Lue keskustelun säännöt.
Mä en usko, että kukaan haluaa olla vuosikymmeniä vaan kotiäiti
19.04.2024 |
Silloin vaan ei ole jostain syystä päässyt työelämään kiinni.
Kommentit (133)
Vierailija kirjoitti:
Mä haluan olla ainakin toistaiseksi. Lapsi eka luokkalainen. "tienaan" kuukaudessa 1355€ + miehen tulot joten pärjätään ihan hyvin.
Lisäys: ja kun haluan töihin aion opiskella ensin ammatin joka työllistää yrittäjänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä helvetin taskurahaa? Meillä KAIKKI ja MOLEMPIEN omaisuus ja rahat on täysin yhteisiä. Ihan vapaasti saa rahaa käyttää paitsi isommat ostot kuten auto, vene, kalliit matkat ym sovitaan ja päätetään yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Eikös olekin jännä, että esimerkiksi monet lääkärit ja tuomarit ja muut asiantuntija-ammateissa olevat ovat töissä usein ihan siihen saakka, kun on ihan pakko jäädä eläkkeelle? Monet vielä sen jälkeenkin jollain konstilla:-)
Olisiko koulutuksesta ja työn sisällöstä kiinni se, huvittaako olla töissä vai eikö huvita?
Toinen jännä juttu. Sen ikäisille lapsille, jotka voivat jo jotain omaa rahaa ansaita, opetetaan rahan merkitys hyvin konkreettisesti. Näin on ainakin meidän perheessä tehty. Aika pian lapset tosiaan itse hoksaavat sen vanhan totuuden siitä, kuinka paljon arvokkaampi se itse ansaittu euro on verrattuna muuten vain saatuun euroon. Yhtäkkiä aletaan säästää ja suunnitella niitä omia ostoksia ihan eri tavalla. Sitä on hieno katsoa.
Miten kotiäidit tämän asian hoitavat? Miten voi lapselle sanoa, että nyt kuule kannattaa todellakin hakea niitä kesätöitä/kerätä pulloja/ulkoiluttaa naapurin koiraa tai mitäikinä ansaitakseen omaa rahaa, jos itse ei käy töissä eikä töitä edes hae? Eikä siis yksikään euro omalla tilillä ole itse ansaittu. Millainen esimerkki se lapsille on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsia syntyy 1 - 1,5 vuoden välein, niin miten ehtii käydä töissä? Vai onko naiset pakotettu raskauteen?
Mä en paljoo kehuis, jos en ymmärrä.
Mitä alapeukutatte. 6 - 10 lapsen perheet eivät ole mikään harvinaisuus. (8 x 1,5 = 12 vuotta ja kolme vuotta hoitovapaata päälle)
Ihan tilastollisesti kyllä ovat harvinaisia jo neljän lapsen perheet, noista puhumattakaan.
Kyllä on paljon monilapsisia perheitä ja lisää tulee. Ne puhuvat arabiaa ja somaliaa sekä swahilia. Niissä perheissä vaimo on kotona ja aina raskaana. Nuorina aloittavat niin hedelmällistä ikää riittää vuosikymmeniä. 4-7 lapsiset perheet pääkaupunkiseudulla ihan normi.
Minä tunnen ainakin yhden henkilön, joka olisi mielellään kotiäiti.
Hän työskentelee lähihoitajana vanhusten kotipalvelussa. Työ on raskasta, eikä kovin mairittelevaa. Kova kiire koko ajan. Hänellä on useampia lapsia, ja hän on sanonut ihan suoraan, että haluaisi olla kotiäiti, mutta ei jaksaisi synnyttää lyhyin väliajoin (että ei tarvitsisi olla kotihoidon tuella pitkään).
Silti hän sanoi, että hoitaisi mieluummin omia lapsia kotona, vaihtaisi mieluummin heidän vaippojaan kuin vanhusten. On miettinyt uudelleenkouluttautumista, mutta ei ole oikein aikaa eikä valmiuksia kouluttautumiseen. Työttömänä ei voi olla, koska pystyy tekemään töitä, ja töitä riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä haluan ja aion olla. Olepa ymmärtämättä.
Vierailija kirjoitti:
Eikös olekin jännä, että esimerkiksi monet lääkärit ja tuomarit ja muut asiantuntija-ammateissa olevat ovat töissä usein ihan siihen saakka, kun on ihan pakko jäädä eläkkeelle? Monet vielä sen jälkeenkin jollain konstilla:-)
Olisiko koulutuksesta ja työn sisällöstä kiinni se, huvittaako olla töissä vai eikö huvita?
Ne ovat, joita sellainen työ kiinnostaa ja jotka viihtyvät siinä. Oikeasti kaikkia ei edes kiinnosta mikään lääkärin, tuomarin tai asiantuntijan työ. Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat. Jollain tavalla olet sidottu siihen. Ja moniko haluaa joka työpäivä nähdä ja tutkia sairaita ihmisiä, vastata heidän terveydestään, perehtyä rikoksiin ja lakipykäliin yms.?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ahaa, okei.
Sinusta siis kotiäidillä ei voi olla kunnianhimoa esim. siinä mielessä, että hoitaa kunnialla kodin ja lapset? Pyykit on aina pesty, lapset siistejä ja ruoka pöydässä, kun mies palaa töistä? Minä kuulun näihin vätyksiin, ja myönnän ettei työelämä ole koskaan tuntunut omalta. Mieheni taas on vanhanaikainen ja kokee kunnia-asiakseen elättää perheensä yksin, joten päätös kotiäitiydestä oli helppo. Järjestely on ollut sangen onnistunut, ja arki rullaa hyvin. Perheen ulkopuolisia tosin tuntuu kiukuttavan meidän ratkaisut, täällä palstalla haukutaan loiseksi + varoitellaan tulevan eläkkeen pienuudesta (koska kotiäitihän ei osaa laskea tai varautua..), miehen työpaikalla taas jotkut kokevat tärkeäksi ilmoittaa, miten eivät itse suostuisi vastaavaan kuvioon (nämä lähinnä nuorempia miehiä).
En koe eläväni lasteni kautta, vaikka heidän kanssaan paljon aikaa vietänkin (okei, teini nyt viihtyy eniten hu
En mitenkään tuomitse kotiäitejä, se on jokaisen oma valinta, mutta en pidä kotiäiteyttä mitenkään erityisen vaativana suorituksena, koska samalla tavalla ne muutkin työssäkäyvät ihmiset joutuvat huolehtimaan niistä pyykeistä, kodin siivoamisesta ja lapsista usein rankankin työpäivän jälkeen. Osa näistä on vielä yksinhuoltaja-äitejä, jotka käyvät töissä ja tuon lisäksi pyykit on aina pesty, lapset siistejä ja ruoka lapsille pöydässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös olekin jännä, että esimerkiksi monet lääkärit ja tuomarit ja muut asiantuntija-ammateissa olevat ovat töissä usein ihan siihen saakka, kun on ihan pakko jäädä eläkkeelle? Monet vielä sen jälkeenkin jollain konstilla:-)
Olisiko koulutuksesta ja työn sisällöstä kiinni se, huvittaako olla töissä vai eikö huvita?
Toinen jännä juttu. Sen ikäisille lapsille, jotka voivat jo jotain omaa rahaa ansaita, opetetaan rahan merkitys hyvin konkreettisesti. Näin on ainakin meidän perheessä tehty. Aika pian lapset tosiaan itse hoksaavat sen vanhan totuuden siitä, kuinka paljon arvokkaampi se itse ansaittu euro on verrattuna muuten vain saatuun euroon. Yhtäkkiä aletaan säästää ja suunnitella niitä omia ostoksia ihan eri tavalla. Sitä on hieno katsoa.
Miten kotiäidit tämän asian hoitavat? Miten voi lapselle sanoa, että
Meillä oli ihan selvää jos on äiti ja hoitaa lapsia niin silloin ei käydä töissä, jos mies voi käydä. Jokainen meistä ymmärsi työn arvon ennen perhettä ja myös perheen saamisen jälkeen. Olen kiitollinen että äitini oli läsnä ja kotona koko sen ajan kun oltiin pieniä. Meistä kaikki opiskeli, hankki ammatin ja uran. Nyt minä ja siskoni olemme kumpikin kotiäitejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mun äiti oli, ja mun ainakin käy suoraan sanoen kateeksi sit elämää mitä hän vietti. Ensin kun lapset pieniä, todella idyllistä perhe-elämää oli, kun oli kotiäiti. Äiti myös nautti siitä itse valtavasti. Meillä leivottiin, askarreltiin, käytiin eri leikkipuistoissa, kuljettiin lähiluonnossa ja äiti opetti kasveista ja eläimistä.
Sitten kun me lapset mentiin kouluun, äiti alkoi myös enemmän tehdä omia juttujaan. Hänellä oli myös naapurustossa ystävättäriä, jotka oli myös kotirouvia. Mikäpä sen kivampaa elämää, kuin istua kahvittelemassa ja juoruamassa keskellä päivää, joskus konjakinkin kera. Äiti myös harrasti paljon, niin liikuntaa, kieliä kuin taiteitakin. Kävi myös kansanopiston artesaanilinjan jossain vaiheessa ja teki käsitöitään myyntiinkin. Matkusteli, golffasi, purjehti, maalasi tauluja, teki kankaanpainantaa ja niistä kankaista laukkuja, paitoja, patakintaita yms. Ihanan luovaa ja vapaata elämää.
Isä maksoi, mutta ei koskaan valittanut, koska hän rakasti insinörintyötään ja oli taas ammatillisia kunnianhimoja, jotka äidin kotonaolo ja se että kotiäitinä hoiti lapset ja kodin käytännössä yksin ilman tarvetta isän osallistua, mahdollisti hänen urapyrkimykset. Isällä olikin meidän ollessa lapsia yli 100 työmatkapäivää vuodessa, ja kerran oli vuoden Englannissa expatinakin. Tienasi hyvin ja sai toteuttaa kunnianhimojaan töissä, ja äiti sai toteuttaa luovuuden ja vapauden tarvettaan kotona - täydellinen kuvio.
Itse tosiaan tykkäisin myös elää kuten äitini, mutta ei ole miehellä niin isot tulot että sellainen olisi mahdollista. Haaveilen koko ajan eläkeiästä, jolloin ehkä sitten pääsen tuollaiseen elämään kiinni.
Huokaus. Taas on ihmisillä ihan outoja käsityksiä kotiäitien taloudellisesta tilanteesta. Ei ole ymmärrystä että naisellakin voi olla varallisuutta ihan omasta takaa. Tai kuvitellaan että nainen jotain anelee ja pyytelee. No eihän paskassa suhteessa kotiäidiksi kannatakaan jäädä tai vaikeaksi menee. Niin ja onhan niitä koti-isiäkin olemassa. Eikö koti-isiä haukuta? Vai onko ne pyhimyksiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En itse haluaisi olla kotiäiti, mutta saa joku muu minun puolesta haluta, kunhan se on aidosti oma valinta eikä miehen tai lapsuudenkodin painostuksen syy
Vierailija kirjoitti:
No mun äiti oli, ja mun ainakin käy suoraan sanoen kateeksi sit elämää mitä hän vietti. Ensin kun lapset pieniä, todella idyllistä perhe-elämää oli, kun oli kotiäiti. Äiti myös nautti siitä itse valtavasti. Meillä leivottiin, askarreltiin, käytiin eri leikkipuistoissa, kuljettiin lähiluonnossa ja äiti opetti kasveista ja eläimistä.
Sitten kun me lapset mentiin kouluun, äiti alkoi myös enemmän tehdä omia juttujaan. Hänellä oli myös naapurustossa ystävättäriä, jotka oli myös kotirouvia. Mikäpä sen kivampaa elämää, kuin istua kahvittelemassa ja juoruamassa keskellä päivää, joskus konjakinkin kera. Äiti myös harrasti paljon, niin liikuntaa, kieliä kuin taiteitakin. Kävi myös kansanopiston artesaanilinjan jossain vaiheessa ja teki käsitöitään myyntiinkin. Matkusteli, golffasi, purjehti, maalasi tauluja, teki kankaanpainantaa ja niistä kankaista laukkuja, paitoja, patakintaita yms. Ihanan luovaa ja vapaata elämää.
Oliko monta rakastajaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anna Liljeroos haluaa!
Kuka se on?
Kuudetta lasta odottava https://www.vauva.fi/keskustelu/5184876/siis-onko-tuo-anna-liljeroos-ih…
Viimeksi kun seurasin, lapsia oli 4. Missä välissä kuudes???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös olekin jännä, että esimerkiksi monet lääkärit ja tuomarit ja muut asiantuntija-ammateissa olevat ovat töissä usein ihan siihen saakka, kun on ihan pakko jäädä eläkkeelle? Monet vielä sen jälkeenkin jollain konstilla:-)
Olisiko koulutuksesta ja työn sisällöstä kiinni se, huvittaako olla töissä vai eikö huvita?
Toinen jännä juttu. Sen ikäisille lapsille, jotka voivat jo jotain omaa rahaa ansaita, opetetaan rahan merkitys hyvin konkreettisesti. Näin on ainakin meidän perheessä tehty. Aika pian lapset tosiaan itse hoksaavat sen vanhan totuuden siitä, kuinka paljon arvokkaampi se itse ansaittu euro on verrattuna muuten vain saatuun euroon. Yhtäkkiä aletaan säästää ja suunnitella niitä omia ostoksia ihan eri tavalla. Sitä on hieno katsoa.
Miten kotiäidit tämän a
Eikö teillä ollut sähköä ja juoksevaa vettä kun kotia ei voinut jättää kahdeksaksi tunniksi?
Koska he voivat ja haluavat.Miksipä muutenkaan.
Mutta eihän kenellekään kuulu olenko kotonani ja minkä vuoksi.
Vaikka eläisin h#orana mieheni kustannuksella, omasta halustani, ei sillä pitäisi olla mitään väliä sinulle.
On se jännä,kun jotkut ääliönaiset hyökkäävät kotiäitien" kimppuun "sanallisesti ja tulevat pauhaamaan kuinka väärin he tekevät.
Onhan se syntiä hoitaa nyt omat lapsensa, herranjumala sentään.
Oletko kuullut ikinä solidaarisuudesta?
Olen kotona mutten äiti. Mies tienaa tarpeeksi ettei tarvitse olla itse työnhakija. Hoidan kodin askareet. Niitä on paljon koska on omakotitalo ja iso piha sekä eläimiä. Miehelle järjestely todellakin ok, koska pitkän päivän jälkeen hän pääsee valmiiseen kotiin eikä tarvitse tehdä ruokaa tai siivota. Mies rakastaa työtään ja minä rakastan olla kotona.
Vierailija kirjoitti:
Eikös olekin jännä, että esimerkiksi monet lääkärit ja tuomarit ja muut asiantuntija-ammateissa olevat ovat töissä usein ihan siihen saakka, kun on ihan pakko jäädä eläkkeelle? Monet vielä sen jälkeenkin jollain konstilla:-)
Olisiko koulutuksesta ja työn sisällöstä kiinni se, huvittaako olla töissä vai eikö huvita?
Aika monet kyllä myös lähtevät eläkkeelle heti kun voivat ja nauttivat siitä täysillä. Itse olen teknisen alan asiantuntija-ammatissa, ja ihan työstäni pidänkin, mutta päivääkään en tekisi jos voittaisin jostain niin paljon rahaa, että sillä eläisi huoletta loppuelämän. Samoin jos olisi rikas ja varakas puoliso, jolle olisi ok elättää, niin mielelläni jättäisin työnteot väliin. Voisin jopa tehdä samaan alaan liittyviä hommia, mutta ilman työsuhdetta tai aikataulupaineita, ja ihan yhteiseksi hyväksi ilman että otan rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsia syntyy 1 - 1,5 vuoden välein, niin miten ehtii käydä töissä? Vai onko naiset pakotettu raskauteen?
Mä en paljoo kehuis, jos en ymmärrä.
Mitä alapeukutatte. 6 - 10 lapsen perheet eivät ole mikään harvinaisuus. (8 x 1,5 = 12 vuotta ja kolme vuotta hoitovapaata päälle)
Ihan tilastollisesti kyllä ovat harvinaisia jo neljän lapsen perheet, noista puhumattakaan.
Tunnen perheen jossa on 7 lasta ja heillä on niitä tuttavapiirissään useampia. Ehkä Hesoissa on harvinaista.
Kuudetta lasta odottava https://www.vauva.fi/keskustelu/5184876/siis-onko-tuo-anna-liljeroos-ih…