pitempi äitiysvapaa.
No ei meidän äiti! 69,70 ja 71
Lyöminen. Olen -46 syntynyt. Meillä ei hakattu, joskus kuvaannollisesti haettiin risu ulkoa. Siinäpä tuli rauhoututtua. Omia lapsiani ei ola lyöty eikä hakattu. En usko kurittamisen olleen mitenkään yleistä. Lasten kaveritkaan eivät ainakaan remmiä puhuneet pelkäävänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä vuosina 2009 ja 2010 lapsia syntyi vuosittain reilusti yli 60 000.
Vuonna 1973 lapsia syntyi alle 57 000.
Voisiko johtua siitä, että elettiin sodanjälkeistä nousukautta. Luotiin jo uranaisia.
Lapseni on syntynyt 1973. Äitiysloma 3 kk.
Vähänkin perhesuunnittelusta ymmärsivät ehkäistä niin että synnytettiin kun pitemmän äitiysloman tulo oli jo tiedossa. En muista tuliko se jo -74 vai lähivuosina kuitenkin.
Muista. Boomereista oli n. 11 % ylioppilaita. Boomerinaiset, kansakoulun käyneet, tekivät uraa teollisuudessa, kaupoissa. Lattiatason hommissa. Mutta töissä piti käydä ja siksi kun kerrostaloja rakennettiin paljon omakotitalojen yläkerrat tyhjenivät vuokralaisista.
On se näköjään jo -74 pidentynyt:
https://www.ts.fi/teemat/1074254116
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, olen syntynyt vuonna 60. EI ollut kypäriä, pelastusliivejä, turvavöitä, heijastimia jne. Mutta toisaalta meistä tuli selviytyjiä. Ne selvisivät, jotka eivät riskeeranneet hölmöyteen asti. Kotoa saatiin oppi, että jos kantapään kautta ei opi, niin sitten ei opi. Eräänlaista darwinismia. Nyt on menty äärimmäisyyteen asti, lapsia pidetään kuninkaallisina ihmelapsina, vaikka suurin osa on ihan tavan tallaajia. Romahdus tapahtuu kun ylisuojellut lapset toteavat parikymppisinä että maailma onkin aika karu paikka, ja heistä ei tullutkaan palvottuja miljonäärejä tai kuuluisia pop-tähtiä vaikka koulussa laulunumerokin oli 8.
Oliko se pikkulapsen oma syy jos kuoli onnettomuudessa tai sairauteen?
Pitääkö aina löytyä syyllinen? Voi ajatella, että mikään ei ole yksilön syy, eihän kukaan ole tänne pyytänyt syntyä, saati päässyt valitsemaan geenejään tai olosuhteitaan. Ja voidaan myös ajatella, että vain vahvoilla ja pärjäävillä on väliä, joko selviää tai kuolee ja yksi mätä omena pilaa koko ämpärillisen. Molemmat ääripäät ovat yhtä tosia, mutta inhimillistä on etsiä parasta vaihtoehtoa näiden väliltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmeisesti tuodaan esille 70-lukua mitä sitten itse ole sitten kokenut ajallisesti nuorempana ja sitten mielikuvat ajasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat olivat töissä ja tekivät pitkää päivää. Ruokakauppa sulki viideltä, äiti juoksi kieli vyön alla kauppaan, kotiin, lähti takaisin töihin. Isä oli aina töissä.
Se on sentään tämän ajan siunaus, että työttömillä on aikaa olla lastensa kanssa. Usein puhutaan vain siitä, mistä kaikesta lapset jäävät paitsi, hienot vaatteet, tavarat, ulkomaanmatkat. Tärkeintä on kuitenkin vanhemman huomio ja kommunikaatio tämän kanssa.
Rakkaus, sitä ei rahalla saa.
En tiedä mitä työtä ovat tehneet? Minun äiti 70- luvulla teki 7-15 työaikaa, isä oli vuorotyössä. Kaupat oli auki pidempään kuin klo 17.
Taisivat joskus 70 luvun lopussa alkaa olemaan auki jopa kello kahdeksaan ja lauantaisin kolmeen
Pyhäpäivisin mikään ei ollut auki lukuunottamatta jotain baaria tai kioskia, mistä pystyi ostamaan maitopurkin. Siksi vielä nytkin perjantaisin ja ennen pyhiä kauppoihin on kauhea ryysis, vaikka kaupat on nykyään aina auki
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummasti minulla oli 70-luvulla hyvä ja turvallinen alku elämälle. Pidettiin huolta ja rakastettiin. Sama muilla tuntemillani ikäisilläni.
Et tunne niitä, jotka kuolivat lapsina.
En myöskään tuntenut ketään, joka olisi kuollut lapsena.
Minä valitettavasti tunsin. :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on joku traumatisoitunut, jonka ainoa agenda on haukkua 70-lukua ja silloin vanhempina olleita. Yksi vuosikymmen maailmanhistorian alusta tähän päivään saakka voi näköjään aiheuttaa jollekin kaiken pahan ja vääryyden.
Sen ajan vanhemmilta puuttuu itsereflektiokyky.
Siksi että opetettiin yhteisöllisyyttä. Opetettiin laittamaan muiden etu oman edun edelle. Hedelmistä nauttivat tietenkin hyväosaiset. Ja kyllähän tämä nykyäänkin on monella vaatimuksena. Onneksi on ehkäisy, ei synny huollettavia niille, joiden on vaikea selviytyä ilmankin. Älkää valittako syntyvyydestä, huono-osaiset ovat yhä hyväosaisten silmissä lypsykarjaa ja tykinruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1 oppilas jäi auton alle ja kuoli 70-luvullla koko ala/yläasteen aikana ja se oli ainoa kuolema mitä itse kuulin.
Ja muutama vuosi tässä kulmilla 1 ala-asteen oppilas jäi bussin alle, että eipä näytä hirveästi mikään muuttuneen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmilla oli niin kiire ahnehtia omaisuutta että lapset jäi oman onnensa nojaan.
:D 70-luvulla elintaso oli niin erilainen, että tämän päivän ihmiset ei suostuisi sellaisessa elämässä edes elämään. Asumisen taso oli ihan toista kuin nyt. Oli ulkohuusit ja suihkuista ei tietoakaan. Ulkosaunan kuumavesipadassa oli lämmin pesuvesi. Edes lankapuhelinta ei ollut joka talossa autoista puhumattakaan. Autot oli sellaisia, että ylämäessä vauhti hiipui ja sai jännitää pääseekö mäen päälle. Päivähoitoa ei vielä ollut, joten lapsi piti saada ties minne hoitoon, jos äitikin halusi töihin.
Tämän päivän pissikset ei selviäisi päivääkään 70-luvun elämää:D
No höpö höpö.
Meillä oli duunariperheessä (olen ainut lap
Videot 70- luvulla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Vuonna 1969 kuoli 340 lasta tapaturmaisesti tai väkivallan seurauksena"
(vrt. 2000-luvulla vain muutama per vuosi)
Lapsia on nykyään vähemmän.
60-luvun lopulla syntyi suunnilleen yhtä paljon lapsia per vuosi kuin 90-luvulla. 70-luvulla syntyi jopa vähemmän kuin 2000-luvun alussa. Boomerit tekivät tosi vähän lapsia.
70- luvulla kasvaneena ja hiukan ehkä alikehittyneenä. Kerrotteko mikä on boomeri. En oikeasti tiedä.
vm-71
Boomeritermi tulee Ameriikoista, Baby Boomer Generation, eli sodan jälkeiset suuret ikäluokat. Siellä mukaan lasketaan vielä 60-luvun alussa syntyneitäkin, täällä
19451950 syntyneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minulta 1973 (olin silloin 6 v ) leikattiin umpisuolen lisäke Treen silloisessa yliopistollisessa keskussairaalassa.
Leikattiin samantien kun vietiin sairaalaan. Olin lastenosastolla jossa kaikista pidettiin hyvää huolta.
No ei tuo ollut mikään kallis hoito. Yksinkertainen keino jolla kuitenkin pelastettiin henki. Ero tuli aikuisten ja lasten välille siinä kohtaa kun hoidot olivat hyvin kalliita, esim. syövät.
Minua hoidettiin kalliisti ja intensiivisesti keskosuuden vuoksi kasarin alussa.
-70 ja -80 eri vuosikymmeniä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jo vuonna 1982 suurin osa leukemiaa sairastavista lapsista olisi voitu pelastaa. Tarvittavia laitteita ja hoitohenkilökuntaa ei kuitenkaan ollut, koska rahan ja resurssien jaossa pienet lapsipotilaat oli aina ohitettu.
Raportti Osasto 10 muutti tilanteen"
Nykynäkökulmasta on jotenkin hämmentävää että tuohon aikaan aikuisten hoito priorisoitiin lasten edelle.
Raha tulee aina ensin, lapset olivat pelkkiä kulueriä.
Toimittaja Mirja Pyykkö nosti esille sen, että syöpään sairastuneet lapset eivät saaneet kipulääkettä.
Omasta lapsuudesta muistan, kun kävin sairaalassa katsomassa naapurin tyttöä, joka sairasti leukemiaa. Hiuksia ei ollut. Leikkausarpia tikkeineen päässä. Kysyin, että sattuuko? Ei satu, saan kipulääkettä. Kyseinen tyttö selvisi.
vm-71
On totta, että meistä 1970-lapsuuden eläneistä ei välitetty. Väkivalta lapsia kohtaan oli sallittua. Eikä välitetty, mitä lapsen kehitykselle teki nähdä jatkuvaa vanhempien välistä väkivaltaa. Vähät välitettiin puuttua koulukiusaamiseen, vika oli lapsessa itsessään, jos joutui esimerkiksi ulkonäkönsä takia kiusaamisen kohteeksi. Muistan 1970-luvun lapsen näkökulmasta hyvin raakana, julmana ja turvattomana. Ei ollut tapana halata lapsia eikä pitää sylissä. Lapsilla ei ollut mitään arvoa. Jos loukkasi itsensä, niin ei viety päivystykseen, niin kuin nykyaikana huolehtivat vanhemmat tekisivät. Lapsen kipua ei kotona lääkitty, tai jos lääkittiin, niin lääkittiin aikuisten annoksilla. TV:n lastenohjelmat olivat hyvin ankeita, hyvin pitkälti USSR- ja DDR -tyyppisiä.
Alue: Aihe vapaa
E-pilleri