Miksi ihmiset suosittelevat toisilleen haitallisia asioita?

Ihmiset eivät monestikaan ajattele, mitä höpöttävät. Lisäksi monet haluavat toisille, jopa kavereilleen huonoja asioita. 

Ap:lle suosittelen itsaria.

Kateus

Just se. Teinit vielä suosittelevat toisille teineille. Ja työntävät käteen väkisin alkoholit ja tupakat. Huh. Ei kaikki onneksi.

Ihminen ei oo tasapainossa ja ymmärryksessä silloin itsensä kanssa. 

Kun ihminen on tasapainossa ja ymmärryksessä ja voi hyvin, hän alkaa automaattisesti haluamaan sitä samaa myös muille. 

Mäkin aina huudan täällä niistä henkisistä ja treeniasioista, tarkoitus ei ole loukata ketään tai levittää jotain omaa egokuvaa, vaan levittää sitä sanomaa mikä toimi minulla itselläni. Eli siis oikea ruokavalio, hyvinvointi, liikunta jne. 

Mä haluan muidenkin voivan hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

Ap:lle suosittelen itsaria.

=D Kiitos! =D Joo, mutta useimmiten ne mun "kaverit" suosittelee mulle sellasia asioita mitä ne itse tekee. Teetkö sinä itse itsarin? Jos teet niin suosittele sitä sitten mullekin! Vai harrastatko useinkin sitä että itse et tee jotain, mutta suosittelet sitä muille? Toki onhan sellasiakin ihmisiä, sellaistakin suosittelemista monet harrastavat, yleistä sekin. Esim monet ovat elämäni aikana suositelleet mulle mielenterveyslääkkeitä vaikka itse eivät sellaisia käytä.

Sulle mä suosittelen että tästedes käytät naisten pikkuhousuja tai stringejä päässäsi. Itse en käytä. Tai: käytä naisten sukkahousuja käsivarsissasi. Itse en käytä. Mutta todellakin uskon että nuo jutut sopivat just tasan sulle! Ne sopii sulle! Ei ne mulle sovi. Me ihmiset ollaan erilaisia. Eri jutut sopii eri ihmisille.

t. ap

Suosittelevat siksi koska kokevat alemmuutta sellaisen ihmisen seurassa, jolla ei tätä pahetta ole. Nuo ovat niitä samoja ihmisiä jotka suosittelevat kaverille lyhyttä hiustyyliä vaikkei se oikeasti sovi hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen ei oo tasapainossa ja ymmärryksessä silloin itsensä kanssa. 

Kun ihminen on tasapainossa ja ymmärryksessä ja voi hyvin, hän alkaa automaattisesti haluamaan sitä samaa myös muille. 

Mäkin aina huudan täällä niistä henkisistä ja treeniasioista, tarkoitus ei ole loukata ketään tai levittää jotain omaa egokuvaa, vaan levittää sitä sanomaa mikä toimi minulla itselläni. Eli siis oikea ruokavalio, hyvinvointi, liikunta jne. 

Mä haluan muidenkin voivan hyvin. 

Vietät lähes kaiken aikasi vauvapalstalla mutta voit mitä erinomaisimmin, hmm :D

Vuosikausia sitten luin sanomalehtiartikkelin "maailman nuorimmasta alkoholistista". Muistaakseni se oli Kiinassa asuva kaksivuotias kiinalainen poikalapsi. Kun hän oli ollut vauva, niin vanhemmat olivat ruokkineet häntä normaaliin tapaan maidolla ja vauvanruoilla. Vauvanruokaa ruokittiin vauvalle tavalliseen tapaan lusikalla. Mutta niinpä eräänä päivänä vanhempien päähän pälkähti semmonen ajatus että "mitäköhän jos me ei laitettaisi lusikkaan vauvanruokaa vaan viinaa?"

Vanhemmat ajattelivat että olisi varmaan hassun näköistä kun viina ällöttäisi vauvaa ja vauva puklaisisi viinat ulos suustaan. Vanhemmat tahtoivat tuottaa vauvalleen sellasen hassun näkösen ällötysreaktion, antamalla vauvalle jotain mahdollisimman ällöä eli viinaa. Joten niinpä vanhemmat kokeilivat: viinaa lusikkaan, lusikka vauvan suuhun. Ja yllättäen: vauva ei puklannut viinaa ulos suustaan vaan nielaisi viinan aivan onnessaan! Aikamoista, huh, kukapa olisi arvannut, mikä yllätys!

Joten niinpä vanhemmat antoivat vauvalle vielä lisää viinaa. Koska pitihän se nähdä että kuinka paljon tuo vauva oikein viinasta tykkää, kuinka paljon viinaa se voi oikein juoda. Ja se vauva pystyi juomaan viinaa! Se pystyi nielaisemaan kurkusta alas aivan onnessaan vaikka kuinka monta lusikallista viinaa! Aikamoista! Kukapa olisi ikinä arvannut! Meidän vauva rakastaa viinaa! JOPAS ON TOSI HASSUA! HASSUA!

Ja niinpä myöhemmin, kun se lapsi oli kaksivuotias, niin se oli jo täysi addikti, alkoholisti. Kun muut kaksivuotiaat lapset leikkivät hiekkalaatikolla tms, niin tuo alkoholistilapsi ei... ei leikkinyt, ei jäänyt paikalle,... vaan käveli takaisin kotiin sisälle, jäi keittiöön seisomaan kaapin viereen, katsoi ylös kaapin huipulle, koska siellä huipulla oli viinapullo. Muut lapset leikkivät, elivät elämäänsä, touhusivat kaikenlaista, olivat elossa,... tuo alkoholistilapsi vain odotti ja odotti kunnes saisi seuraavan viinapaukun. Muuta elämää tuolla kaksivuotiaalla lapsella ei ollut kuin seuraavan viinapaukun saaminen. Tsiisus!

Yllättäen jopa Kiinassa on lastensuojeluviranomaisia. Ja niinpä ne viranomaiset kertoivat niille vanhemmille että jos he eivät saa lasta vieroitettua alkoholista niin viranomaisilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin viedä lapsi pois vanhemmiltaan. Ja siinäpä vanhemmille todella suuri pulma, aivan tajuttoman kova pähkinä särjettäväksi: miten ihmeessä he saisivat alkoholistilapsensa parannettua???

Maailman vaikein ongelma. Maailman typerin ja turhin ongelma. Ja tuo koko ongelma syntyi vain koska idiooottivanhemmat halusivat että heidän vauvansa "kokeilisi" viinaa!!! "Kokeile tätä"!!! "Kokeile"!!! Lopputulos: vauvan koko loppuelämä täysin pilalla!!!

KAIKKEA PITÄÄ KOKEILLA!!!

t. ap

Ja tosiaan, aasialaisia uutisia kun lukee niin päihteiden tarjoaminen pikkulapsille on yllättävän yleistä, täysin normaalia. Esim Indonesiassa on uutisten perusteella tosi useita tupakoitsijalapsia. Siellä on tosi monia esim 5-10 vuotiaita lapsia jotka viettää kaiken aikansa istuksien jossain paikallaan, poltellen tupakkaa, päivät pitkät vaan polttelee tupakkaa. Toki nuo lapset tekevät joskus vähän muutakin: syövät roskaruokaa, hampurilaisia. Lihavia lapsia. Lihavia paikallaan istuvia päivät pitkät tupakkaa polttelevia lapsia.

Ja kuka niille lapsille on ensimmäisenä tupakkaa "suositellut" tai siis tarjonnut? Omat vanhemmat! Ja kuka niille sen jälkeen ainavaan päivästä toiseen ja vuodesta toiseen tuo lisää ja lisää tupakkaa? Omat vanhemmat! Eli jopas omat vanhemmat pilaavat omien lastensa elämän! Ei hullukaan voi käsittää mikä ihme aasialaisia vanhempia vaivaa.

Mutta niin: ihan täällä Suomessakin on tosi paljon kaikenikäisiä ihmisiä jotka samalla lailla pilaavat omien kaikenikäisten "kavereidensa" elämän. Mikä ihme vaivaa suomalaisia "kavereita"???

Ainoa aasialainen maa jossa olen käynyt: Filippiinit. Kun olin nuorukainen niin tein siellä töitä. Yksi kollegani, lähin työkaverini, oli filippiiniläinen nuorimies. Eräänä päivänä hän kutsui minut kotiinsa illalliselle. Suostuin kutsuun. Illalla menin hänen kotiinsa. Nuorimies, hänellä oli vaimo eli nuorinainen, heillä oli vauva. Niinpä me kaikki söimme illallista yhdessä, oli ihan mukavaa viettää aikaa yhdessä, oli mukavaa vierailla läheisen työkaverini kodissa, mukavaa viettää iltaa hänen kanssaan. Me kaikki söimme, me aikuiset söimme aikuisten ruokaa, vauva söi vauvanruokaa. Me kaikki saimme jälkiruoaksi kahvia. Myös vauva sai jälkiruoaksi kahvia! Silloin aivan totaalisen ihmeissäni kysyin siltä nuoreltanaiselta eli vauvan äidiltä "häh? annatko sä sun vauvalle kahvia?" Ja aivan täysin yhtä totaalisen ihmeissään se nuorinainen vastasi mulle "joo, annan, miksi en antaisi?" Eli se nuorinainen ei nähnyt todellakaan mitään pahaa siinä että vauvalle antaa kahvia, se oli sen nuorennaisen mielestä ihan normaalia. Hän ei voinut tajuta miksi minä sitä asiaa ihmettelin, että miksi se mukamas olisi jotenkin outoa. Tuo perhe oli hartaasti uskovainen, siis ihan 100% katolinen, noudattivat kaikkia mahdollisia pyhiä rituaaleja. Mutta jostain ihmeen syystä kahvin tarjoaminen vauvalle oli heille normaalia.

Okei, tollanen on Aasia, sellasia ne on siellä omille lapsilleen. Mutta ei me suomalaiset olla meidän "kavereille" yhtään sen parempia!

t. ap

Ihmiset useimmiten haluavat jakaa muiden kanssa omia kokemuksiaan. Sitä vartenhan useimmat meistä ovat viihtyneet aikojen yli pitkissä parisuhteissakin (myös niiden huonompien aikojen yli).

Jos ystävällä on kuollut lähiomainen tai hänen parisuhteensa päättynyt, siinä hetkessä sitä yrittää ystävää useimmiten piristää pyytämällä häntä esim. kaljalle kuin kertomalla hänelle, että säännöllinen päivärytmi, monipuolinen ruokavalio ilman sokeria ja alkoholia sekä itselle mieleinen liikunta tekevät hyvää ihmisen psyykkeelle. Ensimmäisenä tulee vain mieleen, että mikä olisi matalin kynnys kertoa ystävälle, että on tavoitettavissa tarvittaessa kuuntelemaan murheita kuin se, että mielipiteeni elämäsi puutteista on parempi - eikö? Ainakin sen pitäisi mennä niin, koska inhimillyys on huonoina aikoina useinkin se, mitä ystäviltä odotetaan eikä se, että he ovat oikeassa.

Mä vihaan mun kaveria koska sen elämä ei ole pilalla kuten mun elämä on pilalla. Me ollaan huonoja kavereita. Niinpä mä pilaan mun kaverin elämän. Sitten mä voin tykätä mun kaverista koska sitten se ei ole enää yhtään hyvinvoivempi kuin minä. Molempien elämä yhtä pilalla: molemmat yhtä onnellisia. Molemmat yhtä pahoinvoivia: molemmat yhtä onnellisia. Voidaan olla hyviä kavereita. Mun ei tarvitse vihata sitä enää.