Luovutanko, koska lapseni eivät hyväksy kumppaniani?
Olemme olleet yli 4v yhdessä koko ajan erillään asuen. Teini-ikäiset eivät pidä kumppanistani, eivätkä osaa eritellä miksi mutta eivät ole sopeutuneet häneen. Mikään yhteinen ei siis onnistu, ja jos kumppani tulee meille menevät toisaalle. Mitään syytä miksi näin eivät osaa nimetä.
Mies on ystävällinen ja ottaa huomioon. Isänsä uuden kumppanin hyväksyy, ehkä kun tullut pari vuotta myöhemmin kuvioon, ja tekevät yhdessä uusperheenä vaikka mitä.
Rakastan kumppaniani, mutta tämä syö voimia ja haaveilen hyvästä yhteisestä olemisesta mikä tuntuu mahdottomalta.
Lapset eivät saisi määrätä tällaista, vaan pystyvät sen jo tavallaan tekemään kun kieltäytyvät kaikesta eikä luonteva yhteuselo toimi. Jos ehdotan lähtöä yhdessä reissuun, vastaus on ei. Jos pyydän puolison meille, menevät pois. Mies on tästä surullinen ja minä neuvoton.
Rehellisesti pohdin jo, lopettaako suhde ja antaa mahdollisuus tulevaisuudessa sellaiselle jonka lapsetkin hyväksyvät.
Kommentit (470)
Kyllä teini-ikäiset voi jo antaa pois, esimerkiksi johonkin sijaiskotiin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä teini-ikäiset voi jo antaa pois, esimerkiksi johonkin sijaiskotiin.
Tai olkoon turvassa isällään kun ap on turvaton vanhempi.
Siis, minkä ikäisiä ap:n lapset on?
Miehiä tulee ja menee mutta lapsia sulla on vain ne mitkä on. Koita nyt odottaa kunnes he ovat täysi-ikäisiä.
Vierailija kirjoitti:
Siis, minkä ikäisiä ap:n lapset on?
Teini-ikäisiä tyttöjä
Vierailija kirjoitti:
Miehiä tulee ja menee mutta lapsia sulla on vain ne mitkä on. Koita nyt odottaa kunnes he ovat täysi-ikäisiä.
Epäliys herää että ap oikeasti tällä kommenttipalstalla käyvä provoileva mies joka on hyvin feminiininen käytökseltään ja ulosanniltaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tosissasi harkitset jättäväsi miehen siksi, että lapsesi eivät pidä hänestä, niin se ei oikein kuulosta siltä että olisit kovin rakastunut.
Tämä kokonaisuus mitä olen kuvannut tässä. Ap
Niin? Tämä kokonaisuus mitä olet kuvannut tässä...? Miten lause jatkuu?
Vierailija kirjoitti:
Häiriintynyttä ja emotionaalista painostusta on minusta nuo wa -kuvakkeet, joita vaihtaa sen mukaan miten minä toimin. Sanoo, että on kaikkensa yrittänyt ja surullinen meidän toiminnasta.
Miten hän niillä kuvakkeilla voi painostaa? Eihän siitä ole kenellekään mitään kouriintuntuvaa haittaa, jos wa:ssa näkyy joku kuva?
Tässä ainut asia mitä ihmettelen on se, että teinit tekee mitä haluaa. Ei niillä ole sanomista jos päätät et nyt lähette porukalla jonnekkin. Tai jos mies tulee teille niin sanot teineille että tehän pystytte kotona.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ainut asia mitä ihmettelen on se, että teinit tekee mitä haluaa. Ei niillä ole sanomista jos päätät et nyt lähette porukalla jonnekkin. Tai jos mies tulee teille niin sanot teineille että tehän pystytte kotona.
Kun ollaan uusperheessä niin teini-ikäisillä on täysi oikeus olla toisella vanhemmallaan. Elämä on valintoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ainut asia mitä ihmettelen on se, että teinit tekee mitä haluaa. Ei niillä ole sanomista jos päätät et nyt lähette porukalla jonnekkin. Tai jos mies tulee teille niin sanot teineille että tehän pystytte kotona.
Kun ollaan uusperheessä niin teini-ikäisillä on täysi oikeus olla toisella vanhemmallaan. Elämä on valintoja.
Silloin, kun on vuoroviikot nii ei mee noin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ainut asia mitä ihmettelen on se, että teinit tekee mitä haluaa. Ei niillä ole sanomista jos päätät et nyt lähette porukalla jonnekkin. Tai jos mies tulee teille niin sanot teineille että tehän pystytte kotona.
Kun ollaan uusperheessä niin teini-ikäisillä on täysi oikeus olla toisella vanhemmallaan. Elämä on valintoja.
Silloin, kun on vuoroviikot nii ei mee noin
Menee koska teinillä on itsenäinen oikeus päättää. Sairas on se vanhempi joka alkaa pakottamaan uusperheeseen kuten ap.
Jos mies oikeasti sinua rakastaisi ja arvostaisi, ja haluaisi kaikesta huolimatta olla kanssasi, hän antaisi lasten olla ja keskittyisi teidän kahden parisuhteeseen ja omiin lapsiinsa. Tuolla manipuloinnilla ja syyllistämisellä hän tekee vaan hallaa teidänkin välillenne.
Onko miehenkin exällä toimiva uusperhekuvio, ja hän siitä kateellinen? Vai mistä tuo pakkomiellenuusperheeseen ja lapsiisi johtuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ainut asia mitä ihmettelen on se, että teinit tekee mitä haluaa. Ei niillä ole sanomista jos päätät et nyt lähette porukalla jonnekkin. Tai jos mies tulee teille niin sanot teineille että tehän pystytte kotona.
Kun ollaan uusperheessä niin teini-ikäisillä on täysi oikeus olla toisella vanhemmallaan. Elämä on valintoja.
Silloin, kun on vuoroviikot nii ei mee noin
10-vuotiaasta eteenpäin voi ihan itse päättää
Vierailija kirjoitti:
Rehellisesti, koen mustasukkaisuutta ja huonommuutta kun ovat isänsä perheessä sinut ja kaikilla hauskaa yhdessä. Soittelevat tämän uuden naisen kanssa, sopivat tekemisiä ja olemisia. Minun kanssa ei ole samaa kun olen yksin enkä siten voi luoda yhtä värikästä ja taloudellisesti monipuolista. Ja eivät hyväksy kumppaniani, jonka kanssa enempi mahdollistuisi. Tuntuu myös pahalta jos eivät viihdy minulla mikäli kumppanini tulee meille ja lähtevät isälle - eli sinne missä uusikin on. Tunnen tästä surua ja eriarvoisuutta. Enkä halua pyytääkään kumppaniani juuri meille tämän takia. Ikävää, ja siksi olen välillä luovuttamassa.
Olet siis järjestänyt uudelle kumppanillesi perhehelvetin asenteellasi? Ilmeisesti murehdit ja avaudut hänelle näistä asioista ja saat hänet tuntemaan epäonnistumista ja ulkopuolisuutta? Hän kokee pettäneensä odotuksesi, kun hän on epäonnistunut valloittamaan lasten sydämet? Olet tehnyt hänelle asenteellasi selväksi, että tie sinun sydämeesi kulkee lastesi kautta?
Tottakai teinit on hoksanneet tämän ja rankaisevat sinua ja häntä. Anna heidän ihmeessä vaikka muuttaa asumaan isänsä ihanaan uusperheeseen!
Siis voi iso-nyyh! noita lapsirassupoloisia! Kaikki haluavat heitä luokseen, järkkäillä heille yhteistä kivaa tekemistä, tarjota heille elämyksiä... Kummankin uusioperheen isä-ja äitipuolet tekevät parhaansa jotta lapset pitäisivät heistä ja vanhemmat kilpailevat heidän huomiostaan ja analysoivat heidän tunteitaan!!! Siis aivan hirveä kohtalo teiniparoilla...
Itse kasvoin ydinperheessä, jossa multa ei edes kysytty, että haluaisitko lähteä mökille vai huvipuistoon kavereinesi. Se oli aina mökille, multa kysymättä. Multa ei ikinä kysytty että haluatko tätä äidin tekemää safkaa vai tilataanko sulle pitsa vaan jos porukoiden tekemä ruoka ei kelvannut niin ole syömättä. Kukaan aikuinen ei ikinä yrittänyt valloittaa mun sydäntä. Äiti ja isä ei ikinä yrittäneet lahjoa mua pitämään itsestään tai kavereistaan. Ne ei ottaneet mitään vastuuta mun huvittamisestani. Siis toki ne luki mulle satuja kun olin pieni ym. Mutta teininä jouduin ihan itse keksimään omat huvitukseni. Jos joskus valitin, että mulla on tylsää, niin äiti ideoi että siivoa huoneesi tai tule auttamaan ruuanlaitossa tai kukkienhoidossa.
Mun kaveri eli alkoholistiperheessä ja oli usein meillä syömässä kun kotona ei ollut kuin viinaa ja vietti öitäkin meillä kun ei halunnut mennä kotiin. Nyt aikuisena korkeakouluopiskelijana hän on usein sanonut että mun perhe pelasti hänen elämänsä.
Onko tuo kumppanisi lastesi isä? Jos ei ole, niin mitä mieltä lastesi siittäjä on asiasta? Antaako hän sinulle luvan seurustella tuon miehen kanssa? Oletteko neuvotelleet lastesi isien kanssa asiasta? Maksaako tuo lastesi vihaama mies lastesi kuluja? Jos ei,niin miksi ei? Entä jos muutatte yhteen niin osallistuuko hän silloin sinun ja ex miestesi lasten elatukseen? Mitä mieltä oma isäsi on asiasta? Hyväksyykö hän jälleen uuden vävyn itselleen? Paljonko tuo uusi miehesi tienaa vuodessa? On paljon pohdittavia asioita sillä et todellakaan voi itsekkäästi valita yksin omaa kumppaniasi vaan sinun on otettava huomioon useampia ihmisiä ja heidän mielipiteensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rehellisesti, koen mustasukkaisuutta ja huonommuutta kun ovat isänsä perheessä sinut ja kaikilla hauskaa yhdessä. Soittelevat tämän uuden naisen kanssa, sopivat tekemisiä ja olemisia. Minun kanssa ei ole samaa kun olen yksin enkä siten voi luoda yhtä värikästä ja taloudellisesti monipuolista. Ja eivät hyväksy kumppaniani, jonka kanssa enempi mahdollistuisi. Tuntuu myös pahalta jos eivät viihdy minulla mikäli kumppanini tulee meille ja lähtevät isälle - eli sinne missä uusikin on. Tunnen tästä surua ja eriarvoisuutta. Enkä halua pyytääkään kumppaniani juuri meille tämän takia. Ikävää, ja siksi olen välillä luovuttamassa.
Olet siis järjestänyt uudelle kumppanillesi perhehelvetin asenteellasi? Ilmeisesti murehdit ja avaudut hänelle näistä asioista ja saat hänet tuntemaan epäonnistumista ja ulkopuolisuutta? Hän kokee pettäneensä odotuksesi, kun hän on epäonnistunut
Ap on kateellinen kun lapsien isä on vakaa ja turvallinen. Siitä tässä on kyse. Apn epäonnistumisestä vanhempana ja ylipäätään ihmisenä. Peiliin katsomisen paikka aplla!
Vierailija kirjoitti:
Siis, minkä ikäisiä ap:n lapset on?
Nuorin on nyt 6 kk ja vanhimmat ovat 8 ja 14 vuotiaat. Itse olen jo 30 vuotias.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis, minkä ikäisiä ap:n lapset on?
Nuorin on nyt 6 kk ja vanhimmat ovat 8 ja 14 vuotiaat. Itse olen jo 30 vuotias.
Ap
Teiniäiti? Miksi teit niin? Olisit otattanut sen pois niin nyt sinulla ei olisi ongelmia.
T. Sarjaeroaja ja sarjapettäjä.