Mä en usko, että kukaan haluaa olla vuosikymmeniä vaan kotiäiti

Anna Liljeroos haluaa!

Eikös olekin jännä, että esimerkiksi monet lääkärit ja tuomarit ja muut asiantuntija-ammateissa olevat ovat töissä usein ihan siihen saakka, kun on ihan pakko jäädä eläkkeelle?  Monet vielä sen jälkeenkin jollain konstilla:-)

Olisiko koulutuksesta ja työn sisällöstä kiinni se, huvittaako olla töissä vai eikö huvita? 

Eräs sukulaiseni haluaa olla kotiäiti. Ei kuulemma jaksaisi enää työelämää 12 lapsen äitinä. Lisää lapsia ei ole enää tulossa, mutta kotona on kuulemma ihan riittävästi päivissä tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Anna Liljeroos haluaa!

Kuka se on?

Paljon lapsia ja mies pystyy elättämään. 

Olla jonkun toisen elätti, never ever. 

Mikään työ ei ole niin mielenkiintoista että sitä tekisi kunnianhimon vuoksi. Olen kiinnostunut taiteesta, videoiden teosta, eläimistä, luonnosta ja musiikista sekä valokuvaamisesta. Kaikkea näitä olen kokeillut tehdä työkseni mutta sitten niiden tekemisestä on lähtenyt ilo ja nautinto.

Nyt teen suorittavaa duunarityötä ja sitä vain sen vuoksi että on varaa harrastaa noita rakastamiani asioita.

Sovitaan niin ap. Jos se tekee sinut onnelliseksi. Sitä en kyllä aina ymmärrä miksi jonkun random kotiäidin elämä hetkauttaa ja mietityttää muita joita asia ei millään lailla kosketa. Mutta oma elämäni kotiäitinä oli antoisaa, helppoa ja ihanasti vapautta toteuttaa itseään perheen lisäksi. Olen kiitollinen omasta elämästäni mutta en odota että muiden pitäisi valita samoin kuin minä/me. Suomi sentään on vapaa maa valita itse mitä ja miten tekee jos vaan on siihen taloudelliset resurssit. En kysy lupaa vaan meidän perheen asioista päättää vain minä ja mieheni yhdessä.

Me kaikki ollaan uniikki kokemus tässä maailmassa. Siksi ollaan erilisia, mutta kuitenkin samaa. Et ehkä voikaan ymmärtää jotain toista, mutta annat sisimmällesi rauhan kun hyväksyt toisen ja näet että hänkin kulkee omaa polkuaan. 

Vierailija kirjoitti:

Onko työ ainoa asia, mitä keksitte elämän sisällöksi ja merkitykseksi?

   Kun teen töitä saan rahaa mitä ei tarvitse nöyrtyä äijältä anelemaan,hällekkin jää enemmän raahaa. Sillä rahalla voi tehdä perheen kanssa yhdessä ja erikseen kaikkea kivaa. Voi maksaa lapsille harrastuksina ym.  Raha yksin ei ole kaikkea, vaan mitä mahdollisuuksia se antaa. En voi kuvitellakaan että olisi lasteni kanssa miehen siivellä. Aamen. 😄

Eikö ole tärkeintä, että jokainen voisi tehdä kuten itse parhaaksi kokee? Ekan lapsen syntymän aikoihin haaveilin olevani pullantuoksuinen kotiäiti, mutta huomasin aika äkkiä, ettei kotonaolo ole ollenkaan oma juttu ja tarvitsen työn tuomia älyllisiä haasteita ollakseni tyytyväinen. Lasten ollessa pieniä tein osa-aikaa ja siirryin myöhemmin kokopäivätyöhön. Arvostan silti kovasti niitä äitejä, jotka jaksavat ja haluavat olla pidempään kotona. Molemmat isoäitini taas joutuivat jäämään kotirouviksi, vaikka molemmilla oli yliopistotutkinnot, koska siihen aikaan heidän yhteiskuntaluokassaan se kuului asiaan. Kumpikaan ei koskaan valittanut, mutta äidin äiti huolehti visusti siitä, että tyttäret menivät yliopistoon ja sitä kautta työelämään. 

KAIKKIHAN ON VAIN KUNKIN PERHEEN TALOUDELLISESTA TILANTEESTA KIINNI!

On perheitä, joissa tullaan mainiosti toimeen yhden työssäkäyvän palkalla; monissa perheissä molemmat käyvät töissä; silti raha ei riitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko työ ainoa asia, mitä keksitte elämän sisällöksi ja merkitykseksi?

   Kun teen töitä saan rahaa mitä ei tarvitse nöyrtyä äijältä anelemaan,hällekkin jää enemmän raahaa. Sillä rahalla voi tehdä perheen kanssa yhdessä ja erikseen kaikkea kivaa. Voi maksaa lapsille harrastuksina ym.  Raha yksin ei ole kaikkea, vaan mitä mahdollisuuksia se antaa. En voi kuvitellakaan että olisi lasteni kanssa miehen siivellä. Aamen. 😄

Joillekin miehille on kunnia-asia että saa elättää koko perheensä. Ja ei sitä rahaa anella silloin mieheltä. Yhteinen sovittu homma. Itse olen nainen mutta rakastan ostaa lahjoja toiselle ja kun mies oli työtön niin mielelläni avustin rahallisesti. Hänen ei tarvinnut anella yhtään mitään. Kun ollaan perhettä niin autetaan toista, myös rahallisesti. Jos siihen on mahdollisuus.

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin voittanut Lotosta, en usko, että töitä olisin enää tehnyt. Jos siis rahaa olisi tullut tarpeeksi.

Minulla kyllä kuluisi aika ihan ilman töitäkin. Lapsien kanssa tai ilman.

Nyt eläke kolkuttelee ovella, niin vihdoin on aikaa itselle. Työelämää takana 46 vuotta

Saahan sen ajan kulumaan jos on rahaa tehdä ja puuhastella ja harrastaa. Miten paljon kotirouvat sitten saavat miehiltään taskurahaa? En kyllä itse haluaisi olla sillä tavalla riippuvainen toisen ihmisen hyvästä tahdosta. Voihan se mies vaikka vammautua tai kuolla jos ei sentään jätä. 

Vierailija kirjoitti:

Mikään työ ei ole niin mielenkiintoista että sitä tekisi kunnianhimon vuoksi. Olen kiinnostunut taiteesta, videoiden teosta, eläimistä, luonnosta ja musiikista sekä valokuvaamisesta. Kaikkea näitä olen kokeillut tehdä työkseni mutta sitten niiden tekemisestä on lähtenyt ilo ja nautinto.

Nyt teen suorittavaa duunarityötä ja sitä vain sen vuoksi että on varaa harrastaa noita rakastamiani asioita.

Riippuu ihan työstä. Minun työni on niin mielenkiintoista ja palkitsevaa, että tekisin sitä luultavasti vaikkei olisi taloudellista pakkoa. Entä jos itse tekisit työksesi valokuvausta tai musiikkia, luuletko että kiinnostus säilyisi vai alkaisiko tympiä vain siksi, että se on työtä?

Eihän siinä mitään, jos se on oma toive ja jos naiselle jatkuvasti kerrytetään siinä kuitenkin omaisuutta ja vapaaehtoista eläkettä. Miesten varaan ei kuitenkaan kannata laskea, mikään ei ole yhtä häilyvää kuin uramiehen kiitollisuus sitä kuminauhapuolisoaan kohtaan.

Mistä hatusta te vedätte näitä lusmu, elätti ja nöyrä anelija juttuja? Siis kyllä mieheni on varakas mutta en minä itsekään ihan köyhä henkilökohtaisesti ole. On sijoituksia ja perintöjä (valitettavasti, koska se vaatii läheisen kuoleman). Lapset ovat jo aikuisia. Mieheni kanssa yhteisiä vuosia on kertynyt jo yli 30. Ikinä ei ole pitänyt anella yhtään mitään vaan meillä on erittäin tasa-arvoinen suhde jossa molempien panosta arvostetaan. 

Vierailija kirjoitti:

Jo Minna Canth opetti, että jokaisella naisella tulee olla oma ammatti niin, että ei ole taloudellisesti riippuvainen kenestäkään.  Ihan jo omanarvontunnon takia. Tämä oli siis 1800-luvulla!!

Ja nykyaikana ei toki riitä pelkkä tutkinto vaan pitää olla jotain työkokemusta myös. 

Mihin nämä opit ovat joiltain hävinneet? 

P.S. Kyllä työssäkäyvä voi ihan kunnialla hoitaa kodin (sikäli kuin siinä nyt on jotain erityistä "hoitamista "normaalin viikkosiivouksen lisäksi) ja lapset. Ihan ovat muksut siistejä ja hyvinvoivia. Ruokahuolto kuuluu kaikille perheessä, jotka siihen ikänsä puolesta voivat osallistua.  Ihan turha glorifioida kenenkään kotona viihtyvän omaa elämäänsä siinä suhteessa. 

Ensiksikin, Minna Canth ei ole minun Jumalani.Miksi minun pitäisi hänen oppejaan totella? 

Omanarvontunto voi olla ilman rahaakin.Kylläpä se on pienestä ja ulkoisesta kiinni, jos se on rahasta kiinni.

P.S: Työssäkäyvä ei hoida lapsiaan, ne hoidatetaan kodin ulkopuolella.Silloin myös koti pysyy siistinä,eikä ole siivottavaa.

Eli turha glorifioida kenenkään työssä käyvän omaa elämäänsä siinä suhteessal

P.P.S: Sanoinpahan vaan kun tulit taas kotiäitejä haukkumaan ja paskaa puhumaan.

Mä haluan olla ainakin toistaiseksi. Lapsi eka luokkalainen. "tienaan" kuukaudessa 1355€ + miehen tulot joten pärjätään ihan hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikään työ ei ole niin mielenkiintoista että sitä tekisi kunnianhimon vuoksi. Olen kiinnostunut taiteesta, videoiden teosta, eläimistä, luonnosta ja musiikista sekä valokuvaamisesta. Kaikkea näitä olen kokeillut tehdä työkseni mutta sitten niiden tekemisestä on lähtenyt ilo ja nautinto.

Nyt teen suorittavaa duunarityötä ja sitä vain sen vuoksi että on varaa harrastaa noita rakastamiani asioita.

Riippuu ihan työstä. Minun työni on niin mielenkiintoista ja palkitsevaa, että tekisin sitä luultavasti vaikkei olisi taloudellista pakkoa. Entä jos itse tekisit työksesi valokuvausta tai musiikkia, luuletko että kiinnostus säilyisi vai alkaisiko tympiä vain siksi, että se on työtä?

Johan tohon kirjoitin että tehnyt noita harrastuksia työkseni, se tympii tehdä asiakkaille kuvauksia tai esiintyä ihmisille. On aikataulut, dead linet sun muut. Ei kiinnosta tehdä harrastuksista työtä. Nykyinen työ on just hyvä, tehdä asiaa x tietyn määrän päivästä ja elää vapaa-ajalla.

Kokeilin jopa työskennellä eläinten parissa mutta siinäkin olet tilivelvollinen muille ihmisille.

Jos harrastuksista tekee työn niin lähtee vapaus, yksinkertaista. Ja minä rakastan vapautta.