Lue keskustelun säännöt.
Miten aiotte tulevaisuudessa järjestää vanhempienne hoivan kun julkisia palveluja ei ole enää?
Kommentit (294)
En tiedä. Äiti ei ihan hirveen kaukana asu, mutta päivittäin en siellä pysty käymään. Ehkä joudutaan ostamaan apua. Tilanteen huonontuessa pitänee hänet ottaa luokseni, tätä en kyllä halua missään nimessä, kotini on pieni ja välimme oudot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on hankala pala.
Me toivumme parhaillaan 4kk sitten kuolleen anopin saattohoitovuodesta ja sitä edeltäneistä intensiivisen hoivan vuosista. Pääsimme näkemään, mitä se tarkoittaa, kun vanhuksella on itsemääräämisoikeus ja etenkin, kun omaishoitajana on lähes 90-vuotias puoliso. Olemme edelleen aivan uuvuksissa.
Joten nyt päätimme, että täytyy jotain tehdä toisin leskeksi jääneen appiukon kohdalla. Olimme jo suunnitelleet, että minä siirryn kevennettyyn työaikaan, jotta voin käydä apuna 2 kertaa viikossa. Appiukko, nyt 90-v, asuu yksin korvessa, ei muuta minnekään, ajaakin vielä autolla. Mutta jokainen viikko on täynnä arkisia asioita joihin ryhtyminen, ymmärtäminen ja hoitaminen on vaan liikaa. Toisaalta aloittaa asioita, jotka jäävät kesken ja teettävät kummaa kaaosta. Lisäksi tietysti yksinäisyys. Mitään ei kuule, eikä nettiä ole eikä tule. Mitään palveluita ei näin hyväkuntoinen saa, mutta saamaan aikaan on selvää, että ei 90-vee elä itsenäistä arkea keskellä korpea.
En kuitenkaan nyt siirrykään kevennettyyn työaikaan, sillä hallitus teki nämä muutokset, jotka kohdistuvat opiskelijoihin. Meidän omat lapset ovat juuri tässä ikäluokassa ja meidän tärkein prioriteetti on auttaa heitä taloudellisesti opiskelemaan haluamansa ammatti ilman että menee terveys ja luottotiedot. Emme voi heikentää meidän tulotasoamme yhtään, että tässä onnistumme.
Sitten on minun vanhemmat. Äitini on työskennellyt pätkän vanhusten hoivakodissa lähinä, joten hän on tehnyt suunnitelmat ja antanut ohjeet. Jos häneltä menee muisti, jalat tai ymmärrys, on paikka hoivakodissa ja tilitä löytyy varat palveluihin. Hän on kieltänyt minua pilaamasta elämääni ja uraani hänen hoivansa vuoksi. Itseasiassa äitini on hyvin kiukkuinen siitä, että olen (ja mieheni myös) täydellisen uupuneita anopin hoivasta ja olemme pitäneet omaa elämäämme pidossa monta vuotta sen vuoksi. Mutta jos ei ole palveluita mitä ostaa tai ne ovat niin kalliita, että äidin kerryttämät varat eivät riitä.. En tiedä summaa, minkä hän on kerryttänyt, mutta suurituloinen hän ei ole koskaan ollut ja varallisuus on päässyt kertymään vasta sen jälkeen, kun vanhempani erosivat.
Josta päästääkin isääni, geriatriseen juoppoon. Hänelle saa tapahtua se, mitä on tapahtuakseen. En ota osaa, enkä välitä. Tuskin mitään kaunista, mutta kutsun sitä karmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat kuolleet jo vuosia sitten. Hoidin itse heidät loppuun asti, asuivat kanssamme loppuvuotensa.
On ihan normaalia huolehtia läheisistään, nyky Suomi on vaan tullut niin kovaksi ja sydämettömäksi, että pitää normaalina kaikkien sulkemista laitoksiin.
Käytännössä se vaatii vain yhteistyötä koko perheeltä, työvuorojen jakoa ja silloin tällöin myös kaupungin hoitorinkiin turhautumista.
Mutta kun nykyvanhemmat uupuvat jo yhden tai kahden lapsen kanssa, kun pitää päästä toteuttamaan itseään ja miettimään kuka oikein onkaan, niin epätoivoiselta näyttää. Nykyajan ihmiset eivät taida koskaan kasvaa aikuisiksi?
Miten tämä sydämetön tapa korjataan jos vanhemmat asuvat monen sadan kilometrin päässä? Pitäisikö aikuisten lapsen muuttaa sinne myös, irtisanoutua työpaikastaan, entä minne oma perhe?
Oman äidin kanssa olen sopinut että kun tarvitsee apua, hänen on muutettava lähelle meitä. Jos lapset ovat siihen mennessä muuttaneet pois kotoa niin voi muuttaa heidän huoneeseen asumaan. Isä on jo kuollut samoin miehen vanhemmat.
Eiköhän se ole helpompi että se iäkäs muuttaa eikä työssäkäyvä perheellinen lapsi. Jos ei halua muuttaa niin voi ostaa itse tarvitsemansa palvelut.
Hirvittää oikeasti. "Onneksi" mun ja miehen vanhemmista on enää kaksi hengissä.
Meillä kaksi lasta, jotka vielä tarvitsevat meitä ja myös elatustamme yli 10 vuotta, joten ei pysty maksamaan yksityisiä hoivakoteja tai voi heittäytyä omaishoidontuelle. (Ja kun opintotukia karsitaan, todennäköisesti tarvitsevat meiltä tukea pidempäänkin.) Eikä yhteiskunnallekaan olisi kovin tuottoisa ratkaisu, jos työikäinen jää kotiin.
Mulla on krooninen sairaus, joten fyysisesti en kykenisi hoitamaan vanhusta. Lähemmäs 80 v appiukkokin on fyysisesti kykenevämpi kuin minä, minä siis tarvitsen itsekin välillä apua.
Miehellä ei sisaruksia, minulla yksi, joka asuu kaukana ja yksiössä. Ei harmainta aavistusta miten saadaan vanhukset hoidettua, jos julkinen romahtaa.
Molemmat jo kuoli eikä kumpikaan tarvinnut minun hoivaani. Kotona asuivat loppuun saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hirmu helppo sanoa, että vanhus muuttaa lähemmäs lapsiaan ja tekee kaikenlaista muutakin järkevää. Tämä maa on täynnä jääräpäisiä vanhuksia, jotka eivät suostu muuttamaan minnekään tai tekemään muutenkaan mitään muutoksia elämässään. Pitääkö heidät jättää heitteille?
Itsekin ajattelin noin yksinkertaisesti, kun omat vanhempani olivat tuollaisia rationaalisia. Sitten puolison vanhemmat ikääntyivät ja tajusin, että kaikki eivät pysty tuohon. Niillä on jakamatta jopa 1980-luvun lähes arvottomia kuolinpesiä, kun minkään asian muuttaminen on niin vaikeaa.
Ja sitten ne joilla ei ole rahaa. On helppo sanoa, että mummo Sonkajärvellä ottaa ja muuttaa lasten lähelle pk-seudulle, mutta arvottomasta asunnosta ei noin vaan muuteta. Sama juttu palveluiden ostamisessa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kuvittelet eutanasia-lakia suunniteltavan?
Se on kansalaisaloite eikä edellinenkään mennyt eduskunnassa läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mihis ne julkiset palvelut katoaa ?
Näinpä. Eivät katoa minnekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kuvittelet eutanasia-lakia suunniteltavan?
Sepä se.
Mikä laki? Asiasta tehty kansalaisaloite.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kuvittelet eutanasia-lakia suunniteltavan?
Näinhän se on. Varsinkin, jos on perittävää.
Ei ole mitään lakisuunnitelmaa vaan kansalaisaloite tehty.
Kenellä on oikeasti aikaa hoitaa vanhuksia, hoitaa lapsia jotka etäopiskelee kotona koska koulut lakkautetaan säästösyistä JA käydä itse kokoaikaisesti töissä??? Mission impossible mutta sehän ei menoa haittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole lapsia joten järjestän elämäni itse tai jos en ole enää järjissäni sitten sen tekee jotkut viranomaiset ja viimeksi mainitussa tapauksessa ihan sama miten järjestävät jos en kerran ole itse enää niin sanotusti kartalla. En ole sellainen ihminen, joka miettii, pohtii, murehtii ja järjestelee etukäteen sitä miten huomenna makaa, elän päivän kerrallaan ja hoidan asioita sitä mukaa, kun niitä eteen tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän se ole helpompi että se iäkäs muuttaa eikä työssäkäyvä perheellinen lapsi. Jos ei halua muuttaa niin voi ostaa itse tarvitsemansa palvelut.
Entä jos iäkäs on itse muuttanut vaikka kotikonnuilleen takaisin eläkepäiviään viettämään? Siellä omat sisarukset, nuoruuden kaverit ja maisemat. Niin nyt pitäisikin lähteä takaisin sinne kauas kaupunkiin, jossa teki elämänuransa jossain vaikka tehtaassa tai hoitolaitoksessa? Niin nyt sinne sitten takaisin että omat, jo keski-ikäiset lapset hoitavat siellä sitten hautaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen jo vuosia hoitanut mun vanhempia, joten mikään ei muutu meidän perheessä.
Paskottu yhteiskunta ja hoitojärjestelmä. Ei olis uskonut 5 vuotta sitten
En mitenkään. Ei ole oikein järkevää mahdollisuutta edes käydä kyläsä peräkylillä, kun bussiyhteyskin lakkasi.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat kuolleet ajat sitten. Itse toki autoin mahdollisimman paljon.
Samoin, minä olen itse kohta se hoivaa tarvitseva vanhus. Kohtelen lapsiani mahdollisimman hyvin, jotta he huolehtivat minusta tarpeeksi hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat kuolleet jo vuosia sitten. Hoidin itse heidät loppuun asti, asuivat kanssamme loppuvuotensa.
On ihan normaalia huolehtia läheisistään, nyky Suomi on vaan tullut niin kovaksi ja sydämettömäksi, että pitää normaalina kaikkien sulkemista laitoksiin.
Käytännössä se vaatii vain yhteistyötä koko perheeltä, työvuorojen jakoa ja silloin tällöin myös kaupungin hoitorinkiin turhautumista.
Mutta kun nykyvanhemmat uupuvat jo yhden tai kahden lapsen kanssa, kun pitää päästä toteuttamaan itseään ja miettimään kuka oikein onkaan, niin epätoivoiselta näyttää. Nykyajan ihmiset eivät taida koskaan kasvaa aikuisiksi?
Olet siitä hyvä esimerkki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kuvittelet eutanasia-lakia suunniteltavan?
Näinhän se on. Varsinkin, jos on perittävää.
Eutanasiasta eivät päätä perilliset, tyhmä. Hollannissa hylätään 95 % eutanasiapyynnöistä.
Ei muuten suunnitella, siitä on vasta tehty kansalaisaloite.