Lue keskustelun säännöt.
Miksi hakeuduit matalapalkka-alalle korkeapalkkaisen alan sijaan?
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Koska kiinnosti elää täyttä nuoruutta jatkuvan opiskelun ja säästämisen sijaan. En kadu päivääkään että joka palkka meni hauskanpitoon ja ulkomaanreissuihin kavereiden kanssa. Korkeapalkkaiset sitten käyttää usein rahansa johonkin muuhun (esim perheeseensä tai kalliiseen asuntolainaan tai autoihin) kunhan ensin opiskelevat sen kymmenen vuotta. Itse koin että elämä on tässä ja nyt eikä vasta sitten kun tienaa 6000e kuussa.
Vaikka nauttisikin elämästä tällä hetkellä, kannattaa pitää mielessä myös pitkän aikavälin tavoitteet ja löytää tasapaino näiden kahden välillä. Kyllä ne monet opiskelijatkin reissaavat opiskelun lomassa tai ottavat esim. välivuoden ja kiertävät maailmaa tekemällä töitä ulkomailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleensä korkeapalkkaisia töitä ei voi tehdä päihtyneenä.
Snoop Dogg
Työelämä keskustelussa korostuu mielekkyyden etsiminen työstä, sen suhdetta työhyvinvointiiin, työntekijöiden sitoutumiseen ja työn tulokselllisuuteen.
Viime vuosikymmeninä on korostettu, että talouden realiteetit vaaativat nykyistä joustavampaa työn organisointia. Joustavan organisaation tavoitteena on ylläpitää henkilöstörakennetta, joka varmistaaa kilpailukykyä luovan innovatiivisen osaamisen pysyvyyden ja joustavuuden markkinoiden muuttuessa. Toisaalta sen on pystyttävä reagoimaan kysyntään mahdollisimman ketterästi työvoiman määrän ja hinnan joustoilla. Tämä tarkoittaa pysyvien työsuhteiden vähentämistä ja ydinosaamisen ulkopuolelle jäävän rutiini osaamisen ulkoistamista (alihankkijat, freelancerit jne)
Joustava henkilöstörakenne syntyy erityyppisten henkilöstöryhmien erilaisista joustoista (osaamisen laventaminen, joustot työajassa, työn määärässä ja työn suorittamisen paikoissa) Tämän pyrkimyksen on nähty johtavan työmarkkinoiden polarisaatioon ja tuloerojen kasvuun.
Organisaatiokulttuurista voi kehittää todellisen kilpailutekijän työn mielekkyyttä johtamalla. Kun asennoituminen työhön muuttuu yksilötasolla myönteisemmäksi, laajenee työryhmiin ja vakiiintuu yrityskulttuuriksi, saavutetaan aivan uudenlainen tuottavuuden taso.
Työn mielekkyyden ja merkityksellisyyden rinnalla olisi syytä muistaa keskustella, millä ehdoilla eri työntekijäryhmät tekevät työtä ja tulisiko työelämäkäytäntöjen tähdätä osallistamiseen ja tasa-arvoon vai eri ryhmien väliseen erotteluun ja sosiaalisten etäisyyksien kasvattamiseeen.
Vierailija kirjoitti:
Into ja motivaatio ovat tahtotilaa. Ne ovat syttymisiä ja luovat pysyväää lämpöä - kiinnostusta työhön. Tämä toteutuu, kun löytää työn, joka sopii omille kyvyille, toiveille ja luonteeelle.
Työstään motivoitunut työntekijä työskentelee tarkoituksenmukaisesti ja päämääärähakuisesti. Hän haluaa tehdä töitä ja on tyytyväinen työhönsä. Työmotivaatioon vaikuttaa työntekijän ammatillinen mielenkiinto sekä työn ja työntekijän ominaisuuksien yhteensopivuus.
Työ voi palkita tekijäänsä monin tavoin: sen kautta voi kehittää osaamistaan, saada hyvää palautetta ja kokea arvostusta ja yhteeenkuuluvuutta.
Huono palkkaus kyllä helposti myös tappaa sen motivaation ja innostuksen ja huono palkka nimenomaan kertoo siitä, että työnantaja ei pahemmin arvosta työpanostasi (vaikka se työ itsessään olisikin tärkeää).
Vierailija kirjoitti:
Työelämä keskustelussa korostuu mielekkyyden etsiminen työstä, sen suhdetta työhyvinvointiiin, työntekijöiden sitoutumiseen ja työn tulokselllisuuteen.
Viime vuosikymmeninä on korostettu, että talouden realiteetit vaaativat nykyistä joustavampaa työn organisointia. Joustavan organisaation tavoitteena on ylläpitää henkilöstörakennetta, joka varmistaaa kilpailukykyä luovan innovatiivisen osaamisen pysyvyyden ja joustavuuden markkinoiden muuttuessa. Toisaalta sen on pystyttävä reagoimaan kysyntään mahdollisimman ketterästi työvoiman määrän ja hinnan joustoilla. Tämä tarkoittaa pysyvien työsuhteiden vähentämistä ja ydinosaamisen ulkopuolelle jäävän rutiini osaamisen ulkoistamista (alihankkijat, freelancerit jne)
Joustava henkilöstörakenne syntyy erityyppisten henkilöstöryhmien erilaisista joustoista (osaamisen laventaminen, joustot työajassa, työn määärässä ja työn suorittamisen paikoissa) Tämän pyrkimyks
Työn mielekkyys on äärettömän tärkeä asia ja se varmaan jossain määriin kompensoi sitä matalaa palkkaa, mutta samalla uskallan väittää että suurin osa matalapalkka-alalla työskentelevistä ei ole unelmaduunissaan. Moni suoraan vihaa sitä työtään ja on myös varsin tyytymätön siihen palkkaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Junan kuljettaminen ja rautatiet kiehtoivat. Luulin, että veturinkuljettajilla olisi hyvä palkka.
Et sitten ennen opiskeluja ottanut lainkaan selvää alan palkkauksesta? No onneksi ainakin tunnut tykkäävän alasta.
Vierailija kirjoitti:
Siksi, että olen taitava vain käsin tehtävissä käytännön töissä. Olen myös visuaalisesti taitava. Näillä taidoilla ei vaan pääsee huippupalkatuille aloille, jotka vaatii hyvää lukupäätä ja pitkiä opiskeluja.
Sisustussuunnittelijana voi saada varsin hyvää palkkaa. Toki opiskella täytyy, mutta ei vaadi niin paljon kuin moni muu ala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, elämä on täynnä valintoja. Välillä myös joutuu joustamaan esim. perhetilanteen ym. takia niistä omista valinnoistaan. Elämä opettaa realiteettia ja sitä, että elämä ei ole mustavalkoista. Toki ymmärrän ne ihmiset, jotka ovat syntyneet ns. kultalusikat suussa....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jonkun se on teistä vammaisistakin huolehdittava.
t. lähihoitaja vammaisten palveluasumisyksiköstä
Tärkeä työ toki, mutta lähditkö alalle nimenomaan siksi, että koit kutsumusta alalle?
Mielestäni hullunkurisin perustelu jonkun uravalinnalle on aina ollut tuo "Jonkunhan se on ne matalapalkka/kurjat duunit hoidettava". No, varmaan joo, mutta itse ainakin uravalintaa tehdessäni mietin, että mitä kautta saan itselleni miellyttäviä töitä, joista saan kunnon palkan, enkä sitä, että no minun on kai pakko tehdä ne ikävät huonot duunit, kun eihän niitä muuten kukaan muu tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, elämä on täynnä valintoja. Välillä myös joutuu joustamaan esim. perhetilanteen ym. takia niistä omista valinnoistaan. Elämä opettaa realiteettia ja sitä, että elämä ei ole mustavalkoista. Toki ymmärrän ne ihmiset, jotka ovat syntyneet ns. kultalusikat suussa....
Toki joillain on paremmat lähtökohdat elämässä, mutta ei perhetilanteen pitäisi opiskeluja estää ellei nyt ole joku erityislapsen yksinhuoltaja. Toki jos on tyytyväinen siihen elämäänsä niin sitten toki ok, mutta ei kannata ajatella, että olisi pakko suostua tilanteeseen johon itse ei ole tyytyväinen.
Koska halusin viettää kahdeksan tuntia päivässä tehden jotain mistä todella pidän. Tietoinen riski, kannatti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen eniten ihmetellyt miksi lähihoitajana työskentelevä ei jatko-opiskele sairaanhoitajaksi. Saisi pienellä vaivalla heti parempaa palkkaa. Nyt jos vielä hakisi, ehtisi työnantajalle ilmoittaa että jää aikuiskoulutustuelle (vielä ehtii 1.8 saakka myönnetyt).
Halusin vaikuttaa. Halusin työlleni merkitystä. Halusin opettaa ja kasvattaa. Halusin työn, jossa voin soveltaa teoriaa käytäntöön ja jossa saisin olla vuorovaikutuksessa lasten kanssa. Halusin kokea, että se mitä teen työpäivän ajan luo tulevaisuutta.
Aikoinaan kun pyrin opiskelemaan pystyin ihan valitsemaan monesta yliopiston vaihtoehdosta.
En kadu, mutta suren usein sitä kuinka vähäpätöisenä asiana ihmiset pitävät tulevaisuuden aikuisten varhaislapsuutta.
T. Vakaope
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllästyin pätkätöihin.
Vaihdoin matalapalkka-alaan. Sain heti vakkaripaikan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi hankit kasan opintolainaa ja kiduit tylsissä hommissa vain siksi että AI vie nyt duunisi?
AI, tuo ihana selitys kaikelle.
Vierailija kirjoitti:
Olen eniten ihmetellyt miksi lähihoitajana työskentelevä ei jatko-opiskele sairaanhoitajaksi. Saisi pienellä vaivalla heti parempaa palkkaa. Nyt jos vielä hakisi, ehtisi työnantajalle ilmoittaa että jää aikuiskoulutustuelle (vielä ehtii 1.8 saakka myönnetyt).
Sairaanhoitajan työ on paljon vaativampaa siihen palkannousuun nähden. Peruspalkka on pieni ja joudut oikeista vastaamaan ihmisten hengistä työssäsi.
Sairaanhoitajan työ on myös matalapalkka-alaa.
Vierailija kirjoitti:
Koska kukaan ei ikinä kertonut minulle eri ammattien eroista ansainnassa ja elintasossa. Kotona ei osattu, ja yläasteen opintojenohjaus keskittyi kokonaan muihin asioihin.
Mielestäni on täysin vastuutonta ettei nuorille puhuta rahasta.
Nyt puhutaan asiaa. Tämä jää usein vanhempien vastuulle, koska opot siellä hyssyttelee. Sanoisivat suoraan että tietyillä aloilla ei ole töitä. Koululaitokset täysin vastuuttomia, kun kouluttavat taiteilijoita, kampaajia, hierojia ja medianomeja työttömäksi.
https://www.ely-keskus.fi/documents/10191/38857501/Ammattibarometri_032…
Vierailija kirjoitti:
Koska kukaan ei ikinä kertonut minulle eri ammattien eroista ansainnassa ja elintasossa. Kotona ei osattu, ja yläasteen opintojenohjaus keskittyi kokonaan muihin asioihin.
Mielestäni on täysin vastuutonta ettei nuorille puhuta rahasta.
Itselläni on jokseenkin samanlainen tilanne. Kotona ei koskaan puhuttu opiskeluasioista eikä kannustettu opiskelemaan. Vaikka kävinkin lukion, sen opinto-ohjauksen taso oli järkyttävän huono ylipäätään, enkä sitten lähtenyt yliopistoon, koska minulla ei ollut aavistustakaan siitä, mitä olisin halunnut opiskella. Päädyin sitten matalapalkkaiseen työhön, koska olin niin hukassa uravalinnan suhteen, eikä mikään ala tuntunut oikealta. Nyt olen kuitenkin aikuisemmalla iällä alkanut miettiä yliopistoon hakemista. Uskon kyllä pääseväni sisään, koska olen aina menestynyt koulussa todella hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi päätit ryhtyä kusipääksi, kun voisit olla normaalikin?
Oho. Menivät kysymys tunteisiin.
Elin, tapasin kavereita, olin yksin, olin töissä, mikä mahdollisti kaiken, kävin baareissa ja ihanaa, sain lapsen ja perheen.