Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Hyväosaiset elää usein omassa kuplassaan
21.04.2024 |
Eivätkä osaa katsoa asiaa objektiivisesti niin, ettäkö ymmärtäisivät vähäosaisten elämää ja niitä taustalla vaikuttavia syitä.
Keskimääräinen hyväosainen asuu kivalla paikassa, kivassa asunnossa. Hän kulkee töihin omalla autolla, ei julkisilla. Töissä on paljon muita korkeastikoulutettuja ihmisiä, joilla on keskimäärin hyvä työ- ja toimintakyky. Todennäköisesti hän myös työskentelee jonkin verran etänä, joka keventää työkuormaa ja tuo joustavuutta esim. perhe-elämään. Hänellä on vuosittain töistä lomaa ja saa siltä ajalta palkkaa ja lomarahaa. Jos hän sairastuu, hän menee työterveyteen tai yksityiselle omalla vakuutuksella ja vaivat hoidetaan nopeasti. Jos jotain menee kotona rikki tai jotain tarvitaan, se on todennäköisesti parissa kuukaudessa varaa korjauttaa tai hankkia. Hyväosainen kokee taloustilanteensa tiukentuneen, kun ei voi enää matkailla yhtä paljon kuin ennen tai pitää tarkemmin katsoa hintalappuja ruokakaupassa ja autokaupoilla.
Ja itsekin olen hyväosainen, näen hyväosaisia ympärilläni joka päivä. Mutta teen töitä huono-osaisten kanssa ja näen myös niitä tilanteita joka päivä. Ja sanonpa vaan, että suurimmalla osalla hyväosaisista ole oikeasti haisuakaan millaista tämän maan vähäosaisilla se elämä on. Ei edes, vaikka se hyväosainen olisi nuorempana elänyt vähän niukempaa elämää. Hirveästi on mutuja, oletuksia ja ennakkoluuloja. Myös harhaa siitä, että kaikki olisi vain ihmisten omaa ansiota; ryysyt ja rikkaudet. Kaikilla ei ole samoja mahdollisuuksia, vaikka niin hyväosainen tahtoo viimeiseen saakka herkästi ajatella.
Kommentit (127)
Vierailija kirjoitti:
No niin myös ns huono-osaisetkin. Jokainen on mieluummin ympäristössä mikä vastaa omaa näkemystä ja toiveita ja missä toiset ajattelevat samansuuntaisesti ja arvot on samat.
Näinhän se menee.
Ihmiselle on ominaista hakea itselleen ystäviä ja lähipiiriä heistä, joilla on sama kokemus ja siitä usein vahvistunut arvomaailman. He tukevat siten omia mielipiteitään. Puhutaan ns. vahvistusharhasta, mihin syyllistyy myös ihan älykkäät ihmiset.
Laaja ja erilaisista taustoista oleva ystävä- ja tuttavapiiri on rikkaus, jotka auttavat ymmärtämään erilaisia ilmiöitä.
En sano, että itselläni olisi tällainen ymmärrys, mutta olen koettanut pitää yhteyttä niihin ihmisiin, joilla on erilainen tausta kuin itselläni. Tekee ihan hyvää helistellä omaa lasikattoa, koska kaikki eivät ole eläneet elämäänsä lapsuudestaan aikuisuuteen yhtä rakastetusti ja turvatusti tulevaisuuteen kannustetusti tukien kuin itse olen. Ei lähellekään, minkä vuoksi omia vanhempiaan osaa myös nykyisin kiittää ja arvostaa enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä nyt taas. Kyllä me hyväosaiset suurimmaksi osaksi näemme huono-osaisuutta ihan päivittäin. Esim. Helsinki on rakennettu niin, että kovan rahan asunnot ja vuokrakasarmit ovat vierekkäin. Ihan samoilla naapuristoilla eletään sekä erittäin hyvätuloisena, että täysin sosiaalituilla. Moni meistä myös työskentelee esimerkikiksi sote -aloilla. Lääkäri hoitaa huono-osaisia päivittäin ja tietää kyllä millaista elämää siellä on eletty. Kouluissa opettajien silmien alla on huono-osaisten lapsia päivittäin, osalla lapsista on maanantaisin nälkä ja samojen lasten vanhemmat eivät ilmaannu vanhempainiltoihin. Sosiaalialalla niitä huono-osaisia vasta perataankin. Harva hyvinvoiva ihminen asuu ihan tynnyrissä. Sen sijaan siellä polarisaation toisessa päässä on ihme kuvitelmia suomalaisista hyväosaisista. Ei meillä veneitä ja niitä listaamattomia osakkeita ole, meillä on asuntolainat ja lasten harrastukset syövät aina kaikki palkankorotuks
Puhut nyt keskiluokasta. Mutta on tällä niitäkin, joilla on veneet ja osakkeita, eikä asuntolainaa, esimerkiksi meillä itsellämme. Sitä paitsi on eri asia tuntea köyhiä ihan henkilökohtaisesti, vaikka niin että on joku köyhä sukulainen, kuin että näkee työn kautta omassa ammattiroolissa. Itse en näe köyhiä edes työn vuoksi. Olen kuplassa. Mitä voi tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Daa.... ihan jokainen sosioekonominen luokka eläänomassa kuplassa.
Enkä hetkeäkään usko että vähävaraiset edes viihtyisivät varakkaiden ja hyvin koulutettujen seurassa, ei heillä olisi mitään yhteistä. Samoin toisin päin.
Sorry, mutta asia nyt vaan on näin.
Sorry, mutta myös hyvin koulutettu voi olla vähävarainen. Suomessa on myös korkeasti koulutettuja työttömiä, eikä työmarkkinatukeen vaikuta millään tavalla se, onko koulutuspohja ammatillinen perustutkinto, vai ylempi korkeakoulututkinto.
Sorry, mutta luetun ymmärtäminen näyttää olevan sinulle ylivoimaista. Edellisen kirjoittajan tekstissä oli sanojen "varakkaiden" ja "hyvin koulutettujen" välissä sana "ja".
Puhut nyt keskiluokasta. Mutta on tällä niitäkin, joilla on veneet ja osakkeita, eikä asuntolainaa, esimerkiksi meillä itsellämme. Sitä paitsi on eri asia tuntea köyhiä ihan henkilökohtaisesti, vaikka niin että on joku köyhä sukulainen, kuin että näkee työn kautta omassa ammattiroolissa. Itse en näe köyhiä edes työn vuoksi. Olen kuplassa. Mitä voi tehdä?
Miksi pitäisi tehdä? Harva hyväosainen on henkilökohtaisesti suhteissa huono-osaisiin. Jo keskiluokan ja työväenluokan kohtaamiset ovat harvinaisia ja duunarit eivät edes ole mitään huono-osaisia. Miksi pitäisi väkisin hieroa tuttavuutta, jos luontevia kohtaamisia ei ole lainkaan? Omassa työssäni näen huono-osaisia päivittäin. En kyllä haluaisi omassa yksityiselämässäni heidän kanssaan hengata.
Miksi minun pitäisi itse oman elämäni rakentaneena hyvin toimeentulevana miettiä niitä, joita on kiinnostanut valittaminen, laiskottelu ja syyllisten etsiminen muualta kuin peilistä? Tehkööt laiskat paskat itse jotain elämälleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kuulun tulojen puolesta hyväosaisiin. Ymmärrän silti huono-osaisten elämää, olen ollut siinä tilanteessa itsekin. Aikanaan kamppailin vuosien ajan ulosottohelvetissä, elämä oli päivästä toiseen selviytymistä kurjuudessa. Onnistuin kampeamaan itseni sieltä pois, kovalla työllä, sitkeydellä, ja läheisten tuella. Nykyään menee taloudellisesti -ja muutenkin- hyvin.
Sanon silti suoraan, että sosiaaliturvaan, hoitajien palkkoihin, tukipalveluihin ym. panostaminen on puolestani kannatetatva asia niin kauan, kuhan veroni eivät nouse. Tulo- ja muut ansaintaverot ovat Suomessa niin korkeat, että valitsen mielummin sosiaalietuuksien leikkaamisen kuin verojen nostamisen -vaikka ymmärrän sen hankaloittavan köyhien asemaa entisestään. Paljon matkustavana ja ulkomailla asuneena olen nähnyt, kuinka suurimmassa osassa maailmaa yhteiskuntarakenne on, että kukin selvitköön omillaan (sisältäen läheist
Niin, sanoit itsekin avainsanat: Lähimmäisten tuki. Sosiaalinen pääoma on yksi tärkeimmistä asioista, joiden avulla ihminen voi ponnistaa hyvinkin vaikeista oloista. Se, mikä monelta unohtuu (mukaan lukien lainaamaltani henkilöltä) on se, että yksinäisyys ja sosaalisten suhteiden puute on aikamme vitsaus.
On vaikeaa selviytyä vastoinkäymisistä, jos ihmisellä ei ole kerrassaan ketään, jonka puoleen kääntyä. Kolmannen sektorin vapaaehtoiset ovat nykypäivänä kiven alla ja terveydenhuoltomme on ylikuormittunut. Sukulaisia ja ystäviä ei ole, tai hekin saattavat kärsiä samoista ongelmista. Hienoa, että sinä selviydyit vaikeuksista voittoon, mutta kuten itsekin mainitsit, selvisit saamasi sosiaalisen tuen ansiosta. Kuulut onnekkaisiin!
On lopulta melko harvinaista, että ihmisellä ei ole ketään, ei ystäviä, ei perhettä, ei edes sukulaisia. Melkein kaikilla on ainakin niitä sukulaisia. Kyse on siitä, millaiset välit heihin on. Voiko heitä lähestyä, saako heiltä tarvittaessa apua. Maailmalla ihmiset auttavat lähisukulaisiaan. Sisarukset toisiaan, isät ja äidit nuoria lapsiaan, aikuiset lapset vanhenevia vanhempiaan. Rikas serkku köyhää serkkua. Veljenpoika, joka on sähkömies, käy asentamassa tädin pistorasiat ilmaiseksi.
Yhteiskunnissa, joissa ihmisten pitää pärjätä omillaan, siihen liittyy paitsi oma osaaminen ja ahkeruus, myös sosiaalinen pääoma. Siksi yhteyttä lähimmäisiin ylläpidetään luonnostaan. Kaltaisemme järjestelmä, jossa vähäosaisten sosiaalinen ja taloudellinen vastuu on ulkoistettu yhteiskunnalle, ei pidemmän päälle toimi sen paremmin kuin sosialismi -pitkälti samoista syistä. Niissä muutamassa muussa maassa, joissa on tämä ns. Pohjoismainen hyvinvointimalli, ollaan jo vaihvihkaa lisätty tuilla eläjien osallistamisvelvoitteita. Meillä keskusteluun on herätty aivan viime aikoina, kun on käynyt selväksi, ettei kaikille vanhuksille kohta mitenkään riitä hoitajia ja hoivapaikkoja.
Vierailija kirjoitti:
Itse kuulun tulojen puolesta hyväosaisiin. Ymmärrän silti huono-osaisten elämää, olen ollut siinä tilanteessa itsekin. Aikanaan kamppailin vuosien ajan ulosottohelvetissä, elämä oli päivästä toiseen selviytymistä kurjuudessa. Onnistuin kampeamaan itseni sieltä pois, kovalla työllä, sitkeydellä, ja läheisten tuella. Nykyään menee taloudellisesti -ja muutenkin- hyvin.
Sanon silti suoraan, että sosiaaliturvaan, hoitajien palkkoihin, tukipalveluihin ym. panostaminen on puolestani kannatetatva asia niin kauan, kuhan veroni eivät nouse. Tulo- ja muut ansaintaverot ovat Suomessa niin korkeat, että valitsen mielummin sosiaalietuuksien leikkaamisen kuin verojen nostamisen -vaikka ymmärrän sen hankaloittavan köyhien asemaa entisestään. Paljon matkustavana ja ulkomailla asuneena olen nähnyt, kuinka suurimmassa osassa maailmaa yhteiskuntarakenne on, että kukin selvitköön omillaan (sisältäen läheisten ja sukulaisten tuen). Pidän sitä kaikessa raado
Tämä kommentti todistaa paremmin kuin hyvin, että ei ne omat kokemukset ole jalostaneet yhtään mihinkään. Heti kun ollaan kuivilla niin ihminen katsoo vain omaan napaansa. "Toivon että kaikilla olisi hyvä olla, siis niin kauan kunhan minun ei tarvitse tehdä asialle jotain."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaan tämän kuplan erinomaisesti perheterapiassa, jossa käyn tyttäreni kanssa. Asumme lähiössä ja täällä sattuu ja tapahtuu kaiken aikaa. Olen itse alkoholistiperheestä, enkä voi olla huomaamatta terapeutin suhtautumista esimerkiksi viranomaisten apuun. Terapeutti on vilpittömästi sitä mieltä, että kaikki on aina hyväksi ja auttaa, kunhan vain siihen suhtaudutaan positiivisesti, olkoonkin, että itse kokisi avun vääräksi tai hyödyttömäksi. Meihin on tuhlattu tuhansia euroja, ja ihan turhaan. Hänen uskonsa viranomaisten rehellisyyteen ja oikeamielisyyteen on vilpitöntä, itse olen todistanut toista.
Huvitti, kun kerroin terapeutille, että menemme ostamaan tyttären tulevaan asuntoon tarvikkeita, ja terapeutti " hyvänä vinkkinä" kertoi, että Kontista saa edullisesti tavaraa. Ostamme kaiken mahdollisen käytettynä ja Kontti on kallis kirpputoriksi.
M
Tässä tämä sama asenne tulee erinomaisesti esille. Pitäisi olla tyytyväinen siihen, mitä saa, riippumatta siitä hyödyttääkö se mitään. Terapia on osoittautunut hyödylliseksi, moni muu asia ei, osa on ollut jopa haitallista.
Vierailija kirjoitti:
Puhut nyt keskiluokasta. Mutta on tällä niitäkin, joilla on veneet ja osakkeita, eikä asuntolainaa, esimerkiksi meillä itsellämme. Sitä paitsi on eri asia tuntea köyhiä ihan henkilökohtaisesti, vaikka niin että on joku köyhä sukulainen, kuin että näkee työn kautta omassa ammattiroolissa. Itse en näe köyhiä edes työn vuoksi. Olen kuplassa. Mitä voi tehdä?
Miksi pitäisi tehdä? Harva hyväosainen on henkilökohtaisesti suhteissa huono-osaisiin. Jo keskiluokan ja työväenluokan kohtaamiset ovat harvinaisia ja duunarit eivät edes ole mitään huono-osaisia. Miksi pitäisi väkisin hieroa tuttavuutta, jos luontevia kohtaamisia ei ole lainkaan? Omassa työssäni näen huono-osaisia päivittäin. En kyllä haluaisi omassa yksityiselämässäni heidän kanssaan hengata.
Olen aivan samaa mieltä. Ei tietenkään pidäkään järjestää väkisin jotain eri yhteiskuntaluokkien tapaamisia, missä hyväosaiset voisivat nenä kippurassa pällistellä vähempiosaisten huonoa asemaa. Joillakin köyhistä oloista opiskelun kautta nousseilla on ehkä oman lapsuuden perheen kautta yhteys vähäosaisiin. Mutta jos ei ole köyhää taustaa, jonka kautta tämä järjestyisi, niin eihän ihminen sille oikein voi mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kuulun tulojen puolesta hyväosaisiin. Ymmärrän silti huono-osaisten elämää, olen ollut siinä tilanteessa itsekin. Aikanaan kamppailin vuosien ajan ulosottohelvetissä, elämä oli päivästä toiseen selviytymistä kurjuudessa. Onnistuin kampeamaan itseni sieltä pois, kovalla työllä, sitkeydellä, ja läheisten tuella. Nykyään menee taloudellisesti -ja muutenkin- hyvin.
Sanon silti suoraan, että sosiaaliturvaan, hoitajien palkkoihin, tukipalveluihin ym. panostaminen on puolestani kannatetatva asia niin kauan, kuhan veroni eivät nouse. Tulo- ja muut ansaintaverot ovat Suomessa niin korkeat, että valitsen mielummin sosiaalietuuksien leikkaamisen kuin verojen nostamisen -vaikka ymmärrän sen hankaloittavan köyhien asemaa entisestään. Paljon matkustavana ja ulkomailla asuneena olen nähnyt, kuinka suurimmassa osassa maailmaa yhteiskuntarakenne on, että kukin selvitköön omillaan (sisältäen läheist
Tämä kommentti todistaa paremmin kuin hyvin, että ei ne omat kokemukset ole jalostaneet yhtään mihinkään. Heti kun ollaan kuivilla niin ihminen katsoo vain omaan napaansa. "Toivon että kaikilla olisi hyvä olla, siis niin kauan kunhan minun ei tarvitse tehdä asialle jotain."
En tekisi tuon perusteella kuitenkaan mitään yleistystä suuntaan tai toiseen. Itsekkäitä, omaa napaansa tuijottavia ihmisiä on sekä hyväosaisissa että huono-osaisissa.
Vierailija kirjoitti:
Vähäosaisilla on yleensä päihdeongelmia. Jos he itse pääsisivät tuosta suosta ylös ja lopettaisivat päihteiden käytön, niin väitän, että aika moni voisi saada elämänsä kuntoon.
"Jos pääsisivät" , apua tarvitaan. Addiktiot ovat vahva vastus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten harrastuksessa näki selvästi kuplaerot. Jos joukkueenjohtajana oli joku keskiluokkainen, hinnat nousi ja joukkueelle ostettiin kaiken maailman tavaraa ja kamaa. Vaatteet nimellä , niin ettei niitä voi kierrättää ja kaiken maailman lisävarusteita yms. Jos johdossa oli joku pienempituloinen, maksut oli pienempiä, riitti enempään ja turhat karsittiin pois tai oli vapaaehtoisia.
Ihmiset ei vain huomaa.
Tässä tämä sama asenne tulee erinomaisesti esille. Pitäisi olla tyytyväinen siihen, mitä saa, riippumatta siitä hyödyttääkö se mitään. Terapia on osoittautunut hyödylliseksi, moni muu asia ei, osa on ollut jopa haitallista.
Asenteesi on yleinen sosiaalityön asiakkailla. Jotenkin ei suostuta ymmärtämään, että palveluvalikko on mitä on, niillä mennään tai ollaan ilman. Jotenkin kuvitellaan, että sossu voisi räätälöidä ihan mitä tahansa ja yleensä siihen liittyy paljon sitä kotiinvietävää tukea ja rahallista apua. Ei ne palvelut pakollisia yleensä ole. Jos ei tyydytä, voi olla ilmankin. Lastensuojelussa voidaan jonkin verran pakottaa, mutta tuolla asenteella oleville ihmisille sekin on hankalaa. Monesti joudutaan ottamaan sitten lapsi huostaan, kun mitään palveluja ei oteta vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi minun pitäisi itse oman elämäni rakentaneena hyvin toimeentulevana miettiä niitä, joita on kiinnostanut valittaminen, laiskottelu ja syyllisten etsiminen muualta kuin peilistä? Tehkööt laiskat paskat itse jotain elämälleen.
En kyllä näe, että joku yksinhuoltaja perushoitaja olisi laiska paska. Tai vaikka sairastunut. Ei tarvitse olla kummoisenkaan sairaus, kun se vaikuttaa vahvasti elämään. Esim.kaverin elämä muuttui, kun rattijuoppo ajoi perään. Hän ei edes saanut kauhean isoja vammoja, mutta ne vaikuttavat nukkumiseen. Sitä kautta näyttävät pilaavan hänen elämänsä. Hän on kaikin puolin kunnollinen ja ahkera. Yrittäjä, jonka yritys perustuu paljon hänen erikoisosaamiseen. Nyt se taitaa olla alas ajossa.
"Tämä kommentti todistaa paremmin kuin hyvin, että ei ne omat kokemukset ole jalostaneet yhtään mihinkään. Heti kun ollaan kuivilla niin ihminen katsoo vain omaan napaansa. "Toivon että kaikilla olisi hyvä olla, siis niin kauan kunhan minun ei tarvitse tehdä asialle jotain." "
Tiivistäen: Maksan huomattavan osan tuloistani veroihin, koska Suomessa aivan järkyttävän jyrkkä veroprogressio. En ole valmis maksamaan vieläkin enemmän veroja jonkin epämääräisen yhteiskunnan tasoisen solidaarisuuden vuoksi.
En ole ihan täysin itsekäs; tuen tarvittaessa apua tarvitsevia, tuntemiani ihmisiä. Lahjoitan satunnaisesti myös hyväntekeväisyyteen. Tätä tulonsiirtojärjestelmää en kuitenkaan tässä mittakaavassa kannata.
Vierailija kirjoitti:
Muuten samaa mieltä, mutta kyllä todella monet hyväosaiset kulkee julkisilla töihin. Kehyskunnasta aamulla matkustaessa kyllä näkee enemmän sellaista selkeästi hyväpalkkaiseen toimistotyöhön menossa olevaa porukkaa kuin ulospäin selkeästi duunarilta näyttäviä ihmisiä.
Mihin aikaan kuljet julkisilla töihin? Ei siellä aamun ensimmäisissä paikallisjunavuoroissa kovin montaa toimistotyöntekijää ole. Raksaduunarit ja siivoojat on olleet jo pari tuntia töissä, kun hyvätuloinen keskiluokka vasta vie lapsiaan kahdeksaksi hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Tässä tämä sama asenne tulee erinomaisesti esille. Pitäisi olla tyytyväinen siihen, mitä saa, riippumatta siitä hyödyttääkö se mitään. Terapia on osoittautunut hyödylliseksi, moni muu asia ei, osa on ollut jopa haitallista.
Asenteesi on yleinen sosiaalityön asiakkailla. Jotenkin ei suostuta ymmärtämään, että palveluvalikko on mitä on, niillä mennään tai ollaan ilman. Jotenkin kuvitellaan, että sossu voisi räätälöidä ihan mitä tahansa ja yleensä siihen liittyy paljon sitä kotiinvietävää tukea ja rahallista apua. Ei ne palvelut pakollisia yleensä ole. Jos ei tyydytä, voi olla ilmankin. Lastensuojelussa voidaan jonkin verran pakottaa, mutta tuolla asenteella oleville ihmisille sekin on hankalaa. Monesti joudutaan ottamaan sitten lapsi huostaan, kun mitään palveluja ei oteta vastaan.
Silti on turhaa tuhlata väärää apua. Jos ei ole tarjota oikeaa tai sopivaa, niin silloin sen voi sanoa. Usein joutuu systeemiin tahtomattaan. Saa palvelua rankalla kädellä, vaikka tarvitsisi vaikka kunnon yöunet.
Vierailija kirjoitti:
Tässä tämä sama asenne tulee erinomaisesti esille. Pitäisi olla tyytyväinen siihen, mitä saa, riippumatta siitä hyödyttääkö se mitään. Terapia on osoittautunut hyödylliseksi, moni muu asia ei, osa on ollut jopa haitallista.
Asenteesi on yleinen sosiaalityön asiakkailla. Jotenkin ei suostuta ymmärtämään, että palveluvalikko on mitä on, niillä mennään tai ollaan ilman. Jotenkin kuvitellaan, että sossu voisi räätälöidä ihan mitä tahansa ja yleensä siihen liittyy paljon sitä kotiinvietävää tukea ja rahallista apua. Ei ne palvelut pakollisia yleensä ole. Jos ei tyydytä, voi olla ilmankin. Lastensuojelussa voidaan jonkin verran pakottaa, mutta tuolla asenteella oleville ihmisille sekin on hankalaa. Monesti joudutaan ottamaan sitten lapsi huostaan, kun mitään palveluja ei oteta vastaan.
Meille näitä palveluja on pakotettu, koska olen ollut masentunut ja elämäntilanteemme oli muutenkin vaikea. Lasten huostaanotto ei ole ollut uhka, mutta sitä pelätessäni olen suostunut asioihin, joiden tiedän aiheuttaneen haittaa lapsille. Nyt terapiassa puretaan mm. niitä asioita. Terapian sain järjestää ihan itse.
Sulla on juuri tuo sama asenne, kuin sossuilla. Ota mitä tarjotaan tai joudut tarkempaan syyniin ja lapset huostataan. Ihan sama onko niistä avuista mitään hyötyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuten samaa mieltä, mutta kyllä todella monet hyväosaiset kulkee julkisilla töihin. Kehyskunnasta aamulla matkustaessa kyllä näkee enemmän sellaista selkeästi hyväpalkkaiseen toimistotyöhön menossa olevaa porukkaa kuin ulospäin selkeästi duunarilta näyttäviä ihmisiä.
Mihin aikaan kuljet julkisilla töihin? Ei siellä aamun ensimmäisissä paikallisjunavuoroissa kovin montaa toimistotyöntekijää ole. Raksaduunarit ja siivoojat on olleet jo pari tuntia töissä, kun hyvätuloinen keskiluokka vasta vie lapsiaan kahdeksaksi hoitoon.
Meillä lapsettomista opettajista suurin osa kulkee julkisilla töihin. Yliopistoaikana eläkeikää lähestyvä tuttu proffa tuli aina samalla bussilla. Lähes jokaisella työssäkäyvällä on varaa ylläpitää jonkinlaista autoa, joten auton käyttö kertoo ennemmin muista asioista.
ohis
Alue: Aihe vapaa
Koulussa kaverit ovat yleensä samasta yhteiskuntaluokasta. Lomalla parempi väki lähtee laskettelemaan ja vuokratalolapset hengaavat nutalla. Erilaisuuden huomiointi on sitä, että suurin osa toivoo erilaisuutta tulevaisuudessa vähemmän. Siksi lukiotkin polarisoituvat, yliopisto ja amk ei järjestä yhteisiä tapahtumia jne. Ihmiset haluavat kuplautua.