Luovutanko, koska lapseni eivät hyväksy kumppaniani?

Mies puhuu jatkuvasti siitä, kuinka itsekkäästi minä ja lapseni toimimme ja loukkaamme törkeästi heitä syrjäyttämällä kaikesta. Ja minä rajaan joka asiassa, hän pitää sitä äärimmäisen loukkaavana. Olen tiukka rajoissa liittyen meihin, mutten koskaan määrää, sano, hallitse miehen omia menoja ja tekemisiä: päinvastoin, kannustan, kun me emme voi nähdä ja olla kuten mies haluaisi. Hän kokee että on kärsinyt minun ja lasteni käytöksen vuoksi hirveästi ja vaikuttaa hänen itsetuntoon ja mielialaan mutta samalla sanoo, että rakastaa ja haluaa olla kanssani.

Vierailija kirjoitti:

Mies puhuu jatkuvasti siitä, kuinka itsekkäästi minä ja lapseni toimimme ja loukkaamme törkeästi heitä syrjäyttämällä kaikesta. Ja minä rajaan joka asiassa, hän pitää sitä äärimmäisen loukkaavana. Olen tiukka rajoissa liittyen meihin, mutten koskaan määrää, sano, hallitse miehen omia menoja ja tekemisiä: päinvastoin, kannustan, kun me emme voi nähdä ja olla kuten mies haluaisi. Hän kokee että on kärsinyt minun ja lasteni käytöksen vuoksi hirveästi ja vaikuttaa hänen itsetuntoon ja mielialaan mutta samalla sanoo, että rakastaa ja haluaa olla kanssani.

Jos miehellä ja hänen lapsillaan on paha olla, sinun lapsillasi on paha olla, ja ilmeisesti sinullakin on paha olla, niin mitä järkeä koko touhussa on?

Vierailija kirjoitti:

Mies puhuu jatkuvasti siitä, kuinka itsekkäästi minä ja lapseni toimimme ja loukkaamme törkeästi heitä syrjäyttämällä kaikesta. Ja minä rajaan joka asiassa, hän pitää sitä äärimmäisen loukkaavana. Olen tiukka rajoissa liittyen meihin, mutten koskaan määrää, sano, hallitse miehen omia menoja ja tekemisiä: päinvastoin, kannustan, kun me emme voi nähdä ja olla kuten mies haluaisi. Hän kokee että on kärsinyt minun ja lasteni käytöksen vuoksi hirveästi ja vaikuttaa hänen itsetuntoon ja mielialaan mutta samalla sanoo, että rakastaa ja haluaa olla kanssani.

Jos mies ei ymmärrä, että sinun pitää ajatella lastesi parasta ja hyvinvointia, niin ei kovin hyvältä vaikuta.

Jos miehelle ei riitä teidän kahden seurustelu ilman lapsia, ja lapset inhoavat miestä, niin aika vähissä on vaihtoehdot.

Vierailija kirjoitti:

Ollaan nyt siis tavattu vain kodin ulkopuolella, kun lapset ovat isällään. Tätä kuitenkin pohdin, ja mies paljonkin sanoo että on väärin, ettei hän voi kyläillä meillä kun lapset on kotona. Mietin, että toiminko oikein vai pitäisikö vaan kutsua kahville tms vaikka lapset on kotona? Kutsuvathan hekin ystäviään. Entäpä jos esimerkiksi pidän syntymäpäiväkutsut, tai onko juhlapyhäpäivällinen, pitäisikö mies reilusti kutsua vaikka lapset häntä välttelee ja inhoaakin?

Sinun synttäreillesi sinulla on täysi oikeus kutsua. Jos on lapsen synttärit lapsi päättää - eli todennäköisesti miestä ei ole kutsuttu. Juhlapäivälliset ovat vähän kaksipiippuinen juttu. En pakottaisi lapsia olemaan samassa talossa esim juhlapyhien yli mutta yksittäinen lounas voi olla ok. Huomioi, että lapsillesi nuo tilanteet ei kuitenkaan ole mitään "kivoja" tilanteita, vaan he ovat sinun mieliksi siellä. Jos lapset ei sitä yhtäkään lounasta suostu samassa pöydässä viettämään sitten tilanne on aika paha. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teinit voivat olla kusipäisiä. Sitten jälkeenpäin katuvat. Valtapeliähän se vaan on. Pidä kiinni omasta ihmissuhteestasi. Teinit kasvavat ja pian lähtevät elämään omaa elämäänsä. Saatat jäädä yksin jos annat teinien päättää ihmkssuhteistasi.  

Millä perusteella parisuhde kestää, vaikka teinit hyväksyisivätkin uuden kumppanin?

Parisuhde voi kestää. Lapset muuttavat omilleen ja luovat itsenäisen elämänsä omine kumppaneineen joka tapauksessa.

Joillekin on selvästi vaikea hyväksyä, että myös äidit ovat ihmisiä, eikä ole lopulta kenenkään etu, että äiti luopuu omasta elämästään ja hyvästä parisuhteestaan, koska teinit haluavat omistaa äidin. Lapsilleen koko elämänsä omistava äiti voi olla seuraavassa vaiheessa yksinäinen, tungettelevia ja valittava riippakivi aikuisille lapsille, tai muuten vain yksinäinen vanhus. Kai hänelläkin on muuta arvoa kuin lasten hyysääminen? 



On hyvä idea puhua teinien kanssa avoimesti ja suoraan, että ymmärtävät myös äidillä olevan oikeus ja tarve onneen ja parisuhteeseen. Ovat jo riittävän fiksuja ymmärtääkseen, että äiti on muutakin kuin heidän äitinsä. Erityisesti, kun tässä tapauksessa äidin miesystävä ei ole heille millään tavalla haitaksi, vaan vain henkisen kasvun ja epäitsekkyyden opettelun paikka. Yhteisiä reissuja ei silti tarvitse pakottaa, mutta muuten pitää oppia sietämään suhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teinit voivat olla kusipäisiä. Sitten jälkeenpäin katuvat. Valtapeliähän se vaan on. Pidä kiinni omasta ihmissuhteestasi. Teinit kasvavat ja pian lähtevät elämään omaa elämäänsä. Saatat jäädä yksin jos annat teinien päättää ihmkssuhteistasi.  

Millä perusteella parisuhde kestää, vaikka teinit hyväksyisivätkin uuden kumppanin?

Parisuhde voi kestää. Lapset muuttavat omilleen ja luovat itsenäisen elämänsä omine kumppaneineen joka tapauksessa.

Joillekin on selvästi vaikea hyväksyä, että myös äidit ovat ihmisiä, eikä ole lopulta kenenkään etu, että äiti luopuu omasta elämästään ja hyvästä parisuhteestaan, koska teinit haluavat omistaa äidin. Lapsilleen koko elämänsä omistava äiti voi olla seuraavassa vaiheessa yksinäinen, tungettelevia ja valittava riippaki

Kuka haluaa olla miehen kanssa, jolla on itsetunto ihan mutkalla ao:n lasten takia. Kuka tadapainoinen aikuinen väittää tuollaista? Kuulostaa lähinnä manipuloivalta tyypiltä. 

-ohis

Vierailija kirjoitti:

Mies puhuu jatkuvasti siitä, kuinka itsekkäästi minä ja lapseni toimimme ja loukkaamme törkeästi heitä syrjäyttämällä kaikesta. Ja minä rajaan joka asiassa, hän pitää sitä äärimmäisen loukkaavana. Olen tiukka rajoissa liittyen meihin, mutten koskaan määrää, sano, hallitse miehen omia menoja ja tekemisiä: päinvastoin, kannustan, kun me emme voi nähdä ja olla kuten mies haluaisi. Hän kokee että on kärsinyt minun ja lasteni käytöksen vuoksi hirveästi ja vaikuttaa hänen itsetuntoon ja mielialaan mutta samalla sanoo, että rakastaa ja haluaa olla kanssani.

Ihan painajaistyyppinen mies.

Vierailija kirjoitti:

Olen puhunut. Hän toteaa että ehkä niin, hän on oman toimintansa pohtinut ja käsitellyt ja yrittänyt saada pyydettyä anteeksi mitä loukannut. Ja että olisi lasten pitänyt jo päästä yli ja käyttäytyä asiallisesti nykyään. Että niin hänenkin lapsensa ovat täysin ok parisuhteessamme. 

Yök mikä äijä. Mitä sä hänessä näet?

Luin uudelleen ketjua ja alkaa tuntua siltä, että teinit on ap:tä viisaampia. Miehen käytös on manupuloivaa ja hän myrkyttää ap:n äitiyttä. Ap on  kynnysmattomainen ja teinit näkee sen. Usko niitä lapsiasi ap!!

Vierailija kirjoitti:

Ap, ei sekään ois huono ajatus, että kävisit juttelemassa jonkun ammattilaisen kanssa muutaman kerran. Miehelle tästä sinun ei tarvitse edes kertoa. Sulla on iso tunnelataus tässä, on se mitä uusi kumppani haluaa, mitä lapset, ja vielä se mustasukkaisuus exän uusperhekuviosta, jonka lapset hyväksyvät. Kaikki nämä asiat ovat todella tunnepitoisia eri tavoin. Käy ihmeessä juttelemassa, parikin kertaa voisi selkeyttää sulle itselle, mistä kaikesta tässä on sulle kyse tunteiden tasolla. 

Se että mies ehdottaa lapsille perheneuvolaa tms on taas asia ihan erikseen. Siinä on hänellä se ajatus, millainen lopputulos sieltä pitäisi tulla. Eli teinit jotka alkavat käyttäytyä paremmin häntä kohtaan. Kuulostaa oudolta minusta. Vähän niinku uusperhe-eheytystä... Ei toisia ihmisiä voi muokata. Voi vähitellen luoda suhdetta, ja se syntyy jos syntyy, tässä ei ole syntynyt. Voihan mieskin tässä äänestää jaloillaan ja lopettaa suhteen, jos

Jos teinit eivät kiitä lahjoista, ja tämä on äidille ok käytöstä, niin en kyllä osaa ihmetellä miehen reaktiota. Mitä ap on tehnyt yrittääkseen korjata näitä tilanteita?

Vierailija kirjoitti:

Luin uudelleen ketjua ja alkaa tuntua siltä, että teinit on ap:tä viisaampia. Miehen käytös on manupuloivaa ja hän myrkyttää ap:n äitiyttä. Ap on  kynnysmattomainen ja teinit näkee sen. Usko niitä lapsiasi ap!!

Lapsesi tajuavat millainen tuo mies on. Tuo, mitä olet kertonut teidän suhteesta,ei vaikuta hyvältä. Mieti myös tulevaisuutta. Miten aiot hoitaa asiat, jos lapsesi eivät jatkossakaan hyväksyt tuota miestä: voiko lapsesi tulla vierailulle luoksesi, jos asutte tuon miehen kanssa yhdessä? Mikäli saat lapsenlapsia, niin voitko tavata heitä kotonasi, miten ylläpidät suhdetta heihin? Nyt järki käteen ja usko lapsiasi. Lapsesi ovat toivottavasti osa elämääsi loppuelämäsi, tuo mies ei välttämättä ole.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että uusioperhettä lähdettiin perustamaan liian pian eron jälkeen, liian intensiivisesti. Maltti on valttia.

Niin se on, tässä toimin väärin! Ja itse en ollut niin innolla mukana vaan toppuuttelin, mutta mies oli tosi aktiivinen ja innoissaan asiasta että sai lopulta aikaan tiukan vastareaktion lapsilta (oli heille hyvä, vaan liian innokas). Nyt tätä ei millään saa korjattua. 

Siksi tästä väsyneenä mietin luovuttaako? Jos eivät koskaan hyväksy. Haluaisin puolison josta lapset pitääm

Mistä se edes sai lastesi yhteystiedot??? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, ei sekään ois huono ajatus, että kävisit juttelemassa jonkun ammattilaisen kanssa muutaman kerran. Miehelle tästä sinun ei tarvitse edes kertoa. Sulla on iso tunnelataus tässä, on se mitä uusi kumppani haluaa, mitä lapset, ja vielä se mustasukkaisuus exän uusperhekuviosta, jonka lapset hyväksyvät. Kaikki nämä asiat ovat todella tunnepitoisia eri tavoin. Käy ihmeessä juttelemassa, parikin kertaa voisi selkeyttää sulle itselle, mistä kaikesta tässä on sulle kyse tunteiden tasolla. 

Se että mies ehdottaa lapsille perheneuvolaa tms on taas asia ihan erikseen. Siinä on hänellä se ajatus, millainen lopputulos sieltä pitäisi tulla. Eli teinit jotka alkavat käyttäytyä paremmin häntä kohtaan. Kuulostaa oudolta minusta. Vähän niinku uusperhe-eheytystä... Ei toisia ihmisiä voi muokata. Voi vähitellen luoda suhdetta, ja se syntyy jos syntyy, tässä ei ole syntynyt. Voihan mieskin täss

 

Mies on itse päsmäröinyt ja yrittänyt väkisin startata uusperhe-elämää lasten vastusteluista huolimatta. Ei mikään ihme etteivät lapset ilahdu lahjoista kun ne ovat vain oire tästä miehen pakkomielteestä. Lasten rajoja on tässä rikottu ja aikuiset pahoittaneet mielensä kun homma ei lähtenytkään sujumaan odotetulla tavalla. 

Äidillä on täysi oikeus parisuhteeseensa mutta lapsilla on myös täysi oikeus pitää omat rajat. Jos he lähtee omasta kodistaan miehen tullessa paikalle, heillä on siihen täysi oikeus. Vai alkaisitko sitomaan lapsia tuoliin kiinni? 

Miehellä on selvä kuva minkälaisen uusperheen haluaa ja nyt kaikkien muiden on vain toteltava ja täytettävä miehen haaveet. Koska jos ei täytä niin mies kiristää ruuvia ap:n päässä, syyllistää ja manipuloi kunnes ap on ihan kynnysmatto.

Minun äitini raahasi myös suit sait meille isäpuolen joka ei todellakaan kunnioittanut mitään rajoja vaan tunki ja tunki ja päsmäröi.

Ja äiti inisi vain aivan kuten ap.

Luin vain alkupään viestejä, enkä nyt jaksa perehtyä ap:n ongelmaan tämän enempää. Lähtökohta on, että teinien pitäisi suvaita äidin parisuhde, ellei se ole jotenkin haitallinen ja vaadi teinejä muuttumaan miehen lapsipuoliksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teinit voivat olla kusipäisiä. Sitten jälkeenpäin katuvat. Valtapeliähän se vaan on. Pidä kiinni omasta ihmissuhteestasi. Teinit kasvavat ja pian lähtevät elämään omaa elämäänsä. Saatat jäädä yksin jos annat teinien päättää ihmkssuhteistasi.  

Millä perusteella parisuhde kestää, vaikka teinit hyväksyisivätkin uuden kumppanin?

Parisuhde voi kestää. Lapset muuttavat omilleen ja luovat itsenäisen elämänsä omine kumppaneineen joka tapauksessa.

Joillekin on selvästi vaikea hyväksyä, että myös äidit ovat ihmisiä, eikä ole lopulta kenenkään etu, että äiti luopuu omasta elämästään ja hyvästä parisuhteestaan, koska teinit haluavat omistaa äidin. Lapsilleen koko elämänsä omistava äiti voi olla seuraavassa vaihee

 

Etkö sä AP voi vaan viettää kahden kesken aikaa miesystävän kanssa ja myös hänen lasten kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Rehellisesti, koen mustasukkaisuutta ja huonommuutta kun ovat isänsä perheessä sinut ja kaikilla hauskaa yhdessä. Soittelevat tämän uuden naisen kanssa, sopivat tekemisiä ja olemisia. Minun kanssa ei ole samaa kun olen yksin enkä siten voi luoda yhtä värikästä ja taloudellisesti monipuolista. Ja eivät hyväksy kumppaniani, jonka kanssa enempi mahdollistuisi. Tuntuu myös pahalta jos eivät viihdy minulla mikäli kumppanini tulee meille ja lähtevät isälle - eli sinne missä uusikin on. Tunnen tästä surua ja eriarvoisuutta. Enkä halua pyytääkään kumppaniani juuri meille tämän takia. Ikävää, ja siksi olen välillä luovuttamassa.

Sinä AP tässä ongelma olet, ei lapset, eksäsi tai nyksäsi. 

Lapsilla on hyvä olla eksäsi ja tämän uuden kanssa, siksi ne siellä viihtyvät. Nämä epäilemättä ovat aikuisia taspainoisia ihmisiä, eivät angstikimppuja. 

Kasva sinä aikuiseksi niin paranee ihmissuhteetkin. Aloita ymmärtämällä, ettei kukaan muu tee sinua onnelliseksi. Kun alat olla itsesi kanssa onnellinen, sen jälkeen kyllä sinunkin seurastasi kilpaillaan. 

Lapsesi ovat omia yksilöitään eivätkä mitään velkaa sinulle. Jos he pitävät isästä ja tämän nyksästä enemmän kuin sinun säädöistäsi, heillä on siihen täysi oikeus.

Kuulostat ihan uskomattoman raskaalta ihmiseltä. 

Vierailija kirjoitti:

"Osoittakaa minulle kohta, jossa... "

En minä ala käydä ketjua läpi kopioidakseni sinulle sieltä kohtia, joita et viitsi itse käydä lukemassa 😄 Eli: lue ketju.

Onhan siellä kerrottu miten uusi mies perusti heti kuvioihin tultuaan (eli todella pian perheen hajoamisen jälkeen) viestiryhmän jossa innoissaan keksi yhteistä tekemistä itselleen ja omille lapsilleen sekä ap:lle ja ap:n lapsille. On kerrottu miten mies haluaisi ihan oikean uusperheen ja miten paljon yrittää, yrittää ja yrittää että heistä tulisi perhe. Mene lukemaan.

Olen lukenut ketjun sanasta sanaan. En pysty pitämään näillä tiedoilla miestä yököttävänä, epäilyttävänä tai päsmärinä. Voi hän sitä olla, mutta aapeen kuvauksesta se ei paljastu. Inhoaisin itsekin aivan liikaa yrittävää ihmistä ja epäilisin luonnevikaa, mutta näillä tiedoin en sitä näe. Sen sijaan ihmettelen, että siihen taitaa olla syynsä, miksi miehet ovat sellaisia mörköjä Suomessa. Heiltä nähtävästi odotetaan sitä. Nyt puhuttiin miehestä, jolla on älyä ja sosiaalinen ammatti. Eli ei mörkötyyppiä. Onko sellainen lähtökohtaisesti epäilyttävä? 

Ap kertoo toppuutelleensa miestä, enkä hahmota tekikö hän sitä yleisesti pyytäen hitaammin etenevää suhdetta vai perheiden esittelyä. Ei tarvitse olla kovin isokaan luonne-ero kun päädytään kissahiiri-kuvioon, kun lähtötilanne oli toisen tuore ero. Ap on väistellyt, mies alkaa kulkea perässä koska mitä muutakaan hän voi, jos ei ole etäännyttävää tyyppiä itse. Kuitenkin, jos mies olisi ollut mörkötyyppiä, aapeen ongelma olisi poistunut jo miehen mukana, ja nyt ap kulkisi murtuneena ja teinit olisivat ihan yhtä mielellään isän luona, koska äidillä on ahdistavaa. 

Lisäksi kysyisin, miten mustasukkainen ap oikeasti on eksän perheonnelle. Aika paljon kuviossa riippuu siitä, miten paljon se häntä syö. Olen itse joutunut uusperheessä asetelmaan, jossa teini oli nuiva meillä ja isä vain oli jotain. Isä oli se kateellisempi osapuoli koska hän jäi yksin, ja jonkinlainen kilpavarustelukierre oli alkamaisillaan joka kerta, jos meillä ilmeni jokin uusi juttu. Hän näki todella paljon vaivaa järjestääkseen teinille viihdettä ja elämyksiä, ja poika sääli yksin jäänyttä isää ja halusi pitää tälle maksimaalisesti seuraa. Minäkin aloin huolestua, että menetän yhteyden poikaan, koska hänestä näki miten vaikeita siirtymät meille olivat. Pystyin kuitenkin puhumaan omista mustasukkaisuuden tunteista eksälle ja ilmaisemaan huoleni ääneen, ja hän lopulta ymmärsi ettei meidän alakynteen jäämisemme ole lapsen etu. Koska välimme ovat kunnossa, se pysäytti varustelun ja lopulta tilanne rauhoittui ja se on tehnyt teinille hyvää, hän viihtyy nyt paremmin meilläkin ja pystyy rentoutumaan. Teemme kasvatusyhteistyötä, ja pahemmissa koppavuustilanteissa istuttiin porukalla pöydän ääreen ja sanottiin, että äläs nyt rupea niin kovin jakamaan meitä vuohiin ja lampaisiin kun ei siitä mitään hyvää seuraa sitten kuitenkaan. 

Ap:n teineille ei kukaan ole tainnut tällaista näkökulmaa tuoda. Se voisi olla aiheellinen saada, vaikka sitten sillä riskillä, että heillä on jotain syvempää syytä epäillä miehen kelvollisuutta. Käytöksestä voi keskustella samalla kun korostaa, että inhontunteita ei yritetä pakottaa pois, kunhan vain sovitaan siitä, minkä verran teinit katsovat voivansa tulla vastaan, ja minkä verran mies. Neuvotelkaa. Kaikilla on oikeus omaan näkökulmaansa. Ei aikuisetkaan voi olla niin aikuisia, että he voisivat kokonaan luopua omista tunteistaan ja tarpeistaan. Kyllä ne jotenkin täytyy ottaa huomioon.

Miksi ne ap:n lapset on miehelle noin jäätävä pakkomielle? Todella omituista ja suorastaan pelottavaa käytöstä!