Lue keskustelun säännöt.
Kurjista oloista hyvään elämään?
19.04.2024 |
Oletko sä onnistunut tekemään elämästä hyvää, vaikka olisit kurjista oloista? Kerro tarinasi kannustuksena muille :)
Itsellä tuntuu, että vaikka mitä tekisi, menneisyyden demonit hiipii koloistaan juuri väärällä hetkellä ja sabotoi kaiken. Potentiaalia olisi, mutta kun on näytön paikka, sama vanha ääni päässä tulee huutamaan "ei susta ole tähän paskaluuseri", ja siitä tulee itseään toteuttava ennustus. Miten siitä äänestä pääsisi eroon tai ei antaisi sen aina pilata kaikkea? Esimerkiksi, tiedän olevani osaava ja hyvä tyyppi. Sitten menen työhaastatteluun työhön, jonka todella haluaisin. Menen sinne samana peloteltuna haamuna joka olen lapsena ollut (väkivaltaiset alkkisvanhemmat), mumisen jotain, vähättelen itseäni... ja yllätys, en saa paikkaa. Sitten kun asialla ei ole väliä, saatan jopa loistaa. Vihaan tätä!
Kommentit (2)
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole sinänsä mitään kummempaa tarinaa kerrottavana, mutta sen voin kokemuksesta sanoa, että ihminen voi opetella positiivisen asenteen.
Itsekin olen opettelemalla opetellut positiiviseksi,iloiseksi ihmiseksi.En ole sitä aina ollut.Olen ollut jopa masentuneenakin joitakin vuosia.Väsyin negatiivisuuteen enkä halunnut olla sellainen.Halusin muuttua iloiseksi, joten opettelin positiiviseksi positiivisuutta ja kiitollisuutta käsittelevien kirjojen avulla.Luin niitä päivittäin ja edelleenkin pidän positiivisuuttani yllä iloisten ja minua miellyttävien asioiden avulla.
Positiivisuuttaan kannattaa ruokkia, ettei se pääse karkaamaan mielestä.Eli myönteinen asenne tarvitsee huoltoa koko elämän ajan.
Opettele olemaan itse paras tsempparisi.Sinä saat rakastaa itseäsi.
Jos itsellään on takki tyhjä, ei ole mitään muillekaan annettavaksi.
Tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole sinänsä mitään kummempaa tarinaa kerrottavana, mutta sen voin kokemuksesta sanoa, että ihminen voi opetella positiivisen asenteen.
Itsekin olen opettelemalla opetellut positiiviseksi,iloiseksi ihmiseksi.En ole sitä aina ollut.Olen ollut jopa masentuneenakin joitakin vuosia.Väsyin negatiivisuuteen enkä halunnut olla sellainen.Halusin muuttua iloiseksi, joten opettelin positiiviseksi positiivisuutta ja kiitollisuutta käsittelevien kirjojen avulla.Luin niitä päivittäin ja edelleenkin pidän positiivisuuttani yllä iloisten ja minua miellyttävien asioiden avulla.
Positiivisuuttaan kannattaa ruokkia, ettei se pääse karkaamaan mielestä.Eli myönteinen asenne tarvitsee huoltoa koko elämän ajan.
Opettele olemaan itse paras tsempparisi.Sinä saat rakastaa itseäsi.
Jos itsellään on takki tyhjä, ei ole mitään muillekaan annettavaksi.