Lue keskustelun säännöt.
Miten aiotte tulevaisuudessa järjestää vanhempienne hoivan kun julkisia palveluja ei ole enää?
Kommentit (294)
Ei ole minun asiani. Asun monen sadan kilometrin päässä ja lapsuuteni ei ollut kaksinen. Toinen on narsisti ja toinen on miellyttäjä, joka eli jatkuvasti narsistin oikkujen mukaan lasten kustannuksella. Vähätteli mm. lapsiin kohdistunutta fyysistä väkivaltaa jne.
Asialliset minimivälit on, mutta muuten ei heidän elämänsä kuulu minulle mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En aio järjestää. Lakisääteisesti olen vastuussa vain alaikäisistä lapsistani. Meillä nähdään sellainen vanhushelvetti tulevaisuudessa ettei sitä usko kukaan.
Lakeja voidaan muuttaa ja uusia lakeja säätää nopeastikin jos tarvetta on. Vanhusten hoidon vastuu voidaan sälyttää lapsille. Siinähän hoidat tai itket ja hoidat.
Toisaalta yhteiskunta tulee selvästi jo vastaan, tappolaki on oiva keino tähän pulmaan. Eutanasialakia on kellokkaana puuhaamassa Terhokodin entinen johtaja, se kertoo paljon.
En pelkää jääväni lasteni rieasaksi.
Isäni kanssa en ole tekemisissä, sitä saa mitä kylvi ja äitini kuoli aikoja sitten 40+v iässä. Miehen äiti 85v asuu yksin, voi hyvin, rahaa on tilillä eli hoitaa terveysasioitaan myös yksityisesti ja poikansa auttaa aikojen varaamisissa, itse käynneissä jne.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kuvittelet eutanasia-lakia suunniteltavan?
Laki eutanasiasta ei ole vielä edes suunnitteluvaiheessa. Ja sinunlaistesi typerysten vuoksi sitä ei tulekaan.
Opintolainat niskassa hankala ruveta omaishoitajaksi mutta toki varmaan jonkinlaisia järjestelyjä täytyisi harkita. Voisi esim muuttaa hieman lähemmäs tai osallistua kotihoidon kustannuksiin. Kotihoito ja hoivakodit vaan taitaa olla aika kalliita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laitan kynttilät pari kertaa talvella ja siistin perennat pari kertaa kesällä.
Kai me jotenkin asutaan yhdessä,äiti sais esim. olohuoneen omaksi huoneekseen,minulle jäisi toinen. Voin puuhailla omia juttuja sieltä käsin myös mitä nykyään puuhaan olohuoneessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini ei koskaan hoitanut minua. Mummu hoiti päivät ja kouluiässä iltapäivät ja viikonloput olin usein yksin. Joten en aio hoitaa koskaan häntä. Kuntoilkoon ja pitäköön itsensä terveenä. On nyt terve 68 v. Niin makaa kuin petaa.
Onneksi molemmilla vanhemmilla on sen verran varallisuutta, että voivat saada jonkinlaista hoitoa. Itse varmaan kuolen ennen eläkeikää, kun julkinen terveydenhuolto tuhotaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex-anoppi sanoi, että haluaa pojastani edunvalvojan, koska omista lapsistaan ei ole siihen.
Toinen tarvitsisi sellaisen itselleen jo nyt, mutta eivät saa aikaiseksi (ja koska tämäkin 5-kymppinen osaa olla vaikea).
Eiih! Jos ei yhteiskunnan palvelu kelpaa, olkoon ilman!
Äitini asuu mun luona nykyään. Sairastui vakavasti jo 20 vuotta sitten ja avuntarve on kasvanut siitä asti. Noin 2011 alkaen avuntarve ollut päivittäistä. 2018 ei pärjännyt enää omassa kodissaan yksin ja muutti minun luokse.
Tämä nykyinen tilanne ei ole mitenkään erityisesti suunniteltu, oli sen verran huonossa kunnossa, kun hain hänet kotiin kuukauden sairaalajaksolta keväällä 2018, niin luulin, että hän tuli kotiin kuolemaan. Ihme, että on vieläkin hengissä ja tosi hyvä näin. Kun hän asuu täällä, niin mulla ei mene julkisilla kohtuuttomia aikoja auttaakseen häntä. Koronasulkujen aika ajattelin, että oli lottovoitto, että äitini asui luonani, helpotti niin paljon avun antamista ja arjen järjestelyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme tästä puhuneet vanhempien kanssa jo vuosia. He ovat pienestä palkastaan säästäneet sen verran, että jonkinlaista apua saa kotiin. Jos jollekulle julkisista palveluista leikkaaminen tulee yllätyksenä, nostan hattua, sillä tuo henkilö on varmasti löytänyt maailman komeimman pensaan johon on päänsä työntänyt ja siellä pysynyt ainakin 20 vuotta.
Yksi vanhempi on jo edesmennyt. Toisella on varaa maksaa vaikka jostain yksityisestä luksushoivakodista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen sen verran sairas että en kykene hoitamaan ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En aio järjestää. Lakisääteisesti olen vastuussa vain alaikäisistä lapsistani. Meillä nähdään sellainen vanhushelvetti tulevaisuudessa ettei sitä usko kukaan.
Lakeja voidaan muuttaa ja uusia lakeja säätää nopeastikin jos tarvetta on. Vanhusten hoidon vastuu voidaan sälyttää lapsille. Siinähän hoidat tai itket ja hoidat.
Toisaalta yhteiskunta tulee selvästi jo vastaan, tappolaki on oiva keino tähän pulmaan. Eutanasialakia on kellokkaana puuhaamassa Terhokodin entinen johtaja, se kertoo paljon.
En pelkää jääväni lasteni rieasaksi.
Älä lässytä. Jos ei kykene niin ei voi pakottaa.
Ohis
Olen ainut lapsi ja hirvittää tulevaisuus jos oikeasti velvoitetaan jollakin tasolla huolehtimaan omista vanhemmista. Mikä riittää? Isä on jonkinsortin narsisti, äiti on aina ollut tahdoton isän mukaan elävä ja isän mielipiteitä kannattava ihminen. Minun elämä ei heitä kiinnosta, saati että kysyisivät minun lapsilta kuulumisia. Tapaamiset ovat hirveän uuvuttavia, puheenaiheet pyörivät heissä. Milloin on lääkäri tai laboratorio. Isä on aina ollut ilkeä, tietää kaikesta kaiken ja mitätöinti oli lapsuuteni kasvatustyyli. Nyt jatkaa samaa 12- v lapseeni, nuorempi on suosikki, hänelle on kiltimpi. Äiti luonnollisesti ei ota kantaa mihinkään. Itse yh ja kokoaikatöissä, pelkkä oman elämän pyörittäminen on todella raskasta. Nuo kaksi vanhustako pitäisi vielä hyysätä? En pysty enkä jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen sen verran sairas että en kykene hoitamaan ketään.
Sama. Olen sairaampi kuin vanhempani.
Hoidin lapseni ilman turvaverkkoa, vanhempani ja appivanhempani "olivat omat lapsensa hoitaneet". Anoppi oikein naureskeli kun hikoilin vauvan ja taaperon kanssa, että "on sulla kädet täynnä siinä". Vakiinnutin samaan aikaan asemani työelämässä. Nyt lapset ovat isoja ja oma elämäni leppoisaa. Apekset alkavat kohta tarvita apua. Arvatkaa löytyykö minulta auttamishalua? Omat vanhempani ovat vähän nuorempia, ainut, lapseton sisarukseni asuu satojen kilometrien päässä. Koen, että on kohtuutonta jos minun pitäisi yksin hoitaa vanhemmat sitten aikanaan. Nyt on mun aikani elää vihdoinkin itselleni.
Varmaan perintörahoilla, niin pitkälle kuin niillä päästään.
En hoida. Isäni on kuollut ja äitini 87-vuotias, asuu vielä kotonaan. Tukitoimet suunnitteilla. Tärkeämpää minulle on järjestää oma vanhuuteni. Jäin juuri eläkkeelle ja sairastuin parantumattomaan syöpään.